Jalkapallojuhlat Kielissä ja Heiligenhafen

Kiel oli siis valittu meidän näyttämöksi jalkapallon mitalipeleihin. Prossiottelu katsottiin sataman lähellä (s/y Talismaninkin kehumassa) ravintolassa, jossa tosin ei ollut ihan ehkä toivottua tunnelmaa. No, eipä ottelukaan ehkä niin saksalaisia kiinnostanut kun katseet oli jo finaalissa. Selviteltiin vaihtoehtoja ja lopulta päädyttiin siihen, että menemme katsomaan finaalia biergarteniin! Tämä tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Odotettu pelipäivä vaikutti olevan sateinen, mutta onneksi sade loppui ennen h-hetkeä ja pääsimme paikalle pienen harhailun jälkeen kuivana. Olimme pukeutuneet asianmukaisesti saksan väreihin ja fanikrääsääkin oli riittänyt loputtomista myyntikojuista meillekin. Biergartenissa oli iso screen ja väkeä oli istumassa jo parhailla (ja lähes kaikilla) paikoilla. Seisomapaikkojen sijaan Hanna hyödynsi hyvää saksaansa ja puhui meille paikat edestä keskeltä - loistavaa. Biergartenissa kun oltiin niin tarjolla oli tietenkin olutta ja purtavaksi makkaraa eri muodoissa sekä tietenkin bretzeleitä. Ja näitähän piti kaikkia kokeilla.

Ottelun alkaessa kävi ilmi, että paikalle oli saapunut myös yksi Argentiinan kannattaja. Häneen suhtauduttiin lähinnä huvittuneena. Tunnelma oli korkealla, peliin eläydyttiin ja paikalla oli myös Kielin päälehden valokuvaaja räpsimässä kuvia. Jännitys oli melkoinen kun ottelu meni jatkoajalle. Porukka oli silti luottavainen ja Messin epäonnistunutta vaparia juhlittiin kuin maalia ikään (video). Götzen tehdessä maalin koko paikka räjähti, meteli oli melkoinen. Argentiina ei saanut tasoitusta, joten Saksa kruunattiin mestariksi ja siitä se riemu syntyi, joskin juhlinta oli kuulemma Saksan suuremmissa kaupungeissa ollut suurempaa. No, riitti sitä juhlahumua Kielissäkin. Meidän paluumatkan taktiikka "katsotaan jokaisessa vierailumaassa ko maan pelit" oli onnistunut ja Saksa piti huolen siitä, että riemua riitti loppuun saakka. Hienoa!

Saksan väreissä valmiina finaaliin

Yksi Argentiinan kannattajakin löytyi

Totista väkeä, tasapeli ei kelpaa

Ottelu on ratkennut ja voitonjuhlat ovat käynnissä yön pimeydessä

Kiel osoittautui ihan hauskaksi kaupungiksi: melkein kaikki on kävelyetäisyydellä, joskin bussi/taksi voi olla välillä tarpeen. Täällä on asialliset shoppailumahdollisuudet ja periaatteessa kaikki tarvittavat palvelut. Kaupunki on siisti ja rannalla on kiva kävellä, monet käyvät piknikilläkin. Satamasta voi todeta sen verran, että ihan ok, hinta taisi olla noin 20eur/yö ja siihen kuului jopa netti. Vapaat paikat on merkitty vihreällä lapulla, joista osassa luki erikseen voimassaolopäiväkin. Paikkoja ei ollut hirveästi vapaana, joten aikainen saapuminen on valttia.

Satamassa oli muuten paljon suomalaisvalmisteisia veneitä: löytyi parit Swanit ja Balticit sekä Nauticatit, mutta myös yksi Finngulf ja yksi Avance 40. Nikke menikin haastelemaan saksalaiselle Avancen omistajalle, joka hämmästeli venetyypin tunnistamista. No, sitten kun yhteinen kieli oli löytynyt niin venetarinaa riittikin. Mies oli hakenut Avancen Turusta 90-luvun alkupuolella ilmeisen edullisesti ja tehnyt sen jälkeen veneeseen paljon muutoksia. Mm. peräsin oli vaihdettu hiilikuituiseen, kölistä oli pudotettu ylimääräistä pois ja keulastaagiakin oli siirretty eteenpäin. Kuulemma kevennykset (yli 500kg) olivat onnistuneet ja vene on nyt kohtuullisen hyvä, vaikka kuulemma yhä pitäisi saada painoa pois.

Ruotsinlaivojen terminaali

Kielin rantaa

Kielin edustaa

Veneen nimi on hieman hämäävä

Sporttisen veneen sitloodan penkit muistutti lahinnä saunan lauteita

Veneisiinkin on tullut näköjään kaksoisjulkisivu

Meduusoja on ollut paljon

Satamaa, kuvassa on peräti 4 suomalaisvalmisteista venettä

Matkaa piti jatkaa tiistaina aamulla, mutta startatessa havaittiin, että kaasuvipu on oudon löysä. Pikainen kokeilu toi tuomion: kaasuvipu ei toimi. Tässä oli aika helppo arvata vika: kaasuvaijeri poikki. Irroitettiin vaijeri ja juurikin näin: katkennut toisesta päästään. Periaatteessa väliaikaisen korjauksen voisi tehdä itsekin (onpa jotkut ajaneet säätäen kaasua naruilla), mutta kun oltiin Kielissä niin luulisi löytyvän varaosaa. Lyhyen satamakapteenin kuulustelun jälkeen astuttiin taksiin ja suunta AWN:n venetarvikeliikkeeseen. Iso liike, mutta heillä ei oli vain vähän pienempiä kaapeleita. Otettiin isoin hyllyssä ollut ja veneellä vedettiin kaapeli eri kohdasta ja kas - se sopi. Koekäyttö ja se havaittiin hyväksi. Opittua: yksi ylimääräinen kaasuvaijeri (mielellään pitkä) kannattaa pitää matkassa, jos sattuu katkeamaan huonommassa paikassa. Nyt oli taas tuuria mukana kun hajosi "oikeassa paikassa".

Rikkoutunut kaasuvaijerin pääty 

Koska korjaus oli ollut nopea niin päätettiin vielä lähteä kohti Heiligenhafenia. Iltapäivä oli jo pitkällä, mutta saavuttiin lahdelle joskus klo 19 aikaan ja hetken mietittyä päätettiin jäädä ankkuriin: muutama muukin vene oli, paikka on varsin suojainen, sopivan matala ja aika kiva noin muutenkin. Kuokka pohjaan ja ihmeteltiin rauhallisuutta. Kelpasi ottaa lasilliset ilta-aurinkoa katsellessa. Aamulla herättiin hyvin nukkuneina ja katsottiin, että rannalla olisi ainakin Lidl, mutta ehkä muitakin kauppoja. Ei kuitenkaan jaksettu täyttää kumivenettä tai kajakkia ja niinpä paineltiin satamaan.

Heiligenhafenin ankkuripaikan maisemaa

Sataman pohjoispuoli oli hieman muuttunut viime näkemän: asuntoja rakennettiin laitureiden viereen, wc-tilat olivat kadonneet kuten myös vanha polttoaineasema. Päätettiin valita päätylaiturin sijaan paikka lähempää grillipistettä sekä suihkuja ja tässä myös onnistuttiin. Täälläkin sama vihreä/punainen-kilpi kertomassa paikan statuksen. Satamamaksu oli vain 14 eur, mutta suihkuista piti maksaa erikseen ja netti olisi ollut 2eur/h. Paikka on varsin kaunis ja miellyttävä, joten ei annettu asian häiritä. Ja tiesimme, että pari kauppaa tarjoaaa asiakkailleen wlanin...

Seuraavaksi suunnattiin Fleggaardin liikkeeseen sataman lähelle, mutta kauppa olikin lopettanut. Pahus! Pieni karttatsekkaus ja lähdimme marssimaan toiseen filiaaliin, joka sijaitsi noin 2km päässä. Huvittavasti samalla alueella oli sekä Fleggaard että Calle, molemmat tanskalaisia kauppoja, jotka myyvät tölkkejä ilman panttia, mutta myös Aldi ja Penny sekä jo aiemmin veneeltäkin huomattu Lidl. Saatiin tehtyä ostokset ja taksilla takaisin veneelle - maksoi peräti 6 euroa. Näin se kannattaa tehdä.

Illalla grillattiin, käytiin hiekkarannan mukavassa rantabaarissa ja lopuksi käytiin katsomassa satamafestareita. Tunnelmaa löytyy ja kaupungissa on aina ollut mukavaa elämää, joten tämä on varsin mainio pysähdyspaikka matkalla Kieliin/Kielistä. Keliennusteet näyttivät paria päivää suht tyyntä ja sitten alkaisi puhaltaa koillisesta, joten katsoimme parhaimmaksi lähteä Saksasta ja suunnata kohti Tanskan Bornholmia ja Rönneä. Saksasta jäi hyvät muistot: jalkapallohulinaa ja leppoisa fiilis, kelitkin oli pääosin mainiot.

Weber taas pöhisemässä

Näkymä grillauspaikalta

Vähän kuin Karibialla, mutta kuitenkin itämerellä.

Laituri

Rantabaari

Paikalliset erikoisuudet

Tivolikin oli paikalla laitteineen

Cuxhaven, Kielin kanava ja paluu itämerelle

Helgolandissa odoteltiin aamu virtojen kääntymistä (tai lähinnä sitä, että virrat olisivat myötäiset saapuessamme Elbelle). Iltapäivälle luvattu sade alkoi odotetusti, mutta nyt olikin hyvä kokeilla kunnon purjehdusasuja: Hanna laittoi kuivapuvun ja Nikke iskemättömät goretexit päälle. Tuulta oli jo satama-altaassa iloiset 12 m/s, joten luvassa olisi reipashenkistä menoa.

Aluksi tuuli tuntui vähän vaatimattomammalta, mutta sitten mentiin. Tuuli vaihteli 10-15m/s ja tuli sivulta tai sivulta edestä. Saatiin kuitenkin genua pidettyä vedossa. Vettä tuli sekä taivaalta että laidalta aalloissa, mutta gearit toimivat hyvin ja pysyimme kuivina. Näkyvyys oli sateessa heikko ja laivoja piti tarkkailla jatkuvasti. Muita huviveneitä ei juuri ollutkaan. Eipä kyllä kelikään ollut kaksinen.

Lähempänä Cuxhavenia virta voimistui ja päästiin mukavasti kohti maalia. Jokunen maili ennen satamaa tuuli lopahti täysin - kuin seinään. Vieressä kuitenkin vielä puhalsi. Cuxhavenin satamassa oli hyvin tilaa ja edelliskerrasta oppineina mentiin perälle parkkiin - tänne ei laivojen aallot juuri vaikuta, lyhyempi matka rannalle ja nettikin pelaa paremmin. Ehdittiin maksaa sopivasti satamamaksu ennen kopin sulkeutumista klo 19. Sataman ravintola oli aivan täynnä ja kun alkoi taas sataa kovempaa niin jäätiin veneelle katsomaan Saksa-Brasilia peli. Uskomaton teurastus, josta riitti puhetta.

Cuxhavenin satamaa

Seuraavana päivänä käytiin hyvin varustellussa Real-ruokakaupassa ostoksilla. Satamaan oli tällä välin saapunut yksi suomalainen vene lisää: s/y Merelle. Markun ja Tian kanssa höpistiin tovi ja illalla lisää kunnes oli taas futiksen vuoro - nyt Hollanti jäi täpärästi Argentiinan jalkoihin. Välissä toki kokeiltiin sataman grillauspaikkaa ja hyvinhän se toimi. Seuraavana päivänä oli agendalla kaasupöniköiden täyttö - aika tarkkaan juuri vuosi sitten ne täytettiin viimeksi ja hyvin riitti reissussa 2*6kg ja vähän jäi ylikin. Sähköhellan ja vedenkeittimen käyttö satamissa vähentää kummasti kaasun tarvetta!

Täyttöreissu osoittautui odotettua haasteellisemmaksi kun tutussa paikassa oli vain nainen, joka ei osannut/saanut täyttää kaasupulloja adapterilla, aamupäivällä olisi onnistunut, mutta tämä tietohan lohduttaa kun taksi odottaa pihalla... Onneksi seuraavassa kylässä oli toinen karavaanaripalvelu, jonne hurautettiin ehkä noin 15 minuutissa. Siellä täyttö onnistui (2eur/kg) ja pirssillä takaisin satamaan. Nämä kaasut riittävät meille hyväksi toviksi kun normikesänä kuluu ehkä noin 2kg kaasua...

Illalla istuttiin vielä Merellellä höpisten reittivaihtoehdoista ja muusta. Veneilypiirit ovat pienet ja kävikin ilmi, että toissavuonna meillä oli venepaikat samassa satamassa. Aiemmin päivällä satamaan oli tullut myös toinen suomalaisvene, s/y Prima Donna, mutta heidän kanssaan ei ehditty tarinoida. Cuxhaven on hyvä pysähdyspaikka, mutta pari päivää riittää. Oli aika siirtyä Kielin kanavaan ja jättää hyvästit pohjanmerelle sekä vuorovesille.

Aamulähtö ei ollut ihan niin aikainen kuin ajateltiin, mutta päästiin liikkeelle ja myötävirrassa suoraan avoimeen sulkuun. Sitten alkoi odotus, joka kesti noin 45min. Sulutukseen tuli kaikkiaan vain 8 venettä. Vedenpinta laski ehkä  reilun metrin ja sitten päästiinkin jatkamaan matkaa. Takanamme ollut ranskalaisvene kääntyi lähtiessään poikittain, mutta ruorimies sai täpärästi käännettyä veneen ennen osumista sulun reunaan.

Myöhäinen lähtö Cuxhavenista ja pitkä odottelu sulussa tarkoitti sitä, että emme ehtisi Kieliin illaksi. Niinpä posottelimme puoliväliin, jossa sijaitsee Rendsburg. Täällä on myös Lürssenin venetelakka, jossa oli useampia isohkoja moottoriveneitä tekeillä nytkin. Rendsburgista löytyy useampikin satama, mutta valittiin lähin ja helpoin. Onnekkaasti täältä löytyi myös netti. Ihailtiin hienoa auringonlaskua hieman haikeina. 

Brunsbüttelin päässä sulussa

Sulussa, taakse jää Pohjanmeri ja vuorovedet

Aina yhtä hassu ilmalossi Rendsburgissa

Auringonlasku Rendsburgissa

Vene runkovalmiina, ui korkealla ennen varustelua

Lürssenilla oli paatteja tekeillä useampiakin

Seuraavan päivän tavoite oli siirtyä Kieliin ja Itämerelle. Kielin päässä sulutusta odotti noin 30 venettä ja täällä käytetään vain uusia sulkuja, joihin laivoilla on etuoikeus - niinpä huviveneet voivat joutua odottamaan hyvänkin aikaa. Parit laivasulutukset vedettiin ennen meitä, mutta sitten reilun puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme sulkuun. Moni vene oli tullut ennen meitä ja joutunut odottelemaan pidempäänkin, joten veneiden liikehdintä muuttui levottomaksi odottelupaikassa heti kun alkoi olla toivoa sulkuun pääsystä. Sulut ovat kuitenkin valtavat ja kaikki veneet mahtuivat mukaan kerralla, ja tuplasti enemmänkin olisi mahtunut.

Tässä päässä pitää maksaa sulutus, joka oli 12 euroa meille. Hämmentävää, sillä viime vuonna maksettiin samasta touhusta 18 euroa. Sulusta suuntasimme pari mailia etelään Dunsterbrookin satamaan. Nyt oltiin saavuttu kotivesille: ei tarvitse miettiä vuorovesiä ja virtauksia, ollaan murtovedessä (hyvästit suolakerrostumille!) ja etäisyydet ovat pieniä. Tarvittaessa päästään nopeastikin kotiin, mutta ei ole hoppu. Nautitaan nyt kun vielä voidaan.