Portsmouthista lähdettiin suunnitelman mukaan sateessa ja harmaassa kelissä kohti pohjoista. Aluksi tuuli oli vastaista, mutta kääntyi sitten sivulle ja lopulta paikoin myötäiseksi. Voimakkuus vaihteli taas melkoisesti: 3-15m/s. Menimme genualla nopeuden ollessa 4-8 solmua. Lähempänä Iles des Saintesia pilvet rakoilivat ja keli muuttui mukavaksi. Saariryhmähän on saanut nimensä Kolumbukselta, joka "löysi" saaret juuri pyhäinpäivänä. Taisivat tietää jo edellisenä päivänä nimen kun saaret näkyy niin Dominicalta kuin vielä lähempänä olevalta Guadeloupelta.
Saavuimme pääsaaren poijualueelle puolilta päivin, mutta kaikki poijut näyttivät olevan jo käytössä. Kiertelimme aluetta ja lopulta näimme yhden vapaan, mutta sivultamme hyökkäsi brittivene lujaa ottamaan sen ennen meitä. Nopeat syö hitaat. Ärsyttävästi muutama poiju oli "varattu" jättämällä poijuun kumivene tai muu jolla. Paikkoja varmasti vapautui myöhemminkin, mutta eipä sitä huvita pyöriä tuntikausia odottamassa paikkaa.
No, kun poijua ei löytynyt niin lähdimme etsimään ankkuripaikkaa - tässäkin parhaat paikat menevät nopeasti. Sen suhteen olikin vaikeaa: miltei kaikkialla oli yli 12m syvää, eli vähän liikaa hyvään ja turvalliseen ankkuroitumiseen meille. Lisäksi veneen pyörivät täällä jonkin verran, jolloin tähänkin pitää varata tilaa. Noin kilometrin päästä jollalaiturista löytyi rannasta kohtuullinen paikka, jossa pudotimme lekan noin 6 metriin. Kohtuullinen pito löytyi ja oltiin tyytyväisiä.
Lähdimme seuraavaksi rantaan tutkimaan itse kylää sekä suorittamaan sisäänkirjautumisen. Jollalaituri oli kaukana, mutta löytyi läheltä lauttalaituria. On muuten yksi parhsimmista jollalaitureista koko Karibialla. Hyvin ristiriitaisten ohjeiden jälkeen löysimme nettikahvilan aivan lauttalaiturin välittömästä läheisyydestä. Siellä täytimme tietokoneella lomakkeen, jonka kioskin pitäjä leimasi yhden euron korvausta vastaan. Taas oltiin EU:ssa, eikä passeja tai muutakaan kysytty. Samassa paikassa oli maksullisen nettiyhteyden lisäksi myös poijupaikkojen maksu (9eur/yö) sekä mahdollisuus pyykkäykseen (5/8eur sis. kuivaus).
Saarella on paljon ranskalaisia turisteja, joita tuo muutama yhteysalus Guodeloupen pääsaarelta. Turistien johdosta saaren ravintolatarjonta on kattava ja jokaisessa kadunkulmassa on skootterivuokraamo. Ainakin pari kohtuullista ruokakauppaa löytyy sekä rautakauppa. Lähes suoraan nettikahvilaa vastapäätä oli kuppila, joka tarjosi asiakkailleen ilmaisen netin. Menimme luonnollisesti tänne yksille.
Etsimme ravintolaa, mutta paikalliseen tyyliin nämä avasivat keittiön vasta illalla. Emme halunneet lähteä veneelle pimeässä, joten muutimme hieman suunnitelmaa: otimme katukioskista crepesit alkupalaksi (todella hyvät, vaikka "pikaruokaa") ja kaupasta haimme lisätarvikkeet, joiden avulla saimme laitettua veneellä mehevät burgerit.
Veneelle palatessa kävimme moikkaamassa sveitsiläisiä tuttuja, jotka olivat vieressä ankkurissa. Patrick tuli vielä illalla veneellemme kertomaan kokemuksistaan ja suunnitelmista, jotka olivat hieman auki. He olivat olleet vain päivän Dominican Salisburyssa, vaikka tarkoitus oli yöpyä. Lahdella oli ollut päiväankkurissa joku toinenkin, mutta sen lähdettyä he olivat ainoa huvivene. Rannalla ollessa joku oli varoitellut heitä venevarkaista (pari päivää aiemmin joku vene oli tyhjennetty siellä) ja samalla he olivat nähneet muutaman paikallisen uivan heidän veneelle. He palasivat äkkiä veneelle kun nämä paikalliset nuoret olivat jo kiipeämässä purjeveneeseen. Ankkuri nousi nopeasti ylös ja he tulivat Portsmouthiin, josta jatkoivat sitten tänne.
Seuraavana aamuna heräsimme suht aikaisin ja huomasimme tuulen voimistuneen ja kääntäneen veneen kiusallisen lähelle rantaa. Tässä oli vielä 5m syvää, mutta päätimme nostaa ankkurin ja poijupaikoille kyttäämään vapautuvaa poijua. Aika nopeasti yksi uloimmista poijuista vapautui ja siirryimme siihen. Pian ankkuripaikalta tuli muitakin veneitä kyttäämään poijuja. Oma poijupaikkamme ei ollut ihmeinen, joten päätimme kytätä parempaa. Pian tällainen vapaitui ja menimme siihen ennenkuin muut ehtivät huomatakaan. Paikalta lähtenyt jenkki nauroi ja näytti peukkua ottaessamme poijun ennen ranskalaisia. Nyt olimme hyvällä ja suojaisella paikalla lähellä jollalaituria. Vanha poijumme kelpasi toki ranskalaisille.
Poijuja vapautui aamun aikana jonkin verran ja Palomaxin tullessa lahdelle oli vain muutama vapaa poiju jäljellä (klo 11). Tilanne näytti hieman huolestuttavalta, joten lähdin kumiveneellä varaamaan lähimmän poijun. Hieman yllättäen juuri ennen Palomaxia paikalle osui s/y Moodi, jossa suomalaismiehistö. Eipä taida olla Karibialla paikkaa, jossa emme törmäisi uusiin suomalaisiin... Neuvoin heille missä pari muuta vapaata poijua oli ja he kiinnittyivätkin yhteen niistä melko lähelle meitä. Palomax saatiin myös poijuun ja niinpä poijusirkus oli suomalaisten osalta onnistuneesti takana. Lahdelle oli myös tullut aamulla suuri kolmimastoinen purjealus - vähän moottoriveneen ja purjeveneen risteytys.
Päivällä mentiin Palomaxin porukan kanssa rantaan ja lounaspaikaksi valittiin viihtyisän sisäpihan perusteella ravintola, joka oli heti jollalaiturin vieressä. Huokeaan hintaan valittiin todella asiallinen menu, joka osoitti olevamme Ranskassa. Jo alkupalan kalatartar osoitti ravintolavalinnan osuneen nappiin. Pääruokana ollut ankka oli todella hyvää ja jälkinä nautittiin oikeaoppinen creme brulee. Varsin asiallinen kokonaisuus ja ryhdikäs esitys palkittiinkin hyvillä juomarahoilla. Hetki sulateltiin, mutta sitten lähdettiin kohti päivän aktiviteettia.
Kävelimme ankkuripaikan vieressä kohoavalle mäelle, jonka huipulla oli linnoitus Fort Napoleon. Itse linnoitus oli jo tältä päivältä suljettu, mutta maisemat olivat loistavat. Harmitti kun ei ollut järkkäriä matkassa, mutta pokkarikameran kuvat antavat osviittaa. Vaikka kiivettiin mäkeä ylös niin oli mukava olo, tuntui taas todella lomalta. Tiellä kulki milloin kanalauma (ei viitata naisjoukkioon), tien vierellä puussa iguaani ja maassa muu lisko. Paluumatkalla pysähdyimme lasillisilla ravintolassa, jonka netti kantaa veneelle ja saimme koodit. Näin se taas kävi kätevästi. Täällä on myös rannassa apteekki, mutta raha-automaatin sijaan sen kyljessä on lääkeautomaatti. Buranaa 24/7.
Illalla sitten olikin kuohuvan aika ja tietenkin pöydälle saatiin myös juustot. Ranskan saarilla jokaisessa kioskissa on suht asiallinen juustotarjonta, jota emme ole jättäneet hyödyntämättä. Hämärässä kolmimastoinen alus nosti isopurjeet ja poistui nätisti kohti pohjoista. Illalla tyyntyi täysin ja oli pitkästä aikaa aivan pläkä. Vene pyöri yön poijun ympärillä virran mukana, mutta aamulla oli sentään pientä tuulta. Aamulla herättiin kun veneen kylkeä koputti poijumaksua pyytänyt heppu. Herätyksen jälkeen hoidettiin asioita rannalla ja käytiin syömässä sekä kaupassa, mutta päivällä tehtiin pitkään rästissä ollut työ: vaihdoimme isopurjeen vanhaan. Tätä oli odotettu joulukuun puolivälistä...
Täällä on mukava, turvallinen ja leppoisa fiilis - ero Dominicaan on huima. Siinä missä Dominicalla oli kaupustelijaa iholla, täällä sai kulkea rauhassa. Dominica oli sateinen (nytkin siellä tummia pilviä), mutta täällä paistaa aurinko. No, puolensa molemmissa, mutta länsimaisempaa täällä on, hyvässä ja pahassa. Katsotaan nyt miten jatketaan. Tekisi mieli jäädä tänne pidemmäksikin aikaa, mutta saapa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti