Kanavamatkailua Hollannin läpi

Amsterdamista lähdettiin ja sulutuksen jälkeen oltiin Markermeerillä ja saatiin mukava sivutuuli, joka tosin lopuksi kääntyi sivuvastaiseksi. Niin tai näin, hyvän purjehduksen jälkeen päädyimme Enkhuizenin sulkuun ja siitä olikin näköetäisyys satamaan. Satamia oli useita, valitsimme keskeisimmällä sijainnilla olleen.

Satama oli aivan tukossa, joten mentiin kolmanneksi veneeksi holskien kylkeen. Sattui oikein mukavat naapurit ja lyhyen jutustelun jälkeen jäätiin vahtimaan hetkeksi heidän koiraansa, Eiviä, muun perheen mennessä ravintolaan. Eivi oli hyvä koira eikä haukkunut vaan pysyi rauhallisena ja lähinnä torkkui sitloodassa. Tosin outo pauke alkoi myöhemmin ja syyksi paljastui Eivin häntä, joka vatkasi kovasti kun isäntä tuli hakemaan koiraa lenkille.

Seuraavaksi mekin siirryimme kuppilaan seuraamaan tärkeää Hollanti-Meksiko -peliä. Tunnelmaa oli, mutta Meksikon maali hiljensi kummasti. Hukattuja tilanteita manattiin ja lopulta tullutta tasoitusta juhlittiin kuin mestaruutta. Lisäajalla hieman heppoisen rangaistuksen myötä saatu voittomaali räjäytti pankin ja väki juhli. Ravintola puolestaan tarjosi ilmaisia pikkuannoksia aina Hollannin maalin jälkeen. Hauskaa.

Seuraavana aamuna oli ollut tarkoitus mennä Harlingeniin, mutta sade muutti suunnitelmat. Sisäpuolen naapurit lähtivät klo 9.30, joten silloin mekin lähdimme, mutta Harlingenin sijaan lähemmäksi Stavoreniin. Matka oli harmaa ja sateinen. Iltapäivällä onneksi jo paistoi aurinkokin. Stavorenissa oli isohko satama ja kaikki palvelut kuuluivat 23eur satamamaksuun, jopa netti. Netti kun oli, niin illalla katsottiin Saksa-Algeria netistä livenä. Tulos oli toki tiedetty jo pitkään, mutta ei ollut Algeriakaan huono.

Sitten jatkettiin matkaa ensin IJselmeerin koilliskulmaan, josta sulun läpi takaisin suolaveteen. Olipa muuten melkoisesti veneitä sulutuksessa, 24kpl, joista 3 isoa perinnealusta. Näissä kekkereissä sitä oppii venettä pyörittämään ahtaassakin raossa ja melkeinpä kaikki holskit ovat taivavia veneidenkäsittelijöitä veneestä riippumatta. Tässä oppii myös suomalainen nopeasti, silla siltoja ja sulkuja piisaa.

Merellä viihdyttiin vain ehkä 7 mailia kunnes saavuttiin Harlingenin edustalle, missä väylä on merkitty reilun metrin syväyksellä (matalimmat kohdat), joten menimme sen ylävedellä - no problem. Harlingenissa siirryimme takaisin makeaan veteen ja kanaville. Oltiin ajoissa liikkeellä, joten päätettiin jatkaa matkaa. Harlingenissa oli jo nyt vähän ruuhkaa kun parin päivän päästä alkaisi Tallships Race, eli helpompi välttää ryysis jättämällä Harlingen väliin. Kiitos vain vinkistä.

Siltoja taas nosteltiin ja asiaan kuului myös odottelu. Leeuwardenissa siltoja ei avata lainkaan "ruuhka-aikaan", joten siellä piti odotella aina klo 18 saakka. Odottelutilaa ei juuri ollut ja yksi hinaaja vei senkin. Kiinnitettiin keula proomupaaluun ja annettiin virran pitää vene oikeassa suunnassa, ja siinä sitä odoteltiin. Klo 18 silta avautui ja parin sillan päästä oltiinkin jo Leeuwardenin kohdalla. Pysähdyimme kuitenkin ensin kanavan rantaan ostoksille. Jo viime vuonna pantiin merkille paikka, jossa kanaalin varrella on useampi iso ruokakauppa.

Hetkeä myöhemmin käytiin läpi Aldin, Lidlin sekä C1000:n valikoimia. Ruokaa tuli paljon mukaan, mutta samalla myös aikaa kului niin, ettemme päässeet jatkamaan kaupungin keskustaan missä viralliset vieraspaikat sijaitsevat - sillat ovat kesäaikaankin kiinni klo 20-09. No, ei tämä haitannut, kanaalin varren paikasta ei tarvinnut maksaa ja päästiin vielä aamullakin kauppaan. Ostettiin vielä pari pakettia vakuumiin pakattuja kanapihvejä, jotka säilyvät lämpöisessä monta vuotta - hyvää hätämuonaa veneelle ja pitkille purjehduksille ylipäänsä!

Aamushoppailun jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa ja siltoja taas nähtiin. Viime vuonna maksettiin 2 sillalla yhteensä noin 10eur, mutta nyt oli jo 3 sillalla maksut, yht 15,5eur. Samassa letkassa kanssamme meni yksi tanskalaispurkkari sekä pieni saksalaispurkkari. Tanskalaisten vene oli ilmeisen raskas ja vaikea pitää paikallaan ja syväys taisi olla enemmän kuin meillä, saksalaisella taas oli kova kiire, mutta koko letka liikkui silti samaa vauhtia. Välillä köli tasoitti mutapohjaa, mutta suurempaa dramatiikkaa ei ollut. Ennen Dokkumia oli pakollinen paussi sillanvartijan lounastauon ajan, jolloin juteltiin tanskalaisten kanssa ja käytiin kaupassa ostamassa mansikoita - olivat makeita ja hyviä.

Sitten koittikin jo sulku ja päädyimme Lauwersmeerille. Ajatuksena oli pysähtyä jollekin venepysähdyspaikoista grillaamaan, mutta joko veden mataluus tai järkevän grillauspaikan puuttuminen esti tämän idean toteuttamisen. Päätettiin jatkaa vain satamaan ja katsoa jos Weberille olisi siellä käyttöä. Täällä aiemmin kovaa kiirettä pitänyt saksalaisvene tuli nyt meitä vastaan, se oli vain käynyt yhdessä satamassa kääntymässä. Outoa.

Menimme siis vielä yhdestä sulusta, jossa vesi nousi ihan kunnolla ja sitten oltiin taas merellä. Kaarrettiin viereiseen Lauwersoogin satamaan, jossa oli hyvin tilaa. Täällä on paalupaikat, mutta vähän vaikeiden putkien kanssa, ei oikein onnistu molempien kiinnitys kahdestaan sivutuulella. Saatiin toki toinenkin peräköysi kiinni ja hyvä niin, sillä yöllä tuuli kääntyi.

Satama oli ihan asiallinen, mutta hintaan ei vielä oikeastaan kuulunut kuin venepaikka. Suihkuun, sähköön ja veteen oli oma maksu ja vessaankin pääsi vain kortilla, jonka sai ostaa 5 eurolla. Fiksuina olimme säästäneet viime vuodelta Sixhavenin vastaavan kortin (pyykkiä varten siellä) ja se toimi täällä. Nuukille veneilijöille tiedoksi: vastaava kortti maksaa Sixhavenissa vain 3eur ja sama kortti toimii monessa muussakin Hollannin satamassa. Toisella puolella makeassa vedessä ollut satama oli aivan täynnä - ilmeisesti saksalaisvene oli tyrmistynyt siitä ja sen takia kääntynyt takaisin.

Satamassa oli kuitenkin ihan järkevä paikka grillata, joten laitettiin nippu kanakasvisvartaita ja päälle piripiri-marinaadi. Tuoksu oli jo yksistään taivaallinen ja eräs paikallinenkin tuli auton pakkaamiselta ihastelemaan touhua. Hän oli niin innoissaan, että katsoi meidän tarvitsevan punaviiniä ruokajuomaksi, joten hän antoi meille pullon! Ilmeisesti tyypeillä oli ollut jossain juhlat ja nyt he vain keräsivät kimpsut ja kampsut, mutta kyllä meille ylijäämäviinikin käy. Hienoja ihmisiä täällä Hollannissa!

Mutta itse ruokaan: alkupalana oli tomaatti-basilika-mozzarellasalaatti, pääruokana kanakasvisvartaat piripirikastikkeella ja jälkiruoaksi jälkilämmöllä laitetut persikanpuolikkaan brie-täytteellä. Oivallista sapuskaa, kana mehevää ja maukasta, marinaadi toi hyvän lisän. Grillauskausi on polkaistu käyntiin myös Euroopassa! Tästä on hyvä jatkaa.

Seuraavaksi tehdään saarihyppelyä Friisein saarilla, mutta samalla siirrytään jo Saksan puolelle. Hollannin läpi mentiin lopulta aika nopeasti, vaikka Amsterdamissakin oltiin hyvä tovi. Sulkuja matkalla oli yhteensä 7, siltoja 28kpl ja muutaman moottoritienkin yli mentiin. Maksuja oli vain Leeuwarden-Dokkum -välillä yhteensä 15,5eur.

Amsterdamissa

Aamulla otettiin VHF:llä yhteys IJmuidenin sulkuun ja kas - pikkusulku oli taas toiminnassa. Ei muuta kuin köydet irti ja sulkuun. Ei se vieläkään ollut täysin kunnossa, mutta päästiin läpi ja huristeltiin pari tuntia Amsterdamiin. Vaikka tiedettiin tilanne niin jotenkin vain kanavan teollisuusmaisemasta ilmestyy yht'äkkiä Amsterdamin päärautatieasema ja olemme Amsterdamin keskustassa. Juna-asemaa vastapäätä onkin heti Sixhavenin satama, joten siirtymä on leppoisa. Liikennettä ei kanavalla ollut nyt niin paljon, mutta lomasesonkikaan ei ole vielä huipussaan.

Kanavalla

Pakollinen proomukuva, joskin suurempi käsittää itseasiassa 2 proomua

Rakennuskantaa Nordzeekanaalin varrelta, ihan Amsterdamista

Oltiin suht ajoissa liikkeellä (klo 13), joten saatiin satamasta hyvä aisapaikka. Pari tuntia myöhemmin saapuneet saivat tyytyä välipaikkoihin, joten ajoitus on edelleen tärkeä. Naapurilaituriin oli jo aiemmin aamulla saapunut suomalainen s/y Himene. Himene on aloittanut maailmanympäripurjehduksen ja yksinpurjehduksena! Tarinoitiin Markuksen kanssa useampaan otteeseen eri paikoista, reiteistä yms vaihtoehdoista. Vuosi sitten me kuuntelimme muilta neuvoja ja nyt pääsimme paasaamaan itse.

Amsterdamissa nähtiin Niken vanha opiskelukaveri, hyvin yllättäen myös Hannan vanha vaihtarikaveri sekä liuta uusia tuttavuuksia. Hauskaa taas oli, kiitos vain kaikille viihdyttäjille! Amsterdamissa vierähtikin 4 päivää. Yritettiin shoppailla, mutta nyt ei oikein ihmeitä löytynyt, mutta liikuntaa tuli ja ruokapuolella menestys oli taattu. Nyt panostettiin erityisesti juustojen kavereina toimiviin tahnoihin, sinappeihin ja hilloihin(?). Missään ei voinut välttyä näkemästä oranssia: kaupoissa, kaduilla, asuntojen pihoilla ja tietenkin ihmistenkin päällä. Ei Hollannin jalkapallomenestys ole ainakaan kotimaan tuesta kiinni - porukka on täpinöissään. 

s/y Himene

Pihakoristelua 

Ei keli ihan huono ollut

Oranssi oli aika hallitseva väri kaupungilla

Kanavamaisemaa

Tina, Anton ja Hanna - huomatkaa tyylikkäät lautaset!

Sixhavenin satamaan oli saatu nyt toinenkin langaton nettiyhteys, mutta valitettavasti yhteys takkuili aika paljon. Viime vuonna koodin sai pyytämällä ja nopeus oli ehkä reissun paras. No, nytkin netti toki kuului hintaan. Sataman toinen sivu oli muuttunut viime vuodesta ja satamaa kuulemma laajennetaan, mikä on tietenkin hienoa - sijainti on todella hyvä. Myös satamakapu on vaihtunut, vaikka vanha veijarikin notkui yhä satamassa omalla veneellään.

Sixhavenissa oli muutamakin tuttu vene, jotka olivat tulleet samaa kyytiä laivalla takaisin. Huvittavaa oli nähdä niin saksalaisen äijän totaalisesti uusima vanha Maxi (95?), joka oli jo Espanjan Muroksessa meidän naapurina sekä monenlaisia tapahtumia Karibialla kokenut belgialainen Be Good (Feeling 1090). Harmi vain, ettei veneiden miehistöä nähty.

Sataman kunnioitettavin vene tuli kuitenkin Man-saarelta. Brittiherrasmies purjehti pienellä noin 4-5 metrin kevytveneellään Hollantiin ja aikoi vielä Den Helderiin asti ennen paluuta. Moottoria ei veneessä ole vaan ilman tuulta ja suluissa siirtymät hoituu airoilla. Kaiken lisäksi mies yöpyi veneessä, ellei joku naapuri tarjonnut oman veneen sohvaa tai punkkaa. Melkoinen purjehtija isolla asenteella.

Ei se purjehdus ole veneen koosta kiinni, mukavuus ehkä.

Amsterdam oli taas hieno paikka, mutta matka jatkuu. Seuraavaksi suunta on IJsselmeerille, josta kelien ja fiiliksen mukaan valitaan jatkoreitti.

Scheveningen & IJmuiden, Hollanti

Scheveningeniin lähdettiin jo klo 7 jälkeen kun oli pyydetty VHF:llä Port Controlilta lupa poistua. Lupaavasti alkanut matka tyssäsi jo isompaan satama-altaaseen kun liikennevalot näyttivät punaista. Ei auttanut kuin odottaa. Tätä kesti kunnes sisään ajoi isompi laiva. Sitten valot muuttuivat vihreäksi ja taas mentiin.

Oltiin laskettu virran olevan liki koko matkan myötäinen ja niin oikeastaan olikin. Aivan alkua lukuunottamatta. Välillä tuuli niin, että saatiin purjeisiinkin vetoa, mutta vain hetkittäin. Matkalla havaittiin, että vasta-aallokko ja suistoalueen epämääräiset virtaukset hidastivat etenemistämme niin, että pelin alkupuoli jäänee näkemättä. Toisaalta toiselle puoliajalle pitäisi ehtiä.

Rotterdamin edustalla VHF:llä ilmoitus laivaväylän ylittämisestä. Viimeksi ei tarvinut ylimääräisiä toimenpiteitä, mutta nyt trafiikkia oi enemmän ja vartin aikana samasta kohdasta meni 3 laivaa sisään ja 3 ulos. Viimeinen ulos tullut rahtilaiva tuli tietenkin törmäyskurssille ja niinpä höllättiin tahtia ja laiva meni editsemme. Muuta ihmeempää ei ollut. Hieman yllätti, että liikenteenohjaus ei ottanut meihin yhteyttä asiasta vaan pääsimme tulkitsemaan asian ihan itse AIS:n avustuksella.

Schevenigenin sisääntulossakin pitää VHF:llä pyytää lupa ja nyt lupa tuli heti. Oltiin jo kauempaa ihmetelty maalta noussutta savua ja syy selvisi satamassa: erästä laivaa sammutettiin ja välillä vielä nousi savua. Sisällä huvivenepuolella ei ollut samaa ryysistä kuin viimeksi, mutta toisen veneen kylkeen piti silti mennä. Naapuriveneen holskit olivat kovasti tohkeissaan kysellessään reissustamme, mutta pääsimme kohteliaasti irtautumaan pelin ääreen.

Lähin pikkukuppila oli tupaten täynnä (oranssia), mutta näimme ensimmäisen puolikkaan lopun. Sitten seuraavaan ravintolaan, jossa irtosi istumapaikatkin. Väki eläytyi taas peliin ja oranssi oli hallitseva väri. Riemu oli melkoinen kun Hollanti teki maalin ja vielä toisenkin. Taas näkyi ja kuului menestys kaduilla. Yksi purjevenekin oli juhlaliputuksessa, joskin viestilippujen sijaan käytössä oli oranssit viirit.

Pelin jälkeen käytiin katsomassa läheinen Aldi suljetuksi, joten palattiin veneelle. Naapuri ilmoitti lähtevänsä joskus kahdeksan jälkeen. Tämä tarkoitti taas suht aikaista herätystä, vaikka matka ei pitkä olekaan. Satama on hieman ylihintainen, sillä hinta (27eur) ei vielä takaa laituripaikkaa tai edes sähköä. Myös lähtö on yleensä aikainen. Satamakonttori menee melko aikaisin kiinni, jolloin maksua ei voi suorittaa. Portti puolestaan toimii koodein, joita ilman ei pääse takaisin laiturille... Puolet porukasta jättääkin satamamaksun maksamatta omasta tahdostaan tai pakottavien olosuhteiden takia.

Aamulla lähdettiin sovitusti klo 8 jälkeen. Meillä oli vastavirta, mutta se kääntyi myötäiseksi ja sitten olimmekin IJmuidenissa. Ajateltiin jatkaa tylsän IJmuidenin sataman sijaan lähemmäs Amsterdamia, joten ei muuta kuin pienveneiden sulkuun. Sulussa oli punaiset valot päällekäin tarkoittaen, ettei sulku ole käytössä. Viime vuonna opittiin tämän tarkoittavan myös lounastaukoa, joten otettiin vhf:llä yhteys sulunpitäjään. Tämä veikko kertoi pienvenesulun menneen juuri rikki ja se ei toimi. Sen sijaan meidän tulisikin mennä viereiseen keskisulkuun, joka voidaan avata normaalisti.

Mentiin keskisulkuun ja odoteltiin vihreää hyvä hetki. Kun mitään ei tapahtunut yli varttiin niin taas VHF:llä yhteys sulunpitäjään. Hän kysyi missä oltiin ja lupaili sulun avautuvan pian. Nyt sulkuun kuitenkin ajoi sisään toiselta puolen purjeveneitä. Kaikki sujui normaalisti kunnes yht'äkkiä ensin yksi purjeveneistä kääntyi sivuttain ja perään vielä toinenkin! Todella epätavallista. Hetken päästä vielä kolmas venekin oli sivuttain. Kaksi venettä saatiin oikaistua aika nopeasti, mutta kolmannen kanssa oli jotain häikkää. VHF:ssä karjuttiin jotain hollanniksi, mutta tarkempi tulkinta ei onnistunut.

Ihmeteltiin tilannetta ja sulutuksen kestoa. Nyt jonoon tuli jo pari isompaa proomua ja mietittiin mahdutaanko edes kaikki samaan sulutukseen. Sitten VHF:ssä puhuttiin hollannin sijaan englantia ja kutsuttiin "englantia puhunutta purjevenettä keskisululla". Vastattiin ja sulunpitäjä kertoi, ettemme pääsekään sulusta. Kuulemma pienvenesulku on rikki ja keskisulussa oli sattunut vahinko(ja), jonka vuoksi pienveneitä ei turvallisuussyistä oteta sulkuun enää lainkaan. Eikä mitään tietoa koska tilanne korjaantuu. Kovasti pahoitteli tilannetta.

Ei auttanut parkua, jos ei ole turvallista niin ei ole. Huonoa onnea, että pienvenesulku meni juuri nyt rikki, mutta ehkä onnea, ettemme itse olleet tuossa epäonnisessa sulutuksessa. Menimme viereiseen IJmuidenin tyhjähköön satamaan. Ei auta kuin odottaa ja kysyä seuraavana aamuna VHF:llä, jos tilanne olisi korjaantunut. Väylä Amsterdamista Pohjanmerelle on todella suosittu, joten joku ratkaisu sulutukseen pitää löytyä pian tai veneitä kertyy jonoksi ja tukkii alueen. Jäädään katsomaan.