s/y Calimera : Venezia detour

Gatwickistä lähdettiin siis Venetsiaan. British Airways lensi mukavasti mm. Ranskan Dunkerquen sekä myös Alppien (olihan siellä lunta) yli. Pitkästä aikaa lennon hintaan sisältyi ruoan lisäksi myös juomat. Koska ilmassa oli määrättyä brittihenkeä, piti ottaa GT, joka tarjoiltiin sitruunalla ja jäillä. Oikein mukavaa. Muutenkin BA:n lento oli varsin asiallinen ja palvelu hyvää.

Vierestä lensi isompi BA:n kone

Lentotarjoilua

Venetsian kentällä oli nopea ulosmeno ja ulkona helle iski päin naamaa - oltiin taas lämpöisessä maassa. Kentältä ostettiin bussiliput Hotellin lähelle. Bussikin löytyi helposti, joskin hetken päästä kävi ilmi, että oltiinkin väärässä bussissa. Tai oikeassa, mutta ostamamme liput olivatkin toisen yhtiön bussiin. Lippujemme oikeuttama bussi lähti onneksi vierestä, joten ei ollut suurempaa ongelmaa. Täällä on kuitenkin vähän sekava kuvio kentällä, joten pitää olla tarkkana.

Hotelli löytyi helposti ja ilman suurempia kommelluksia. Hotellimme sijaitsi Mestressä, noin 15min päässä itse Venetsian saaresta. Tämä takasi asialliset palvelut ja turistivapaamman ympäristön. Saarelle pääsee helposti useallakin bussilla (1,3eur/suunta) heti hotellin vierestä. Saavuttiin hotellille iltapäivällä eikä oikein jaksettu ihmeempiä, mutta hauskasti töllöstä tuli Formula ykkösten kilpailu ja yllättäen suomalaiset saivat todella runsaasti näkyvyyttä: Räikköstä oli paljon, mutta myös Bottas sai huomiota. Hauskinta oli kuulla kun Kimi puhui hyvin sujuvasti italiaa - täällä kaikki dubbataan, joten Kimin ulosanti haastattelussa oli poikkeuksellinen.

Seuraavana päivänä käytiin sitten odotetusti pelipaikoilla. Venetsian saari sijaitsee muutaman kilometrin päässä mantereesta ja sinne on moottoritien lisäksi yhteys junalla sekä vesibusseilla (vaporetit). Luonnollisesti myös Välimerellä kiertelevät risteilylaivat pysähtyvät täällä. Paikalle päästyämme kierreltiin kujia, ihmeteltiin tunnettuja paikkoja (San Marcon aukio jne) ja otettiin tietenkin myös gondolikyyti pitkin kanavia.

Gondolikuskit ovat järjestäytyneet ja hinnat ovat kiinteät, noin lähtökohtaisesti. Hinta oli sama oli sitten yksin tai koko perheen voimin, mutta kyydissä pystyi neuvottelemaan "lisäkierroksista". Meidän gondolieeri, Fabio, tarjosi jo suoraan alennusta. Oli kyyti kuitenkin hinnoissaan. Tämä on kuitenkin ihan "must do" täällä, joten ei auttanut muu kuin kaivella lompakkoa. Ja olihan se ihan lokoisaa kyytiä. Aika taitavasti gondolieerit pyörittivät jolliaan yhdellä airolla. Gondolihan on epäsymmetrinen ja oikea tasapaino on olennainen osa ohjausta. Jollamme oli kokoajan oikealle kallellaan, mikä oli kaiketi oikein, sillä muutkin olivat vastaavasti.

Marco Polohan oli kotoisin Venetsiasta, joten jo lentokenttä on nimetty kylän suuren pojan mukaan, mutta näkyy nimi muuallakin. Gondolikyydillä menimme Marco Polon kotitalon ohi ja aika vaatimaton tuo oli. Yllättäen myös Mozart oli asustellut Venetsiassa. Tämän todisti kyltti erään toisen rakennuksen kyljessä. Kai muitakin historiallisia henkilöitä on täällä asustellut, mutta näistä Fabio kertoi.

Maisemia kanavakyydillä

Taksissa

Gondolieerimme, Fabio

Kanavakyydillä

Päätettiin vielä syödä saarella ennen paluuta hotellille. Tämä oli virhe. Hinnat Venetsiassa ovat kovat ja laatu ei ole kummoinen. Eksyimme ihmettelemään erään wlania tarjonneen ravintolan ruokalistaa kun sen omistajaukko tuli juttusille ja yht'äkkiä saimme kouraan jotkut liköörit. Pitihän ne juoda ja heikosta listasta huolimatta päätettiin ottaa siellä pizza puoliksi. Pizza oli surkea ja kyytipojaksi tilattu viini hintaan nähden melkoista sotkua. Viihdyttiin kuitenkin paikassa sen verran, että saatiin tsekattua meilit ja laivan tilanne.

Laskun maksettua olimme jo lähdössä kun omistajaukko pysäytti Hannan ja vaati palaamaan - ruokailu ei kuulemma ollut vielä ohi. Palasimme ihmeissämme pöytään. Drinkkien sijaan alkoi kuulua epämääräistä musiikkia ja äijä tuli jotain muffinsia tuoden luoksemme - taskussa kännykkä epävireistä häämarssia soiden. Juhlallisesti hän asetti lautasen pöydälle ja julisti meidän olevan häämatkalla. Just. Vieruspöydissä taputettiin ja äijä oli tyytyväinen. Eikä kuunnellut vastaväitteitä. Syötiin onneton muffinsi ja liuettiin pikaisesti paikalta ennen seuraavaa selkkausta.

Seuraava päivä pyörittiin Mestressä shoppaillen ja muuten vain leväten. Oltiin jo edellisenä päivänä nautittu Venetsiassa paikallinen drinkki, Spritz, ja siihen tykästyneenä otettiin sellaiset myös täällä lähikuppilassa - hinta oli nyt liki puolet vastaavasta Venetsiassa. Mutta juoma on ihan hyvä: lähtökohtaisesti siinä on noin 3 osaa jotain katkeroa, noin 2 osaa proseccoa sekä noin 1 osa soodavettä. Juoma tarjotaan viinilasista jäiden ja appelsiinisiivun kera. Kuivempi versio juomasta sisältää Camparia ja se tekee juomasta myös punaisemman. Kyllä sekin toimi hyvin.

Sitten oli taas vuorossa päivä Venetsiassa. Tällä kertaa kävimme mm. ghettossa (termi ghettohan juontaa juurensa juuri Venetsiaan, jossa se oli juutalaisten asuinalue. Myöhemmin termi levisi vähän laajempaan käyttöön.), Ferrari shopissa, Bond-leffan (Moonraker) kuvauspaikoilla jne. Täällä on paljon nähtävää ja siksi myös runsaasti turisteja, mutta rauhaa saa menemällä sivukujille ja mm. ghetton puolelle. Pari tuntia metsästettiin postikortteja ja postimerkkejä. Ihmeen vaikeaksi sekin oli tehty.

Seuraavana päivänä olikin vuorossa paluu. 4 yötä täällä on riittävästi, 3 olisi ollut sopiva, mutta viikko olisi jo liikaa. Venetsia on kyllä kaupunkina hieno paikka ja voi kyllä kuvitella että loiston päivinään se on ollut varsinainen metropoli, mutta miltei kaikkialla oli kunnon rahastuksen maku ja turistivirta oli monin paikoin ahdistava, onneksi emme olleet vilkkaimman sesongin aikaan täällä! Ruoka ei paria poikkeusta lukuunottamatta ollut kovinkaan ihmeellistä, mutta ruokakaupoissa olisi ollut varsin kattavasti erilaisia herkkuja. Harmi vai, ettei hotellihuoneessamme ollut edes jääkaappia. Naureskeltiinkin, että Briteissä syötiin parempaa ruokaa kuin Italiassa. Oli tämä silti ihan hyvä välireissu, Venetsia on nyt nähty.