Cuxhaven, Kielin kanava ja paluu itämerelle

Helgolandissa odoteltiin aamu virtojen kääntymistä (tai lähinnä sitä, että virrat olisivat myötäiset saapuessamme Elbelle). Iltapäivälle luvattu sade alkoi odotetusti, mutta nyt olikin hyvä kokeilla kunnon purjehdusasuja: Hanna laittoi kuivapuvun ja Nikke iskemättömät goretexit päälle. Tuulta oli jo satama-altaassa iloiset 12 m/s, joten luvassa olisi reipashenkistä menoa.

Aluksi tuuli tuntui vähän vaatimattomammalta, mutta sitten mentiin. Tuuli vaihteli 10-15m/s ja tuli sivulta tai sivulta edestä. Saatiin kuitenkin genua pidettyä vedossa. Vettä tuli sekä taivaalta että laidalta aalloissa, mutta gearit toimivat hyvin ja pysyimme kuivina. Näkyvyys oli sateessa heikko ja laivoja piti tarkkailla jatkuvasti. Muita huviveneitä ei juuri ollutkaan. Eipä kyllä kelikään ollut kaksinen.

Lähempänä Cuxhavenia virta voimistui ja päästiin mukavasti kohti maalia. Jokunen maili ennen satamaa tuuli lopahti täysin - kuin seinään. Vieressä kuitenkin vielä puhalsi. Cuxhavenin satamassa oli hyvin tilaa ja edelliskerrasta oppineina mentiin perälle parkkiin - tänne ei laivojen aallot juuri vaikuta, lyhyempi matka rannalle ja nettikin pelaa paremmin. Ehdittiin maksaa sopivasti satamamaksu ennen kopin sulkeutumista klo 19. Sataman ravintola oli aivan täynnä ja kun alkoi taas sataa kovempaa niin jäätiin veneelle katsomaan Saksa-Brasilia peli. Uskomaton teurastus, josta riitti puhetta.

Cuxhavenin satamaa

Seuraavana päivänä käytiin hyvin varustellussa Real-ruokakaupassa ostoksilla. Satamaan oli tällä välin saapunut yksi suomalainen vene lisää: s/y Merelle. Markun ja Tian kanssa höpistiin tovi ja illalla lisää kunnes oli taas futiksen vuoro - nyt Hollanti jäi täpärästi Argentiinan jalkoihin. Välissä toki kokeiltiin sataman grillauspaikkaa ja hyvinhän se toimi. Seuraavana päivänä oli agendalla kaasupöniköiden täyttö - aika tarkkaan juuri vuosi sitten ne täytettiin viimeksi ja hyvin riitti reissussa 2*6kg ja vähän jäi ylikin. Sähköhellan ja vedenkeittimen käyttö satamissa vähentää kummasti kaasun tarvetta!

Täyttöreissu osoittautui odotettua haasteellisemmaksi kun tutussa paikassa oli vain nainen, joka ei osannut/saanut täyttää kaasupulloja adapterilla, aamupäivällä olisi onnistunut, mutta tämä tietohan lohduttaa kun taksi odottaa pihalla... Onneksi seuraavassa kylässä oli toinen karavaanaripalvelu, jonne hurautettiin ehkä noin 15 minuutissa. Siellä täyttö onnistui (2eur/kg) ja pirssillä takaisin satamaan. Nämä kaasut riittävät meille hyväksi toviksi kun normikesänä kuluu ehkä noin 2kg kaasua...

Illalla istuttiin vielä Merellellä höpisten reittivaihtoehdoista ja muusta. Veneilypiirit ovat pienet ja kävikin ilmi, että toissavuonna meillä oli venepaikat samassa satamassa. Aiemmin päivällä satamaan oli tullut myös toinen suomalaisvene, s/y Prima Donna, mutta heidän kanssaan ei ehditty tarinoida. Cuxhaven on hyvä pysähdyspaikka, mutta pari päivää riittää. Oli aika siirtyä Kielin kanavaan ja jättää hyvästit pohjanmerelle sekä vuorovesille.

Aamulähtö ei ollut ihan niin aikainen kuin ajateltiin, mutta päästiin liikkeelle ja myötävirrassa suoraan avoimeen sulkuun. Sitten alkoi odotus, joka kesti noin 45min. Sulutukseen tuli kaikkiaan vain 8 venettä. Vedenpinta laski ehkä  reilun metrin ja sitten päästiinkin jatkamaan matkaa. Takanamme ollut ranskalaisvene kääntyi lähtiessään poikittain, mutta ruorimies sai täpärästi käännettyä veneen ennen osumista sulun reunaan.

Myöhäinen lähtö Cuxhavenista ja pitkä odottelu sulussa tarkoitti sitä, että emme ehtisi Kieliin illaksi. Niinpä posottelimme puoliväliin, jossa sijaitsee Rendsburg. Täällä on myös Lürssenin venetelakka, jossa oli useampia isohkoja moottoriveneitä tekeillä nytkin. Rendsburgista löytyy useampikin satama, mutta valittiin lähin ja helpoin. Onnekkaasti täältä löytyi myös netti. Ihailtiin hienoa auringonlaskua hieman haikeina. 

Brunsbüttelin päässä sulussa

Sulussa, taakse jää Pohjanmeri ja vuorovedet

Aina yhtä hassu ilmalossi Rendsburgissa

Auringonlasku Rendsburgissa

Vene runkovalmiina, ui korkealla ennen varustelua

Lürssenilla oli paatteja tekeillä useampiakin

Seuraavan päivän tavoite oli siirtyä Kieliin ja Itämerelle. Kielin päässä sulutusta odotti noin 30 venettä ja täällä käytetään vain uusia sulkuja, joihin laivoilla on etuoikeus - niinpä huviveneet voivat joutua odottamaan hyvänkin aikaa. Parit laivasulutukset vedettiin ennen meitä, mutta sitten reilun puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme sulkuun. Moni vene oli tullut ennen meitä ja joutunut odottelemaan pidempäänkin, joten veneiden liikehdintä muuttui levottomaksi odottelupaikassa heti kun alkoi olla toivoa sulkuun pääsystä. Sulut ovat kuitenkin valtavat ja kaikki veneet mahtuivat mukaan kerralla, ja tuplasti enemmänkin olisi mahtunut.

Tässä päässä pitää maksaa sulutus, joka oli 12 euroa meille. Hämmentävää, sillä viime vuonna maksettiin samasta touhusta 18 euroa. Sulusta suuntasimme pari mailia etelään Dunsterbrookin satamaan. Nyt oltiin saavuttu kotivesille: ei tarvitse miettiä vuorovesiä ja virtauksia, ollaan murtovedessä (hyvästit suolakerrostumille!) ja etäisyydet ovat pieniä. Tarvittaessa päästään nopeastikin kotiin, mutta ei ole hoppu. Nautitaan nyt kun vielä voidaan.