Ile Fourchuesta oli näköetäisyys St Martinille ja saimme hyvän myötätuulen tälle 15 mailin matkalle. Tempastiin taas genua auki ja päästiin etenemään vajaan 6 solmun vauhtia. Tämä riitti oikein hyvin ja kansi pysyi kuivana. Loppumatkasta kävi oudosti kun perässämme vedettyyn jollaan löi aalto ja täytti sen puolilleen vettä. Vesi kuitenkin läiskyi pääosin pois, mutta tilanne oli vähän vaikea. Onneksi perämoottori oli nostettu ylös kaiteelle, joten suurempaa vahinkoa ei tullut.
St Martin on siitä erikoinen saari, että eteläpuolta (Sint Maarten) isännöi hollantilaiset ja pohjoispuolta (Saint Martin) puolestaan ranskalaiset. Suurempaa rähinää ei ole vaan maitse voi kävellä rajan yli ostoksille yms. Valitettavasti veneellä siirtyminen edellyttää kirjautumistöitä. Saari on myös tunnettu verovapaamyymälöistään. Näimme Phillipsburgin satamassa peräti 4 risteilyalusta, joten väkeä riittää ja lentokoneitakin tulee jatkuvasti.
Menimme Simpson bayhin, jossa ankkuroiduttiin noin 20 muun veneen joukkoon. Täällä tulli on näppärästi laguuniin vievän sillan vieressä ja viereen saa hyvin jollan. Sisäänkirjaus oli nopeasti selvä ja tullin nainen ihasteli passejamme, ilmeisesti ei ollut nähnyt uudempia suomalaisia passeja... Mentiin jollalla yhden laguunin satamista ja matkalla nähtiin mm. Pink Gin, tuo 48m pitkä Baltic. Satamasta jatkettiin kävellen lounaalle. Täältä vierestä löytyi ruokakauppa, joka oli varsin asiallinen. Ostettiin mm. tuoreita mansikoita. Niin vain ostoksilla oli muitakin suomalaisia... Lähtiessä rannassa nähtiin yksi suomalainen HR, joka tosin taisi olla pidemmässä säilytyksessä.
Illalla tuuli puuskaisesti ja satoi, mutta ankkuri piti. Välillä vene heilui ikävästi swellissä, mutta muuten oli ok. Seuraavana päivänä käytiin venetarvikeliikkeissä; sekä Island Waterworldilla että Budget Marinella on täällä laguunissa suurmyymälät, siis nyt ihan isot myymälät ja hyllyissäkin hyvin tavaraa. Haimme erityisesti uutta starttiakkua ja sellainen löytyikin - Exiden AGM starttiakku, joka täpärästi mahtuu entisen akun paikalle. Kauppoja ei kuitenkaan tehty kun ei ollut venepapereita ja passia mukana (verovapaus kaiketi edellytti).
Illalla mentiin syömään lähiravintolaan Simpson bayn rannalle. Stones-niminen ravintola on siitä erikoinen, että ruoka tuodaan kuumien kivilevyjen päällä ja asiakas itse kypsentää ruoan makunsa mukaan. Olimme vastaavaan ihastuneet Portugalin Nazaressa, joten oli aika kokeilla uudestaan. Valitsimme alkupalaksi juustofonduen (!) ja pääruoaksi Hannalle kanavartaat, Nikelle surf&turf hummerilla ja pihvillä. Ihan kiva ja hyvä, mutta ei pärjännyt Portugalin vastaavalle.
Torstai oli toivoa täynnä ja lähdettiinkin aamulla venetarvikekauppaan. Akku tuli sekä kärryllinen muutakin tilpehööriä. Täällä on karibialaisittain edulliset listahinnat, mutta lisäksi tuli vielä ylimääräinen 10% alennus. Hyvä niin. Noin yleisesti voi kuitenkin sanoa, että Suomessa ja erityisesti Euroopassa venetarvikkeet ovat edullisempia. Toisaalta täällä myydään vielä tavallisia 2-tahtiperämoottoreita, joita EUssa ei ole myyty enää vuosikausiin.
Veneessä piti hieman jumpata akkuvaihdossa, mutta saatiin uusi akku sopimaan vanhaan tilaan. Yllättäen akussa ei ollut täyttä varausta, joten aurinkopaneelit ja tuulimylly latasivat sitä. Maasähkössä olisi parempi lataus ja yritetäänkin päästä viikonloppuna johonkin satamaan, todennäköisesti vaihdetaan Ranskan puolelle Marigot bayhin. Illalla vielä käytiin kaupassa, jossa pitkästä aikaa normaaleja kurkkuja, joita kutsuttiin eurooppalaisiksi kurkuiksi! Muutenhan täällä on vain avomaakurkkuja.
Perjantaina mentiin käymään Sint Maartenin pääkaupungissa Philipsburgissa. Matka taittui helposti pikkubussilla, 2usd/naama/suunta ja kyytiin sai hypätä mistä vain. Pääkaupungissa on erityisesti risteilijöiden turistilaumoille suunnattuja elektroniikkaliikkeitä sekä tietenkin alkoholia ja koruja. Myös useampikin casino oli tarjolla. Vertailtiin uusimpia kännyköitä ja tablettikoneita, yksi kello ostettiin sekä jotain muuta pientä. Melkein kaikissa näissä liikkeissä oli muuten intialaiset myyjät. Muutenkin täällä tuntui olevan kaikki etniset ryhmät edustettuina runsain määrin.
Muuten meni hyvin, mutta sitten luottokortti ei enää kelvannut kaupassa ja automaattikin valitti, ettei kortilla saa nostettua rahaa. Hyvä shoppailu loppui siis tähän. Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin: kierrettiin etsimässä toista automaattia ja kuinka ollakaan Meriidan väki olikin automaatin vieressä olevassa ravintolassa. Istuttiin siinä hetki, mutta sitten aurinko alkoi laskea ja oli aika suunnata takaisin veneelle. Nämä jäähyväiset eivät olleet lainkaan niin haikeat - törmätään varmasti vielä Euroopan puolella kun samaan suuntaan ollaan menossa.
Philipsburgiinkin voi tulla omalla veneellä. Täällä on pieni huvivenesatama, mutta myös tilava ankkuripaikka, joka vaikutti suht asialliselta ja täällä oli selvästi pienempää swelliä kuin Simpson bayssa. Tämä voikin olla varsin varteenotettava stoppi, varsinkin jos haluaa tutustua pääkylään paremmin. Koko ranta on käytännössä hiekkarantaa, joten perinteistä rantaelämääkin löytyy kaiken muun lisäksi. Ja ravintoloita riittää - osa edullisempia, jotkut kalliimpia. Toisaalta täällä on lähes jokaisessa kuppilassa päivittäin happy hour, usein koko iltapäivän, joten se on taloudellisestikin varteenotettava vaihtoehto.
Paluu sujui vielä helpommin kuin meno, eli otettiin vain Maho beachin vaunu (menee paljon), jolla ajettiin Simpson bayhin asti. Simpson bayssa hetki etsittiin automaattia, joka löytyi IGYn sataman ulkopuolelta. Helpotus oli suuri kun automaatti antoi ulos selvää rahaa. Ilmeisesti korttia ei ole suljettu tai lukittu. Sitten takaisin veneelle vielä valoisassa. Seuraavana aamuna Meriida kävi moikkaamassa ja sitten olikin vuorossa uloskirjaus Sint Marteenilta (20+2+5=27eur) ja siirtyminen pari mailia pohjoisemmaksi Saint Martinille ranskalaisten puolelle. Päätettiin kierrettiin ulkokautta, jolloin matkaa tulee melkein 10 mailia. No, nähdäänpä saarta eikä tarvitse säätää siltojen avausten kanssa ja matalan laguunin pohjaakaan ei päästä ruoppaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti