s/y Calimera : Englannin etelärannikolla

Southamptonista lähdimme heikkenevässä myötävirrassa ja saimme genuan vetoon - pulkka kulki nopeasti. Hieman liiankin nopeasti, sillä ideana oli saada myötävirta myös loppupätkälle. Ei kuitenkaan jarruteltu vaan mentiin hyvää kyytiä. Ohitettiin useampi vene, meidän ohi puolestaan meni ruotsalainen X-50 sekä täpärästi myös britti Baltic 35, jolla myös isopurje käytössä. Vastaan tuli myös muutama laiva sekä Wightin saarelle menevät yhteysalukset.

Southamptonin eteläpuolella, noin 10 nm päässä, sijaitsee Solent. Alue, erityisesti Cowes, on kuuluisa veneilyperinteistään ja nytkin oli käynnissä useampiakin kisoja. Me suuntasimme länteen ja kiusallisesti myös eräs kisavenelaumakin. Näytti siltä, että he ehtisivät ensin pois alta ja vastavirrassa meidänkin nopeus oli enää noin 5 solmua. Menimme pienveneväylää mukavasti genualla ja yllättäen ryhmän viimeiset 10 venettä menikin vain samaa vauhtia kuin me (heillä toki enemmän rättiä ja läskiä laidalla). Joko kyse oli Calimeran hyvästä trimmistä (kaikessa matkavarustuksessa ja pelkällä genualla) tai sitten kisaveneet saivat enemmän vastavirtaa.

Katsottiin parhaimmaksi löysätä sen verran, että veneet pääsivät ohi. Sitten huomattiin, että kääntömerkki oli aika lähellä edessä ja veneet leikkaavat taas väylämme, mutta nyt spinnuilla ajaen. Tempastiin genuaa sisään ja lilluttiin aikamme, että viimeisinkin vene pääsi ohi. Sitten jatkettiin taas. Portsmouthin suuaukko ilmestyi näkyviin ja kiersimme yhden alueen monista linnoituksista mennessämme sisäänajoväylälle. Täällä huviveneet eivät saa mennä laivaväylälle, joten ajoimmekin sen ulkoreunaa.

Sisäänmenoaukkoa lähestyessä vastavirta alkoi tuntua ja itse aukossa se oli varsin voimakas, noin 4 solmua. Tämä teki etenemisestä hitaan ja laivaliikenne varmisti aallokon. Muutama edellämme kulkeva pienempi vene kieppui lähes holtittomasti veden myllertäessä. Sisään kuitenkin päästiin ja valittiin ensimmäisenä vasemmalla ollut satama. Hanna otti VHF:llä yhteyttä satamaan ja sieltä neuvoivat vieraspaikkojen olevan M ja L -laitureilla. Paikkoja ei ollut montaa, mutta menimme laitureiden välissä olleeseen vapaaseen aisapaikkaan. Satamassa oli pyörteitä, joten laituriin kannattaa tulla vauhdilla. Kaikki meni hyvin ja naapuriveneen holski nosti meille hyväksyvästi maljaa.

Portsmouthin satama oli periaatteessa suojainen, mutta ohi meni koko ajan laivoja, joiden aallot heilutti erityisesti pienempiä veneitä, jolloin kilkatus ja kalkatus myös kuului meidän veneeseen. Satamamaksu oli hieman Southamptonia alempi, ollen nyt 33 puntaa/yö. Plussaa satamalle myös ilmaisesta wlanista, joka kuitenkin toimi todella heikosti. Vessat ja suihkut oli sijoitettu vieraslaiturin ulkoreunalla olevaan vanhaan majakkalaivaa, jossa toimi myös ravintola. Ihan hauska.

Kierrettiin hieman maissa ja löydettiin nopeasti pubi, jossa näytettäisiin illalla tärkeä peli: Englanti-Italia. Otettiin pubissa illallinen kun kerran paikalle oltiin tultu – fish & chips ei juuri vakuuttanut, mutta pakkohan se oli ottaa. Ja tiedettiinpä nyt myös mistä illan pelin näkee. Satamaan palattuamme käytiin majakkalaivallakin kysymässä näyttävätkö he pelin ja iloksemme vastaus oli myöntävä – päätimmekin mennä katsomaan pelin sinne, vain 20m omalta veneeltä. Kätevää.

Veneellä oltiin hetki ja suunniteltiin jo seuraavan päivän kuvioita – parasta olisi lähteä suht varhain aamulla, jolloin pääsemme ulostuloaukosta myötävirrassa sekä saamme jonkin matkaa myötävirtaa, mutta loppupätkä menisi vastavirrassa. Peliä seurattiin ja brittikommentaattoreilla oli hauskat höpinät, mm. pelin alussa muistutettiin kaikkia katsojia, että odotukset ovat matalalla. Itse peli oli yllättävänkin hyvä ja mielenkiintoinen katsoa, pelättyä 0-0 -nysväystä ei ollut ja kuppilan perällä porukka eläytyi tilanteisiin. No, Italia voitti ottelun 2-1, joten kovin suureen juhlaan ei ollut aihetta.

Seuraavana aamuna lähdimme suunnitellusti klo 9 ja saimme odotetut virrat. Päivä oli todella harmaa ja kylmä, mutta sateelta sentään vältyttiin. Vastavirran puskiessa päälle vauhti hidastui melkoisesti, mutta tämä tiedettiin. Alle 3 solmun vauhti ei silti oikein ollut mieleen. Päivää piristi yhden hylkeen näyttäytymisen lisäksi myös useat VHF:ään tulleet Distress-sanomat. Kaikki olivat aika kaukana meistä, joten eivät aiheuttaneet suurempia toimenpiteitä ja useampien veneilijöiden tekemä vhf:ään huhuilukaan ei tuottanut lisätietoa hädän laadusta. Viime vuodesta oltiin opittu, että ranskalaiset painavat aika herkästi hätälähetintä ja nytkin myöhemmin kuultiin kun merivartiosto kertoi yhden hätäsanoman syyksi moottoriongelman. Ei ehkä ihan hätäsanoman paikka.

Hitaasti edettiin loppupätkä, mutta pääsimme lopulta Brightonin marinaan. Sisääntuloaukko on täällä ihan simppeli, mutta alavedellä liian matala meille. Nyt vettä oli onneksi vielä riittävästi, mutta tilanne edellyttää jatkuvaa ruoppausta, jota suoritettiinkin. Marina on todella iso (Britannian suurin) ja VHF:llä neuvoivat meille paikan. Hyvä aisapaikka taas. Täällä satamamaksu oli jälleen hieman edellistä huokeampi ollen 31 puntaa/yö, mutta taaskaan ei ollut nettiä. Mikä näitä satamia oikein riivaa?! Joku maksullinen netti löytyi, mutta yli 5€/tunti hitaalla yhteydellä on vähän liikaa. Afrikassakin oli edullisempaa!

Brighton on iso kaupunki ja sataman luokse on rakennettu todellinen viihdekeskus: on leffateatterit, pitkä pätkä ravintoloita, vaate- ja muita liikkeitä paljon sekä todella iso ruokakauppa (suurin sitten Cuxhavenin Realin) Asda. Täältä pystyy hankkimaan hyvin ruokavarastotäydennyksiä ylitykselle tai muuten vain. Ja sijaitsee todella lähellä satamaa ja vieraslaitureita. Kauppa on auki 24h, paitsi sunnuntaisin, jolloin se sulkee ovet klo 17. Me tietenkin saavuimme satamaan sunnuntaina klo 18. No, aamulla menimme kauppaan ja olo oli kuin lapsella karkkikaupassa: täällä oli todellakin vaikka mitä, paljon ja edullisesti. Karibialla ruoka suunniteltiin vasta kaupassa sen mukaan mitä sattui kaupasta löytymääm, mutta nyt ollaan taas länsimaisen tyylin ääressä: voidaan suunnitella etukäteen ruoka ja mennä kauppaan ostamaan tarvikkeet, joita aina löytyy. Melkoista. Saatettiin hiukan yliampua taas ostokset, mutta minkäs teet - eihän sitä voi vastustaa, jos esim. 3 kpl:een kesäkurpitsapaketin saa punnalla!

Aamulla alavedellä lähteneet holskiveneet olivat juuttuneet kiinni pohjaan, joten me ajoitimme lähtömme myöhemmäksi ja halusimme myös käydä tankkaamassa ensin. Kauppareissu venähti pitkäksi ja tankkauskin kesti oman aikansa kun edellä ollut vene sähläsi lähdössään. Täällä muuten on polttoainekuvio hieman jännä: 60% myytiin normaalina dieselinä (£1,28/L) ja 40% lähinnä kai polttoöljynä (£0,79/L), mistä johtuen litrahinta oli £1,08/L. Polttoaine on väriltään punaista ja tämä kikkailu on brittien tapa välttää veroja laillisesti kun taas Suomessa 2008 siirryttiin veneasemilla polttoöljystä dieseliin ja hinta melkein tuplaantui... Ja tämä punainen diesel on muualla EU:ssa enemmän tai vähemmän laitonta. No, tämmöistä se on.

Lähtemään päästiin klo 13, joten vettä oli hyvin alla. Aallonmurtajan takana vastaan tuli tuttu vene, Be Good, jonka keularullan irroituksesta tammikuussa löytyy blogissa kuvasarja. Vene tuli muuten samalla laivalla yli kuin Calimera. Aluksi päästiin purjeilla mukavasti heikkenevässä myötävirrassa, mutta niin vain loppumatka oli taas vastavirtaa. Maisemat rannikolla oli upeat: Korkeita kallioita ja niiden takana nummia ja siellä täällä pikkukyliä. Vahinko vain, että oli taas todella kylmää ja harmaata. Nyt on jo siirrytty pitämään pipoa päässä sekä useampaa kerrastoa. Ja pian on heinäkuu. Ei yhtään tekisi mieli vetää yöpurjehduksia kun päivisinkin hytisee.

Eastbournen satama on hieman aiemmista poikkeava: täällä satamaan mennään sulun kautta. Sulku avataan tarvittaessa 30min välein ja pääsimmekin heti ajamaan suoraan sulkuun. Samaan sulutukseen tuli yhteensä 5 venettä, joten trafiikkia oli. Itse sulutus sujui hyvin ja lopuksi satamatyyppi tuli neuvomaan laituripaikankin. Laituripaikka oli todella ahdas, mutta onneksi mahduttiin. Satamavirkailija ei ollut edes kysynyt veneemme leveyttä, joten hieman ihmetytti tapa antaa näin ahdas paikka varsinkin kun tilavampiakin olisi ollut.

Eastbournen satama-alue on rakennettu aika hauskasti: täällä on sulun takana useita altaita, joissa pääosin yksityispaikkoja. Laitureiden ympärillä on asuintaloja sekä ravintoloita yms. Hieman edempänä puolestaan löytyy jo perinteinen elokuvateatteri sekä taas suuri Asda ja liuta muita vaate- yms liikkeitä. Nettiä satama ei tarjonnut, joten päädyttiin tsekkaamaan säätiedot kaupan tarjoamalla netillä: tuuli olisi seuraavana päivänä kovempi ja enemmän vastaan, mutta sitten pitäisi hellittää pariksi päiväksi. Niinpä tehtiin päätös: ollaan täällä yksi lisäpäivä ja sitten Doverin kautta Ranskaan.

Kaupassa päätettiin tehdä illalla pitkästä aikaa lihafondue ja luonnollisesti kaupasta löytyi kaikki tarvikkeet – jopa viini. Hyvää oli ja lämmin pata sähköliedellä keskellä pöytää lämmitti myös venettä mukavasti. Tätä pitää tehdä useamminkin. Seuraavana päivänä järjesteltiin aluksi vähän venettä, mutta sitten tutustuttiin tarkemmin alueen liikkeisiin ja ruokakaupan tarjontaan. Tuntuu hassulta, että moni (Karibialta tuotu) tuontihedelmä on täällä edullisempaa kuin Karibialla. Muutenkin hintataso on oikeastaan kaikissa tuotteissa todella edullinen. Kattavasta valikoimasta poimittiin mukaan myös mm. uusia perunoita sekä graavilohta, joten juhannuksena saadaan vähän tuttuja makuja. Juhannusta vietetäänkin näillä näkymin Ranskassa tai Belgiassa.

Seuraavana aamuna lähdettiin alaveden jälkeen sulkuun ja pian oltiin taas kylmällä merellä. Nyt oli saatu tavarat niin hyvään järjestykseen, että päälle pystyi laittamaan lämpökerrastoa, fleeceä ja villasukkaa. Auttaa kummasti. Satamassa tarkenee hyvin t-paidassa, mutta merellä ei. Kuulemma Suomessakin on ollut viileää, tai todella kylmää siis. Matka eteni kohtuullisesti, vaikka terävävasta-aalto piti huolta märästä menosta.

Pari mailia ennen Doveria piti vhf:llä ilmoittaa lähestymisaikeista ja juuri ennen ulkosatamaa pyytää erikseen lupa tulla satamaan. Hyvin toimi. Sisäsatamassa sitten yhteys satamaan, joka antoi venepaikan toisesta sisäaltaasta. Täällä on sataman sulku auki suurimman osan aikaa, mutta alavedellä se suljetaan. Niinpä tuleekin tietää mihin aikaan aikoo lähteä. Meillä aamulähtö tarkoitti lähtöä viimeistään klo 9.

Dover on lauttasatama ja Ranskan puolelta tuleekin jatkuvana ketjuna laivaa. On täällä myös Doverin linna, mutta siihen nähtävyyden jää. Satama oli ok, täällä oli jopa säällinen netti ja hinta edullinen, vain 25 puntaa/yö. Illalla käytiin vielä läheisen huoltoaseman kaupassa hassaamassa viimeiset punnat pois. Seuraavaksi onkin vuorossa Ranska ja palataan euroilla pelaamiseen.