Amsterdamissa

Aamulla otettiin VHF:llä yhteys IJmuidenin sulkuun ja kas - pikkusulku oli taas toiminnassa. Ei muuta kuin köydet irti ja sulkuun. Ei se vieläkään ollut täysin kunnossa, mutta päästiin läpi ja huristeltiin pari tuntia Amsterdamiin. Vaikka tiedettiin tilanne niin jotenkin vain kanavan teollisuusmaisemasta ilmestyy yht'äkkiä Amsterdamin päärautatieasema ja olemme Amsterdamin keskustassa. Juna-asemaa vastapäätä onkin heti Sixhavenin satama, joten siirtymä on leppoisa. Liikennettä ei kanavalla ollut nyt niin paljon, mutta lomasesonkikaan ei ole vielä huipussaan.

Kanavalla

Pakollinen proomukuva, joskin suurempi käsittää itseasiassa 2 proomua

Rakennuskantaa Nordzeekanaalin varrelta, ihan Amsterdamista

Oltiin suht ajoissa liikkeellä (klo 13), joten saatiin satamasta hyvä aisapaikka. Pari tuntia myöhemmin saapuneet saivat tyytyä välipaikkoihin, joten ajoitus on edelleen tärkeä. Naapurilaituriin oli jo aiemmin aamulla saapunut suomalainen s/y Himene. Himene on aloittanut maailmanympäripurjehduksen ja yksinpurjehduksena! Tarinoitiin Markuksen kanssa useampaan otteeseen eri paikoista, reiteistä yms vaihtoehdoista. Vuosi sitten me kuuntelimme muilta neuvoja ja nyt pääsimme paasaamaan itse.

Amsterdamissa nähtiin Niken vanha opiskelukaveri, hyvin yllättäen myös Hannan vanha vaihtarikaveri sekä liuta uusia tuttavuuksia. Hauskaa taas oli, kiitos vain kaikille viihdyttäjille! Amsterdamissa vierähtikin 4 päivää. Yritettiin shoppailla, mutta nyt ei oikein ihmeitä löytynyt, mutta liikuntaa tuli ja ruokapuolella menestys oli taattu. Nyt panostettiin erityisesti juustojen kavereina toimiviin tahnoihin, sinappeihin ja hilloihin(?). Missään ei voinut välttyä näkemästä oranssia: kaupoissa, kaduilla, asuntojen pihoilla ja tietenkin ihmistenkin päällä. Ei Hollannin jalkapallomenestys ole ainakaan kotimaan tuesta kiinni - porukka on täpinöissään. 

s/y Himene

Pihakoristelua 

Ei keli ihan huono ollut

Oranssi oli aika hallitseva väri kaupungilla

Kanavamaisemaa

Tina, Anton ja Hanna - huomatkaa tyylikkäät lautaset!

Sixhavenin satamaan oli saatu nyt toinenkin langaton nettiyhteys, mutta valitettavasti yhteys takkuili aika paljon. Viime vuonna koodin sai pyytämällä ja nopeus oli ehkä reissun paras. No, nytkin netti toki kuului hintaan. Sataman toinen sivu oli muuttunut viime vuodesta ja satamaa kuulemma laajennetaan, mikä on tietenkin hienoa - sijainti on todella hyvä. Myös satamakapu on vaihtunut, vaikka vanha veijarikin notkui yhä satamassa omalla veneellään.

Sixhavenissa oli muutamakin tuttu vene, jotka olivat tulleet samaa kyytiä laivalla takaisin. Huvittavaa oli nähdä niin saksalaisen äijän totaalisesti uusima vanha Maxi (95?), joka oli jo Espanjan Muroksessa meidän naapurina sekä monenlaisia tapahtumia Karibialla kokenut belgialainen Be Good (Feeling 1090). Harmi vain, ettei veneiden miehistöä nähty.

Sataman kunnioitettavin vene tuli kuitenkin Man-saarelta. Brittiherrasmies purjehti pienellä noin 4-5 metrin kevytveneellään Hollantiin ja aikoi vielä Den Helderiin asti ennen paluuta. Moottoria ei veneessä ole vaan ilman tuulta ja suluissa siirtymät hoituu airoilla. Kaiken lisäksi mies yöpyi veneessä, ellei joku naapuri tarjonnut oman veneen sohvaa tai punkkaa. Melkoinen purjehtija isolla asenteella.

Ei se purjehdus ole veneen koosta kiinni, mukavuus ehkä.

Amsterdam oli taas hieno paikka, mutta matka jatkuu. Seuraavaksi suunta on IJsselmeerille, josta kelien ja fiiliksen mukaan valitaan jatkoreitti.

Scheveningen & IJmuiden, Hollanti

Scheveningeniin lähdettiin jo klo 7 jälkeen kun oli pyydetty VHF:llä Port Controlilta lupa poistua. Lupaavasti alkanut matka tyssäsi jo isompaan satama-altaaseen kun liikennevalot näyttivät punaista. Ei auttanut kuin odottaa. Tätä kesti kunnes sisään ajoi isompi laiva. Sitten valot muuttuivat vihreäksi ja taas mentiin.

Oltiin laskettu virran olevan liki koko matkan myötäinen ja niin oikeastaan olikin. Aivan alkua lukuunottamatta. Välillä tuuli niin, että saatiin purjeisiinkin vetoa, mutta vain hetkittäin. Matkalla havaittiin, että vasta-aallokko ja suistoalueen epämääräiset virtaukset hidastivat etenemistämme niin, että pelin alkupuoli jäänee näkemättä. Toisaalta toiselle puoliajalle pitäisi ehtiä.

Rotterdamin edustalla VHF:llä ilmoitus laivaväylän ylittämisestä. Viimeksi ei tarvinut ylimääräisiä toimenpiteitä, mutta nyt trafiikkia oi enemmän ja vartin aikana samasta kohdasta meni 3 laivaa sisään ja 3 ulos. Viimeinen ulos tullut rahtilaiva tuli tietenkin törmäyskurssille ja niinpä höllättiin tahtia ja laiva meni editsemme. Muuta ihmeempää ei ollut. Hieman yllätti, että liikenteenohjaus ei ottanut meihin yhteyttä asiasta vaan pääsimme tulkitsemaan asian ihan itse AIS:n avustuksella.

Schevenigenin sisääntulossakin pitää VHF:llä pyytää lupa ja nyt lupa tuli heti. Oltiin jo kauempaa ihmetelty maalta noussutta savua ja syy selvisi satamassa: erästä laivaa sammutettiin ja välillä vielä nousi savua. Sisällä huvivenepuolella ei ollut samaa ryysistä kuin viimeksi, mutta toisen veneen kylkeen piti silti mennä. Naapuriveneen holskit olivat kovasti tohkeissaan kysellessään reissustamme, mutta pääsimme kohteliaasti irtautumaan pelin ääreen.

Lähin pikkukuppila oli tupaten täynnä (oranssia), mutta näimme ensimmäisen puolikkaan lopun. Sitten seuraavaan ravintolaan, jossa irtosi istumapaikatkin. Väki eläytyi taas peliin ja oranssi oli hallitseva väri. Riemu oli melkoinen kun Hollanti teki maalin ja vielä toisenkin. Taas näkyi ja kuului menestys kaduilla. Yksi purjevenekin oli juhlaliputuksessa, joskin viestilippujen sijaan käytössä oli oranssit viirit.

Pelin jälkeen käytiin katsomassa läheinen Aldi suljetuksi, joten palattiin veneelle. Naapuri ilmoitti lähtevänsä joskus kahdeksan jälkeen. Tämä tarkoitti taas suht aikaista herätystä, vaikka matka ei pitkä olekaan. Satama on hieman ylihintainen, sillä hinta (27eur) ei vielä takaa laituripaikkaa tai edes sähköä. Myös lähtö on yleensä aikainen. Satamakonttori menee melko aikaisin kiinni, jolloin maksua ei voi suorittaa. Portti puolestaan toimii koodein, joita ilman ei pääse takaisin laiturille... Puolet porukasta jättääkin satamamaksun maksamatta omasta tahdostaan tai pakottavien olosuhteiden takia.

Aamulla lähdettiin sovitusti klo 8 jälkeen. Meillä oli vastavirta, mutta se kääntyi myötäiseksi ja sitten olimmekin IJmuidenissa. Ajateltiin jatkaa tylsän IJmuidenin sataman sijaan lähemmäs Amsterdamia, joten ei muuta kuin pienveneiden sulkuun. Sulussa oli punaiset valot päällekäin tarkoittaen, ettei sulku ole käytössä. Viime vuonna opittiin tämän tarkoittavan myös lounastaukoa, joten otettiin vhf:llä yhteys sulunpitäjään. Tämä veikko kertoi pienvenesulun menneen juuri rikki ja se ei toimi. Sen sijaan meidän tulisikin mennä viereiseen keskisulkuun, joka voidaan avata normaalisti.

Mentiin keskisulkuun ja odoteltiin vihreää hyvä hetki. Kun mitään ei tapahtunut yli varttiin niin taas VHF:llä yhteys sulunpitäjään. Hän kysyi missä oltiin ja lupaili sulun avautuvan pian. Nyt sulkuun kuitenkin ajoi sisään toiselta puolen purjeveneitä. Kaikki sujui normaalisti kunnes yht'äkkiä ensin yksi purjeveneistä kääntyi sivuttain ja perään vielä toinenkin! Todella epätavallista. Hetken päästä vielä kolmas venekin oli sivuttain. Kaksi venettä saatiin oikaistua aika nopeasti, mutta kolmannen kanssa oli jotain häikkää. VHF:ssä karjuttiin jotain hollanniksi, mutta tarkempi tulkinta ei onnistunut.

Ihmeteltiin tilannetta ja sulutuksen kestoa. Nyt jonoon tuli jo pari isompaa proomua ja mietittiin mahdutaanko edes kaikki samaan sulutukseen. Sitten VHF:ssä puhuttiin hollannin sijaan englantia ja kutsuttiin "englantia puhunutta purjevenettä keskisululla". Vastattiin ja sulunpitäjä kertoi, ettemme pääsekään sulusta. Kuulemma pienvenesulku on rikki ja keskisulussa oli sattunut vahinko(ja), jonka vuoksi pienveneitä ei turvallisuussyistä oteta sulkuun enää lainkaan. Eikä mitään tietoa koska tilanne korjaantuu. Kovasti pahoitteli tilannetta.

Ei auttanut parkua, jos ei ole turvallista niin ei ole. Huonoa onnea, että pienvenesulku meni juuri nyt rikki, mutta ehkä onnea, ettemme itse olleet tuossa epäonnisessa sulutuksessa. Menimme viereiseen IJmuidenin tyhjähköön satamaan. Ei auta kuin odottaa ja kysyä seuraavana aamuna VHF:llä, jos tilanne olisi korjaantunut. Väylä Amsterdamista Pohjanmerelle on todella suosittu, joten joku ratkaisu sulutukseen pitää löytyä pian tai veneitä kertyy jonoksi ja tukkii alueen. Jäädään katsomaan.

Juhannusjuhlat Belgiassa

Ranskasta lähdettiin parin päivän oleskelun jälkeen eteenpäin Belgiaan. Ensimmäisenä satamana oli Nieuwpoort, mutta kun myötävirtaa oli niin jatkettiin Oostendeen. Olimme siellä hyvissä ajoin ja nyt mentiin puolityhjään Royal North Sea Yacht Clubin satamaan, jossa kierrettiin sisäpuolelle kylkikiinnitykseen. Sisäpuoli on huomattavasti rauhallisempi muiden veneiden aalloista. Pienen sekoilun jälkeen saatiin satamakapukin kiinni ja hoidettiin muodollisuudet. Täälläkin kuului netti hintaan.

Kiertelimme kaupunkia, joka oli väärällään väkeä. Ilmakin oli kiva ja rannalla porukka otti aurinkoa ja jopa ui - merivedessä. Ei oikein ollut meidän mielestä biitsikeli vielä, joten tyydyimne kävelemään mukavalla rantaraitilla. Porukka oli vuokrannut isoja polkuautoja, joilla huristeltiin pitkin rantakatua koko perheen voimin. Me puolestamme menimme kaupan kautta takaisin veneelle. Satama alkoi täyttyä ja mansikoiden sekä juhannusjuomien skoolaus keskeytyi hetkeksi kun saksalaisvene parkkeerasi kylkeemme.

Vaikka ravintolatarjonta oli houkutteleva, päädyimme ruokailemaan veneellä. Sähköä kun oli ja ulkona ihan kiva keli niin päätettiin valmistaa ruoka ulkona - sähköliesi antaa mahdollisuuden! Hyvät oli pöperöt: uudet perunat, pihvit, nakit, kylmäsavulohi, marinoituja arttisokan sydämiä, herkkusieniä, kesäkurpitsaa, patonkia & brietä jne. Hieman naapuriveneistä katsottiin ihmeissään touhuamme, mutta varsin hyväksyvästi. Suositellaan sähkökeitintä (josta s/y Adelen Mika vinkkasi meille) kaikille matkaveneilijöille - säästää kaasua (meillä edelleen Saksassa hankittu kaasu käytössä), toimii eri tiloissa, vie vähän tilaa ja on edullinen.

Juhannuspäivä oli osaltamme erinomainen ja kelikin voitti ilmeisesti Suomen säät. Siinä sivussa höpistiin saksalaisten naapureiden kanssa mukavia ja eräälle hollantilaiselle puolestaan neuvottiin Suomen ja Ruotsin vesistä. Hauska huomata kuinka täällä monet tulevat vain juttelemaan. Karibian ankkuripaikoilla vieraiden veneilijöiden kanssa ei ollut näin paljon höpinöitä.

Seuraavana päivänä oli taas peli, Belgia-Venäjä. Lähdettiin aamulla kohti Zeebryggea, jonne oli noin 15nm matka. Tuuli oli heikko, mutta vastainen, joten Volvolla mentiin. Zeebrygge on Belgian merkittävin rahtisatama ja koko satama-alue on valtava. Yllätys oli suuri kun huomasimme laiturissa tutun aluksen: m/v Scheldegracht, jonka kannella Calimera palasi Eurooppaan, oli täällä! Se ilmeisesti odotteli lastia laiturilla kun mitään elämää ei näkynyt ja nosturit oli ylhäällä.

Huvivenesatama sijaitsee peremmällä, mutta yhtään siltaa tai sulkua ei ole välissä. Satamassa on pitkä vieraslaituri ja muitakin vapaita paikkoja pystyi käyttämään. Satamamaksu oli 28eur, mutta ei sisältänyt sähköä (ilmeisesti 1eur, toimi automaatista). Toisaalta netti ja muut kuului hintaan. Tilaa oli hyvin, vaikka joku regatta päättyi iltapäivällä ja veneitä tuli liuta. Olipa sataman perukoilla jopa sukellusvene!

Illan peliä mentiin katsomaan klubitalolle, jossa oli aiemmin päivällä päättyneen regatan väkeä. Palkintojen jako oli ohi ja väki oli jo seuraamassa peliä. Meidät toivotettiin tervetulleeksi ja talo jopa tarjosi juomat! Olo oli kuitenkin kuin vieraissa juhlissa, joten toinen puoliaika mentiin katsomaan lähiravintolaan. Ilo oli suuri kun Belgia iski pelin ainokaisen maalin aivan ottelun lopulla. Pelin loputtua eripuolilla kaikui huudot ja torvet. Hyvä niin, Belgia on jatkossa!

Hollannilla oli peli jo seuraavana päivänä, joten meidän tulikin kiirehtiä seuraavaksi sinne.

Jalkapallohuumaa pohjanmerellä

Jo Briteissä seurattiin mielenkiinnolla jalkapallon mm-kisoja ja luonnollisesti Englannin edesottamuksia. Nikke hankki jopa englannin kannatuspaidan. Katsottiin otteluohjelmaa ja tuli ajatus: mitä jos jokaisen paluumatkalla olevan ja kisoissa pelaavan maan peliä menisi katsomaan ko maahan. Nyt siis unohdetaan sääennusteet ja muu triviaali - pelit määrää kurssin. Saksan pelit jäävät jatkopeleihin, mutta koska Saksa ei tietenkään tipu jatkosta niin tämä ei ole mikään ongelma. Harmi vain, ettei pelit olleet vielä alkaneet kun oltiin Italiassa...

Doverista lähdettiin aamulla lähellä alavettä ja vastavirtaan tietenkin (aamulähtö + pakollinen lähtöaika portin takia). Tuuli oli olematon ja aallokko vähäinen, joten matka eteni kohtuullisesti. Aurinkokin paistoi niin, että piti kaivaa ihan aurinkorasva esiin. Iltapäivällä virta kääntyi ja päästiin hyvää vauhtia, mutta samalla kelikin muuttui pilviseksi. Matkalla jo höpistiin merkkipäivästä - Espoosta lähdettiin tasan vuosi sitten! Aika nopeasti on aika mennyt, mutta paljon on tapahtunutkin, monia uusia ihmisiä tavattu ja koettu yhtä jos toista. Ja eipä tässä vielä mitään, matkahan jatkuu vielä jonkin aikaa. Vaan eipä täällä muita suomalaisia kyllä näy - palaavat veneet ovat vielä hyvän matkaa perässä ja lähtevät veneet todennäköisesti yhä itämerellä.

Doverin linna

Englannin rantaa

Englannin rantaa

Kanaalissa meni tämmöinen alus, joskin hinaajan vetämänä

Ranskan Dunkerqueen saavuimme klo 19 paikallista aikaa. Menimme jo tuttuun YCMN:n satamaan, mutta siellä vieraslaituri oli yllättäen täynnä ja toimisto ei vastannut VHF:ään. Palattiin aiempaan satamaan, josta saatiin hyvä paikka. Täällä satamamaksu on vain 22 eur/yö, mutta nettiä ei ole ja saniteettitilat ovat heikot. Sähkö ja vesi kyllä löytyy sekä polttoainekin.

Illalla lähdettiin kaupungille katsomaan illan peliä Englanti-Uruguay. Matkalla sporttibaariin löytyi ravintola, jossa peli näytettiin. Olimme ainoat asiakkaat baarin puolella, mutta palvelu pelasi. Englannin heikot esitykset saivat jatkoa ja toinen tappio tiesi suht varmaa putoamista. Lehdissä luki, että jatkopaikan arvo olisi briteille noin 400 miljoonan punnan, eli reilun puolen miljardin arvoinen kaikkine krääsä- ja baarimyynteineen.

Seuraavana aamuna siirryttiin tyhjentyneeseen YCMN:n laituriin ja saatiin aisapaikka. Muutaman euron kalliimpi satamamaksu takasi paremman sijainnin lisäksi venetarvikeliikkeet viereen ja edulliset pyykkäysmahdollisuudet. Nettikin löytyy kohtuulliseen 1€/vrk hintaan. Saapumisen jälkeen oli vuorossa veneen huoltoa ja tehtiin mm. moottorihuolto, vaihdettiin öljyt, säädettiin mastoa ja pestiin pyykkiä. Nikke sai kunnian ryhtyä ikävimpään hommaan: vessamme pumppu oli alkanut vuotaa ja niinpä koko hoito piti avata ja putsata. Juurisyy taisi olla kivettynyt kakka, mutta hyvän alun jälkeen ongelma palasi - joku tiiviste falskaa. Uusi o-rengas olisi varmaan ratkaisu, mutta sopivan löytäminen taas ihan eri tarina.

Targa, mutta kyljessä lukee Tarfish 770

YCMN:n satamaa

Illalla palkitsimme itsemme loistoillallisella (tämän ranskalaiset osaavat ja aika kustannustehokkaastikin) ravintolassa Le Sweet, mutta erinomaisista eväistä huolimatta hidas palvelu ärsytti - jälkiruokaa odotettiin peräti 40min. Ruoka oli erittäin nätisti aseteltu, maut olivat todella kohdillaan ja pieniä innovaatioitakin oli: Parman kinkun kylkeen tarjottu meloni olikin soseena ja juotiin pillillä! Illallisen jälkeen siirryttiin naapurikuppilaan seuraamaan Ranska-Sveitsi -peliä, joka päättyi Ranskan hienoiseen näytökseen. Pienessä baarissa oli tunnelma katossa ja meillekin annettiin heti helistimet kouraan. Kelpasi hurrata.

Tästä ruokailu starttasi - erinomaista savulohitahnaa

Parman kinkkua ja kipossa meloni soseena

Niken pääruoka: lohirapupasta

Hannan pääruoka: ankkaa

Niken jälkiruoka: Cafe Gourmand (oikeassa ylälaidassa pieni kahvi)

Hannan jälkiruoka: suklaata eri tavoin

Dunkerquesta lähdimme seuraavana aamuna Juhannuksen viettoon Belgiaan. Siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Englannin etelärannikolla

Southamptonista lähdimme heikkenevässä myötävirrassa ja saimme genuan vetoon - pulkka kulki nopeasti. Hieman liiankin nopeasti, sillä ideana oli saada myötävirta myös loppupätkälle. Ei kuitenkaan jarruteltu vaan mentiin hyvää kyytiä. Ohitettiin useampi vene, meidän ohi puolestaan meni ruotsalainen X-50 sekä täpärästi myös britti Baltic 35, jolla myös isopurje käytössä. Vastaan tuli myös muutama laiva sekä Wightin saarelle menevät yhteysalukset.

Southamptonin eteläpuolella, noin 10 nm päässä, sijaitsee Solent. Alue, erityisesti Cowes, on kuuluisa veneilyperinteistään ja nytkin oli käynnissä useampiakin kisoja. Me suuntasimme länteen ja kiusallisesti myös eräs kisavenelaumakin. Näytti siltä, että he ehtisivät ensin pois alta ja vastavirrassa meidänkin nopeus oli enää noin 5 solmua. Menimme pienveneväylää mukavasti genualla ja yllättäen ryhmän viimeiset 10 venettä menikin vain samaa vauhtia kuin me (heillä toki enemmän rättiä ja läskiä laidalla). Joko kyse oli Calimeran hyvästä trimmistä (kaikessa matkavarustuksessa ja pelkällä genualla) tai sitten kisaveneet saivat enemmän vastavirtaa. 

Katsottiin parhaimmaksi löysätä sen verran, että veneet pääsivät ohi. Sitten huomattiin, että kääntömerkki oli aika lähellä edessä ja veneet leikkaavat taas väylämme, mutta nyt spinnuilla ajaen. Tempastiin genuaa sisään ja lilluttiin aikamme, että viimeisinkin vene pääsi ohi. Sitten jatkettiin taas. Portsmouthin suuaukko ilmestyi näkyviin ja kiersimme yhden alueen monista linnoituksista mennessämme sisäänajoväylälle. Täällä huviveneet eivät saa mennä laivaväylälle, joten ajoimmekin sen ulkoreunaa. 

Sisäänmenoaukkoa lähestyessä vastavirta alkoi tuntua ja itse aukossa se oli varsin voimakas, noin 4 solmua. Tämä teki etenemisestä hitaan ja laivaliikenne varmisti aallokon. Muutama edellämme kulkeva pienempi vene kieppui lähes holtittomasti veden myllertäessä. Sisään kuitenkin päästiin ja valittiin ensimmäisenä vasemmalla ollut satama. Hanna otti VHF:llä yhteyttä satamaan ja sieltä neuvoivat vieraspaikkojen olevan M ja L -laitureilla. Paikkoja ei ollut montaa, mutta menimme laitureiden välissä olleeseen vapaaseen aisapaikkaan. Satamassa oli pyörteitä, joten laituriin kannattaa tulla vauhdilla. Kaikki meni hyvin ja naapuriveneen holski nosti meille hyväksyvästi maljaa.

Portsmouthin satama oli periaatteessa suojainen, mutta ohi meni koko ajan laivoja, joiden aallot heilutti erityisesti pienempiä veneitä, jolloin kilkatus ja kalkatus myös kuului meidän veneeseen. Satamamaksu oli hieman Southamptonia alempi, ollen nyt 33 puntaa/yö. Plussaa satamalle myös ilmaisesta wlanista, joka kuitenkin toimi todella heikosti. Vessat ja suihkut oli sijoitettu vieraslaiturin ulkoreunalla olevaan vanhaan majakkalaivaa, jossa toimi myös ravintola. Ihan hauska.

Kierrettiin hieman maissa ja löydettiin nopeasti pubi, jossa näytettäisiin illalla tärkeä peli: Englanti-Italia. Otettiin pubissa illallinen kun kerran paikalle oltiin tultu – fish & chips ei juuri vakuuttanut, mutta pakkohan se oli ottaa. Ja tiedettiinpä nyt myös mistä illan pelin näkee. Satamaan palattuamme käytiin majakkalaivallakin kysymässä näyttävätkö he pelin ja iloksemme vastaus oli myöntävä – päätimmekin mennä katsomaan pelin sinne, vain 20m omalta veneeltä. Kätevää.

Veneellä oltiin hetki ja suunniteltiin jo seuraavan päivän kuvioita – parasta olisi lähteä suht varhain aamulla, jolloin pääsemme ulostuloaukosta myötävirrassa sekä saamme jonkin matkaa myötävirtaa, mutta loppupätkä menisi vastavirrassa. Peliä seurattiin ja brittikommentaattoreilla oli hauskat höpinät, mm. pelin alussa muistutettiin kaikkia katsojia, että odotukset ovat matalalla. Itse peli oli yllättävänkin hyvä ja mielenkiintoinen katsoa, pelättyä 0-0 -nysväystä ei ollut ja kuppilan perällä porukka eläytyi tilanteisiin. No, Italia voitti ottelun 2-1, joten kovin suureen juhlaan ei ollut aihetta.

Seuraavana aamuna lähdimme suunnitellusti klo 9 ja saimme odotetut virrat. Päivä oli todella harmaa ja kylmä, mutta sateelta sentään vältyttiin. Vastavirran puskiessa päälle vauhti hidastui melkoisesti, mutta tämä tiedettiin. Alle 3 solmun vauhti ei silti oikein ollut mieleen. Päivää piristi yhden hylkeen näyttäytymisen lisäksi myös useat VHF:ään tulleet Distress-sanomat. Kaikki olivat aika kaukana meistä, joten eivät aiheuttaneet suurempia toimenpiteitä ja useampien veneilijöiden tekemä vhf:ään huhuilukaan ei tuottanut lisätietoa hädän laadusta. Viime vuodesta oltiin opittu, että ranskalaiset painavat aika herkästi hätälähetintä ja nytkin myöhemmin kuultiin kun merivartiosto kertoi yhden hätäsanoman syyksi moottoriongelman. Ei ehkä ihan hätäsanoman paikka. 

Hitaasti edettiin loppupätkä, mutta pääsimme lopulta Brightonin marinaan. Sisääntuloaukko on täällä ihan simppeli, mutta alavedellä liian matala meille. Nyt vettä oli onneksi vielä riittävästi, mutta tilanne edellyttää jatkuvaa ruoppausta, jota suoritettiinkin. Marina on todella iso (Britannian suurin) ja VHF:llä neuvoivat meille paikan. Hyvä aisapaikka taas. Täällä satamamaksu oli jälleen  hieman edellistä huokeampi ollen 31 puntaa/yö, mutta taaskaan ei ollut nettiä. Mikä näitä satamia oikein riivaa?! Joku maksullinen netti löytyi, mutta yli 5€/tunti hitaalla yhteydellä on vähän liikaa. Afrikassakin oli edullisempaa!

Brighton on iso kaupunki ja sataman luokse on rakennettu todellinen viihdekeskus: on leffateatterit, pitkä pätkä ravintoloita, vaate- ja muita liikkeitä paljon sekä todella iso ruokakauppa (suurin sitten Cuxhavenin Realin) Asda. Täältä pystyy hankkimaan hyvin ruokavarastotäydennyksiä ylitykselle tai muuten vain. Ja sijaitsee todella lähellä satamaa ja vieraslaitureita. Kauppa on auki 24h, paitsi sunnuntaisin, jolloin se sulkee ovet klo 17. Me tietenkin saavuimme satamaan sunnuntaina klo 18. No, aamulla menimme kauppaan ja olo oli kuin lapsella karkkikaupassa: täällä oli todellakin vaikka mitä, paljon ja edullisesti. Karibialla ruoka suunniteltiin vasta kaupassa sen mukaan mitä sattui kaupasta löytymääm, mutta nyt ollaan taas länsimaisen tyylin ääressä: voidaan suunnitella etukäteen ruoka ja mennä kauppaan ostamaan tarvikkeet, joita aina löytyy. Melkoista. Saatettiin hiukan yliampua taas ostokset, mutta minkäs teet - eihän sitä voi vastustaa, jos esim. 3 kpl:een kesäkurpitsapaketin saa punnalla!

Aamulla alavedellä lähteneet holskiveneet olivat juuttuneet kiinni pohjaan, joten me ajoitimme lähtömme myöhemmäksi ja halusimme myös käydä tankkaamassa ensin. Kauppareissu venähti pitkäksi ja tankkauskin kesti oman aikansa kun edellä ollut vene sähläsi lähdössään. Täällä muuten on polttoainekuvio hieman jännä: 60% myytiin normaalina dieselinä (£1,28/L) ja 40% lähinnä kai polttoöljynä (£0,79/L), mistä johtuen litrahinta oli £1,08/L. Polttoaine on väriltään punaista ja tämä kikkailu on brittien tapa välttää veroja laillisesti kun taas Suomessa 2008 siirryttiin veneasemilla polttoöljystä dieseliin ja hinta melkein tuplaantui... Ja tämä punainen diesel on muualla EU:ssa enemmän tai vähemmän laitonta. No, tämmöistä se on.

Lähtemään päästiin klo 13, joten vettä oli hyvin alla. Aallonmurtajan takana vastaan tuli tuttu vene, Be Good, jonka keularullan irroituksesta tammikuussa löytyy blogissa kuvasarja. Vene tuli muuten samalla laivalla yli kuin Calimera. Aluksi päästiin purjeilla mukavasti heikkenevässä myötävirrassa, mutta niin vain loppumatka oli taas vastavirtaa. Maisemat rannikolla oli upeat: Korkeita kallioita ja niiden takana nummia ja siellä täällä pikkukyliä. Vahinko vain, että oli taas todella kylmää ja harmaata. Nyt on jo siirrytty pitämään pipoa päässä sekä useampaa kerrastoa. Ja pian on heinäkuu. Ei yhtään tekisi mieli vetää yöpurjehduksia kun päivisinkin hytisee.

Eastbournen satama on hieman aiemmista poikkeava: täällä satamaan mennään sulun kautta. Sulku avataan tarvittaessa 30min välein ja pääsimmekin heti ajamaan suoraan sulkuun. Samaan sulutukseen tuli yhteensä 5 venettä, joten trafiikkia oli. Itse sulutus sujui hyvin ja lopuksi satamatyyppi tuli neuvomaan laituripaikankin. Laituripaikka oli todella ahdas, mutta onneksi mahduttiin. Satamavirkailija ei ollut edes kysynyt veneemme leveyttä, joten hieman ihmetytti tapa antaa näin ahdas paikka varsinkin kun tilavampiakin olisi ollut.

Eastbournen satama-alue on rakennettu aika hauskasti: täällä on sulun takana useita altaita, joissa pääosin yksityispaikkoja. Laitureiden ympärillä on asuintaloja sekä ravintoloita yms. Hieman edempänä puolestaan löytyy jo perinteinen elokuvateatteri sekä taas suuri Asda ja liuta muita vaate- yms liikkeitä. Nettiä satama ei tarjonnut, joten päädyttiin tsekkaamaan säätiedot kaupan tarjoamalla netillä: tuuli olisi seuraavana päivänä kovempi ja enemmän vastaan, mutta sitten pitäisi hellittää  pariksi päiväksi. Niinpä tehtiin päätös: ollaan täällä yksi lisäpäivä ja sitten Doverin kautta Ranskaan.

Kaupassa päätettiin tehdä illalla pitkästä aikaa lihafondue ja luonnollisesti kaupasta löytyi kaikki tarvikkeet – jopa viini. Hyvää oli ja lämmin pata sähköliedellä keskellä pöytää lämmitti myös venettä mukavasti. Tätä pitää tehdä useamminkin. Seuraavana päivänä järjesteltiin aluksi vähän venettä, mutta sitten tutustuttiin tarkemmin alueen liikkeisiin ja ruokakaupan tarjontaan. Tuntuu hassulta, että moni (Karibialta tuotu) tuontihedelmä on täällä edullisempaa kuin Karibialla. Muutenkin hintataso on oikeastaan kaikissa tuotteissa todella edullinen. Kattavasta valikoimasta poimittiin mukaan myös mm. uusia perunoita sekä graavilohta, joten juhannuksena saadaan vähän tuttuja makuja. Juhannusta vietetäänkin näillä näkymin Ranskassa tai Belgiassa.

Seuraavana aamuna lähdettiin alaveden jälkeen sulkuun ja pian oltiin taas kylmällä merellä. Nyt oli saatu tavarat niin hyvään järjestykseen, että päälle pystyi laittamaan lämpökerrastoa, fleeceä ja villasukkaa. Auttaa kummasti. Satamassa tarkenee hyvin t-paidassa, mutta merellä ei. Kuulemma Suomessakin on ollut viileää, tai todella kylmää siis. Matka eteni kohtuullisesti, vaikka terävävasta-aalto piti huolta märästä menosta.

Pari mailia ennen Doveria piti vhf:llä ilmoittaa lähestymisaikeista ja juuri ennen ulkosatamaa pyytää erikseen lupa tulla satamaan. Hyvin toimi. Sisäsatamassa sitten yhteys satamaan, joka antoi venepaikan toisesta sisäaltaasta. Täällä on sataman sulku auki suurimman osan aikaa, mutta alavedellä se suljetaan. Niinpä tuleekin tietää mihin aikaan aikoo lähteä. Meillä aamulähtö tarkoitti lähtöä viimeistään klo 9.

Dover on lauttasatama ja Ranskan puolelta tuleekin jatkuvana ketjuna laivaa. On täällä myös Doverin linna, mutta siihen nähtävyyden jää. Satama oli ok, täällä oli jopa säällinen netti ja hinta edullinen, vain 25 puntaa/yö. Illalla käytiin vielä läheisen huoltoaseman kaupassa hassaamassa viimeiset punnat pois. Seuraavaksi onkin vuorossa Ranska ja palataan euroilla pelaamiseen.

kisaamista Solentissa

Portsmouth

Rannikkokaupunki ja pakollinen laituri

Palattiin itäiselle pallonpuoliskolle

Jylhää rannikkoa

Eastbournen satamaan mentiin sulun kautta

Alkukuussa oltiin Karibialla, nyt purjehdusasu on hiukan erilainen

Paluu vene-elämään

Venetsiasta lennettiin mukavasti pränikällä BA:n koneella Lontoon Cityn kentälle, josta pääsi nopeasti junalla keskustaan - todella kätevää. Kenttä olikin bisnesväen suosiossa. Keskustasta olimme varanneet bussikyydin Southamptoniin ja olikin lähellä, että olisimme myöhästyneet. Huoli oli kuitenkin turha, sillä bussia ei kuulunut aikataulun mukaisena lähtöaikana ja lopulta varavaunu saatiin paikalle yli tunnin myöhässä. Brittiliikennevälineistä juna ja lentokone toimi hyvin, bussi ei.

Niin tai näin, päästiin Southamptoniin ja löydettiin hotellimme, jossa huoneessa odotti viinipullo. Siinä sitten kilisteltiin katsoen futiksen mm-kisojen avausottelua. Ihan kiva. Aamulla sitten brunssin jälkeen laivalle hakemaan venettä. Nikke meni edeltä ja kuin ihmeen kautta s/y Katariinan Sinikka (joka nähtiin viimeksi tammikuun alussa St Lucialla) tuli taksilla ohi ja poimi väsyneen matkaajan kyytiin. Onni, sillä laivaa (tai reittiä laivalle) oli yllättävän vaikea löytää ja laskuaikaa oli aikaistettu lähes 45min. Näinkin voi käydä.

Veneen lasku sujui nopeasti ja varmoin ottein. Hanna saapui paikalle Calimeran jo tunnustellessa kylmää merivettä (noin 14'c). Meidän kiinnittäessä takastaagia (irroitettiin noston ja laskun ajaksi) olikin laskuvuorossa jo s/y Katariina. Lähdettiin laivan kyljestä yhtä matkaa, mutta parin mailin jälkeen tiemme erosivat - me siirryimme läheiseen Ocean Villagen satamaan Ilkan ja Sinikan jatkaessa matkaa nopeasti kohti Suomea.

Calimera laskeutuu

Calimera laskeutuu

Ilkka ja Sinikka palaamassa vene-elämään

s/y Katariina lasketaan

s/y Katariina lasketaan

Taas vesillä - s/y Katariina taustalla

Ocean Villagen satama oli varsin miellyttävä - kaikki palvelut löytyivät (jopa elokuvateatteri) paitsi ilmainen netti. Myös hinta oli aika kova: £36/yö. Satama oli kyllä hyvä, asialliset tilat ja samassa laiturissa oli kanssamme myös yksi vanha Volvo Ocean Race -vene! Täällä oli myös paljon Oystereita, suurimman ollessa peräti 38m pitkä! Satama-alueella oli rakenteilla asuinkerrostaloja ja aluetta palveli pieni, mutta varsin hyvin varustettu ruokakauppa. Täältä ostettiin ruokatarpeet lähipäiville.

Laitettiin satamassa tuuligeneraattori takaisin paikoilleen, nostettiin (se parempi) genua ylös rullalle ja järjesteltiin tavaroita. Huvittavaa oli, että genuaa viritellessä läheisestä ravintolalaivasta kuului selvää suomea! Parit suomalaisnaiset olivat tulleet vaihtamaan kuulumisiaan ja tarina kuului meille asti. Venetöiden jälkeen juhlistettiin Hannan synttäreitä kuplajuomalla veneellä ja illalla lähdettiin yhteen rannan ravintoloista.

Katsoimme sääennusteita ja näytti siltä, että etelään ja itään pääsisi, mutta pohjoistuulet vallitsisivat ainakin viikon, todennäköisesti pidempäänkin. Puhuvat antisyklonista, joka on jumahtanut Brittein saarten päälle. Niinpä päätimmekin hieman haikein mielin jättää kanaalisaaret väliin ja suunnata hiljalleen länteen. Nyt ei pitäisi olla suurempaa kiirettä tai hätää, sillä Doverista pääsee nopeasti Ranskan puolelle ja siellä tarvittaessa lyhyin pätkin satamasta toiseen.

Satama

Hanna ja uusi vesipeli

Satama

Hanna ja VOR70

Volvo 70 kantattuna - helpompi vahata kyljet

Satama