Guadeloupe / IdS & Basse Terre

Iles de Saintesin Terre de Hautissa viihdyimme lopulta muutaman päivän pidempään. Yksi ilta meni suomalaisittain Palomaxilla, jossa myös tutustuttiin s/y Moodin porukkaan. He tosin jatkoivat jo seuraavana aamuna etelään. Seuraavana iltana oli taas pientä haikeutta ilmassa kun oli aika jättää jäähyväiset Palomaxin porukalle - tovin suuntamme oli yhteinen, mutta seuraavana aamuna hekin suuntasivat etelään kun taas meillä kulku olisi pohjoiseen. Nyt taitaa olla muut suomalaiset joko paljon edellä tai sitten jäävät etelämmäksi. Toki kesällä Suomeen palaavat siirtyvät väkisinkin kohti pohjoisempia saaria, mutta jos lähdön ajoittaa toukokuulle niin kiirettä ei ole vielä.

Pääsimme hetken olemaan saarten ainoat suomalaiset, mutta taisi olla jo seuraavana päivänä kun huomasin keskusaukion jätskikioskilla olevan suomalaisen paidan. Purjelaivasäätiön Vahinen porukkaahan siinä. Että näin. Kierreltiin saarta ja tultiin siihen tulokseen, että täällä oli paljon pelikaaneja sekä vuohia. Ranskassa kun ollaan niin vuohetkin syövät patonkia... Perjantaina aamulla kävimme vielä pikaisesti rannassa viemässä roskat ja lataamassa sähköpostit kun huomasimme delfiinin uivan erään snorklailevan miehen ympärillä veneiden keskellä aivan rannan tuntumassa. Delfiini(t) tuntui pitävän yleisöstään, pyörivät parin metrin säteellä miehen ympärillä ja pysyivät alueella tovin vaikka ajelimme kumiveneellä muutaman kymmenen metrin päästä.

Patonkia, nams

Seuraavaksi jatkettiin Guadeloupelle pääsaarelle ja Grande Terreen. Täällä oli kirjojen mukaan satama, josta voisi hyvällä tuurilla saada paikan. Puheluihin ja VHF-kutsuihin ei vastattu, mutta satamassa oli bensalaituri, joten mentiin siihen ja marssin satamakonttoriin. Kyllähän paikka järjestyikin hyvin ja sitten siihen. Satama ja paikkakin on nimeltään Riviere Sens ja vaikka paikassa onkin periaatteessa kaikki palvelut, on tässä tietty 80- tai 90-luvun henki. Koko ympäristö on kulahtanut, mutta toisaalta netti pelaa veneellä ja suihkusta sai lämmintä vettä (jos osasi kääntää hanaa), myös vesi ja sähkö kuuluu hintaan. Hinta tosin vähän kovahko, ollen peräti 23eur/yö meiltä, etenkin kun koko suihku/vessaosasto on perinpohjaisessa remontissa.

Vaikka aluksi täällä olikin aika täyttä niin heti lauantaiaamuna molemmin puolin lähti 2 venettä pois, joten tilaa on ihan hyvin. Satama onkin pääasiassa paikallisten veneiden asuttama, ja näiden lähtiessä viikonloppupurjehdukselle vierailijat puolestaan mahtuvat sisään. Satamasta löytyy yksi ravintola, veneilykoulu sekä baari. Veneilykoulu tuntui jotenkin sympaattiselta, siellä muutama paikallinen afrotukka istui perjantai-iltana kalvosulkeisilla opettelemassa miltä puolelta mitäkin viittaa pitää mennä. Huvittavaa ottaen huomioon, että viittoja täällä saa kyllä hakemalla hakea, Iles des Saintesin pohjoispuolella taisi olla yksi vihreä tikku... Baari aukesi illalla ja soitti musiikkia kovalla pitkälle aamuyöhön. Ei meitä yleensä juhlinta ja kovaääninen musiikki haittaa, mutta tämä oli jo sen verran huonoa makua osoittavaa lajia, että häiritsi unia.

Koska matka pikkusaarilta oli lyhyt, olimme saapuneet satamaan hyvissä ajoin. Ajatuksena oli lähteä kaupunkiin pyörillä, mutta vähän väliä satoi ja selvisikin, että täällä sataa paljon enemmän kuin 10 mailia etelämpänä. Jäätiin ihmettelemään veneelle ja kun keli ei parantunut niin ei päästy kylille. Seuraavana päivänä keli oli parempi joten päästiin sitten kaupungillekin. Satamasta johtaa kaupunkiin ihan asiallinen, aikanaan isolla rahalla tehty rantabulevardi kävelijöille/pyöräilijöille, mutta osin jo valopylväät kukkivat ruostetta ja koska bulevardin varrella ei oikeastaan ole mitään nähtävää, on vaikea kuvitella risteilyturisteja nauttimassa maisemista, niitä kun ei ole... Hyvä pyöräillä silti. Jotenkin koko paikka huutaa tiettyä väljähtymistä - täällä on ilmeisestikin ollut enemmän kaikkea joskus 90-luvulla, mutta nyt paikka on vähän ristiriitainen: vähän kulahtanutta ja romahtanutta vierekkäin. Sataman ympäristö on osin (pitkäaikaisessa?) remontissa, mutta pääosa veneistä on ihan kohtuullisessa kunnossa ja jopa ahkerassa käytössä sillä satama tyhjeni merkittävästi vkolopuksi.

Keskustasta ihan rannalta löytyi (vihannes)markkinat, joiden takaa lähti ostoskatu pohjoiseen. Mitään ei oikein tarttunut matkaan, mutta paluumatkalla rannasta löytyi Leader Price sekä toinenkin ruokakauppa. Ostimme toiveikkaina pakkasesta hyvältä näyttäneen eksoottisen lihapaketin, joka veneellä googlatessa paljastuikin hirveksi! Saadaanpa kuitenkin vähän kotoista fiilistä ja onhan se toki täällä eksoottista. Lonely planet jo varoitti, ettei Basse Terren kaupungilla ole juuri mitään tarjottavaa, ja valitettavasti se oli oikeassa. Veneilijä toki ilahtuu vähän paremmista ruokakaupoista, mutta jos siinä on koko kaupungin tarjonta, niin ei täällä montaa päivää tekemistä keksi.

Täällä satamassa sentään on paljon pelikaaneja ja ne ovat aika hauskoja: ne nappaavat kaloja periaatteessa samalla tavoin kuin tiirat syöksymällä veteen korkeuksista, mutta koostaan ja levottomasta nokastaan johtuen tuloksena on kohtuuttoman suuri loiskaus ja pläjäys. Muuten varsin sympaattisia veijareita. Saapa nähdä onko näitä seuraavillakin saarilla yhtä paljon, tässä satamassa saattaa olla yhtä aikaa yli kymmenenkin lintua saalistamassa, joten molskahtelu on melkoista.

Seuraavaksi jatketaan Guadeloupen luoteiskulmaan, josta löytyy Deshaiesin kylä. Moni on kehunut tätä paikkaa, mutta huonommalla kelillä se on kuitenkin ilmeisesti aika kuoppainen, joten katsotaan nyt miten siellä viihdytään. Sieltä kuitenkin jatketaan Antigualle. Ollaan huomattu, että noin kuukauden välein pitää päästä tankkaamaan vesitankki ja samalla on hyvä myös ladata akut kunnolla maasähköllä. Muuten ollaan kyllä aika omavaraisia, periaatteessa laiturivisiititkin voisi välttää tankkaamalla kanistereilla, mutta näin helpompi ja mukava olla laiturissakin välillä.