s/y Calimera : Telakalla

Vuosi 2014 alkoi meillä siis siirtymällä telakalle. Olimme sopineet noston Carriacou marinen (http://www.carriacoumarine.com) kanssa torstaille klo 8.00 ja telakan laiturilla olikin meitä odottamassa henkilökuntaa. Täällä (kuten monessa muussakin paikassa Suomen ulkopuolella) veneet nostetaan lukkinostureilla ja vene ajetaankin ”uraan”, jonka reunoja nosturi voi ajaa. Ainoa yllätys oli se, että takastaagi piti löysätä – muuten se olisi ottanut kiinni nosturiin. Meillä menee kukonjalka biminin läpi ja virityksen purkaminen vaati hieman ihmettelyä, mutta onnistui lopulta ihan helposti.

Nostovaiheessa nosturin kuljettaja kyseli tarkkaan missä vetolaite on ja kun ei ollut sopivaa kuvaa esillä (ja nostopistetarrat olivat kyljissä jo haalistuneet niin, ettei niitä huomattu siinä vaiheessa) niin päätettiin sukeltamalla varmistaa, etteivät nostoliinat tule väärään kohtaan. Nopeasti selvisi, että kaikki oli ok ja vene saatiin nostettua. Plussaa telakalle siitä, että halusivat varmistaa asian eikä ilmassa ollut hätiköintiä tai Suomessa nosturikuskeille tyypillistä ”no niin, äkkiä nyt”-asennetta. Vene nousi mukavasti ylös ja yllättäen pohja ei ollut lainkaan niin huonossa kunnossa kuin oli pelätty. Pahimmassa kunnossa oli vesilinja sekä peräsimen ja kölin alaosa joihin on hankala ylettyä putsaamaan sukeltamalla.

Venetelakan kanssa oli sovittu pohjan pesusta ja he pesivätkin pohjan pieteetillä ja samalla kyljetkin saivat kunnon pesun ja vesilinjan parta katosi. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että kesken pesun peräsimen jostain välistä pakeni pieni rapu kun sen kotirauhaa näin törkeästi häirittiin. Vaikka emme tilanneetkaan pohjan hiomista niin telakan henkilökunta auttoi pohjan märkähiomisessa. Pesun ja hiomisen jälkeen vene siirrettiin pukeille kuivamaan. Tässä vaiheessa myös tuli lyhyt sadekuuro, joka myöhemmin paljastui koko telakka-ajan ainoaksi.

Olimme hankkineet maalit ja muut tarvikkeet jo aiemmin Grenadan pääsaarelta, joten saatoimme aloittaa työt heti kun pohja oli kuivanut. Olin jo aloittanut maalin sekoittamisen kun yksi telakan veijareista tuli katsomaan puuhaa ja katsoi tarpeelliseksi auttaa: tikulla sekoittamisen sijaan kannattaa isoissa purkeissa käyttää porakonetta, jossa on päässä vispilä. Maalipurkin kanteen tehdään reikä, josta vispilän akseli menee läpi ja sitten vain vispataan hetki. Nopeutti puuhaa ehkä parilla tunnilla...

Pohja tuli maalattua ja samalla Hanna putsasi kylkiä. Välillä joku telakan tyypeistä kävi juttelemassa mukavia, neuvomassa tai vain muuten vain laulamassa. Koko päivänä ei tullut enää vettä, joten maali pääsi kuivumaan hyvin. Hikisen päivän jälkeen palkitsi päästä suihkuun, vaikka lämmintä vettä ei tullutkaan. Telakan alueella on aiemmin ollut pieni hotelli, jonka nykyään jokseenkin rapistuneet huoneet ovat telakalla olijoiden käytössä. Illalla kävimme vielä telakan vieressä sijaitsevassa ravintolassa syömässä – ruoka oli ok ja tunnelma hyvin kansainvälinen. Myös uni tuli helposti pitkän päivän jälkeen.

Seuraavana aamuna pyysin telakan esimieheltä, että venetukia siirrettäisiin, jotta saisimme maalattua myös niiden alapuoliset kohdat. Tämä onnistui heti ja niinpä nekin maalattiin. Seuraavaksi siirryimme vahaukseen – molempien tehdessä samaa hommaa työ eteni nopeasti ja käytössä ollut teline auttoi toki myös paljon. Saimme vahauksen valmiiksi hyvissä ajoin ja odottelimme vain maalin lopullista asettumista, vaikka se tuntuikin jo kuivalta – näissä lämmöissä maali kuivaa aika nopeasti... Samalla kävin maksamassa laskun, joka oli verrattain huokea – täällä ei ainakaan huijattu purjehtijaa ja outoja lisämaksuja ei ollut.

Ennen meitä laskettiin viereinen ranskalaisvene, joka oli viettänyt telakalla 4 yötä. Tämän jälkeen oli meidän vuoro ja pian Calimera oli takaisin vesillä. Telakalla ollut brittipariskunta hämmästeli touhuamme ja kertoivat meillä ollaan nopein heidän näkemänsä veneen pohjan maalaus ja kylkien pesu- ja vahausoperaatio. No, saimme kaiken tehtyä, joten miksi sitä pidempää telakalla notkumaan. Ennen lähtöä ja lahdelle ankkuroitumista kävin vielä kirjautumassa telakalla olleessa tullipisteessä maasta ulos, joten pystyisimme seuraavana aamuna lähtemään suoraan St Vincentin Bequialle. Ankkuripaikkamme vieressä oli taas uusi suomalaisvene, Suvi 2, mutta emme enää jaksaneet lähteä tervehtimään heitä.

Voimme suositella Carriacou marinea lämpimästi myös muille – palvelu oli todella joustavaa, ilmapiiri oli mukava ja ystävällinen, hinnat läpinäkyvät ja edulliset. Telakalla on pieni kauppa, venetarvikeliike, kahvila, suihkut ja vessat, pyykinpesu, roskis, vaihtelevasti toimiva wlan sekä naapurissa asiallinen ravintola. Paikkaa on mitä ilmeisimmin parannettu viime vuosina ja se on jo suht viihtyisä ollakseen telakka. Ainoa miinus siitä, että sähköpistokkeita ei ollut montaa ja vesipistettäkään ei ollut suoraan veneen kohdalla. Meille näillä ei ollut niin merkitystä.