Siirtymä Marigot Bayhin St Martinille sujui ihan mukavasti ulkokautta. Aluksi tuuli tuli takaa, sitten oikeastaan koko loppupätkä länsireunalta lähtien olikin jo vastaista, mutta veneen kansi pysyi kuivana. Matkalla menimme lentokentän ohi. Lentokentälle laskeutuvat koneet menevät aivan rannan, Maho beachin, yli ja kiitorata alkaa heti rannan jälkeen. Koneita meni paljon merellä oli rajattu kiitoradan lähestymisalue, jonne veneillä ei ollut asiaa. Pari konetta meni meidänkin yli aika läheltä, vaikka toki väliin jäi varmasti yli 100 metriä. Melkoista touhua silti
Maisema muuttui heti kun siirryttiin Ranskan puolelle: ei mitään kerrostaloja vaan yksittäisiä mökkejä ja niitäkin harvakseltaan. Marigotin lahti oli yllättävän täynnä veneitä, veneitä oli ankkurissa noin 150kpl, mutta sekaan kyllä mahtui hyvin. Täällä on syvyys ulompanakin noin 5m ja rannan luona noin 2,5-4m. Laskettiin kuokka lauttalaiturista n. 300m länteen. Tässä kohdin rannassa on vanha betonilaituri, johon saa hyvin jollan kiinni.
Lauttalaitureiden vieressä on hyvä jollalaituri, roskikset, paljon ravintoloita sekä jokunen pikkukauppa. Isommat kaupat ovat vähän kauempana, mutta hyvä kauppa löytyi ehkä reilut 500m rantakatua länteen, läheltä laguunin sisäänmenoaukkoa. Täällä käytiinkin useamman kerran ostoksilla. Erityisesti juustovalikoima oli kattava ja myynnissä oli myös valmiita juustolautasia.
Sisään- ja uloskirjaus onnistuu satamassa, jossa siitä veloitetaan peräti 15eur! Sama koneella täytetty lappu, jonka äijä tulostaa ja lyö leiman, ja joka muualla Ranskan saarilla on maksanyt max 5eur. No, sataman asiakkaille kirjaus maksaa suuntaansa 7,5eur. Satama oli aika kallis, meiltä olisi ollut lähes 40eur/yö sisältämättä vettä, sähköä tai edes suihkua. Laguunin satamissa on hieman halvempaa, mutta edellyttää siltojen kanssa säätämistä. Huomio kiinnittyi satamassa olleeseen hyvin erilaiseen trimaraaniin, kuvat kertonee enemmän ilmestyksestä.
Lauantaina kaupungissa oli markkinat, yksi pitä katu oli muutettu vain jalankulkijoille ja kojuja oli, musiikki soi kovaa ja väkeäkin oli liikkeellä. Täällä havaittiin jo aiemmin kuultu seikka: monessa paikassa sai maksaa euroilla ja jenkkidollareilla, mutta hinta oli sama, eli nykykurssilla dollareilla maksava sai n. 30% alennuksen. Kannattaa siis pitää taaloja taskussa.
Sunnuntaina kaupunki oli aivan kuollut, maanantaina tuli taas eloa. Päivät kuluivat ostoksilla ja venettä järjestellen, iltoina katsottiin Kummisetä-trilogia. Hanna kiipesi kukkulan linnoitukselle mistä aukeni upeat maisemat sekä laguunin että Anguillan suuntaan. Yksi lounas käytiin syömässä pienessä kuppilassa, joka tarjosi kuitenkin nopean netin. Omistajanainen puhui vähän englantia, mutta yritti sitäkin enemmän ja oli innoissaan kun kerroimme tulleemme veneellä Suomesta asti. Lähtiessämme hän totesi heikolla, mutta ymmärrettävällä suomella meille "kiitos vierailusta". Nainen oli modernisti katsonut pikaisesti googlen kääntäjästä suomalaisen tervehdyksen. Lopuksi toivotti vielä "hyvää iltaa". Poikkeuksellinen ranskalainen, piti jättää hyvät juomarahat.
Tiistaina olikin lähtöpäivä, mutta olimme ajoittaneet lähdön vasta iltapäiväksi, jolloin olisimme perillä seuraavana aamuna. Tämä onkin ensimmäinen yöpurjehdus sitten joulukuisen Barbados-Grenadan, joten hieman oli jopa innostunut olo. Lähtiessä yritimme käydä sataman huoltoasemalla tankkaamassa vettä, mutta aiemmista puheista poiketen paikka olikin jo kiinni klo 16.20. No, eiköhän vettä saa lisää myös BVI:llä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti