Jalkapallohuumaa pohjanmerellä

Jo Briteissä seurattiin mielenkiinnolla jalkapallon mm-kisoja ja luonnollisesti Englannin edesottamuksia. Nikke hankki jopa englannin kannatuspaidan. Katsottiin otteluohjelmaa ja tuli ajatus: mitä jos jokaisen paluumatkalla olevan ja kisoissa pelaavan maan peliä menisi katsomaan ko maahan. Nyt siis unohdetaan sääennusteet ja muu triviaali - pelit määrää kurssin. Saksan pelit jäävät jatkopeleihin, mutta koska Saksa ei tietenkään tipu jatkosta niin tämä ei ole mikään ongelma. Harmi vain, ettei pelit olleet vielä alkaneet kun oltiin Italiassa...

Doverista lähdettiin aamulla lähellä alavettä ja vastavirtaan tietenkin (aamulähtö + pakollinen lähtöaika portin takia). Tuuli oli olematon ja aallokko vähäinen, joten matka eteni kohtuullisesti. Aurinkokin paistoi niin, että piti kaivaa ihan aurinkorasva esiin. Iltapäivällä virta kääntyi ja päästiin hyvää vauhtia, mutta samalla kelikin muuttui pilviseksi. Matkalla jo höpistiin merkkipäivästä - Espoosta lähdettiin tasan vuosi sitten! Aika nopeasti on aika mennyt, mutta paljon on tapahtunutkin, monia uusia ihmisiä tavattu ja koettu yhtä jos toista. Ja eipä tässä vielä mitään, matkahan jatkuu vielä jonkin aikaa. Vaan eipä täällä muita suomalaisia kyllä näy - palaavat veneet ovat vielä hyvän matkaa perässä ja lähtevät veneet todennäköisesti yhä itämerellä.

Doverin linna

Englannin rantaa

Englannin rantaa

Kanaalissa meni tämmöinen alus, joskin hinaajan vetämänä

Ranskan Dunkerqueen saavuimme klo 19 paikallista aikaa. Menimme jo tuttuun YCMN:n satamaan, mutta siellä vieraslaituri oli yllättäen täynnä ja toimisto ei vastannut VHF:ään. Palattiin aiempaan satamaan, josta saatiin hyvä paikka. Täällä satamamaksu on vain 22 eur/yö, mutta nettiä ei ole ja saniteettitilat ovat heikot. Sähkö ja vesi kyllä löytyy sekä polttoainekin.

Illalla lähdettiin kaupungille katsomaan illan peliä Englanti-Uruguay. Matkalla sporttibaariin löytyi ravintola, jossa peli näytettiin. Olimme ainoat asiakkaat baarin puolella, mutta palvelu pelasi. Englannin heikot esitykset saivat jatkoa ja toinen tappio tiesi suht varmaa putoamista. Lehdissä luki, että jatkopaikan arvo olisi briteille noin 400 miljoonan punnan, eli reilun puolen miljardin arvoinen kaikkine krääsä- ja baarimyynteineen.

Seuraavana aamuna siirryttiin tyhjentyneeseen YCMN:n laituriin ja saatiin aisapaikka. Muutaman euron kalliimpi satamamaksu takasi paremman sijainnin lisäksi venetarvikeliikkeet viereen ja edulliset pyykkäysmahdollisuudet. Nettikin löytyy kohtuulliseen 1€/vrk hintaan. Saapumisen jälkeen oli vuorossa veneen huoltoa ja tehtiin mm. moottorihuolto, vaihdettiin öljyt, säädettiin mastoa ja pestiin pyykkiä. Nikke sai kunnian ryhtyä ikävimpään hommaan: vessamme pumppu oli alkanut vuotaa ja niinpä koko hoito piti avata ja putsata. Juurisyy taisi olla kivettynyt kakka, mutta hyvän alun jälkeen ongelma palasi - joku tiiviste falskaa. Uusi o-rengas olisi varmaan ratkaisu, mutta sopivan löytäminen taas ihan eri tarina.

Targa, mutta kyljessä lukee Tarfish 770

YCMN:n satamaa

Illalla palkitsimme itsemme loistoillallisella (tämän ranskalaiset osaavat ja aika kustannustehokkaastikin) ravintolassa Le Sweet, mutta erinomaisista eväistä huolimatta hidas palvelu ärsytti - jälkiruokaa odotettiin peräti 40min. Ruoka oli erittäin nätisti aseteltu, maut olivat todella kohdillaan ja pieniä innovaatioitakin oli: Parman kinkun kylkeen tarjottu meloni olikin soseena ja juotiin pillillä! Illallisen jälkeen siirryttiin naapurikuppilaan seuraamaan Ranska-Sveitsi -peliä, joka päättyi Ranskan hienoiseen näytökseen. Pienessä baarissa oli tunnelma katossa ja meillekin annettiin heti helistimet kouraan. Kelpasi hurrata.

Tästä ruokailu starttasi - erinomaista savulohitahnaa

Parman kinkkua ja kipossa meloni soseena

Niken pääruoka: lohirapupasta

Hannan pääruoka: ankkaa

Niken jälkiruoka: Cafe Gourmand (oikeassa ylälaidassa pieni kahvi)

Hannan jälkiruoka: suklaata eri tavoin

Dunkerquesta lähdimme seuraavana aamuna Juhannuksen viettoon Belgiaan. Siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa.