Mustique

Mustiquelle oli mukava vajaan 15nm matka Bequialta ja niinpä lähdimmekin vasta lounaan jälkeen iltapäivällä kohti tuota mystistä yksityissaarta. Saari on tullut tutuksi suurelle yleisölle lähinnä julkkisten lomapaikkana. Aika tasan vuosi sitten täällä lomaili brittikuninkaallisia. Catherinen ja Williamin ”salalomasta” uutisoitiin kohtuullisesti jopa Suomessa asti. Heidän vierailullaan saari laitettiin tiukasti kiinni eikä ulkopuoliset saaneet käyskennellä juurikaan saarella. Tästä voi lukea tarkemmin Adelen blogista. Monet muut julkkikset eivät edellytä vastaavia toimia ja niinpä täällä voi tavata esim. elokuvista tuttuja naamoja. Meitä tervehti erään Suomessakin näytettävän TV-sarjan päänäyttelijä.

Saaren omistaa Mustiquen yhtiö, jonka puolestaan omistavat harvat ja valitut huviloiden omistajat. Huviloita vuokrataan maksukykyisille turisteille ja kuulemma halvimmat huoneet ovat 1 000 usd/yö. Hintahaitarin yläpää oli luokkaa 150 000 usd/yö. Hinta karsii varmasti kävijöitä, mutta veneilijöille poijupaikka oli kohtuullisempi 75 usd/yö, mutta samalla hinnalla sai olla 2 lisäyötä halutessaan. Me luonnollisesti otimme lisäyöt, jolloin saimme saaren halvimman yöpymishinnan. Poijuja on saarella noin 30 kpl ja ne olivat reissumme toistaiseksi ylivoimaisesti laadukkaimmat – kunnon paksua kettinkiä tukevaan poijupainoon ja happoterästä ainakin päällimmäiset osat. Poijut ovat saaren suojaisimmassa lahdessa, mutta silti veneet heiluvat hieman. Plussaa myös siitä, että rannassa on dingy-laituri ja roskahuolto kuuluvat myös hintaan.

Tapasimme ensimmäisenä iltana täyden kuun rantakemuissa viiden nuoren britin porukan, jotka olivat tulleet tänne nimenomaan, koska Cate & Williskin lomailivat täällä. He eivät olleet uskoa meidän tulleen purjeveneellä Suomesta asti tänne, toisaalta meidän oli vaikea uskoa heidän maksaneen 10 yön lomasta täällä niin paljon. No, briteille kuninkaallisten matkiminen lienee vähän isompi juttu kuin suomalaisille Jenni Haukion ja Sauli Niinistön fanitus. Täällä on jonkun verran jenkkejä, mutta pääosin vieraat ovat Euroopasta.

Seuraavana päivänä päätimme katsoa rantaa hieman tarkemmin ja lähdimme snorklailemaan. Ranta tarjosikin erinomaisia mahdollisuuksia bongata hyvinkin eksoottisia kaloja ja muita mereneläviä. Saaren vesillä on runsaasti korallia ja niinpä snorklaus on hyvin viihdyttävää. Erikoisimpina yksilöinä jäi mieleen ”kameleonttikala” (vaihtoi väriä kun meni hiekassa, kivien vieressä ja korallin tuntumassa) sekä ”paisekala”, jolla näytti olevan paljon paiseita tai luomia. Merisiilejä oli myös eri väreissä ja nähtiinpä merikäärmekin.

Lauantaina iltapäivällä lahdelle tuli ankkuriin myös jonkun hieman prameampi moottorialus. Yllättäen alukselta tuli kovin nuorta porukkaa lasillisille rantabaariin viereiseen pöytään. Englantia puhuivat, eli nyt ei törmätty tyypilliseen tapaamme suomalaisiin. Muutoin täällä ei ollut kuin jokunen matkapurjevene sekä useampi katamaraani, pääosin vuokraveneitä. On todella rauhallista ja kaikelaiset krääsäkauppiaat sun muut boatboyt puuttuvät kokonaan. Täällä saa käyskennellä biitsillä kaikessa rauhassa – tätä osaa arvostaa kun vertaa johonkin peruskanariaan. Voi myös kuvitella, että omaa rauhaa arvostavat meitä kuuluisammatkin. Ja täällä rantakuppilassa ei varmasti esiinny Frederik. Kantakuppilamme täällä, Basil's bar & restaurant, valittiin muuten vuonna 1987 maailman 10 parhaimman baarin joukkoon.

Saari ei ole suuren suuri ja se on aika nopeasti kävelty läpi. Monet talot ovat todella värikkäästi maalattuja. Ääripäätä edustavat muutamat upeat siirtomaatyylin huvilat. Paikallisten (yhtiön työntekijät) asunnot olivat myös laadukkaimmat Karibialla näkemämme – nämä olivat ihan kivitaloja eikä mitään epämääräisiä hökkeleitä. Silmiinpistävää oli myös siisteys - roskia ei maassa juuri näkynyt, mutta roskiksia oli tasaisesti kaduilla. Syy ja seuraus. Sama myös taitaa olla rikollisuuden kanssa, eli kun kaikilla on työtä ja suht hyvä tilanne yleisesti niin eipä saaren poliisiasemalla ole ruuhkaa. Olomme oli todella turvallinen eikä kumiveneen lukitseminenkaan tunnu olevan täällä tarpeen.

Saari on tosiaan kävelyyn oikein manio, vaikka pääosa porukasta ja käytännössä kaikki turistit menevätkin siirtymät golf-kärryillä. No, me kävelimme ja löysimme mm. hevostallin, monta tenniskenttää, kouluja, kirkon, jalkapallokentän ja lentokentänkin. Lentokenttä on toki aika pieni, mutta ehkä kaunein näkemämme. Pari saaren yhtiön konetta lennättää tänne porukkaa lähisaarien pääkentiltä, joskin kai tänne omallakin pikkukoneella voi tulla. Itse terminaalirakennus oli pieni ja verhoiltu bambulla. Kentällä oli jokusen maan lippu vedetty salkoon ilmeisesti vierailijoiden mukaan ja yllättäen oli myös Suomen lippu. Tuskin meidän takia, joten taitaa muitakin suomalaisia olla saarella.

Saaren porukka on todella ystävällistä ja höveliä – lähes kaikki tervehtivät ja käyttäytyvät hyvinkin kohteliaasti. Lauantai-illan kunniaksi menimme syömään erään saaren resortin rantaravintolaan. Saavuttaessa pyysimme hovimestarilta pöytää, mutta pian meitä palvelikin jo paikan pomo. Kun meillä ei ollut huonetta jonka piikkiin laittaa lasku niin ilmoitimme olevamme veneellä ja siihen pomo oikein hätkähti todeten ”oh, you are on a yacht”. Siinä illan aikana taisi koko henkilökunta käydä esittäytymässä ja kyselemässä veneen nimeä ja milloin mitäkin. Asiakaspalvelu olikin täällä aivan toista kuin muualla Karibialla nähty fleguilu. Toisaalta hinnatkin ovat selvästi korkeammat. No, eipä tänne taideta tulla nuukailemaan jos viikon loma maksaa halvimmillaankin yli kymppitonnin... Kuriositeettina mainittakoon kuitenkin, että rantaravintolassa on tiistaisin ”all you can eat lobster night” - valitettavasti missattiin tämä.

Sunnuntaina päätimme kävellä saaren toiselle puolelle kehutulle Macaroni-nimiselle uimarannalle snorklailemaan ja piknikille. Kunnollisen kartan puuttuessa eksyimme eri rannalle, Lagoonille, mutta tämäkin oli aika upea. Suojainen laguuni, hienoa hiekkarantaa ja ulompana korallia. Saarella on ripoteltu rannoille paljon pöytäryhmiä, joten piknik-mahdollisuudet ovat erinomaiset, vaikka grillit eivät olekaan sallittuja kuin mökkien omistajille. Myös paikalliset nauttivat sunnuntain kunniaksi piknikeistä. Välillä snorklailtiin ja sitten istuttiin, syötiin, vaihdettiin paikkaa ja taas veteen. Päivä meni mainiosti.

Todellisuus iski viikonloppuna toisessa muodossa kun kuulimme kamalasta tragediasta St Lucialla. Torstaina (jolloin olimme lähteneet St Lucian Soufrieresta) eräs vanhempi brittipariskunta ei ollut saanut jostain syystä uloskirjausta maasta ja olivat joutuneet jäämään Vieux Fortiin (noin 10 mailia Soufrierestä etelään) yöksi. Illalla heidän veneeseensä oli tullut aseistautunut joukko ryöstöretkelle. Nämä piraatit olivat sitten pahoinpidelleet miehen 60-vuotiasta vaimoa ja mies oli yrittänyt puolustaa vaimoaan, jolloin hänet oli ammuttu. Mies kuoli ja vaimo selvisi sairaalakäynnillä. Poliisi saatiin jossain välissä paikalle ja takaa-ajossa kuoli yksi hyökkääjistä, joskin pari muuta epäiltyä saatiin kiinni.

Täällä on monia turvattomaksi mainittuja satamia ja olemme pyrkineet välttämään niitä. Myös Vieux Fort oli tämmöinen, joskin varoitukset liittyivät lähinnä veneisiin murtautumisiin veneiden ollessa tyhjinä. Niin tai näin, täällä turvallisuus ei ole itsestäänselvyys ja ihmishenki ei ole arvokas. Kaikkein käsittämättömin seikka oli St Lucian turismista vastaavan ministerin lausunto, jossa hän viittasi tähän tragediaan vain ”valitettavana tapauksena” (unfortunate incident). Surullisinta on se, että paikka tiedetään hieman turvattomaksi, mutta paikalliset viranomaiset eivät ole tehneet asialle mitään. Ilmeisesti paikalliset (poliitikot) eivät ymmärrä asian vakavuutta, vaikka maa elää turismilla. No, purjehduspiireissä asiasta on kiivas keskustelu ja saa nähdä millaisiin toimiin purjehdusväki täällä ryhtyy. Kyseinen satama jää luonnollisesti meiltä ja toivottavasti muiltakin veneilijöiltä nyt väliin.

Kun tässä paasataan niin kerrotaan vielä yksi ärsyttävä seikka: Suomessa ja erityisesti Ruotsissa näkee aika usein veneissä merirosvolippuja.. Joskus lippu on lasten takia, toisinaan vain huviksi tai vitsinä. Kuitenkin Somalian vesien lisäksi merirosvous on ihan arkipäivää myös muualla. Esimerkiksi Venezuelan rannikko on nykyään todella vaarallista aluetta huviveneilijöille. Purjehtijoiden kimppuun hyökätään kaukaakin nopeilla moottoriveneillä ja hyvällä tuurilla vene tyhjennetään kaikesta etäisestikin kelvollisesta ja miehistö pahoinpidellään. Huonolla tuurilla miehistöä tapetaan. No, nämä nykyajan merirosvot eivät taida käyttää merirosvolippua, mutta toiminta on ihan sitä itseään. Ja sitten jotkut pitävät vitsinä merirosvolippuja. Pahus, menisivät tuonne näyttämään oikeille piraateille lippujaan ja katsotaan hyytyisikö hymy. Nojoo, paasaus ohi.

Kolme päivää siis vietettiin täällä Mustiquella oikein mukavasti ja pidempäänkin olisi viihtynyt. Jos sopiva tuuli saadaan niin tullaan vielä paluumatkalla Tobago Caysista tänne. Mustique pääseekin Calimeran suosittelemien saarten harvalukuiseen joukkoon (Guernsey, Porto Santo, Carriacou ja Mustique). Monelta tämä saari jää väliin juuri hieman itäisen sijainnin vuoksi, jolloin saapuminen edellyttää vallitsevilla itäisillä tuulilla luovimista. Ja toisaalta Tobago Cays voi olla monelle jo ”se juttu”.