Kello herätti aamulla hieman ennen seitsemää ja lähtöaskareiden jälkeen nostettiin ankkuri ja lähdettiin klo 7.45 kohti Nevistä. Pian tuulta riitti purjehdukseen, mutta muutaman tunnin päästä piti kääriä rätit heikon tuulen ja heilumisen vuoksi. Montserratin saari jäi eteläpuolelle ja joko tulivuori sylki yhä hyöryä tai sitten pilvet vain pysyivät pitkään osuvissa asemissa. Kuulimme, että tulivuorelta leviää yhä tuhkaa ympäristöön, joten saarivisiitillä veneetkin saavat siitä osansa. Myös Redondan kuningaskunta jäi eteläpuolellemme.
Redondan tarina on niin hauska, että kerrottakoon se tässä. Vuonna 1865 eräs Montserratilla syntynyt irlantilainen mies, Matthew Shiel, sai vihdoin pojan 8 tyttären jälkeen. Mies halusi odotetulle pojalle oman kuningaskunnan ja kun mikään maa ei ollut tuolloin virallisesti ottanut Redondan saarta haltuun, päätti herra Shiel ottaa saaren omakseen (Britit liittivät saaren Antiguaan vasta 1872). Vuonna 1880 Shiel lähti saarelle 15-vuotiaan poikansa, Antiguan piispan sekä muutamien ystävien kera. Piispa sitten kruunasi tällä reissulla pojan Filipe ensimmäiseksi, Redondan kuninkaaksi.
Poika kuitenkin muutti Britteihin ja eleli kirjailijana. Ennen kuolemaansa hän siirsi kruununsa kirjailijatoverilleen, joka otti hallitsijanimekseen kuningas Juan I. Tämä veijari olikin sitten viinamiehiä ja yritti jopa myydä kuningaskunnan alkoholia vastaan, mutta heikolla menestyksellä. Ennen kuolemaansa kruunu siirtyi taas seuraavalle kirjailijakaverille, jonka hallitsijanimeksi tuli loogisesti kuningas Juan II. Ilmeisesti kruunu kiertää tänäkin päivänä jossain Brittien pienessä kirjailijapiirissä pienenä vitsinä.
Redonda on ollut jo satakunta vuotta autio, eikä sinne oikein suositella edes ankkuroitumaan asiallisen ja suojaisan paikan puuttuessa. Myös saaren maasto on todella jyrkkää ja vaikeakulkuista. Vuosina 1865-1930 saarella oli kaivostoimintaa ja tästä on muistona yhä joitain raunioita. Saari kuuluu Antigualle eikä Redondan kuningaskuntaa saati sen kuningasta ole koskaan virallisesti tunnustettu. Se ei kuitenkaan haittaa kierrättämästä aution saaren kuningaskunnan kruunua.
Neviksen, kuten niin monen muunkin Karibian saaren, nimeämisestä saadaan kiittää Kolumbusta. Kuulemma Neviksen vuoren huipun peittäneet pilvet näyttivät lumelta ja niinpä tyypit olettivat saarella olevan lunta. Siitä siis nimi saarelle kun kalenteristakaan ei ilmeisesti keksitty parempaa (vrt Iles des Saintes). Vastaavasti St Kitts ja Neviksen pohjoisemman pääsaaren, St Kittsin, Kolumbus nimesi vaatimattomasti itsensä (tai pyhimyksen, jonka mukaan hänet nimettiin) mukaan eli St Christopher.
Nytkin lähestyessämme saarta sen huiput olivat pilvien peitossa. Lähempänä saarta tuuli alkoi taas viritä ja äkkiä puhalsikin jo yli 10m/s. Kaarrettiin saaren länsipuolelle ja vastaan purjehti suomalainen Vahine, ilmeisesti nyt matkalla Antigualle. Tässä vaiheessa taivas tummui ja pelättiin rankkasadetta, mutta onnistumme välttämään sen. Neviksen Charlestownin edustalla tuuli oli puuskissa jo 15m/s pohjoisesta, eli suoraan vastaan. Käärittiin purjeet talteen ja ajettiin poijupaikoille muiden noin 10 muun veneen sekaan. Juuri kiinnittymisen jälkeen veneen vieressä ui pieni kilpikonna ihmettelemässä touhuamme.
Lahdella tuuli todella kovaa, joten jollareissu rantaan ei vaikuttanut järkevältä - varsinkaan kun rannassa ei ollut laituria näköetäisyydellä. Kaikilla vierusveneillämme oli myös Q-lippu ylhäällä, joten tulliin ei ole muutkaan ilmeisesti uskaltautuneet. No, tulliin ei olisi muutenkaan ehditty virka-aikaan, joten aamulla katsotaan asiaa uudestaan. Täällä on kuitenkin siisteissä riveissä ihan asiallisilta vaikuttavia poijuja ehkä noin 50 kpl. Todella heikko netti saatiin hetkellisesti kiinni rannalta, mutta ei muuta. Illalla tehtiin jälkiruoaksi cupcaket, jotka onnistuivat hyvin.
Koko yön puhalsi puuskaisesti, joten aamulla akut olivat täydet. Tuulimylly tuottaa kovemmassa tuulessa hyvin. Paikoin puuskittainen tuuli oli aamullakin, mutta koska lähihiekkarantaan murtui aallot ikävästi niin köröteltiin jollalla kaupungin päälaiturille hieman kauemmas. Juuri laituria ennen alkoi tietenkin sade. No, mainingit löi täälläkin kovaa altaaseen ja vasta neljäs jollan kiinnitys oli jotenkin siedettävä, eikä mikään ollut välittömästi hajoamassa. Todella surkeaa kun hyvien poijujen kaveriksi ei ole kunnollista laituria. Vähän sama fiilis kuin Barbadoksella, mutta siellä venekerhon fasiliteetit ja muu korjasi tunnelmaa huomattavasti.
Tulli ja muut viranomaiset löytyivät heti laiturin päästä (jossa myös nettikuppila). Vastoin ennakkotietoja täällä toimii sailclear - valitsee vain paikaksi sen ainoan (väärän) St Kittsin ja Neviksen sataman, täällä tullin kaveri sai sen hyvin koneellaan auki ja muutti vain satamatiedot. Helpottaa ja nopeuttaa tullijumppaa melkoisesti. Sisäänkirjaus ja muut maksut olivat täällä yllättäen peräti 55usd - kalleimmat Karibialla toistaiseksi. Hyvät poijutkaan (pakolliset, ei saa ankkuroitua) eivät olleet ilmaiset vaan 20usd meni niihin, joskin samalla rahalla saisi olla viikon. Muuhun paperien kieputtelumaksuihin meni sitten loput rahat. Samaan aikaan kirjautunut saksalainen purjehtijakin oli pöyristynyt hinnoista.
Kiertelimme hieman tätä 2 000 asukkaan kaupunkia ja yllätyimme pankkien suuresta määrästä - niitä on pitkälti yli 10. Pari suht asiallista kauppaa löytyi keskustan eteläpuolelta, mutta muuten silmään ei osunut juuri mitään muita marketteja. Täältä suunnalta löydettiin myös huoltoasema, josta haettiin lisää bensaa perämoottoriin. Vertailun vuoksi: litrahinta oli vain 0,87eur veroineen kaikkineen. Suomessa ja Euroopassa muutenkin hinta lienee liki tuplat. Eli kaikille nuukille autoilijoille tiedoksi - kannattaa koukata Nevikselle tankille.
Huoltoaseman vieressä oli iso kenttä, josta kuului musiikkia ja puolet kaupungista oli paikalla. Mentiin katsomaan lähemmäksi ja kyseessä oli jonkinlainen maatalousnäyttelyn ja festivaalin risteytys. Täällä oli esillä ja myynnissä monenmoista kasvia, mutta myös eläimiä mm. lehmiä, kanoja, jäniksiä ja possuja. Tarjolla oli erilaisia paikallisia ruokatuotteita painottuen kastikkeisiin ja hilloihin. Katukeittiöitäkin oli auki pitkä rivi. Otimme yhdeltä kojulta lounaat: kanaa, riisiä, vihanneksia, lisää vihanneksia, leipäpuusalaatti (ihan kuin perunasalaatti) ja jotain soosia päälle. Ruokajuomina kojun tädin tekemä inkivääriolut ja maustemehu. Ruoka oli ok, mutta juomat hieman tökkivät.
Sitten takaisin jollalle. Nyt pantiin paremmin merkille roskien määrä kadun varrella. Monet söivät lounaansa muoviastioista ja viskoivat roskiksen sijaan tyhjän astian ojaan tai tunkivat puunrungon väliin. Kuitenkin roskiksiakin oli. Kumivene oli palatessa paikoillaan, mutta kovin likaisena ja nuhjaantuneena. Irroitettiin köysi ja lähdettiin veneelle - eiköhän Nevistä jo nähty riittävästi. Paluumatka jollalla oli kuoppainen ja märkä, mutta päästiin veneelle. Lähes kaikilla eilisestä asti olleilla naapureilla oli yhä ylhäällä q-lippu, eli eivät ollet käyneet tullissa tänäänkään. Laiskuuttaan tai pihiyttään, ei täältä kukaan tule mitään kysymään.
Ei Nevistä näillä kokemuksilla voi erityisesti suositella, vaikka lyhentää matkaa St Bartsille ja St Martinille huomattavasti. Yksi vaihtoehto on tehdä kuten eräät saksalaiset: illalla tänne poijuun ja q-lippu ylös, mutta aamulla sisäänkirjautumisen sijaan he lähtivät St Kittsin Basseterreen. Lauantai ja sunnuntai vietettiin poijussa kun keli ei houkutellut sen enempää yrittämään rantaan kuin toiseen ankkuripaikkaan. Poijupaikalle osuu swelliä ja vierestä vähän väliä ajavat yhteysaluksetkin tuovat lisäkeikutusta. Oman lisänsä tuo rengasta ja banaania veneiden ympärillä ajeleva moottorivene. No, akut toisaalta pysyivät tuulesta johtuen hyvässä latauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti