Gorda soundista lähdimme aamulla hyvän länsituulen täyttäessä genuan. Suuntana oli Virgin Gordan lounaisosassa oleva The Baths, joka on tunnettu sileistä kivilohkareista rannalla. Pari tuntia meni ja olimmekin jo pelipaikoilla. Niin myös aika moni muu. Sekaan vain ja kyllähän siellä oli meillekin poiju, vieläpä varsin hyvällä paikalla edessä, jota ei edes meinannut huomata heti.
Kuvio on hieman erilainen: huviveneille on punaiset poijut, ammattikäyttöön taas keltaiset. Lisäksi poijuissa saa olla vain päivällä ja maksimissaan 90min kerrallaan. Osa noudatti tätä, osa ei. Me noudatimme ja menimme yöksi ankkuriin naapurilahteen. Kumiveneellä pääsi toisilla poijuilla ja köysillä merkityn alueen reunaan, mutta jatkaa sai vain uiden. Tätä lähes kaikki noudattivat, mutta niin vain useista kieltokylteistä huolimatta pari sankaria katsoivat asiakseen ajaa jollalla rantaan.
Itse alue on todella kaunis, sekä vedenpinnan ylä- että alapuolella. Valitettavasti kameran akku teki tenän kriittisellä hetkellä, joten vedenalaista kuvamateriaalia ei ole. Rantahiekan seassa on paljon isoja kivilohkareita (vai peräti kalliota), jotka ovat vuosien aikana hioutuneet sileiksi. Vähän samanlaista voisi olla Suomessa siirtolohkarealueilla, mutta ei niinkään Karibialla. Ja olihan näillä stemuilla kokoa.
Vedenpinnan alapuolella oli myös valtavia kivilohkareita hiekan seassa, mutta myös korallia, elävää sellaista. Vierivieressä nököttävät lohkareet loivat luolia, kanjoneita ja kujia, joita asuttivat kalat. Kaloja oli runsaasti, ehkä myös reissun värikkäimmät täällä. Ei tainnut mikään väri jäädä näkemättä, joskin sinistä eri sävyissä näkyi eniten. Lisäksi eräs sininen papukaijakalalaji liikkui suuressa ryhmässä uiden korallilta korallille meistä vieressä killuneista juuri välittämättä. Vedessä nähtiin myös kolme tursasta, verrattain pieniä yksilöitä tosin, mutta silti aavemaisen näköisiä.
Snorklailun jälkeen palattiin veneelle ja vapautettiin paikka seuraavalle. Myöhemmin kävi ilmi, että tähän visiittiin olisi tarvinut erillisen luvan ja pitänyt suorittaa joku maksukin Road towniin, mutta eipä kukaan kertonut tai edes kysellyt. Siksi toisekseen Road town ei ollut edes matkan varrella, joten meni sitten näin. Tämä on kuitenkin hyvä pitstop matkalla Virgin Gordan ja Tortolan välillä. Vaikka porukkaa on paljon niin paikkojakin vapautuu tasaiseen tahtiin.
Seuraavaksi siirryttiin Big Trunk Bayhin, joka on The Bathista vajaan mailin pohjoiseen. Täällä oli vähemmän veneitä, mutta taas yksi Karibian upeimmista hiekkarannoista, joten pudotettiin kuokka biitsin eteen. Ensimmäinen yritys valui kiville, toisella täydellinen hautautuminen hiekkaan noin 3,5 metriin. Ranta oli hieno, jänniä kivilohkareita täälläkin ja todella kirkas vesi. Vahinko vain, ettei meillä oikein ollut mitään grillattavaa matkassa, ranta kyllä oikein kutsui Weberiä...
Yllättäen paikka ei ollut kovin suosittu (alle 10 venettä), mutta Calimera kyllä suosittelee tätä paikkaa lämpimästi. Itseasiassa tämä voi olla parempi kuin The Baths, jos on vähänkään tukevampi kumivene, jolla pääsee käymään viereisillä nähtävyyksillä. Jalkaisinkin toki pääsee rannalta toiselle, mutta reitin varrella saa pujotella kivilohkareiden välistä ja kiskoa itseään köyden avulla (talo tarjoaa) jyrkimmistä rantapenkereistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti