Marigot Bay / Saint Martin

Siirtymä Marigot Bayhin St Martinille sujui ihan mukavasti ulkokautta. Aluksi tuuli tuli takaa, sitten oikeastaan koko loppupätkä länsireunalta lähtien olikin jo vastaista, mutta veneen kansi pysyi kuivana. Matkalla menimme lentokentän ohi. Lentokentälle laskeutuvat koneet menevät aivan rannan, Maho beachin, yli ja kiitorata alkaa heti rannan jälkeen. Koneita meni paljon merellä oli rajattu kiitoradan lähestymisalue, jonne veneillä ei ollut asiaa. Pari konetta meni meidänkin yli aika läheltä, vaikka toki väliin jäi varmasti yli 100 metriä. Melkoista touhua silti

Maisema muuttui heti kun siirryttiin Ranskan puolelle: ei mitään kerrostaloja vaan yksittäisiä mökkejä ja niitäkin harvakseltaan. Marigotin lahti oli yllättävän täynnä veneitä, veneitä oli ankkurissa noin 150kpl, mutta sekaan kyllä mahtui hyvin. Täällä on syvyys ulompanakin noin 5m ja rannan luona noin 2,5-4m. Laskettiin kuokka lauttalaiturista n. 300m länteen. Tässä kohdin rannassa on vanha betonilaituri, johon saa hyvin jollan kiinni.

Lauttalaitureiden vieressä on hyvä jollalaituri, roskikset, paljon ravintoloita sekä jokunen pikkukauppa. Isommat kaupat ovat vähän kauempana, mutta hyvä kauppa löytyi ehkä reilut 500m rantakatua länteen, läheltä laguunin sisäänmenoaukkoa. Täällä käytiinkin useamman kerran ostoksilla. Erityisesti juustovalikoima oli kattava ja myynnissä oli myös valmiita juustolautasia.

Sisään- ja uloskirjaus onnistuu satamassa, jossa siitä veloitetaan peräti 15eur! Sama koneella täytetty lappu, jonka äijä tulostaa ja lyö leiman, ja joka muualla Ranskan saarilla on maksanyt max 5eur. No, sataman asiakkaille kirjaus maksaa suuntaansa 7,5eur. Satama oli aika kallis, meiltä olisi ollut lähes 40eur/yö sisältämättä vettä, sähköä tai edes suihkua. Laguunin satamissa on hieman halvempaa, mutta edellyttää siltojen kanssa säätämistä. Huomio kiinnittyi satamassa olleeseen hyvin erilaiseen trimaraaniin, kuvat kertonee enemmän ilmestyksestä.

Lauantaina kaupungissa oli markkinat, yksi pitä katu oli muutettu vain jalankulkijoille ja kojuja oli, musiikki soi kovaa ja väkeäkin oli liikkeellä. Täällä havaittiin jo aiemmin kuultu seikka: monessa paikassa sai maksaa euroilla ja jenkkidollareilla, mutta hinta oli sama, eli nykykurssilla dollareilla maksava sai n. 30% alennuksen. Kannattaa siis pitää taaloja taskussa.

Sunnuntaina kaupunki oli aivan kuollut, maanantaina tuli taas eloa. Päivät kuluivat ostoksilla ja venettä järjestellen, iltoina katsottiin Kummisetä-trilogia. Hanna kiipesi kukkulan linnoitukselle mistä aukeni upeat maisemat sekä laguunin että Anguillan suuntaan. Yksi lounas käytiin syömässä pienessä kuppilassa, joka tarjosi kuitenkin nopean netin. Omistajanainen puhui vähän englantia, mutta yritti sitäkin enemmän ja oli innoissaan kun kerroimme tulleemme veneellä Suomesta asti. Lähtiessämme hän totesi heikolla, mutta ymmärrettävällä suomella meille "kiitos vierailusta". Nainen oli modernisti katsonut pikaisesti googlen kääntäjästä suomalaisen tervehdyksen. Lopuksi toivotti vielä "hyvää iltaa". Poikkeuksellinen ranskalainen, piti jättää hyvät juomarahat.

Tiistaina olikin lähtöpäivä, mutta olimme ajoittaneet lähdön vasta iltapäiväksi, jolloin olisimme perillä seuraavana aamuna. Tämä onkin ensimmäinen yöpurjehdus sitten joulukuisen Barbados-Grenadan, joten hieman oli jopa innostunut olo. Lähtiessä yritimme käydä sataman huoltoasemalla tankkaamassa vettä, mutta aiemmista puheista poiketen paikka olikin jo kiinni klo 16.20. No, eiköhän vettä saa lisää myös BVI:llä.

Simpson bay & Philipsburg / Sint Maarten

Ile Fourchuesta oli näköetäisyys St Martinille ja saimme hyvän myötätuulen tälle 15 mailin matkalle. Tempastiin taas genua auki ja päästiin etenemään vajaan 6 solmun vauhtia. Tämä riitti oikein hyvin ja kansi pysyi kuivana. Loppumatkasta kävi oudosti kun perässämme vedettyyn jollaan löi aalto ja täytti sen puolilleen vettä. Vesi kuitenkin läiskyi pääosin pois, mutta tilanne oli vähän vaikea. Onneksi perämoottori oli nostettu ylös kaiteelle, joten suurempaa vahinkoa ei tullut.

St Martin on siitä erikoinen saari, että eteläpuolta (Sint Maarten) isännöi hollantilaiset ja pohjoispuolta (Saint Martin) puolestaan ranskalaiset. Suurempaa rähinää ei ole vaan maitse voi kävellä rajan yli ostoksille yms. Valitettavasti veneellä siirtyminen edellyttää kirjautumistöitä. Saari on myös tunnettu verovapaamyymälöistään. Näimme Phillipsburgin satamassa peräti 4 risteilyalusta, joten väkeä riittää ja lentokoneitakin tulee jatkuvasti.

Menimme Simpson bayhin, jossa ankkuroiduttiin noin 20 muun veneen joukkoon. Täällä tulli on näppärästi laguuniin vievän sillan vieressä ja viereen saa hyvin jollan. Sisäänkirjaus oli nopeasti selvä ja tullin nainen ihasteli passejamme, ilmeisesti ei ollut nähnyt uudempia suomalaisia passeja... Mentiin jollalla yhden laguunin satamista ja matkalla nähtiin mm. Pink Gin, tuo 48m pitkä Baltic. Satamasta jatkettiin kävellen lounaalle. Täältä vierestä löytyi ruokakauppa, joka oli varsin asiallinen. Ostettiin mm. tuoreita mansikoita. Niin vain ostoksilla oli muitakin suomalaisia... Lähtiessä rannassa nähtiin yksi suomalainen HR, joka tosin taisi olla pidemmässä säilytyksessä.

Illalla tuuli puuskaisesti ja satoi, mutta ankkuri piti. Välillä vene heilui ikävästi swellissä, mutta muuten oli ok. Seuraavana päivänä käytiin venetarvikeliikkeissä; sekä Island Waterworldilla että Budget Marinella on täällä laguunissa suurmyymälät, siis nyt ihan isot myymälät ja hyllyissäkin hyvin tavaraa. Haimme erityisesti uutta starttiakkua ja sellainen löytyikin - Exiden AGM starttiakku, joka täpärästi mahtuu entisen akun paikalle. Kauppoja ei kuitenkaan tehty kun ei ollut venepapereita ja passia mukana (verovapaus kaiketi edellytti).

Illalla mentiin syömään lähiravintolaan Simpson bayn rannalle. Stones-niminen ravintola on siitä erikoinen, että ruoka tuodaan kuumien kivilevyjen päällä ja asiakas itse kypsentää ruoan makunsa mukaan. Olimme vastaavaan ihastuneet Portugalin Nazaressa, joten oli aika kokeilla uudestaan. Valitsimme alkupalaksi juustofonduen (!) ja pääruoaksi Hannalle kanavartaat, Nikelle surf&turf hummerilla ja pihvillä. Ihan kiva ja hyvä, mutta ei pärjännyt Portugalin vastaavalle.

Torstai oli toivoa täynnä ja lähdettiinkin aamulla venetarvikekauppaan. Akku tuli sekä kärryllinen muutakin tilpehööriä. Täällä on karibialaisittain edulliset listahinnat, mutta lisäksi tuli vielä ylimääräinen 10% alennus. Hyvä niin. Noin yleisesti voi kuitenkin sanoa, että Suomessa ja erityisesti Euroopassa venetarvikkeet ovat edullisempia. Toisaalta täällä myydään vielä tavallisia 2-tahtiperämoottoreita, joita EUssa ei ole myyty enää vuosikausiin.

Veneessä piti hieman jumpata akkuvaihdossa, mutta saatiin uusi akku sopimaan vanhaan tilaan. Yllättäen akussa ei ollut täyttä varausta, joten aurinkopaneelit ja tuulimylly latasivat sitä. Maasähkössä olisi parempi lataus ja yritetäänkin päästä viikonloppuna johonkin satamaan, todennäköisesti vaihdetaan Ranskan puolelle Marigot bayhin. Illalla vielä käytiin kaupassa, jossa pitkästä aikaa normaaleja kurkkuja, joita kutsuttiin eurooppalaisiksi kurkuiksi! Muutenhan täällä on vain avomaakurkkuja.

Perjantaina mentiin käymään Sint Maartenin pääkaupungissa Philipsburgissa. Matka taittui helposti pikkubussilla, 2usd/naama/suunta ja kyytiin sai hypätä mistä vain. Pääkaupungissa on erityisesti risteilijöiden turistilaumoille suunnattuja elektroniikkaliikkeitä sekä tietenkin alkoholia ja koruja. Myös useampikin casino oli tarjolla. Vertailtiin uusimpia kännyköitä ja tablettikoneita, yksi kello ostettiin sekä jotain muuta pientä. Melkein kaikissa näissä liikkeissä oli muuten intialaiset myyjät. Muutenkin täällä tuntui olevan kaikki etniset ryhmät edustettuina runsain määrin.

Muuten meni hyvin, mutta sitten luottokortti ei enää kelvannut kaupassa ja automaattikin valitti, ettei kortilla saa nostettua rahaa. Hyvä shoppailu loppui siis tähän. Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin: kierrettiin etsimässä toista automaattia ja kuinka ollakaan Meriidan väki olikin automaatin vieressä olevassa ravintolassa. Istuttiin siinä hetki, mutta sitten aurinko alkoi laskea ja oli aika suunnata takaisin veneelle. Nämä jäähyväiset eivät olleet lainkaan niin haikeat - törmätään varmasti vielä Euroopan puolella kun samaan suuntaan ollaan menossa.

Philipsburgiinkin voi tulla omalla veneellä. Täällä on pieni huvivenesatama, mutta myös tilava ankkuripaikka, joka vaikutti suht asialliselta ja täällä oli selvästi pienempää swelliä kuin Simpson bayssa. Tämä voikin olla varsin varteenotettava stoppi, varsinkin jos haluaa tutustua pääkylään paremmin. Koko ranta on käytännössä hiekkarantaa, joten perinteistä rantaelämääkin löytyy kaiken muun lisäksi. Ja ravintoloita riittää - osa edullisempia, jotkut kalliimpia. Toisaalta täällä on lähes jokaisessa kuppilassa päivittäin happy hour, usein koko iltapäivän, joten se on taloudellisestikin varteenotettava vaihtoehto.

Paluu sujui vielä helpommin kuin meno, eli otettiin vain Maho beachin vaunu (menee paljon), jolla ajettiin Simpson bayhin asti. Simpson bayssa hetki etsittiin automaattia, joka löytyi IGYn sataman ulkopuolelta. Helpotus oli suuri kun automaatti antoi ulos selvää rahaa. Ilmeisesti korttia ei ole suljettu tai lukittu. Sitten takaisin veneelle vielä valoisassa. Seuraavana aamuna Meriida kävi moikkaamassa ja sitten olikin vuorossa uloskirjaus Sint Marteenilta (20+2+5=27eur) ja siirtyminen pari mailia pohjoisemmaksi Saint Martinille ranskalaisten puolelle. Päätettiin kierrettiin ulkokautta, jolloin matkaa tulee melkein 10 mailia. No, nähdäänpä saarta eikä tarvitse säätää siltojen avausten kanssa ja matalan laguunin pohjaakaan ei päästä ruoppaamaan.