Jalkapallojuhlat Kielissä ja Heiligenhafen

Kiel oli siis valittu meidän näyttämöksi jalkapallon mitalipeleihin. Prossiottelu katsottiin sataman lähellä (s/y Talismaninkin kehumassa) ravintolassa, jossa tosin ei ollut ihan ehkä toivottua tunnelmaa. No, eipä ottelukaan ehkä niin saksalaisia kiinnostanut kun katseet oli jo finaalissa. Selviteltiin vaihtoehtoja ja lopulta päädyttiin siihen, että menemme katsomaan finaalia biergarteniin! Tämä tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Odotettu pelipäivä vaikutti olevan sateinen, mutta onneksi sade loppui ennen h-hetkeä ja pääsimme paikalle pienen harhailun jälkeen kuivana. Olimme pukeutuneet asianmukaisesti saksan väreihin ja fanikrääsääkin oli riittänyt loputtomista myyntikojuista meillekin. Biergartenissa oli iso screen ja väkeä oli istumassa jo parhailla (ja lähes kaikilla) paikoilla. Seisomapaikkojen sijaan Hanna hyödynsi hyvää saksaansa ja puhui meille paikat edestä keskeltä - loistavaa. Biergartenissa kun oltiin niin tarjolla oli tietenkin olutta ja purtavaksi makkaraa eri muodoissa sekä tietenkin bretzeleitä. Ja näitähän piti kaikkia kokeilla.

Ottelun alkaessa kävi ilmi, että paikalle oli saapunut myös yksi Argentiinan kannattaja. Häneen suhtauduttiin lähinnä huvittuneena. Tunnelma oli korkealla, peliin eläydyttiin ja paikalla oli myös Kielin päälehden valokuvaaja räpsimässä kuvia. Jännitys oli melkoinen kun ottelu meni jatkoajalle. Porukka oli silti luottavainen ja Messin epäonnistunutta vaparia juhlittiin kuin maalia ikään (video). Götzen tehdessä maalin koko paikka räjähti, meteli oli melkoinen. Argentiina ei saanut tasoitusta, joten Saksa kruunattiin mestariksi ja siitä se riemu syntyi, joskin juhlinta oli kuulemma Saksan suuremmissa kaupungeissa ollut suurempaa. No, riitti sitä juhlahumua Kielissäkin. Meidän paluumatkan taktiikka "katsotaan jokaisessa vierailumaassa ko maan pelit" oli onnistunut ja Saksa piti huolen siitä, että riemua riitti loppuun saakka. Hienoa!

Saksan väreissä valmiina finaaliin

Yksi Argentiinan kannattajakin löytyi

Totista väkeä, tasapeli ei kelpaa

Ottelu on ratkennut ja voitonjuhlat ovat käynnissä yön pimeydessä

Kiel osoittautui ihan hauskaksi kaupungiksi: melkein kaikki on kävelyetäisyydellä, joskin bussi/taksi voi olla välillä tarpeen. Täällä on asialliset shoppailumahdollisuudet ja periaatteessa kaikki tarvittavat palvelut. Kaupunki on siisti ja rannalla on kiva kävellä, monet käyvät piknikilläkin. Satamasta voi todeta sen verran, että ihan ok, hinta taisi olla noin 20eur/yö ja siihen kuului jopa netti. Vapaat paikat on merkitty vihreällä lapulla, joista osassa luki erikseen voimassaolopäiväkin. Paikkoja ei ollut hirveästi vapaana, joten aikainen saapuminen on valttia.

Satamassa oli muuten paljon suomalaisvalmisteisia veneitä: löytyi parit Swanit ja Balticit sekä Nauticatit, mutta myös yksi Finngulf ja yksi Avance 40. Nikke menikin haastelemaan saksalaiselle Avancen omistajalle, joka hämmästeli venetyypin tunnistamista. No, sitten kun yhteinen kieli oli löytynyt niin venetarinaa riittikin. Mies oli hakenut Avancen Turusta 90-luvun alkupuolella ilmeisen edullisesti ja tehnyt sen jälkeen veneeseen paljon muutoksia. Mm. peräsin oli vaihdettu hiilikuituiseen, kölistä oli pudotettu ylimääräistä pois ja keulastaagiakin oli siirretty eteenpäin. Kuulemma kevennykset (yli 500kg) olivat onnistuneet ja vene on nyt kohtuullisen hyvä, vaikka kuulemma yhä pitäisi saada painoa pois.

Ruotsinlaivojen terminaali

Kielin rantaa

Kielin edustaa

Veneen nimi on hieman hämäävä

Sporttisen veneen sitloodan penkit muistutti lahinnä saunan lauteita

Veneisiinkin on tullut näköjään kaksoisjulkisivu

Meduusoja on ollut paljon

Satamaa, kuvassa on peräti 4 suomalaisvalmisteista venettä

Matkaa piti jatkaa tiistaina aamulla, mutta startatessa havaittiin, että kaasuvipu on oudon löysä. Pikainen kokeilu toi tuomion: kaasuvipu ei toimi. Tässä oli aika helppo arvata vika: kaasuvaijeri poikki. Irroitettiin vaijeri ja juurikin näin: katkennut toisesta päästään. Periaatteessa väliaikaisen korjauksen voisi tehdä itsekin (onpa jotkut ajaneet säätäen kaasua naruilla), mutta kun oltiin Kielissä niin luulisi löytyvän varaosaa. Lyhyen satamakapteenin kuulustelun jälkeen astuttiin taksiin ja suunta AWN:n venetarvikeliikkeeseen. Iso liike, mutta heillä ei oli vain vähän pienempiä kaapeleita. Otettiin isoin hyllyssä ollut ja veneellä vedettiin kaapeli eri kohdasta ja kas - se sopi. Koekäyttö ja se havaittiin hyväksi. Opittua: yksi ylimääräinen kaasuvaijeri (mielellään pitkä) kannattaa pitää matkassa, jos sattuu katkeamaan huonommassa paikassa. Nyt oli taas tuuria mukana kun hajosi "oikeassa paikassa".

Rikkoutunut kaasuvaijerin pääty 

Koska korjaus oli ollut nopea niin päätettiin vielä lähteä kohti Heiligenhafenia. Iltapäivä oli jo pitkällä, mutta saavuttiin lahdelle joskus klo 19 aikaan ja hetken mietittyä päätettiin jäädä ankkuriin: muutama muukin vene oli, paikka on varsin suojainen, sopivan matala ja aika kiva noin muutenkin. Kuokka pohjaan ja ihmeteltiin rauhallisuutta. Kelpasi ottaa lasilliset ilta-aurinkoa katsellessa. Aamulla herättiin hyvin nukkuneina ja katsottiin, että rannalla olisi ainakin Lidl, mutta ehkä muitakin kauppoja. Ei kuitenkaan jaksettu täyttää kumivenettä tai kajakkia ja niinpä paineltiin satamaan.

Heiligenhafenin ankkuripaikan maisemaa

Sataman pohjoispuoli oli hieman muuttunut viime näkemän: asuntoja rakennettiin laitureiden viereen, wc-tilat olivat kadonneet kuten myös vanha polttoaineasema. Päätettiin valita päätylaiturin sijaan paikka lähempää grillipistettä sekä suihkuja ja tässä myös onnistuttiin. Täälläkin sama vihreä/punainen-kilpi kertomassa paikan statuksen. Satamamaksu oli vain 14 eur, mutta suihkuista piti maksaa erikseen ja netti olisi ollut 2eur/h. Paikka on varsin kaunis ja miellyttävä, joten ei annettu asian häiritä. Ja tiesimme, että pari kauppaa tarjoaaa asiakkailleen wlanin...

Seuraavaksi suunnattiin Fleggaardin liikkeeseen sataman lähelle, mutta kauppa olikin lopettanut. Pahus! Pieni karttatsekkaus ja lähdimme marssimaan toiseen filiaaliin, joka sijaitsi noin 2km päässä. Huvittavasti samalla alueella oli sekä Fleggaard että Calle, molemmat tanskalaisia kauppoja, jotka myyvät tölkkejä ilman panttia, mutta myös Aldi ja Penny sekä jo aiemmin veneeltäkin huomattu Lidl. Saatiin tehtyä ostokset ja taksilla takaisin veneelle - maksoi peräti 6 euroa. Näin se kannattaa tehdä.

Illalla grillattiin, käytiin hiekkarannan mukavassa rantabaarissa ja lopuksi käytiin katsomassa satamafestareita. Tunnelmaa löytyy ja kaupungissa on aina ollut mukavaa elämää, joten tämä on varsin mainio pysähdyspaikka matkalla Kieliin/Kielistä. Keliennusteet näyttivät paria päivää suht tyyntä ja sitten alkaisi puhaltaa koillisesta, joten katsoimme parhaimmaksi lähteä Saksasta ja suunnata kohti Tanskan Bornholmia ja Rönneä. Saksasta jäi hyvät muistot: jalkapallohulinaa ja leppoisa fiilis, kelitkin oli pääosin mainiot.

Weber taas pöhisemässä

Näkymä grillauspaikalta

Vähän kuin Karibialla, mutta kuitenkin itämerellä.

Laituri

Rantabaari

Paikalliset erikoisuudet

Tivolikin oli paikalla laitteineen

Cuxhaven, Kielin kanava ja paluu itämerelle

Helgolandissa odoteltiin aamu virtojen kääntymistä (tai lähinnä sitä, että virrat olisivat myötäiset saapuessamme Elbelle). Iltapäivälle luvattu sade alkoi odotetusti, mutta nyt olikin hyvä kokeilla kunnon purjehdusasuja: Hanna laittoi kuivapuvun ja Nikke iskemättömät goretexit päälle. Tuulta oli jo satama-altaassa iloiset 12 m/s, joten luvassa olisi reipashenkistä menoa.

Aluksi tuuli tuntui vähän vaatimattomammalta, mutta sitten mentiin. Tuuli vaihteli 10-15m/s ja tuli sivulta tai sivulta edestä. Saatiin kuitenkin genua pidettyä vedossa. Vettä tuli sekä taivaalta että laidalta aalloissa, mutta gearit toimivat hyvin ja pysyimme kuivina. Näkyvyys oli sateessa heikko ja laivoja piti tarkkailla jatkuvasti. Muita huviveneitä ei juuri ollutkaan. Eipä kyllä kelikään ollut kaksinen.

Lähempänä Cuxhavenia virta voimistui ja päästiin mukavasti kohti maalia. Jokunen maili ennen satamaa tuuli lopahti täysin - kuin seinään. Vieressä kuitenkin vielä puhalsi. Cuxhavenin satamassa oli hyvin tilaa ja edelliskerrasta oppineina mentiin perälle parkkiin - tänne ei laivojen aallot juuri vaikuta, lyhyempi matka rannalle ja nettikin pelaa paremmin. Ehdittiin maksaa sopivasti satamamaksu ennen kopin sulkeutumista klo 19. Sataman ravintola oli aivan täynnä ja kun alkoi taas sataa kovempaa niin jäätiin veneelle katsomaan Saksa-Brasilia peli. Uskomaton teurastus, josta riitti puhetta.

Cuxhavenin satamaa

Seuraavana päivänä käytiin hyvin varustellussa Real-ruokakaupassa ostoksilla. Satamaan oli tällä välin saapunut yksi suomalainen vene lisää: s/y Merelle. Markun ja Tian kanssa höpistiin tovi ja illalla lisää kunnes oli taas futiksen vuoro - nyt Hollanti jäi täpärästi Argentiinan jalkoihin. Välissä toki kokeiltiin sataman grillauspaikkaa ja hyvinhän se toimi. Seuraavana päivänä oli agendalla kaasupöniköiden täyttö - aika tarkkaan juuri vuosi sitten ne täytettiin viimeksi ja hyvin riitti reissussa 2*6kg ja vähän jäi ylikin. Sähköhellan ja vedenkeittimen käyttö satamissa vähentää kummasti kaasun tarvetta!

Täyttöreissu osoittautui odotettua haasteellisemmaksi kun tutussa paikassa oli vain nainen, joka ei osannut/saanut täyttää kaasupulloja adapterilla, aamupäivällä olisi onnistunut, mutta tämä tietohan lohduttaa kun taksi odottaa pihalla... Onneksi seuraavassa kylässä oli toinen karavaanaripalvelu, jonne hurautettiin ehkä noin 15 minuutissa. Siellä täyttö onnistui (2eur/kg) ja pirssillä takaisin satamaan. Nämä kaasut riittävät meille hyväksi toviksi kun normikesänä kuluu ehkä noin 2kg kaasua...

Illalla istuttiin vielä Merellellä höpisten reittivaihtoehdoista ja muusta. Veneilypiirit ovat pienet ja kävikin ilmi, että toissavuonna meillä oli venepaikat samassa satamassa. Aiemmin päivällä satamaan oli tullut myös toinen suomalaisvene, s/y Prima Donna, mutta heidän kanssaan ei ehditty tarinoida. Cuxhaven on hyvä pysähdyspaikka, mutta pari päivää riittää. Oli aika siirtyä Kielin kanavaan ja jättää hyvästit pohjanmerelle sekä vuorovesille.

Aamulähtö ei ollut ihan niin aikainen kuin ajateltiin, mutta päästiin liikkeelle ja myötävirrassa suoraan avoimeen sulkuun. Sitten alkoi odotus, joka kesti noin 45min. Sulutukseen tuli kaikkiaan vain 8 venettä. Vedenpinta laski ehkä  reilun metrin ja sitten päästiinkin jatkamaan matkaa. Takanamme ollut ranskalaisvene kääntyi lähtiessään poikittain, mutta ruorimies sai täpärästi käännettyä veneen ennen osumista sulun reunaan.

Myöhäinen lähtö Cuxhavenista ja pitkä odottelu sulussa tarkoitti sitä, että emme ehtisi Kieliin illaksi. Niinpä posottelimme puoliväliin, jossa sijaitsee Rendsburg. Täällä on myös Lürssenin venetelakka, jossa oli useampia isohkoja moottoriveneitä tekeillä nytkin. Rendsburgista löytyy useampikin satama, mutta valittiin lähin ja helpoin. Onnekkaasti täältä löytyi myös netti. Ihailtiin hienoa auringonlaskua hieman haikeina. 

Brunsbüttelin päässä sulussa

Sulussa, taakse jää Pohjanmeri ja vuorovedet

Aina yhtä hassu ilmalossi Rendsburgissa

Auringonlasku Rendsburgissa

Vene runkovalmiina, ui korkealla ennen varustelua

Lürssenilla oli paatteja tekeillä useampiakin

Seuraavan päivän tavoite oli siirtyä Kieliin ja Itämerelle. Kielin päässä sulutusta odotti noin 30 venettä ja täällä käytetään vain uusia sulkuja, joihin laivoilla on etuoikeus - niinpä huviveneet voivat joutua odottamaan hyvänkin aikaa. Parit laivasulutukset vedettiin ennen meitä, mutta sitten reilun puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme sulkuun. Moni vene oli tullut ennen meitä ja joutunut odottelemaan pidempäänkin, joten veneiden liikehdintä muuttui levottomaksi odottelupaikassa heti kun alkoi olla toivoa sulkuun pääsystä. Sulut ovat kuitenkin valtavat ja kaikki veneet mahtuivat mukaan kerralla, ja tuplasti enemmänkin olisi mahtunut.

Tässä päässä pitää maksaa sulutus, joka oli 12 euroa meille. Hämmentävää, sillä viime vuonna maksettiin samasta touhusta 18 euroa. Sulusta suuntasimme pari mailia etelään Dunsterbrookin satamaan. Nyt oltiin saavuttu kotivesille: ei tarvitse miettiä vuorovesiä ja virtauksia, ollaan murtovedessä (hyvästit suolakerrostumille!) ja etäisyydet ovat pieniä. Tarvittaessa päästään nopeastikin kotiin, mutta ei ole hoppu. Nautitaan nyt kun vielä voidaan.

Helgoland

Maanantaina lähdettiin Norderneysta - olosuhteiden pakosta juuri alkaneeseen vastavirtaan. Tämä ei kuitenkaan alun jälkeen haitannut, sillä sitten tuuli tuli takaa ja saimme genuan ihan hyvään vetoon ja pystymme pitämään vauhdin noin 5 solmussa. Siinä mennessä katsottiin keliennusteita ja päätettiin lähteä Helgolandiin, jolloin saisimme paremman tuulikulman. Tuuli kuitenkin heikkeni myöhemmin ja otettiin taas Volvo käyttöön.

Matkalla meressä oli jotain outoa möhjöä, hieman kuin sinilevää, mutta kellertävää. Paikoin sakkaa oli niin sakeasti, että vesi oli liki oranssia. Mietittiin josko möhjö onkin vedessä vain hollantilaisten jalkapallojuhlinnan jäljiltä... Aika tyly näky silti. No, sitten tultiinkin jo Helgolandiin ja suunnattiin heti tankkaamaan, sillä täällä on verovapaa (=halpa) diesel. Tankkauspiste oli auki klo 18 asti ja tulimme sopivasti klo 17.30. Tankkauksen jälkeen läheiseen satamaan, jossa aallonmurtajien takana on huviveneille omat paikat. Paikkoja ei ole paljon, joten mekin menimme erään norjalaisveneen kylkeen. 

Helgolandin pääsaari

Eteläsatama

Illalla kävi ilmi, että norjalaisvene nuorine miehistöineen oli matkalla Karibialle, joten juttua tietysti riitti ja annoimme heille pari läsyäkin. Heitä kiinnosti kovasti tarinamme veneen laivauksesta, sillä paluu purjehtien ei heitä innostanut, harkitsivat veneen myyntiä tai jopa pois antamista Karibian päässä... Kunhan laivauskuvion viimeisetkin kuviot ovat selvillä niin laitetaan blogiin yhteenveto koko hommasta. 

Helgolandilla on melkoinen historia. 2. maailmansodassa britit ottivat alueen hallintaansa ja myöhemmin sodan loputtua he yrittivät tuhota saaren, mutta vaikka he käyttivät ydinpommien jälkeen suurinta pommia (älyttömästi kilotonneja), jäi saari pystyyn. Saksalaiset tulivat takaisin ja rakensivat kaiken uudelleen. Nykyään saari on tunnettu verovapaudestaan sekä useista tax-free -myymälöistään (lähinnä alkoholia ja tupakkaa, jonkin verran retkeilyvaatetusta).

Verovapaiden liikkeiden lisäksi saaren turistihoukuttimena on saaren toisen puolen lintuyhdyskuntien asuttamat kalliojyrkänteet. Ylätasanteen niityt katkeavat kuin seinään ja jyrkänteiltä on kymmenien metrien pystysuora pudotus alas. Muutamien turistitappioiden johdosta jyrkänteen reunoja kehystävät nykyisin vankat aidat. Lintuyhdyskuntia ei ole vaikea löytää, melu ja haju eivät jätä sijaintia arvailujen varaan. Lintujen lisäksi ylätasanteelta löytyi lehmiä, lampaita sekä siirtolapuutarha!

Koko saaren kävelee ympäri parissa tunnissa ja kauppojen valikoimat alkavat nopeasti toistaa itseään, joten vaikka Helgoland onkin ihan hauska ja lompakolle suosiollinen vierailukohde, päivä täällä riittää. Saari on kuitenkin ihan järkevä välietappi, sillä täältä on Cuxhaveniin noin 35 mailia ja vastaavasti Norderneyhin noin 50 mailia - suht leppoisia päivähuitaisuja siis ja virtaoptimoinnilla kohtuunopeitakin. Satama ei kuitenkaan ole paras mahdollinen kovemmassa kelissä.

Hanurimusiikkia

Satama-aluetta

Lintuja

Itä-Friisein saarilla Saksassa

Seuraavaksi oli aika siirtyä tutkimaan (Saksan) Friisein saaria, eli Itä-Friisein saaria, jotka menomatkalla ohitettiin tylysti. Katsoimme, että virtojen suhteen meidän kannattaa lähteä aika varhain aamulla liikkeelle, ennen klo 7. Tällä tavoin emme saisi pienestä edestakaisin menevästä väylästä juuri vastavirtaa ja loppupätkälle riittäisi myötävirtaa. Tuuliennuste lupaili rapsakkaa 8-10m/s lounaasta, joka sopi meille ihan hyvin. Aamulla vähän huonosti nukutun yön jälkeen noustiin aiotusti ja lähdettiin klo 6.45.

Oli kylmä ja harmaa aamu, tuli mieleen Suomen kesä kun meni laittamaan vielä yhden fleecepuseron alle lisää. Tuuli ei ollut nostattanut kovinkaan suurta aallokkoa alkumatkalle, mutta vähän ulompana aallokko kasvoi odotetusti. Matkalla nähtiin hiekkasärkillä möllöttäviä tummia pötkylöitä, joita epäilimme hylkeiksi. Hyljepäätelmää tuki myös veneen vieressä pinnalle pulpahtanut keilapallo, josta kaksi tummaa nappisilmää tarkkaili menoamme. Väylän ulkopää poikkeisi merimerkkien osalta aika paljon (viime vuoden) kartasta, mutta täällä siirretäänkin merkkejä sen mukaan miten hiekkasärkät liikkuvat. Toiseen suuntaan olisi ollut vaikeampi tulla, varsinkin heikommalla näkyvyydellä.

Sitten alkoikin mukava vaihe: käännyttiin ja saatiin sivumyötäinen. Aukaistiin genua ja sammutettiin moottori. Tuuli ja myötävirta vei meitä keskimäärin mukavaa reilua 7 solmua, paikoin yli 9 solmua. Matka taittui nopeasti ja sitten oltiinkin jo Saksan puolella. Vaihdettiin kohteliaisuuslippua ja suunnattiin Borkumin saaren satamaan. Ensimmäinen satama ei ihmeinen ollut (loistossaan ehkä 30v sitten), mutta ongelmaksi tuli syvyys tai lähinnä sen puute. Alavedellä paikallamme olisi vettä vain 1,3m (meidän syväys on n. 1,9m), mikä tarkoittaa mahdotonta lähtöä suunniteltuun alaveden aikaan. Muutenkin kiusallista maata syvällä mudassa.

Lähdettiin katsomaan viereistä isompaa satama-allasta, josta löytyikin hyvä aisapaikka, vaikka satama onkin pääasiassa laivoille ja yhteysaluksille. Tämä puoli on paljon siistimpi ja asiallisempi, mutta varmaan kalliimpikin. Eiköhän se silti ollut parempi näin, ei tarvitse miettiä milloin vene irtoaa mudasta ja pääsee lähtemään. Satamamaksu oli meiltä 17eur, mutta sisälsi nettiä lukuunottamatta kaiken. Suihku- ja vessa-avaimesta piti pulittaa 50eur pantti... Vähän kuollut paikka, ei ollut oikein turisteja, vaikka sesonki pitäisi jo olla päällä. Ehkä porukka odottaa helteitä. Yksi todella erikoinen espanjalaispurkkari nähtiin satamassa, kuvasta näkee mastovirityksen paremmin.

Hanna kävi kiertelemässä kylää Niken maksaessa univelkoja päiväunilla. Borkumia leimaa valtavat rantaniityt, jotka ovat pääasiassa suojelualuetta ja sen kyllä huomaa lintujen määrästä. Saaren ominaisääni onkin tuulimyllyjen suhinan lisäksi jatkuva piipitys ja kirkuna. Illemmalla otettiin taas Weber esiin ja lämpimässä ilta-auringossa nautitun illan menu oli seuraavanlainen: alkupalaksi naudan carpaccio höystöineen, pääruoaksi salaatti grillatulla halloumilla sekä ribseillä. Nyt kun löytyy hyviä kauppoja täynnä erilaisia herkkuja niin jotenkin tulee ihan oudolla innolla ostettua. Pitkästä aikaa kun löytyy paljon erilaisia karkkisekoituksia ja salmiakkia niin ei vain voi olla ostamatta.

Seuraava siirtymä suunniteltiin aika samalla tavoin: matkaa noi 40nm, mutta nyt riittäisi lähtö ennen klo 8 - tunti lisää unta! Nyt päästiin nostamaan purje jo heti satamasta poistuttua ja paineltiin mukavaa reilun 6 solmun vauhtia luoteeseen. Noin 10 mailin jälkeen päästiin kääntymään myötätuuliosuudelle. Keli ei enää ollut yhtä kylmä kuin edellisenä päivänä, joten vaatetusta pystyi vähentämään merkittävästi - aurinkokin paistoi! Nyt oli oikein mukavaa purjehdusta.

Tuuli kuitenkin alkoi laantua ja vauhtimme pudottua alle 3,5 solmuun oli aika ottaa Volvo avuksi - muuten olisi ollut vaara kohdata vastavirta ennen määränpäätä. Kombinaatilla edettiin paremmin ja aikataulu piti. Norderneylle mennään tarkkaan merkittyä väylää, mutta niin vain oli haastavaa löytää oikeita tikkuja kun eivät olleet lähimainkaan siellä missä kartta sanoi. No, hyvin päästiin, vaikka alle 3 metrin vedessäkin mentiin - onneksi ylävedellä. Ulosmeno onkin täällä helpompi.

Norderneyn satama on kovin suosittu kesäkuukausina ja aikainen saapuminen on edellytys venepaikalle. Meidän tullessa klo 14 paikkoja oli vielä ja saimme hyvän aisapaikan. Klo 16 satama sitten olikin jo täynnä, loput veneet taiteilivat jonkun kylkeen tai kiinteisiin laitureihin (huono köysille kun vedenkorkeus vaihtelee pari metriä 6 tunnin välein). Satamassa havaittiin, että on helle ja palattiin shortseihin ja t-paitaan. Käytiin suht lähellä sijaitsevassa kaupassa "jätskiostoksilla", mutta mystisesti taas tarttui 3 säkillistä ruokia matkaan.

Kuten aiemmin kerrottiin, on paluumatka suunniteltu jalkapallon mukaan ja nyt oli vuorossa Saksa, joka pelasi illalla Ranskaa vastaan. Panokset olivat korkealla, sillä voittaja pääsee mitalipeleihin. Saarella jokaisessa nurkassa näytettiin peli ja me menimme lähistadionille katsomaan urheilujuhlaa. Tunnelma oli jännittyneen innostunut ja väki tohkeissaan - vain voitto kelpaisi. Alkuvaiheilla tullut Saksan maali sai aikaan melkoisen riemun ja pelin edetessä tunnelma vain kasvoi. Oli myös hauska huomata, että Niken "jalkapallo-saksalla" (vrt ralli-englanti) pärjäsi erinomaisesti!

Ottelussa ei muita maaleja nähty ja riemu oli suuri ottelun päätyttyä - täällä on suurta jalkapallojuhlaa tarjolla seuraavan 10 päivän ajan, joten me tulemme olemaan Saksan vesillä ainakin mitalipeleihin asti. Kesken ottelun havaittiin satamaan tulleen ensin yhden suomalaispurjeveneen, s/y Immigrantin, ja myöhemmin tuli vielä toinenkin, s/y Otium 3. Molemmat tulivat laiturimme päähän hollantilaisveneen kylkeen kun muitakaan paikkoja ei ollut. Mentiin pelin jälkeen tervehtimään tulokkaita, jotka molemmat olivat menomatkalla ja saapuneet Cuxhavenista. Istuttiin hetki raumalaisessa s/y Immigrantissa vaihtamassa kuulumisia.

Veneelle palattua katsottiin säätietoja: seuraaviksi päiviksi oli luvassa kovempia tuulia sekä sadetta. Koska meillä oli hyvä paikka ja kiirettä ei ole niin päätettiin jäädä tänne toviksi. Näin myös oli mahdollista lähteä katsomaan illan toinen näytelmä Kolumbia-Brasilia. Ottelu ei ollut yhtä kiinnostava ja aiemmin täynnä ollut katsomo oli liki tyhjä. No, saipahan valita parhaat paikat. Pelistä kyllä huomasi erilaisen pelityylin verrattuna eurooppalaisiin - molemmat joukkueet olivat varsin agressiivisia ja peli oli hyvin intensiivistä.

Yöllä tuuli voimistui, mutta aamupäivä oli poutainen. Iltapäivällä satoi ja tuuli niin, että tuulimylly tuotti jo hyvin virtaa. Iltapäivällä molempien suomalaisveneiden väki tuli Calimeralle ja höpistiin tavalliset tarinat. Päivällä kokeilin joutessani toista televisiotamme ja kas - se löysi kanavat. Pienen säätämisen jälkeen löytyi myös futista näyttävä kanava. Niinpä Hollanti-Costa Rica katsottiinkin veneellä! Hollantihan siitä meni jännittävien vaiheiden jälkeen jatkoon, vaikka hyvin Costa Rica, tuo kisojen todellinen yllättäjä, taisteli. Hauska yksityiskohta: Saksan futisasiantuntijana oli itse Oliver Kahn!

Norderney on aika jännä paikka, ehkä sitä voisi kutsua saksalaisten Gotlanniksi. Hiekkarantoja saarella piisaa, rantatuolipareja on aivan levoton määrä ja lautat tuovat (saksalaisia) turisteja jatkuvalla virralla. Ei tunnu haittaavan, vaikka lämpötila ei ihan hellelukemissa olekaan. Merivesi kuitenkin on jo 18,6'c. Huomattiin kävellessä, että aika moni taloista toimi jonkinasteisena majoitusliikkeenä ja hotellejakin oli runsaasti. Ilmeisen moni saksalainen myös tulee viettämään tänne kesäloma(a)nsa - eräskin heppu maksoi satamamaksun 40 päivälle! Täällä muuten 1. yö maksoi 18eur, mutta seuraaviin öihin lisättiin turistivero, jolloin hinta olikin jo 25eur. Hintaan kuului kaikki paitsi sähkö, joka maksoi 0,5eur/kWh.

Norderneyn jälkeen matka jatkuu itään. Ennen Kielin kanavaa on kuitenkin ainakin pari pysähdystä. Vähän kelit, eli tuulet ja sateet, määräävät edelleen kuinka edetään. Toki koko ajan on mahdollista keliä mennä, mutta ei kova vastatuuli kovassa sateessa ole mukavaa. Kun aikaa on niin tietenkin hyödynnetään paremmat keli-ikkunat. Toisaalta mm-jalkapallon otteluohjelmallakin on oma vaikutuksensa. 

Erilainen espanjalaisvene - on keularautaa ja masto(t)

Grilli kuumana

Borkumin aisapaikoilla

Saksalaista biitsiä

Suomalaisveneet: s/y Immigrant jo kylkikiinnityksessä, Otium 3 tulossa viereen