Deshaiesin lahdelle viihdyttiin lopulta yli viikko. Akut pysyivät kohtuullisessa varauksessa koko ajan. Hanna teki pari patikkaretkeä, Nikke rämppäsi veneellä. Viimeisenä iltana alkoi olla enemmän tuulta ja hieman swelliäkin tuli lahdelle ja vene heilui hieman. Plussaa se, että tuulimylly tuotti yöllä kohtuullisen hyvin virtaa. Lahden pohjoispuoli on swellin suhteen huomattavasti eteläpuolta parempi. Muutama pikkuinen poiju on rannassa, niiden päässä on hummerimertoja eikä niistä tarvitse välittää.
Täällä Karibialla tuntuu joka kylästä löytyvän kasvitieteellinen puutarha, mutta koska luonnosta villinä on löytynyt tarpeeksi ihmeteltävää, emme ole katsoneet tarpeelliseksi vierailla niissä. Deshaiesissa tähän tuli muutos kun puutarha oli sopivan matkan päässä Hannan päivälenkkiä varten. Puutarha tarjosikin paljon ihmeteltävää ja erikoisia kasveja. Kasvien lisäksi näytillä oli lintuja ja liskoja runsain määrin, sekä villinä että kesynä. Erityisesti mieleen jäi walk in -tyyppinen papukaijatarha, missä pääsi ruokkimaan erittäin tuttavallisia lintuja kädestä. Miinuksena innokkaat linnut myös kakkivat ruokkijoiden päälle ja eräältäkin pikkutytöltä pääsi lohduton ja loputon parku kun hänen kiharapehkonsa sai ylimääräisen kuorrutteen.
Heräsimme aamulla ennen klo 7 ja jo klo 7.30 oli ankkuri ylhäällä ja Calimera liikkeellä. Aivan Guadeloupen kulmassa oli kovia puuskia, 12-15m/s, mutta vain hieman edempänä tuuli olikin se ennusteiden mukainen noin 10 m/s aika suoraan idästä. Myös aallokko oli samasta suunnasta ja maltillista, mutta muutama kunnon pärske tuli sitloodaan asti. Ei tämä silti ollut mitään verrattuna St Vincent - St Lucian väliin ja tämä olikin ihan hauskaa urheilua.
Aikainen lähtö tarkoitti aikaista saapumista ja saavuimmekin jo kolmen pintaan English harbourin poukamaan ja pudotettiin kuokka Freeman's bayhin. Nikke lähti sisäänkirjaustöihin, Hanna järjesteli venettä. Sisäänkirjaus onnistui Nelson's dockyardilla sijaitsevassa mökissä, jossa oli edustettuina tulli, maahantuloviranomaiset sekä satamaviranomaiset. Ensimmäisenä sisällä osui silmään lappu, jossa kerrottiin 17. maaliskuuta (eli edellisenä päivänä) otetun käyttöön uusi lähtömaksu, jolloin lähtiessä pitää maksaa 30usd/hlö. Kiva.
Tämä oli muuten kolmas kerta kun yritettiin hoitaa sisäänkirjaus netissä etukäteen ja hurraa - nyt onnistui! Aiemminhan Grenadan St Georges ei löytynyt järjestelmästä ja Roseaun viranomaiset eivät käyttäneet järjestelmää, vaikka he olivatkin siinä. Koko prosessi menikin nyt muutamassa minuutissa läpi ja 45ecd köyhempänä oltiinkin pian veneellä kuplajuomilla nauttimassa auringonlaskusta. Joskus näinkin, siis nopeuden suhteen. Kaikki myös muistivat ystävällisesti toivottaa tervetulleeksi maahan ja saarelle.
Seuraavana päivänä tutustuttiin ympäristöön paremmin. Koko alue on historiallisesti arvokasta ja Brittien laivastohan vietti täällä aikoinaan paljonkin aikaa. Brittien vanha läsnäolo näkyy yhä varsin hyvin, vaikka nykyisinkin saarella on paljon brittejä. Koko lähitienoo on jonkinlaista luonnonpuistoa, mistä hyvästä piti maksaa ankkurissakin pientä maksua. Satamastakin olisi saanut paikan hintaan 1usd/jalka, eli meiltä 35usd ilman sähköä ja vettä, naapurilahdelta olisivat huutaneet yli 50usd/yö. Päätettiin jatkaa ankkurissa ja vaihtaa seuraavana päivänä lahtea, mutta ankkuriin sinnekin.
Iltapäivällä käytiin vielä vilkaisemassa ankkuripaikkaa vastapäätä ollutta vanhaa linnoitusta, Fort Berkeleytä, joka tarjosi hienot maisemat sekä merelle että ankkurilahden suuntaan. Päivä oli kuuma, joten veneelle palattua otimme jollan alle ja posottelimme edessä olleen biitsin eteen ja pudotimme jollan ankkurin. Tuo pikkuankkuri on täällä äärimmäisen kätevä. Nyt uimme rannassa pitkään ja kumivene pysyi paikoillaan eikä tarvinut hiekalle vetää. Näin pääsee myös monilla muilla saarilla helposti omalle yksityiselle rannalle. Oli oikein mukavaa ja virkistävää.
Illalla mentiin aiemmin päivällä valittuun ravintolaan jollalla ja heti alkuun tarjoilija keräsi pisteet toteamalla "oh, you are so pretty", kun oltiin laitettu vähän siistimpää päälle (=uimahousujen sijaan oikeat shortsit ja läpsyjen sijaan korolliset sandaalit...) Täytyy sanoa, että ravintolavalintamme, italialainen "Paparazzi", oli muutenkin erinomainen: alkupalat varsin hyviä, pääruoat (hummeripasta/päärynä-ricotta ravioli) todella hyviä ja jälkiruokaakaan ei jäänyt yli. Voi suositella, palvelu pelasi nopeasti ja varsin hövelisti, jollallakin pääsi suoraan pöydän viereen. Pimeässä ajelimme takaisin veneelle, jossa ihmettelimme vielä tovin tähtiä ja Montserratin valoja.
Yö oli todella kuuma ja nukuttiinkin osa yöstä kannella. Aamulla vietiin roskat jätekeräykseen rannalle ja samalla sähköposteja tarkistaessa kävi ilmi, että Niken siskon pari brittikaveria oli veneellään Antigualla. Veneelle palatessa tunnistettiin heidän vene nopeasti - sehän oli ankkurissa meidän vieressä alle 100m päässä! Maailma oli taas kovin pieni ja käytiin sitä ihmettelemässä heille. Poikkeuksellisesti suomalaisia ei olla nähty sitten Iles des Saintesin, mutta eiköhän tämäkin korjaannu vielä. Sitten nostettiinkin ankkuri ja lähdettiin parin mailin päähän Falmouth harbouriin katsomaan upeita aluksia tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti