Uusi vuosi Carriacoulla

Joulun jälkeen teimme huonolla menestyksellä parin päivän ajan lähtöä Grenadan Prickly Baysta ja viimein 30.12.2013 saimme aamulla nostettua ankkurin ja suuntasimme suoraan Carriacoulle. Samalla paljastui Karibian saarihyppelyn toinen puoli: osa matkasta on vastaiseen ja se tarkoittaa kuoppaista, hidasta ja erityisesti märkää kyytiä. No, pääsimme joten kuten luovimaan Carriacoulle ja valitsimme Tyrrel Bayn, jossa oli paitsi telakka niin myös suojainen ankkuripaikka – huviveneitä oli jopa enemmän kuin Prickly bayssa! Tyrrel Bayssa on nykyään myös mahdollisuus hoitaa kirjautumismuodollisuudet.

Saimme laskettua ankkurin vielä valoisaan aikaan ja hämärässä huomasimme läheisen ravintolan, jossa luki isolla free wifi – ravintolaan siis syömään. Kyseessä oli ”Lazy turtle”, joka oli vasta muutama kuukausi sitten vaihtanut omistajaa ja nyt sitä isännöi brittipariskunta. Siinä pizzoja syödessä kuultiin yllättäen naapuripöydästä puhuttavan suomea. No, pitihän siinä käydä tervehtimässä ja kas – kotimaan lisäksi nyt löytyi jo yhteinen sukunimikin! Pieni on maailma ja Karibia todellakin suomalaisten suosiossa nykyään.

Seuraavana aamuna kävimme ensitöiksi telakalla ja saimme sovittua meille erinomaisen aikataulun: uuden vuoden jälkeen arkena, eli torstaina, aamulla klo 8 nosto sekä pohjan ja kylkien pesu, lasku puolestaan seuraavana päivänä perjantaina klo 14. Tämä takasi meille riittävästi aikaa maalata pohja uudestaan sekä vahata kyljet minimoiden telakalla vietettävän ajan. Telakka oli pieni, mutta hyvin joustava ja siten erinomainen meille. Lisäksi täällä saimme tehdä työt itse ilman lisämaksua. Monet telakat perivät täällä paljon erilaisia lisiä: itse tehtävän työn lisä (n. 100€!), veneessä asumislisä, ympäristölisä, suihkumaksu jne sekä tietenkin vesi-, sähkö-, roskamaksut. Carriacoun telakalla ei roska- ja vesimaksun lisäksi tullut mitään ns. ylimääräisiä kuluja.

Lähdimme telakalta tyytyväisenä kiertämään lahtea kävellen ja havaitsimme, että kyseessä oli aika leppoisa ja kiireetön pikkukylä, jossa oli muutama pikkukauppa sekä useita kuppiloita. Etsimme jo iltaa (uuden vuoden aatto) varten ravintolaa ja eräs paikallinen ravintola vaikutti varsin lupaavalta – varsinkin, koska sen edessä oli laituri kumiveneille. Tyrrel bayhin on ilmeisen pitkään suunniteltu satamaa, joka on välillä ollut enemmän työn alla ja välillä vähemmän. Nyt se oli taas enemmän ja mahdollisesti tulevaisuudessa tämäkin saari tullee saamaan lisää vierailijoita.

Palasimme veneelle ja uidessa havaitsimme ankkurin olevan huolestuttavasti kiven vieressä. Päätimme nostaa sen heti ja vaihtaa parempaan paikkaan. Vaarana on se, että ankkuri jää tiukasti kiven väliin kiinni, jolloin sen nostaminen on todella vaikeaa ellei peräti mahdotonta ilman apuköyttä tai sukeltamista. No, nyt akkuri nousi hyvin ja vaihdoimme paikkaan, jossa ei ollut kiviä tai muuta ylimääräistä. Tarkistussukelluksella nähtiin ankkurin olevan hyvin pohjassa. Uinnin jälkeen kannella kuivatellessa havaitsimme lähellä veneen, jossa oli Suomen lippu – ei muuta kuin kumiveneellä tarkistamaan asiaa tarkemmin.

Kyseessä oli Defyr, joka ylitti Atlantin ARC:issa ja vieläpä hyvällä menestyksellä. He olivat tulleet yön yli pohjoisempaa ja niinpä tutustuimmekin miehistöön sitä mukaa kun he heräilivät ja nousivat kannelle. Myöhemmin illalla kävi ilmi, että tässä miehistössä ei ollut meille kaimoja, mutta kapteenin vanha lukion rinnakkaisluokkalainen kylläkin. Maapallo se vain pienenee...

Illalla menimme suunnitellusti aluksi syömään paikallisten pitämään ravintolaan varsin asialliset eväät (grillattua hummeria) mutta valitettavasti mainostettua live musiikkia ei näkynyt eikä kuulunut, joten sen jälkeen jatkoimme kävellen pitkin rantaa. Ilotulituksia ei täällä pidetty muutamaa vanhentunutta hätärakettia lukuunottamatta, mutta jokunen nuotio oli rannalla. Huvittavin kuppila oli rannalle tehty ”pop-up” baari, joka päivällä näytti hyvin epäilyttävältä vajan ja lautakasan välimuodolta, mutta pimeässä se oli varsin tunnelmallisesti valaistu ulkoilmakuppila. Välillä näimme Defyrin miehistöä, joka oli tullut rannalle seuraamaan paikallisia seremonioita. Palasimme ulkoilmakuppilaan seuraamaan vuodenvaihtumista ja kuinka ollakaan törmäsimme edellisenä iltana tavattuihin suomalaisiin. Tarinaa riitti ja hauskaa oli.

Uudenvuoden aaton juhliminen oli paikallisten osalta aika maltillista, mutta seuraavana päivänä oli juhlakulkuetta ja muuta liikkeellä ja lisäksi jatkuvasti toivotetaan hyvää uutta vuotta tutuille ja tuntemattomille (huom. vielä yli viikkoa myöhemminkin). Ehdottomasti erilainen ja lämpimin uusi vuosi meille. Täällä ei ollut samaa örvellystä kuin Suomessa, poliisi ei ollut erityisen työllistetty ja muutenkin meno oli rauhallista, vaikka ilmassa oli juhlatunnelmaa.

Hanna rannalla

Kokko rannalla

Eväät aattona paikallisessa ravintolassa

Korallia rannalla