Matka Jolly harbourin edustalle meni mukavasti - tuuli oli takaa ja genua veti hyvin noin 5-8 m/s tuulessa. Länsirannalle käännyttyämme alkoi vedet madaltua huomattavasti syvyyden ollen noin 5 metriä. Matala vesi yhdistettynä hiekkapohjaan sai veden näyttämään vaalean turkoosilta - kuvista ehkä näkyy. Suomessa näin matalat vedet ovat normaaleja, mutta aiemmin koluamallamme Karibialla ei niinkään. Välillä kaiku näytti enää 2,3 metriä, jolloin purje otettiin sisään ja ajeltiin hiljalleen koneella.
Jolly harbour on aika suojainen satama-alue, jonne on ruopattu oma n. 4 metrin väylä. Koko suojainen alue on aiemmin ollut suolainen lampi, mutta se muutettiin loma-asukkaiden ja veneilijöiden käyttöön ilmeisesti 90-luvun alussa. Me päätimme jäädä hiekkarantojen luo ankkuriin, missä ilma vaihtui ja laskimme ankkurin reiluun pariin metriin. Ankkuri puri heti. Täältä oli satamaan noin 1km matka, mutta sen ajoi helposti jollalla. Nyt perämoottorikin on toiminut hyvin - liekö kuivemman ilman tai aktiivisemman käytön ansiota.
Satamaan ajaessa näimme muutamia poijuja sisälahdessa - näitä voi vuokrata 20usd/yö, mutta ankkuroituminen lahden sisällä on kielletty. Täällä näkyi paljon erilaisia rantahuviloita ja paikasta tuli mieleen Rodney bay, sekä osin myös Hollannin Lemmer. Huvittavaa oli se, että huviloiden edessä oli venepaikat ja moottoriveneille tehtyjen vedestänostolaitteiden lisäksi muutamalla oli rannassa kohtuullisen kokoinen purjevenekin ylhäällä. Näitä ei usein näe.
Jolly harbourin satamassa oli hyvin tilaa ja telakallekin olisi mahtunut. Me suuntasimme jollalaiturille, joka löytyi sataman perukalta. Satama-alueella oli paljon ravintoloita, venetarvikeliike sekä telakan takana tulli, jolla on oma laituri - rakennuksen tunnistaa keltaisesta lipusta telakan vasemmalla puolella. Aivan jollalaiturimme lähellä oli suuri ruokakauppa - yksi parhaimmista (joskaan ei halvimmista) Karibialla. Lastasimmekin kaupasta kärryllisen herkkuja mukaan ja palasimme sopivasti sundownereille veneelle.
Ehdimme kilistellä hetken mukavassa rauhassa kun lähelle meidän jälkeen ankkuroitunut kanadalainen venekunta iski generaattorin päälle. Luonnottoman kova pörinä ajoi meidät sisälle, mutta melu tuli tänne asti. No, laitoimme musiikin soimaan ja se peitti pahimman melun. Näitä generaattoria kannella pöristeleviä on alkanut näkyä vasta Guadeloupelta lähtien. Hölmösti tyypit lyö pöristimet päälle illalla, tietenkin auringonlaskun aikaan.
Ihmetystä tullessa herättänyt laiva liukumäellä oli valaistu ja musiikkiakin alkoi kuulua. Kaikesta päätellen paikka toimi baarina sekä mahdollisesti jonkinlaisena vesiurheilukeskuksena. Koska oltiin herätty jo klo 7.30 ja tähdättiin aikaiseen lähtöön seuraavana aamuna niin jätettiin tarkempi tutustuminen väliin. Ehkä paluumatkalla joutuu katsastamaan paikan.
Meidän piti siis jatkaa matkaa jo seuraavana aamuna, mutta Hannalla olikin huono olo, joten lyhyen mietinnän jälkeen päätettiin ottaa täällä välipäivä. Samalla saatiin päivitettyä blogia ja tehtiin myös pientä huoltoa veneellä. Ei tässä niin kiire ole, että pitäisi mennä jos ei tunnu siltä. Jonkinlainen aikataulu toki on, mutta se joustaa - varsinkin jos ollaan tämmöisissä maisemissa.
Käytiin nyt myös ankkuripaikan hiekkarannalla tutkimassa grillausmahdollisuuksia. Ranta oli autio ja kävelimme katsomaan kuivalla maalla seisovaa venettä kun Hanna huomasi kumiveneemme lähteneen omille teilleen ja lipui hiljalleen pois rannasta. Suoritettiin päivän liikuntasuoritus pikajuoksuna takaisin ja Nikke kahlasi hakemaan jollan takaisin rantahiekkaan. Emme olleet sitoneet venettä mihinkään kun vedimme sen aika ylös, mutta nyt oli tullut muutama isompi maininki ja poimineet jollan kyytiin.
Veneellä laitettiin pihvit marinoitumaan ja päiväunien jälkeen palattiin rantaan Weberin kanssa. Tällä kertaa jolla kiinnitettiin huolella. Grillattiin nyt paikallisilla briketeillä, jotka sisälsivät sytytysnesteen. Vähän epäilytti, mutta syttyivät heti ja paloivat hyvin. Iskettiin tällä kertaa ritilälle vihreää papaijaa, maissia, halloumit, pihvit sekä ananakset. Ei pettänyt Weberi nytkään, aivan erinomaista taas kerran. Ihmeteltiin rannalla auringonlaskua ennen paluuta veneelle.
Veneellä hieman katsottiin edellisillan bilelaivan kutsuvia valoja ja lähdettiin katsomaan mikä on meininki. Laiva on tosiaan muutettu ravintolaksi ja iltaisin on DJ. Paikka oli aika tyhjä tullessamme ja pian olimme ainoat asiakkaat. Alkutervehdyksien jälkeen palvelun sijaan henkilökunta keskittyi nojaamaan reelinkiin ja loput päättivät kalastaa. Tämä ei ollut kummoinen paikka ja niinpä lähdimme takaisin veneelle. Paikka on ollut vasta hetken pystyssä, mutta ei tuolla palvelutasolla pääse varmaan pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti