Antigua / Deep bay & Jolly harbour

Great bird islandilla olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta purjeveneiden joukkopako ankkuripaikalta, voimistuva tuuli sekä taivaanrannasta kohti vyöryvä tumma pilvirintama johti siihen, että myös me päätimme lähteä pois. Ajoitus oli hyvä - muutoin kuiva Antigua näytti nyt saavan rankkaakin sadetta. Me onnistuimme väistämään sateen muutamaa pisaraa lukuunottamatta, mutta saimme hyödynnettyä pilvirintaman etureunassa puhaltavan hyvän tuulen, joka vei Calimeraa eteenpäin paikoin yli 8 solmun vauhtia. Tämä siis yhä sillä vanhalla rupuisella Madeiralla korjatulla pikkugenualla, jossa huomattiin taas pari uutta reikää. Toivottavasti se jaksaa vielä reilun kuukauden, jonka jälkeen se pääsee eläkkeelle ja siirrymme käyttämään taas parempaa genuaamme.

Deep bay sijaitsee Antiguan pääkaupungin, St Johnin, lounaispuolella. Nimestään huolimatta lahti ei ole kovinkaan syvä ja ankkuri laskettiinkin vain 3 metriin. Lahden erikoisuus on hylky, Andes, joka upposi lahteen yli sata vuotta sitten. Laivalla oli huomattu savua nousevan ruumasta kesken matkan ja St Johnista haettiin apua, mutta satama eväsi riskilastissa olleen aluksen pääsyn, joten se tuli tänne läheiselle lahdelle. Täällä sitten kurkattiin ruumaan paremmin, jolloin tuli sai ilmaa ja levisi hetkessä upottaen laivan. Hylky on merkitty karttoihin ja joku piippu vieläkin sojottaa hieman vedenpinnan yläpuolella. Hylky houkuttelee snorklaamaan ja tämä oli seuraavan aamun ohjelmassa meilläkin.

Pikaisen lounaan jälkeen lähdimme rannalle. Koko lahdenpoukaman pää on hiekkarantaa, yli 500m yhteensä, mutta laituria ei ole. Rannan lähellä oli hotelli, mutta se vaikutti miltei hylätyltä kunnes etäämpää löytynyt respa osoitti paikan olevan toiminnassa. Mitään ihmeellisempää ei ollut, rannan kojutkin olivat kiinni tai lahonneet. Päätimme marssia viereisen kukkulan päälle, jossa oli vanhan brittilinnoituksen, Fort Barringtonin, rauniot. Matka oli lyhyt, mutta osin jyrkkä, joten ylös pääsemiseksi joutui pari kertaa ottamaan nelivedon avuksi. Ylhäältä oli upeat maisemat sekä St Johnin että Deep Bayn suuntaan, joten pieni kiipeily kannatti. Harmillisesti järkkäri ei taaskaan ollut mukana, pokkari sentään.

Ranta oli todella rauhallinen ja hiljainen, väkeä oli peräti 4 henkeä, eli aika rauhassa sai paistatella. Hiekka oli todella hienoa ja ranta oli poikkeuksellisen loiva - äärimmäisen miellyttävä myös kävelyyn. Teki oikein mieli käydä hakemassa purkillinen hiekkaa mukaan matkamuistoksi!  Veneitä lahdella oli ankkurissa noin 15, joten tungosta ei ollut. Illalla St Johnissa olleet risteilijät poistuivat viereistä syvää väylää valaisten taivaanrantaa ja tuuttaillen mennessään.

Seuraavana aamuna olikin sitten vuorossa odotettu hylkysnorklaus. Olimme nähneet joidenkin ajaneen paikalle kumiveneellä ja sitoneen sen kiinni pinnalle näkyvään maston/piipun osaan, mutta tämä ei tuntunut houkuttelevalta saati luotettavalta ratkaisulta. Laitoimme siis räpylät jalkaan lisävauhdin saamiseksi ja lähdimme uimaan kohti hylkyä. Hylyn lähetessä vesi syveni eikä pohjaa enää näkynyt, joten kun hylky sitten alkoi erottua tummana möhkäleenä edessämme, oli tunnelma aavemainen. Hylyllä on välillä paljonkin snorklaajia, mutta onneksemme paikalla oli lisäksemme vain yksi muu snorklaaja, joten saimme rauhassa tutkia sitä.

Vaikka hylky on luonnollisesti rapistunut ajan mukana, on laivan muodot ja monet pienemmät osat vielä hyvin tunnistettavissa. Hylky muodostaa oman keinotekoisen koralliriuttansa ja hämmentävää kyllä, moni koralli näytti olevan paremmassa kunnossa kuin monet luonnon omien riuttojen korallit. Myös monet kalat viihtyivät hylyssä ja sen tuntumassa, etenkin pieniä seepraraitaisia kaloja uiskenteli rohkeasti snorklaajien ympärillä. Valitettavasti sää oli pilvinen, joten kamera (joka tällä kertaa jopa suostui toimimaan) ei saanut ikuistettua hylystä kovinkaan valovoimaisia kuvia. Pari kertaa aurinko kuitenkin pilkahti ja tällöin koko hylky koralleineen ja kaloineen välkehti väreissä. Todella hieno kokemus, harvoin sitä snorklaten pääsee tällaisiin kohteisiin!

Palattuamme snorklalun jäljeen veneelle, nostimme ankkurin ja suuntasimme kohti Jolly harbouria. Matka oli lyhyt, vain 5 mailia, mutta välissä olleessa lahdessa oli ankkurissa muutama tavallinen purjevene sekä Kokomo, tuo 58 metrin ilmestys avaruuteen ulottuvalla mastollaan. Kontrasti viereisiin 40- ja 50- jalkaisiin purkkareihin oli melkoinen. Me ajoimme ohi ja Jolly harbourin lahdella ankkuri laskettiin samaan hyväksihavaittuun paikkaan kuin edelliselläkin kerralla. Suuntasimme saman tien kumiveneellä satamaan hoitamaan asioita tarkistaen samalla seuraavan päivän sään sekä kirjauduimme maasta ulos - toimenpide ei maksanut mitään, ilmeisesti uusi lähtömaksu koskee vain English harbouria.

Tällä kertaa satama tuntui vilisevän tuttuja. Ensin törmäsimme sveitsiläisiin, jotka olivat juuri palanneet Barbudalta ja metsästivät nyt säilytyspaikkaa veneelleen hurrikaanikaudeksi. He kehuivat Barbudaa todelliseksi paratiisiksi, mutta Barbudalla ei ole virallista konttoria kirjautumismuodollisuuksia varten. Ilmeisesti maasta voi kuitenkin kirjautua ulos, jos luvan pyytää etukäteen Antigualta. Sveitsiläisten taktiikkana oli palata takaisin Antigualle, joten heidän ei tarvinnut hoitaa muodollisuuksia Barbudalla lainkaan kun matkustivat maan sisäisesti. Meitä ei edestakassuhaus kiinnosta, joten seuraava kohde on Nevis. Kävimme lopuksi vielä kaupassa ja siellä tapasimme pitkästä aikaa suomalaisia, kun Meriidan väki oli myöskin ostoksilla. Ilta menikin sitten rattoisasti Idan ja Matin tultua vierailulle Calimeralle.

Antigua / Great bird island

Seuraavana aamuna saatiin vieras kun Hannan sukulainen Kimmo tuli hetkeksi kyytiimme. Lähdettiin Jolly Harbourista ja kierrettiin saarta myötäpäivään. Luonto antoi parastaan vieraamme kunniaksi: Pääkaupungin, St Johnin edustalla ensin ui vastaan todella suuri kilpikonna (suurin tähän asti nähdyistä - se oli niin pitkä, että luulimme sitä aluksi delfiiniksi ja pää oli jalkapallon kokoinen) ja pian perään pari delfiiniä tuli katsomaan venettämme uiden erittäin laiskasti ja läheltä. Tämä Antiguan rannikko on todella matalaa ja pohjoispuolelle mennessä oltiin jo alle 5 metrin syväyksillä. Riuttojen välistä pääsi kuitenkin ihan hyvin ajamaan, parissa kohdassa oli jopa viitta. Plotterin lisäksi tähystys polaroivilla aurinkolaseilla antoi varmuuden oikeasta reitistä. Suomessa purjehtiville tämä on pala kakkua, lähinnä kokemattomampien jenkkien takia kai alueesta varoitellaan. Nähtiin myös s/y Kokomo, joka etäällä purjehti kohti Barbudaa tasaisella 14 solmun vauhdilla.

Kimmo jätettiin Parhamin edustalle satamaan (jossa kaiku näytti matalimmillaan 2,1m!), josta me jatkoimme Great bird islandin suuntaan. Saaren edessä oli 3 venettä ja pari vapaata poijua. Valitsimme lähimpänä rantaa olleen poijun ja sitten oltiin saavuttu monien lähteiden kehumaan Antiguan parhaimpaan ankkuripaikkaan. Täällä tuuli miellyttävästi, mutta aallokkoa ei ollut nimeksikään. Otettiin lyhyet päiväunet, jolloin paikalle tuli muutama vene lisää, mutta ei täällä tungosta silti ollut, yhteensä 6 purkkaria. Hieman ärsyttävästi joku spede ajoi alueella vesijetillä pyörien veneiden ympärillä tuoden melua ja aaltoja.

Saarelle pääsi ajamaan kumiveneellä pienen salmen läpi väistellen koralliriuttoja. Yllätys oli suuri kun nähtiin rannalla ankkuripaikan katseilta suojassa liki 10 paikallista moottorivenettä ja paljon ihmisiä rannalla viettämässä sunnuntain piknikiä. Ilmeisesti paikalliset turistiveneilijät olivat tuoneet tänne viikonloppuna sukulaiset ja muut tuttunsa. Lyhyt tutustuminen saareen kertoi olennaisen: täällä saa grillata. Kiersimme vielä hieman ja palasimme sitten jollalla veneelle. Paikalliset veneet poistuivat pian meidän jälkeen ennen pimeän tuloa, joskin yksi sai perämoottorin potkurin osumaan koralliin/kiveen ja nilkutti pois vain toisen koneen voimalla.

Seuraavana aamuna mentiin uudestaan saarelle, nyt käytiin se paremmin läpi. Saari on varsin karu ja toi etäisesti mieleen Suomen ulkosaariston autiot saaret. Lämpötila ja ympäröivät maisemat toimivat toki erottajina... Ylempää saarelta oli upeat näköalat ja ympäröivät vedet olivat turkoosit ja siellä täällä näkyi korallimättäitä. Parissa kohtaa oli kallioon tullut kolo, josta näki läpi meren. Korallit houkuttelivat, joten mentiin jollalla yhden ison riutan viereen ankkuri hiekkapohjaan ja snorklaamaan. Täällä oli vielä elävää korallia (valitettavasti suurin osa Karibian korallista on kuollutta harmaata möhjöä johtuen mm. riuttojen puhdistajan, papukaijakalan, ylikalastuksesta.) ja uskomattoman kirkkaassa vedessä kaikki erottui upeasti. Vähemmän upeasti vesitiiviin kameran akku kuoli juuri kun päästiin veteen. No, myöhemmin laitettiin sekin veneellä lataukseen.

Lounas päätettiin valmistaa grillissä: oli maustettuja kasvisvartaita, nakkeja, erilaisia vihannessotkuja, tikkuleipää valkosipulivoilla ja plantain-ruokabanaania. Jälkiruoaksi oli loppuhiilloksella lämmitettyjä vaahtokarkkeja. Erinomaista, taas kerran. Paikalle tuli ruokaa valmistaessamme pieni turistiryhmä, jonka opas oli kovasti kiinnostunut vakuuttavasta grillistämme, kyseli merkkiä ja kertoi hankkivansa samanlaisen. Myös toinen paikallinen katsoi hyväksyvästi touhuamme todeten näyttävämme juuri miltä pitäisikin, eli 100% antaumuksella nauttivilta. Myös kyydissä olleet turistit olivat kiinnostuneita meidän edesottamuksistamme. Tällä kertaa suomalaisten sijaan löytyi britti, joka oli ollut monesti Suomen Lapissa. Siinähän sitä vertailtiin Lapin eri hiihtokohteita keskellä kuuminta Karibiaa!

Saaren nimi, Great bird island kävi parhaiten ilmi silloin, kun saimme ruoan lautaselle - useampi lintu tuli heti norkoilemaan lähelle ja tyhjä oluttölkki ei ollut pitkään yksin kun janosieppo lensi maistamaan viimeiset pisarat. Pian turistiryhmä lähti ja saari oli meidän. Rantavesi oli lämmin, aurinko paistoi ja oli kerrassaan mukavaa ja rauhallista. Joku saattaisi pieneksi paratiisiksikin kutsua - ei tätä paikkaa siis turhaan kehuttu. Tämä oli ehkä sellaista Karibiaa, mitä joskus ennen reissuun lähtöä pienessä mielessään kuvitteli ja vähän odottikin. Aikamme siinä kristallinkirkkaissa rantavesissä lilluttiin ennen paluuta veneelle sundownereille.

Seuraavana aamuna ankkuripaikka tyhjeni kovaa vauhtia ja mietimme, että oliko onni myötä ja koko paikka jäisi vain meille vai oliko joukkopaon syynä jotain mitä emme tienneet. Lähdimme joka tapauksessa taas snorklaamaan. Yksi päiväturistiryhmä oli parhaalla snorklailupaikalla myös, joten suurta syytä huoleen ei voinut olla.
Tälläkin kertaa kamera temppuili hieman, mutta mystisesti alkoi toimia kun otettiin akku hetkeksi pois. Muutama kuva saatiin otetuksi kunnes huomattiin ajoituksemme olleen hieman huono: tuuli voimistui ja paikalla alkoi käydä aika kova virtaus. Niinpä snorklailu oli haasteellisempaa ja vei hieman enemmän voimia.

Palattiin veneelle kun huomattiin tummien pilvien ilmestyvän taivaalle. Lähestyvä rintama lienee ollut aamuisen ankkuripaikan joukkopaon syynä. Pari pisaraa tippui, taivas synkkeni ja tuuli voimistui joten päätettiin lähteä Deep bayhin, jossa tuulelta suojana on koko Antigua pelkän koralliriutan ja pikkusaaren sijasta. Vierailu jäi vsin pariin päivään säiden takia, mutta Great bird island oli ehdottomasti yksi hienoimmista paikoista Karibialla - Calimera suosittelee. Ja bonuksena täällä on ilmaiset poijut, vaikka hyvä hiekkapohja ankkuroitumiseenkin on.