s/y Calimera : Porto ja Nazare

Povoa de Varzim osoittautui varsin mainioksi välietapiksi: suojainen satama, ystävällinen palvelu englanniksi sekä netin, veden ja sähkön sisältävä satamamaksu, joka on kuulemma koko Portugalin edullisin. Vaikka Povoan satama on siisti ja hyvin hoidettu, heti sataman aitojen ulkopuolella tilanne muuttuu. Melko törkyiselle hiekka-/pusikkokaistaleelle on leiriytynyt paikallisia karavaanareita lomanviettoon. Suomalaisesta näkövinkkelistä on mahdoton ymmärtää miten kukaan haluaisi moisella kaatopaikalla lomailla kun pelkkä ohikävely puistattaa.

Povoan satama - moderneissa laituriporteissa sormenjälkitunnistimet

Povoan rantaraittia

Satamasta keskustan suuntaan vievällä Povoan rantakadulla oli useampi kalastustarvikeliike, joista eräässä oli niin hyvä palvelu, että päätimme hankkia sieltä kalastusvälineet. Nyt Calimerassa on valmius kalastukseen ja hifistelijöinä meillä on kelalla peräti 600m dyneemaa. Suomessa pärjäsi siimalla, mutta täällä on kamat erilaiset... No, saapa nähdä mitä saaliita saadaan. Huomattiin myös, että Rapala on täällä vieheissä selkeä ykkösmerkki ja Marttiinin puukkoja on myynnissä Rapalan brändäyksellä vaikka kuinka.

Povoan yksi suurimpia plussia on myös suora metroyhteys Portoon (Povoan oma keskusta ei tarjoa suuria elämyksiä), jossa vietimmekin yhden päivän kierrellen kellareita portviinejä maistellen sekä kaupungilla pyörien. Portviinien valmistajilla on joen toisella puolella ilmeisesti yhä aktiivisessa käytössä olevat kellarit, jonne monet järjestävät turistikierroksia sisältäen erilaisia maistiaisia. Me tartuimme mahdollisuuteen ja kierrosta voi suositella. Taas tuli opittua uutta: nykyään on olemassa myös rose-versio, joka on aika erilainen, mutta helposti lähestyttävä ja raikas vaihtoehto. Teknisesti se ei ole perinteistä porttia, mutta tästä huolimatta Calimerasta löytyy nyt myös tätä vaihtoehtoa tawnyn ohella.

Mielenkiintoinen yksityiskohta portviinien valmistajiin liittyen on tausta: melkein puolet puljuista kun on tavalla tai toisella ollut muiden kuin portugalilaisten perustamia tai hallinnoimia. Tämä näkyy yhä niiden nimissä esim. juuri Offley. Samalla Portoa halkovan Douro-joen rannoilla on vielä useita perinteisiä aluksia, joilla on aikoinaan kuljetettu portviinien ainesosia yläjuoksulta kaupunkiin viinitehtaille valmistusta varten. Näissä aluksissa on tietenkin valmistajan nimet näkyvästi esillä.

Porto

Silta, josta Porto tunnetaan

Humpparyhmä, joka ei helteestä piitannut

Tasting

Jokunen tynnyri portviiniä kypsymässä

Tois pual jokkee, etualalla perinnealukset

Erilainen mäkki

Portossa tarkeni

Illalla Povoaan palatessamme löysimme vielä mukavan näköisen ravintolan metroaseman läheltä, minkä erikoisuus oli paikallinen jälkiruoka nimeltä rabanada. Kuvan perusteella luulimme niitä nugeteiksi, mutta tarjoilija kehotti malttamaan ruokailun ajaksi ja tilaamaan niitä jälkiruoaksi. Rabanada osoittautui munkin näköiseksi maustetuksi taikinapalleroksi, joka oli sisältä todella lötkö. Maku oli erikoinen mutta hyvä, kannattaa kokeilla jos tulee jossain vastaan! Muutenkin alueelle ominaista näyttäisi olevan paikalliset jälkiruokaerikoisuudet, edellisenä iltana sataman ravintolassa oltiin saatu jälkiruoaksi ”erilaista juustokakkua, jota on vaikea selittää”, ja hämmästys oli suuri kun se maisteltaessa osoittautui kuin mummun tekemäksi uunijussiksi kanelilla maustettuna.

Porto on aika suuri kaupunki ollakseen kuitenkin vain reilun 200 000 asukkaan keskittymä, mutta koko sen metropolialueella onkin jo reilusti yli 1 000 000 asukasta. Vaikka Porto on Portugalin toiseksi suurin kaupunki, on sen jalkapallojoukkue FC Porto maan selkeä ykkösjoukkue. Joukkue johtaa sarjaa puhtaalla pelillä ja on hallitseva mestari (3 vuotta putkeen). Koska lähellä oltiin ja Portolla oli peli lauantaina niin päätettiin tietenkin hankkia liput peliin. Lippuja olisi saanut tilattua netin kautta kohtuullisen kovaan hintaan, mutta Porton keskustassa on FC Porton fanimyymälä, josta myös sai lippuja edullisesti: 12-30eur/lippu. Matkaan tarttui liput seuraavan päivän peliin, FC Porton nimikkoskumppa, kortti ja vielä uusi lompakko paikallisen suosikkijoukkueemme väreissä.

FC Porton fanikamaa.

Seuraavana päivänä lähdimme taas metrolla ja sopivasti Povoan metron päätepysäkki on juuri FC Porton kotistadion. Matkalla tuli lipuntarkastajia peräti kahdesti ja kummasti löytyi jälleen muutama liputta matkustava. Täällä sakko on ilmeisesti 77€, joten kolmen liputta matkaavan pysäyttäminen kasvattaa kassaa jo yli 200€:lla. Lippusysteemi on toisaalta ihan kätevä: aluksi ostetaan pahvinen älykortti, jonne ladataan joku matka (meillä eestaas Portoon) ja se on voimassa niin pitkään kunnes se käytetään ja aktivointi tapahtuu asemalla keltaisiin lukijalaitteisiin, ei siis itse vaunussa. Me latasimme seuraavana päivänä aseman automaatista uudelleen matkat korteille ja hyvin toimi. Matka Portoon tai FC Porton kotistadionille maksoi alle 3€/naama/suunta ja kesti vajaan tunnin.

No, menimme siis katsomaan peliä ja hyvissä ajoin marssimme stadionille, joka todellakin oli aika iso – paikkoja oli yli 50 000 ja koko pytinki kasattiin vuoden 2004 EM-kisoja varten. Oma sisäänmeno löytyi helposti ja stadionilla olevasta fanikaupasta ostettiin vielä tyyny joukkeemme väreillä. Sitten vain turvatarkastuksen läpi sisään, mutta ei – mukana ollutta järjestelmäkameraa ei saanutkaan tuoda stadionille. Syy oli kuulemma se, että ”FC Porto ei tarvitse areenalleen sellaisia kameroita”. Yllättäen pokkarikamerat olivat ihan ok. No, onneksi areenalla oli ilmainen narikka, jonne pystyimme jättämään kielletyt välineet.

Itse stadikka oli suuri, mutta yllättävän selkeä. Vessoja oli paljon ja erilaisia nakkikiskojakin piisasi. Paikkamme oli suoraan pelaajien sisääntuloa vastapäätä, joskin aika korkealla. Plussana kyllä näimme pelin todella hyvin. Vastustajana Portolla oli Gil Vecente, joka oli paikallinen Saipa: välillä voi väläytellä, mutta paras sijoitus sarjassa on ollut viides. Olikin odotettavissa Porton selkeähkö voitto. Aluksi molemmat joukkueet lämmittelivät ja parin fanfaarin ja ilotulitteiden jälkeen alkoikin peli.

Itse peli ei tarjonnut suuria: molemmat joukkueet olivat vielä hieman kesäterässä ja joukkueiden tähdet eivät loistaneet. Ensimmäinen maali nähtiin aika nopeasti kun Porton sinänsä ihan asiallisen hyökkäyksen lopuksi maalivahti torjui pallon eteensä ja Porton pelaaja survoi pallon maalinedushässäkästä maaliin. Ei mikään kaunis maali, mutta stadionilla ei siitä piitattu: melu oli valtava ja kansa hurrasi. Seuraavakin maali oli samanlainen, mutta hieman tyylikkäämpi, joskaan todellisesta pallotaituruudesta ei voinut tässäkään oikein puhua. Koko ensimmäinen puoliaika oli selvää Porton hallintaa, mutta todellisia maalipaikkoja ei ollut montaa, mutta ne käytettiin hyvin.

Stadion ei ollut aivan täysi, mutta arvioimme noin ¾ kapasiteetista olleen käytössä, eli ehkä noin 35 000 - 40 000 katsojaa siis. Vierasjoukkueen fanikatsomo oli aika tyhjä, mutta muuten oli aika tasaisen täyttä. Stadionille ei saanut tuoda kunnon kameroiden lisäksi juomiakaan, mutta tämä ei haitannut takanamme ollutta veijaria, joka siemaili estoitta taskumattiaan. Lisäksi stadionolla ollut tupakointikielto ei tuntunut hetkauttavan paikallisia vaan sätkä paloi koko ajan. No, kotijoukkueen esitykset paikoin saivat aikaan hermostumista.

Toisen puoliajan aluksi vastustaja hyökkäsi selvästi agressiivisemmin, mutta räpeltämiseksi sekin meni lopulta ja Porto otti pelin hallintaan. Tilanteita oli harvakseltaan molemmilla, mutta lisämaaleja ei nähty. Kortteja annettiin Portolle pari: toinen taklauksesta ja toinen tuomarille mussuttamisesta. Näihin tuli tietenkin aika voimakas reaktio katsomosta. Hauska yksityiskohta Porton pelipaidasta: sen selässä lukee ylimpänä isolla paikallinen olutmerkki Super Bock ja sen alla pelaajan nimi. Äkkiseltään näytti siis siltä, että maalit teki sama tyyppi, Super Bock. Koko pelin ajan kotijoukkueen fanikatsomo piti yllä tunnelmaa ja meteliä riitti. No, lopulta kansa sai mitä halusi – Porto voitti. Voitto ei kuitenkaan ollut erityisen vakuuttava ainakaan näin suomalaisen erityisasiantuntijan silmin.

Ei ollut paitsio, mutta eipä tullut maaliakaan

Metro kotiin oli helppo ja pääsimme mukavasti takaisin veneelle. Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä iltapäivällä merelle ja vetää yön yli Nazaren satamaan noin 110nm päähän. Matkalle oli luvattu hyviä myötätuulia ja kohtuullista aallokkoa, joten lähdimme matkaan moottoritsekkauksen jälkeen klo 18.00. Satamassa tuuli oli ollut yllättävän voimakas, mutta merellä se laski heti hieman. Avasimme kuitenkin heti genuan ja otimme suunnan kohti Nazarea. Tuuli kuljetti Calimeraa 6-8 solmun vauhtia ja bonuksena kuu oli noussut, joten lähes täytenä se tarjoisi valoa yöksi kuin katulamppu. Kuu todellakin valaisi matkaamme hyvin aina noin klo 5 asti, jolloin se laski.

Portugalissa on ollut runsaasti kalastusmerkkejä ja niin nytkin. Vaikka otimme kurssin selvästi ulos rannasta niin merkkejä tuli eteen vielä yli 100m syvissäkin kohdissa.Pimeässä ne ovat erityisen haasteellisia ja yhdistettynä 2m aallokkoon jotain onnetonta tikkua tai kanisteria on hyvin vaikea havaita kuin vasta aivan vierestä. On se päiväsaikaankin haasteellista. Melkoista pujottelua silti.

Aamupäivällä aloimme lähestyä Nazaren lahtea ja viimeiset 10 mailia kestivät pidempään kun tuulikulma oli heikko ja edellytti reilua leikkaamista. No, Nazaren satamassa oli kirjojen mukaan yksityissatama, kalasatama sekä vierassatama, joista viimeisimpään olimme tilanneet Volvon varaosia. Satama on todella suojainen ja tultuamme sisäsatamaan sisään niin meille jo viittilöitiin yllättäen yksityissataman puolelta. Menimme lähemmäksi ja sieltä tarjottiin paikkaa, joten menimme sinne. Paikka oli hyvä aisapaikka keula tuuleen ja satamakundi tuli vielä ottamaan köydet vastaan.

Kävimme iltapäivällä katsomassa toisen sataman sekä hakemassa sieltä tilatun paketin ja huomasimme samalla, että Katariina, toinen suomalainen Maestro 35, oli siellä. Kävimme tervehtimässä heitä ja ihmettelemässä veneidemme erilaisuutta ollakseen kuitenkin samoja. Samalla kävi ilmi, että meidän satama on sekä edullisempi että raikkaampi ilman kalahajuja. Seuraavana päivänä Katariinakin vaihtoi samaan satamaan ja laituriin kuin mekin. Tuo päivä oli meille jännittävä: Volvon osa oli nyt oikea, mutta se oli hieman erilainen kuin moottorissa ollut osa. Tutkimme vanhaa osaa ja päättelimme, että sitä on modattu jossain vaiheessa ja samalla se on saanut hieman kärsiä, josta on tullut vuotokohta. Tämä vuotokohta taas ei ole paljastunut meille aiemmin vähäisen moottoriajon sekä meren vähäisen suolapitoisuuden takia.

No, pienen rämpyttelyn jälkeen saimme kuin saimmekin osan sopimaan ja vesiletkun liitettyä siihen. Osa ei ollut täysin liikkumaton, mutta niin kireä kuin oli mahdollista. Sitten koitti totuuden hetki – moottorin käynnistys. Kokeilimme konetta eri kierroksilla ja aiempaa vuotoa ei nyt enää ollut! Tyytyväisenä putsasimme pilssiä ja moottoria suolakerrostumista ja jäämme seuraamaan liitoksen pitävyyttä. Seuraavaksi menimme hetkeksi kaupungille syömään ja katsomaan paikkoja. Nazare on turistikylä, mutta lahdella on myös upea hiekkaranta, jonne aallot murtuivat kohisten. Samalla havaittiin, että aallonkorkeus on kasvanut ja tuuli voimistunut, joten jäämme satamaan vielä toviksi. Iltapäivällä vielä pesimme veneen kannen ja järjestelimme tavaroita sisällä. Illaksi Katariinan Ilkka ja Sinikka tulivat vielä vierailulle.

Seuraavana päivänä lähdimme taas tutustumaan kylään ja löysimme illalla puolivahingossa aivan loistavan ravintolan, jonka nimi vapaasti käännettynä 8-80. Menimme paikkaan ensisijaisesti syömään ja saimme mainion liha-annoksen: iso klimppi naudan filettä, joka oli esipaistettu ja tuotiin pöytään, tarjoilija viipaloi sen ja sitten saatiin kuuma kivi, jolla saimme paistaa viipaleet miten parhaaksi katsoimme. Myös kastikkeet toimivat hyvin ja toki annokseen kuului rankut ja vihanneksiakin, mutta liha oli mureaa ja todella hyvää.

Samassa paikassa oli vaatimaton 40 sivua pitkä viinilista, mutta todellinen yllätys oli gin&tonic-tarjonta: ginejä oli peräti 59 eri laatua. No, oli selvää, että nyt kokeillaan jotain uutta. Hiukan yllättäen GT:n tilaamisessa tuli yllättävä liusäkysymys kun tarjoilija halusi tietää millä maulla juoma tehdään. Nämä veijarit siis eivät niinkään sitruunaa sotkeneet mukaan vaan kaikki mausteet ja hedelmät toimivat ja sopivat ginistä riippuen. No, en siinä hädässä keksinyt muuta kuin omenan ja sillä tehtiinkin sitten Nordes-ginin pohjalle pöydässä GT, jossa oli omenan lisäksi myös minttua. Outo, mutta hyvä. Kallein G-vaihtoehto oli muuten joku nevöhööd Monkey 47:n erikoisversio.

Tämän jälkeen kävimme vielä sataman viereisessä GT-kuppilassa maistelemassa perinteisen kurkku-Hendricksin lisäksi mansikka/pippuri-mausteiset GT:t, jotka puolestaan oli rakennettu Bulldog-nimisen ginin päälle. Taas yllättävä maku, mutta toimi. Eli, jos yhtään on GT:n perään niin Portugalin Nazaressa nämä taidetaan ja valikoima on "kattava". Veijarit eivät todellakaan tarjonneet hana-GT:tä kuten laivalla vaan kohtuullisella pieteetillä valmistivat juomat ja se olikin oma ohjelmanumeronsa. Samassa kuppilassa soitti myös bändi, joka omien sanojensa mukaan soitti musiikkia laidasta laitaan ja todellakin: tuli oopperasta iskelmään, hevistä pop-klassikoihin. Ottivatpa välillä yleisöstäkin vokalistin. Hauskaa ja viihdyttävää jopa ulkomaalaisille, jotka eivät tajunneet juuri pitkistä välispiikeistä.

Loistavaa ruokaa!

Spot on - peräti 59 eri laatua giniä hyllyssä.

GT omenalla.

GT mansikoilla, pippureilla ja mintulla.

Nazaren lahden toisella laidalla on kukkula, jonka päällä kylä. Täältä ylhäältä on upeat maisemat alas sekä toki merelle. Kovakuntoisimmat ja nuukimmat pääsevät ylös teitä ja portaita pitkin, mutta laiskemmille on olemassa rinneratikka, joka kustantaa pari euroa eestaas/naama. Ylhäällä kannattaakin käydä jos tänne eksyy ja on yhtään aikaa. Meidän visiitillä yläkylässä oli lähestyvien vaalien johdosta erään puolueen ehdokkaat julistamassa omaa sanomaansa. Katukuvassa on muutenkin tulevat vaalit olleet todella näkyvästi esillä - autoja ajaa soittaen ehdokkaista tehtyjä lauluja?! Suomessa se veisi uskottavuuden ehdokkaalta, mutta täällä ei kai niin.

Alueelle on luvattu kohtuullisia tuulia, jotka eivät sinänsä haittaa, mutta niiden tuoma korkea aallokko, 2,5-3m tai ylikin, on myrkkyä. Se tekee purjehtimisesta paitsi haasteellista niin myös raskasta. Meillä ei pakottavaa kiirettä ole, joten odotetaan sopivampia olosuhteita jatkaa matkaa. Seuraavaksi varmaan Penichen ohi Cascaisiin tai johonkin muuhun Lissabonin lähellä olevaan satamaan. Sieltä sitten Sinekseen, josta suoraan Madeiralle tai Portugalin rantoja etelään kelistä ja fiiliksestä riippuen. Tänne on myös luvattu loppuviikoksi todellisia helteitä (yli 30´c), vaikka kylmää ei toki ole nytkään ollut. Merivesi on kuitenkin viilentänyt merellä ja erityisesti yöllä on ollut kosteaa ja viileää.