Guadeloupe / Deshaies & PP

Basse Terren satamatoimiston kanssa oli sovittu lähtö sunnuntaille klo 9-10, mutta tällöin koko konttori oli kiinni eikä henkilökuntaa missään. Meillä oli tilojen avaimet sekä kulkulätkä, jotka piti palauttaa. Olimme maksaneet näistä myös kohtuullisen pantin, joten intresseissämme oli saada rahat takaisin. Koska toimiston puhelinnumerot menivät vastaajaan, pyysimme parilta paikalliselta veneilijältä apua ja kas - heillä oli satamapomon suora numero ja apupoika tilattiin paikalle.

Hanna jäi päivystämään konttorille, kun taas Nikke suuntasi veneelle valmistelemaan meitä lähtöön. Apupoika tulikin pian ja hetken säätämisen jälkeen löytyi oikeat kupongit ja panttimme. Sitten vain köydet irti ja menoksi! Matkaa Deshaiesiin ei ollut kuin noin 20nm, mutta koko matkan oli todella heikot tuulet, joiden suunta vaihteli 360 astetta. No, koneajelukin onnistui autopilotin pitäessä suuntaa. Aika mitäänsanomaton siirtymä, ellei todella outoa tuulta lasketa.

Basse Terre

Deshaiesin lahti näytti erittäin suojaiselta, mutta myös melko täydeltä. Hetken etsimme sopivaa paikka reilun 50 muun veneen joukosta ja lopulta pudotimme kuokan 6 metriin lahden pohjoispuolelle. Hieman väsyneinä emme jaksaneet enää käydä kylillä vaan jäimme veneelle uimaan ja laittamaan ruokaa. Pohjan näki kyllä hyvin, mutta jotenkin vesi oli vähän sameaa. Positiivinen yllätys oli avoin ja toimiva netti veneellä sekä olematon swelli.

Lahdessa ei juuri tuullut, mutta pieni hönkäys piti veneitä suunnassa. Illalla tämä heikko tuuli kieppui niin, että olimme aamulla kääntyneet 180 astetta ja olimme ankkurimme vieressä. Eilen ankkuri oli vielä yli 30 metrin päässä, nyt etäisyys oli noin 5 metriä... veneet olivat koko aamun miten sattuivat, joten täällä pitää jättää tilaa ympärille. Lähimmät veneemme olivat lähteneet aikaisin aamulla, joten meillä oli hyvin tilaa. Myöhemmin pyörimme vielä liki täydet 360 astetta.

Lahden rannat ovat kylää lukuunottamatta kivikkoisia ja melko jyrkkiä. Pientä viihdettä meille ovat tuoneet pelikaanit syöksymällä veteen kalojen perään sekä hämmästyttävän usein veneiden välissä uivat kilpikonnat. Kilpikonnilla näyttää olevan tapana tulla muutaman kerran pintaan ja sukeltaa sitten kun olemme saaneet kameran esiin. Pari kertaa onnistuimme huijaamaan niitä jäämällä kameroiden kanssa kannelle passiin. Hauskoja otuksia.

Aamupäivällä tutustuttiin paremmin kylään: kaksi kohtuullista ruokakauppaa, monta ravintolaa, yksi autovuokraamo sekä pari sukelluskerhoa. Tarkoitus oli ottaa täällä auto ja kiertää saarta, mutta vuokraamolla ei ollut nyt autoja vapaana. Ärsyttävää! Kaikki kaupat ja muutkin menivät kiinni puolen päivän aikoihin aueten taas joskus iltapäivällä. Uloskirjauspaikkana on Pelican-niminen kuppila, joka tosin sekin oli kiinni kun käytiin katsomassa. Aamupäivä on paras asioiden hoitamiseen, siestan aikaan ei mikään onnistu.

Seuraavana päivänä juostiin kaupat läpi ja onnistuttiin varaamaan auto keskiviikolle. Autovuokraamon pitäjä ei saanut sanotuksi ensimmäistäkään sanaa englanniksi, mutta Niken arvaamattoman hyödylliseksi osoittautuneella heikolla ranskalla saatiin asiaan jonkinlainen selvyys. Lahdelle oli aamulla tullut isompi ketsi sekä yksi risteilyalus, joten kylällä kuuli amerikkaa poikkeuksellisen paljon. Tuo ketsi oli Panthalassa, 56 metrinen Perini Navi - maailman 27. suurin purjevene. Samaa sarjaa kuin Union islandilla nähty Salute, jossa tosin oli vain yksi masto, mutta miltei tuplasti purjealaa. Huomionarvoista tässä veneessä oli se, että sillä oli iso (noin 9-metrinen) apuvene sekä vielä erikseen keulakannen alla tallissa kohtuullisen kookas kumivene.

Panthalassa, Perini Navi 56

Keskiviikkona haettiin auto ja täällä näköjään autot luovutetaan tankki tyhjänä... eli ei kun viereiselle huoltoasemalle. Huoltoaseman luona oli useita poliiseja ja kysyttiin asiasta autoamme tankkaavalta naiselta. Aseman kahvila oli kuulemma yöllä ryöstetty ja nyt paikallinen CSI selvitti asiaa. Aika outoa - tämä kuitenkin vaikutti aika hiljaiselta pikkukylältä, mutta niinhän Ystadinkin ensivaikutelma voi hämätä...

Deshaiesin pääkatu ja keskusta

Autoon saatiin menovettä ja huristeltiin saaren läpi. Basse-Terren saaren keskiosissa on korkealla laaksoissa tiheää (sade)metsää, jonne on tehty useita kävelyreittejä. Me suuntasimme parille reitille. Ensimmäinen oli ihan oikea ja kunnon reitti, mutta kovin mutainen. Emme mutaisuudesta johtuen marssineet pisintä matkaa, vaan kiersimme lyhyemmän polun. Maisemat oli silti hienot. Noin kilometrin verran autotietä eteenpäin oli seuraava reitti, joka oli ihan vitsi: kivetettyä polkua (pyörätuolilla kuljettavaa) muutama sata metriä ja päässä vesiputous, jossa ranskalaiset uivat. No, tulipa tämäkin nähtyä, mutta Madeiran canyoning-kokemuksen jälkeen saa vesiputouksilla jo olla kokoa että ne ihastuttaisivat. Ensimmäisessä paikassa oli tiettyä viidakkohenkeä liaanien ja täydellisen vehreyden täyttäessä maiseman. Sieltä täältä pääsi välillä aurinko pilkahtamaan, mutta muuten oltiin varjossa. Täällä oli myös paljon puroja, yhden yli oli viritetty ihan riippusilta.

Seuraavaksi ajoimme Pointe a Pitreen. Tie muuttui monikaistaiseksi moottoritieksi, jonka varrella näkyi mm. Carrefour, Leader Price sekä UShipin liikkeet. Jatkoimme motaria keskustan ohi ja kurvasimme satama-alueelle. Satama oli iso, kuuma ja haiseva, pari venetarvikeliikettä ja monta ravintolaa. Route de rhum -niminen ravintola houkutteli, mutta sen lounaslista ei, joten päädyimme pizzalle toiseen kuppilaan odotellessamme venetarvikeliikkeiden avautumista klo 14. Satamakonttorissa oli lappu, jossa kerrottiin Guadeloupen keskiosan läpi menevän kanavan siltojen olevan epäkunnossa ja toimintaansaattaminen vaatii yli vuoden. Eli ei kannata nyt laskea sen varaan.

Matkalla autolle nähtiin sattumalta sveitsiläinen Patrick, joka kertoi heidän tulleen edellispäivänä Dominicalta. Hekin ovat jatkamassa kohti Antiguaa ja tulevat todennäköisesti Deshaiesin kautta. Satamassa oli muutama ruotsalainen, mutta suomalaisia ei osunut silmään. Toisaalta Patrick kertoi heidänkin olevan ankkurissa, kuulemma lahti on varsin suojainen. Sataman erikoisin vene oli jenkkikatti, jonka leveys oli arviolta noin 15 metriä. Melkoinen kapistus, josta ei valitettavasti tullut kuvaa.

Seuraavaksi lähdettiin etsimään kauppoja. Karttaan sataman lähelle merkittyä Carrefouria ei löytynyt, joten päätettiin lähteä motarilla ja etsiä Ushipin pääliike. Matkalla nähtiin toisella puolella tietä iso ketjukolari ja jonot sen mukaiset. Uship löytyi hyvin mäkkärin kaarien läheltä ja liittymän virkaa ajoi huoltoasema. Liike oli paras Karibialla toistaiseksi, vaikkei pärjää ihan Eurooppalaisille suurliikkeille. Ostettiin täältäkin parit nippelit sekä uusi aurinkopaneelien lataussäädin. Seuraavaksi oli tarkoitus mennä ruokaostoksille motarin toisella puolella olevaan Leader Priceen, mutta liittymää ei sillan jälkeen löytynyt - ainostaan kunnon ruuhka vastakkaiseen suuntaan.

Aikamme huristeltiin retail park -aluetta läpi kunnes eräässä liikenneympyrässä edessä olleen auton kuski pysäyttää ja nousee autostaan ja tulee yrmeänä luoksemme. Pelätään jo vähän rähinää, mutta ukko kysyykin vain ranskaksi minne ollaan matkalla. Selvitettyämme tilanteemme hän kertoo miten kauppa löytyy ja näyttää vielä kartasta ennen paluuta omaan autoon. Tilanne oli outo, mutta mies oli oikeasti vain ystävällinen. Hän siis todellakin oli autostaan nähnyt että tutkimme karttaa ja ihan sen takia pysäytti autonsa keskelle liikenneympyrää! Valitettavasti reitti olisi juuri tuon ruuhkan läpi, joten päätimme etsiä toisen reitin. Sattumalta silmiin osuui Social cash, jonne mentiin ostoksille. Kauppa oli oikesti kai tukku, mutta valikoima hyvä ja hinnat edulliset.

Lähdimme vielä metsästämään Leader Pricea ja yllättäen sellainen löytyikin ja saatiin loput ostokset tehtyä. Ostimme paljon kivennäisvettä, tavallista vettä sekä kokista, sillä saimme ne kuskattua helposti autolla jollalaiturin viereen ja siitä veneelle. Paluumatkalla oli taas yksi isompi kolari, tällä kertaa meidän kaistalla, mikä aiheutti melkoisen ruuhkan. Täällä liikenneympyröissä on mahdollista ajaa kaksi autoa rinnan, mutta liittymään ei ehkä mene kuin yksi auto. Tässähän käy helposti kolari ja etelä-euroopan tapaan autot ovat täälläkin hieman kolhittuja. Päästiin veneelle hyvin takaisin ja saatiin ostoksetkin ripoteltua ympäri venettä.

Seuraavana päivänä tutustuimme Deshaiesin maastoon. Lahden pohjoispuolelta lähtee jonkinlainen luontopolku kukkulalle jatkuen aina toiselle lahdelle ja tänne siis suuntasimme. Matkalla näimme myös hautausmaan, täällä hieman erilainen kulttuuri tässäkin. Polulle pääästyämme aluksi oli tasaista, sitten polku nousi todella jyrkästi ylös. Tiukkaa nousua oli tarjolla todella paljon ja aika paljon kuljettua ei enää tuntunut mukavalta kiivetä helteessä ylös. Maisemiakaan ei nähnyt yhtään tiheästä pöheiköstä. Niinpä palattiin siitä sitten takaisin. Hanna olisi toki halunnut kiivetä vaikka kuinka, mutta tyytyi tasaisella lenkkeilyyn. Liikunta täällä kannattaa ajoittaa joko aivan aamutuimaan tai sitten myöhempään iltaan, jolloin tosin pimeys voi yllättää nopeasti.

Illallinen veneellä

Kaloja

Hautausmaa

Deshaiesin lahti

Erilaisia ovat puut täällä

Luontopolku

Hanna ajaa kauppakassillamme rantaan

Tiettyä tottumista elämään Karibialla on havaittavissa. Päivisin on toki auringossa paikoin tukalan kuuma ilman tuulta, mutta muuten helteeseen on jo tottunut. Veneen sisällä vilvoitellaan 31,5 asteen lämmössä ja illalla 26 astetta alkaa tuntua viileältä. 27 asteinen merivesi virkistää eikä tunnu lainkaan liian lämpimältä. Välillä öisin on turhan lämmin, mutta jo pieni ilmavirta auttaa paljon. Ihmeellinen ihmiskeho on, ei tunnu kaipaavan lainkaan talvista vilua ja kylmää. Vähän tässä naurattaa ajatellakin purjehdusta muussa kuin shortseissa ja t-paidassa. Varsinaiset purjehdusgearit ovat täällä aivan turhat, mutta sadetakille on välillä käyttöä.

Yleisesti tähän vene-elämään on totuttu varsin hyvin, kuten tässä vaiheessa jo pitäisikin. Vene on kotimme ja autona meillä on kumivene. Maisemat toki vaihtuvat, mutta peruskuvio on aika selvä ja rutiinit ovat muodostuneet. Tähän elämäntyyliin voisi jämähtää, kuten aika monelle täällä ja varsinkin Grenadassa on käynyt, mutta meidän tarkoituksena on edelleen tulla Suomeen joskus loppukesästä. Tarkemmin sanottuna loppukesästä 2014 siis. Monta kuukautta on toki vielä edessä ennen paluuta, mutta hieman se jo kolkuttelee takaraivossa ja haaveissa siintelee mökkisaunan lämmitys.