Dominica/Portsmouth

Aamu valkeni Roseaussa sateisena ja ehkä hieman viileänä. Viileys on suhteellista: 26 astetta ja pelkät shortsit päällä, mutta huomasi heti parin asteen eron lämpötilassa. Aamupalan jälkeen irrottauduttiin poijusta ja lähdimme kohti Portsmouthia saaren luoteisosaan. Tuulta ei tällä Dominican suojan puolella ollut, joten posotettiin koneella koko matka. Pientä vastavirtaakin havaittiin, mutta pian oltiinkin jo lahdella.

Ensimmäinen boatboy tuli jo 2 mailia ennen rantaa luoksemme, mutta ei häirinnyt vaan toivotti tervetulleeksi sekä kertoi nimensä "Spagetti" siltä varalta, että haluamme tehdä kierrosajeluita tms. Jatkoimme muiden veneiden luokse, mutta yllättäen nyt ei luokse tullut yhtään boatboyta. Poijuja ei oikein ollut vapaana, joten laskimme ankkurin sopivaan väliin vajaaseen 4 metriin. Kuokka puri heti hyvin, vaikka ei uponnutkaan niin upeasti kuin st. Pierressä.

Nettiyhteyksiä oli ankkuripaikalla tarjolla monia, mutta joko suojattuja tai maksullisia. Yksi suojatuista oli rannan lähiravintolan Blue bayn, jonne lähdimmein seuraavaksi. Rantautumisjuomat pöytään ja nettikoodi kouraan. Tämä netti on hyvä ja kohtuunopeakin, mutta ennen kaikkea se toimii myös veneellä, joskin hitaammin. Dominica onkin yllättävän hyvin verkossa verrattuna vaikkapa viereiseen EU-alueeseen.

Illalla käytiin Palomaxilla ihmettelemässä elektroniikkaa ja päätettiin lähteä yhdessä rannalla järjestettäviin grillijuhliin. Juhlat järjestää lahden boatboy-yhdistys nimeltä P.A.Y.S keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Hinta ei ollut hurja ja sillä sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi sekä kaiken lisäksi tuotto meni yhdistyksen hyväksi. Ruokailun päätteeksi raivattiin osa pöydistä pois ja näin saatiin tanssilattialle tilaa. Yhdistys valvoo lahdella kuulemma myös öisin, joten turvallisuutta kasvattavaa toimintaa on mukava tukea. Paikalla oli paljon purjehtijoita ja ilta oli hauska ja tapahtumarikas. Erityisesti mieleen jäi paikallinen parkettien partaveitsi, joka oli kuin 70-luvun diskosta karannut punaisine takkeineen ja hopeisine huiveineen.

Seuraavana aamuna oli kova tuuli ja vene heilui swellissä. Aamupalan jälkeen päätettiin lähteä Palomaxin porukan kanssa kylille ja Indian river -jokikierrokselle. Jätettiin kumiveneet Blue bayn laiturille ja käveltiin loppumatka kylän halki. Tällä on aika aitoa menoa: talot ovat pääosin hökkeleitä, autonromuja lojuu siellä täällä, kanat juoksee poikasineen keskellä katua ja erilaisia eläimiä on kadunvarrella.

Joen suuaukolla päivysti opas, joka ylipuhui meidät retkelleen. Viereisessä rakennuksessa oli toimisto, jossa maksettiin jokin luontovero ennen lähtöä. Saimme supliikin opasmiehen, joka tarjosi myös vähän väliä näytteitä lauluäänestään. Mies kertoi alueesta ja sen floorasta ja faunasta. Joki, joka on nimetty aikoinaan siellä asuneiden intiaanien mukaan, on suojelualuetta, joten siellä ei saa käyttää moottoria. Niinpä oppaamme souti venettä. Maisemat olivat hienot ja joitain eläimiäkin nähtiin. Oppaamme mukaan monet puut olivat satoja vuosia vanhoja, osa jopa yli 500-vuotiaita!

Toisessa päässä jokea oli pieni kuppila, jossa istahdettiin hetkeksi. Pitkään ei taaskaan tarvinut odottaa tuttua kuviota kun katsoin paikalla saapunutta nuorempaa porukka, joka näytti kovin suomalaiselta ja kas - suomalaisia hyvinkin. Yksi porukasta oli ollut saarella jo liki 3kk, mutta muut olivat vasta saapuneet katsomaan kaveriaan. Niin vain keskellä Dominican pöheikköäkin löytyy suomalaisia.

Paluumatkalla opas vielä näytti muka bonuksena paikan, jossa oli kuvattu yksi kohtaus Pirates of the Caribbeaniin. Kyseessä oli kakkososan rämeikkö, jossa oli noitanaisen huvila. Hökkeli oli edelleen pystyssä ja sen tunnisti samaksi. Sitten lähdimme takaisin betoniviidakkoon, kuten oppaamme asian esitti. Maksu suoritettiin lopuksi. Oikean jokioppaan muuten tunnistaa punaisesta/pinkistä lupakortista.

Retken jälkeen palattiin veneille milloin mitäkin katukuvan outoutta ihmetellen, löydettiinpä eräältä sivukujalta pieni venetarvikeliikekin. Jollalaiturin luona nähtiin hassu tilanne kun yksi paikallinen häirikkö ajettiin pois boatboyn toimesta - jonkinlaisella mailalla tai putkella vauhtia antaen. No, ehkä tämä on sitä yhdistyksen ajamaa turvallisuutta. Aamun tuuli oli kadonnut ja veneet eivät enää heiluneet. Veneelle oli mukava palata hyvän retkipäivän jälkeen.

Seuraavana aamuna taas puhalsi enemmän ja perjantain kunniaksi Nikke lähti tulliin suorittamaan uloskirjauksen. Tulli on aika kaukana lahden eteläisemmässä osassa parin isomman varastorakennuksen takana. Näiden edessä on iso betonilaituri, jonka alussa on paikka kumiveneille. Yllättäen uloskirjauksesta veloitettiin vain 2ecd, vaikka piti olla 10ecd. No, käyhän tämä näinkin. Nikke palasi veneelle tekemään huoltotöitä,  Hanna oli jo ehtinyt tällä välin lähteä Palomaxin porukan kanssa hiippailemaan saarelle. Retkikunta kävi kiertämässä viereisen kukkulan sekä sillä olevan Fort Shirleyn. Koko alue kuuluu Cabritin kansallispuistoon.

Huomenna suunta onkin takaisin Ranskaan, eli Guadeloupelle ja erityisesti sen eteläisille Iles des Saintes -saarille. Sen jälkeen etenemme näillä näkymin pääsaaren länsireunaa, pysähdyspaikkoina todennäköisesti Basse-Terre ja Deshaies. Portsmouth ja Dominica olivat ihan mukavia paikkoja, mutta ei täällä päiväkausia jaksa olla. Hyvä pysähdyspaikka kuitenkin Ranskan saarien välillä ja veneilijöiden turvallisuus on hyvällä tasolla.

Dominica/Roseau

Lähdimme aamulla jo klo 8 kohti Dominicaa. Matkaa ei ollut Roseauhun kuin reilut 35 mailia, joten kiirettä ei ollut. Tai no, tulli menisi kiinni klo 16, joten siihen tähdättiin. Tuuli oli sopiva 8-12m/s sivulta, joten pulkka kulki mukavasti. Tällä kertaa myös aallot tulivat sivulta, joten saimme vain yhden, joskin aika kattavan roiskeen sitloodaan. Helppo ja nopea pätkä, aivan toista kuin St Vincent-St Lucia. Tämmöistä lisää! Alkumatkasta rikoimme 7 000nm rajan, joten kohtuullisesti sitä on jo seilattu tällä kaudella (eikä tuossa ole edes kaikki mukana!).

Saavuimme Roseaun lahdelle yhden jälkeen, jolloin löysimme suositellun Anchorage hotellin rannalta ehkä noin vajaan mailin päässä risteilijälaiturista. Valkoinen tönö, seinässä lukee jopa nimi. Vastaan tuli boatboy, joka sattui edustamaan Pancho servicesiä, jota myös suositellaan. Yllättäen muut boatboyt ja kaupustelijat loistivat poissaolollaan. Toivotettuaan meidät tervetulleeksi saarelle kaveri kertoi heti poijuhinnan (26ecd/10usd) sekä osoitti poijun Anchorage hotellin edustalta. Veijari myös junaili rannalta kimppataksikyydin (20ecd) tulliin. Yleensä boatboyt vaativat köysiavustaan useita kymppejä, mutta tämä kaveri oli toista maata - rahan sijaan tarve oli kylmälle juomalle. Tämän ilomielin soimme hänelle ja annoimmekin veijarille jääkylmän lonkeron! Samat tyypit muuten järjestävät kiertoreissuja saarella (40usd/hlö/6h retki). Panchoon saa myös yhteyden VHF:llä kanavalla 16.

Taksikyyditsijän kanssa vaihdoin muutaman sanan ja tämä taisi olla itse Pancho tai el hefe nyt kuitenkin. Luuli minua aluksi ranskalaiseksi, mutta riemastui kuullessaan olevani Suomesta. Poikkeuksellisesti mies alkoi kertoa useista ruotsalaisista, joita on saarella. Selitys hänen hyvään skandinavian maiden tietoon tuli kun hän kertoi käyneensä aikoinaan Ruotsissa sekä myös pikaisesti Suomessa - Cinderellalla risteilyllä Tukholmasta Maarianhaminaan! Uskomatonta. Reissu oli tehnyt vaikutuksen ja mies muistikin hyvin tapahtuman, kuulemma oikein mukava risteily. Tämä tyyppi todennäköisesti olisi arvostanut lonkeroa vielä enemmän...

Parilta muultakin veneeltä tuli edustajat ja sitten lähdettiin. Tulli löytyi risteilijälaiturin takaa ja sisäänkirjautumisessa tarvii marssia vain yhden tyypin luokse. Yllättäen täältä ei saa passiin leimoja, vaikka ihan itsenäinen maa onkin. Tullissa törmäsin sveitsiläisiin tuttuihin, jotka olivat ankkuroituneet - ranta oli ollut siihen aika huono ja vähän valittelivat tätä. Täällä ei juuri tuule, joten veneet pyörivät paljon. Tämä yhdistettynä jyrkästi laskevaan pohjaan tuottaa monelle veneilijälle päänvaivaa. No, helpoin ratkaisu olikin ottaa poiju. Sisäänkirjausmaksu oli 10ecd, joskin oli mahdollista tehdä tuplahintaan samalla uloskirjaus, mutta vain jos pysyy/kertoo pysyvänsä samassa satamassa koko maassaoloajan. Tämä ei oikein toiminut meille, joten tulliin vie tie saaren pohjoisosassakin. Tiedoksi myös, että sailclear ei toimi täällä, vaikka järjestelmä niin väittääkin.

Roseau ei oikein vaikuttanut viehättävältä kylältä, joten ajattelimme jatkaa Portsmouthiin ja tutustua saareen sieltä käsin. Moni on kehunut Dominicaa ja haluammekin tutustua saareen, mutta pääkaupungissa oli nuhjuista, risteilijälaiturin vieressä lähinnä krääsäkauppaa sekä monenlaista notkujaa. Muutenkin kadulla osa porukasta oli hieman luotaantyöntäviä. Ei sillä etteikö niitä olisi muuallakin nähty, mutta hienoinen kotrasti Martiniqueen. Osa ihmisistä oli taas todella skarppeja ja erittäin ystävällisiä. Myös Dominica securityn vene kävi kääntymässä lahdella ja tervehtivät iloisesti. Ehkä täällä kuitenkin voisi olla tovin...

Illalla kävimme syömässä läheisessä DiveDominican ravintolassa. Paikka oli viihtyisä ja siisti, maisema merelle hieno, palvelu todella hyvää, ruokakin ihan ok, mutta täällä saatiin toistaiseksi Karibian paras Mojito - tavallisesta poiketen tässä oli mintun ja limen lisäksi hieman kookosta sekä ananasta. Todella hyvin sopi yhteen! Täällä on myös hyvä netti, Anchorage hotellin netti tosin toimii vaihtelevasti poijupaikalla. Saatiin kuitenkin blogi päivitettyä. Ja palvelu oli ravintolassa todella höveliä, melkeinpä parasta koko reissulla ja samaan tasoon kuin Mustiquen Cotton Housella, mutta hinta murto-osan. Ravintola kuuluu hotelliin, joka on hieman hintava, mutta toisaalta se sisältää rajattoman määrän sukelluksia. Ihan jännä konsepti, joka toimi ainakin kanadalaisiin.

Yöllä vene kieppui lähinnä virtojen mukana 360 astetta ja välillä tuli pientä swelliä. Oikeastaan koko yön ja aamun satoi enemmän tai vähemmän. Päätettiin silti jatkaa Portsmouthiin, jossa Palomax oli jo valmiina. St Lucialla on Homeless ja Panthera, Neitsytsaarilla jo puolestaan Eclipse ja Katariina. Melkoisesti on väki hajaantunut eikä kaikista ole edes tietoa. Toisaalta välimatkat eivät ole hurjia. Laskimme, että Jenkkien neitsytsaarille pääsee mukavin 10-40nm päivämatkoin, mutta yksi noin 70 mailin yöpurjehdus tarvitaan. Vaihtoehtoisesti suoraan posottamalla matkaa olisi täältä noin 250nm - aika sama kuin Helsingistä Gotlantiin.