s/y Calimera : Jalkapallojuhlat Kielissä ja Heiligenhafen

Kiel oli siis valittu meidän näyttämöksi jalkapallon mitalipeleihin. Prossiottelu katsottiin sataman lähellä (s/y Talismaninkin kehumassa) ravintolassa, jossa tosin ei ollut ihan ehkä toivottua tunnelmaa. No, eipä ottelukaan ehkä niin saksalaisia kiinnostanut kun katseet oli jo finaalissa. Selviteltiin vaihtoehtoja ja lopulta päädyttiin siihen, että menemme katsomaan finaalia biergarteniin! Tämä tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Odotettu pelipäivä vaikutti olevan sateinen, mutta onneksi sade loppui ennen h-hetkeä ja pääsimme paikalle pienen harhailun jälkeen kuivana. Olimme pukeutuneet asianmukaisesti saksan väreihin ja fanikrääsääkin oli riittänyt loputtomista myyntikojuista meillekin. Biergartenissa oli iso screen ja väkeä oli istumassa jo parhailla (ja lähes kaikilla) paikoilla. Seisomapaikkojen sijaan Hanna hyödynsi hyvää saksaansa ja puhui meille paikat edestä keskeltä - loistavaa. Biergartenissa kun oltiin niin tarjolla oli tietenkin olutta ja purtavaksi makkaraa eri muodoissa sekä tietenkin bretzeleitä. Ja näitähän piti kaikkia kokeilla.

Ottelun alkaessa kävi ilmi, että paikalle oli saapunut myös yksi Argentiinan kannattaja. Häneen suhtauduttiin lähinnä huvittuneena. Tunnelma oli korkealla, peliin eläydyttiin ja paikalla oli myös Kielin päälehden valokuvaaja räpsimässä kuvia. Jännitys oli melkoinen kun ottelu meni jatkoajalle. Porukka oli silti luottavainen ja Messin epäonnistunutta vaparia juhlittiin kuin maalia ikään (video). Götzen tehdessä maalin koko paikka räjähti, meteli oli melkoinen. Argentiina ei saanut tasoitusta, joten Saksa kruunattiin mestariksi ja siitä se riemu syntyi, joskin juhlinta oli kuulemma Saksan suuremmissa kaupungeissa ollut suurempaa. No, riitti sitä juhlahumua Kielissäkin. Meidän paluumatkan taktiikka "katsotaan jokaisessa vierailumaassa ko maan pelit" oli onnistunut ja Saksa piti huolen siitä, että riemua riitti loppuun saakka. Hienoa!

Saksan väreissä valmiina finaaliin

Yksi Argentiinan kannattajakin löytyi

Totista väkeä, tasapeli ei kelpaa

Ottelu on ratkennut ja voitonjuhlat ovat käynnissä yön pimeydessä

Kiel osoittautui ihan hauskaksi kaupungiksi: melkein kaikki on kävelyetäisyydellä, joskin bussi/taksi voi olla välillä tarpeen. Täällä on asialliset shoppailumahdollisuudet ja periaatteessa kaikki tarvittavat palvelut. Kaupunki on siisti ja rannalla on kiva kävellä, monet käyvät piknikilläkin. Satamasta voi todeta sen verran, että ihan ok, hinta taisi olla noin 20eur/yö ja siihen kuului jopa netti. Vapaat paikat on merkitty vihreällä lapulla, joista osassa luki erikseen voimassaolopäiväkin. Paikkoja ei ollut hirveästi vapaana, joten aikainen saapuminen on valttia.

Satamassa oli muuten paljon suomalaisvalmisteisia veneitä: löytyi parit Swanit ja Balticit sekä Nauticatit, mutta myös yksi Finngulf ja yksi Avance 40. Nikke menikin haastelemaan saksalaiselle Avancen omistajalle, joka hämmästeli venetyypin tunnistamista. No, sitten kun yhteinen kieli oli löytynyt niin venetarinaa riittikin. Mies oli hakenut Avancen Turusta 90-luvun alkupuolella ilmeisen edullisesti ja tehnyt sen jälkeen veneeseen paljon muutoksia. Mm. peräsin oli vaihdettu hiilikuituiseen, kölistä oli pudotettu ylimääräistä pois ja keulastaagiakin oli siirretty eteenpäin. Kuulemma kevennykset (yli 500kg) olivat onnistuneet ja vene on nyt kohtuullisen hyvä, vaikka kuulemma yhä pitäisi saada painoa pois.

Ruotsinlaivojen terminaali

Kielin rantaa

Kielin edustaa

Veneen nimi on hieman hämäävä

Sporttisen veneen sitloodan penkit muistutti lahinnä saunan lauteita

Veneisiinkin on tullut näköjään kaksoisjulkisivu

Meduusoja on ollut paljon

Satamaa, kuvassa on peräti 4 suomalaisvalmisteista venettä

Matkaa piti jatkaa tiistaina aamulla, mutta startatessa havaittiin, että kaasuvipu on oudon löysä. Pikainen kokeilu toi tuomion: kaasuvipu ei toimi. Tässä oli aika helppo arvata vika: kaasuvaijeri poikki. Irroitettiin vaijeri ja juurikin näin: katkennut toisesta päästään. Periaatteessa väliaikaisen korjauksen voisi tehdä itsekin (onpa jotkut ajaneet säätäen kaasua naruilla), mutta kun oltiin Kielissä niin luulisi löytyvän varaosaa. Lyhyen satamakapteenin kuulustelun jälkeen astuttiin taksiin ja suunta AWN:n venetarvikeliikkeeseen. Iso liike, mutta heillä ei oli vain vähän pienempiä kaapeleita. Otettiin isoin hyllyssä ollut ja veneellä vedettiin kaapeli eri kohdasta ja kas - se sopi. Koekäyttö ja se havaittiin hyväksi. Opittua: yksi ylimääräinen kaasuvaijeri (mielellään pitkä) kannattaa pitää matkassa, jos sattuu katkeamaan huonommassa paikassa. Nyt oli taas tuuria mukana kun hajosi "oikeassa paikassa".

Rikkoutunut kaasuvaijerin pääty

Koska korjaus oli ollut nopea niin päätettiin vielä lähteä kohti Heiligenhafenia. Iltapäivä oli jo pitkällä, mutta saavuttiin lahdelle joskus klo 19 aikaan ja hetken mietittyä päätettiin jäädä ankkuriin: muutama muukin vene oli, paikka on varsin suojainen, sopivan matala ja aika kiva noin muutenkin. Kuokka pohjaan ja ihmeteltiin rauhallisuutta. Kelpasi ottaa lasilliset ilta-aurinkoa katsellessa. Aamulla herättiin hyvin nukkuneina ja katsottiin, että rannalla olisi ainakin Lidl, mutta ehkä muitakin kauppoja. Ei kuitenkaan jaksettu täyttää kumivenettä tai kajakkia ja niinpä paineltiin satamaan.

Heiligenhafenin ankkuripaikan maisemaa

Sataman pohjoispuoli oli hieman muuttunut viime näkemän: asuntoja rakennettiin laitureiden viereen, wc-tilat olivat kadonneet kuten myös vanha polttoaineasema. Päätettiin valita päätylaiturin sijaan paikka lähempää grillipistettä sekä suihkuja ja tässä myös onnistuttiin. Täälläkin sama vihreä/punainen-kilpi kertomassa paikan statuksen. Satamamaksu oli vain 14 eur, mutta suihkuista piti maksaa erikseen ja netti olisi ollut 2eur/h. Paikka on varsin kaunis ja miellyttävä, joten ei annettu asian häiritä. Ja tiesimme, että pari kauppaa tarjoaaa asiakkailleen wlanin...

Seuraavaksi suunnattiin Fleggaardin liikkeeseen sataman lähelle, mutta kauppa olikin lopettanut. Pahus! Pieni karttatsekkaus ja lähdimme marssimaan toiseen filiaaliin, joka sijaitsi noin 2km päässä. Huvittavasti samalla alueella oli sekä Fleggaard että Calle, molemmat tanskalaisia kauppoja, jotka myyvät tölkkejä ilman panttia, mutta myös Aldi ja Penny sekä jo aiemmin veneeltäkin huomattu Lidl. Saatiin tehtyä ostokset ja taksilla takaisin veneelle - maksoi peräti 6 euroa. Näin se kannattaa tehdä.

Illalla grillattiin, käytiin hiekkarannan mukavassa rantabaarissa ja lopuksi käytiin katsomassa satamafestareita. Tunnelmaa löytyy ja kaupungissa on aina ollut mukavaa elämää, joten tämä on varsin mainio pysähdyspaikka matkalla Kieliin/Kielistä. Keliennusteet näyttivät paria päivää suht tyyntä ja sitten alkaisi puhaltaa koillisesta, joten katsoimme parhaimmaksi lähteä Saksasta ja suunnata kohti Tanskan Bornholmia ja Rönneä. Saksasta jäi hyvät muistot: jalkapallohulinaa ja leppoisa fiilis, kelitkin oli pääosin mainiot.