Biskaja

Camaretissa nukuimme pitkään, jotta lähtisimme levänneinä matkaan. Kävimme suihkussa, tarkistimme säät ja laitoimme veneen ylityskuntoon. Lopuksi täytimme vesi- ja polttoainetankit, kertasimme turvavälineiden sijainnit ja käytön ja irroitimme köydet iltapäivällä klo 16.30. Biskajalle meille oli luvattu maltillisia myötätuulia, jotka voimistuisivat vasta noin 50nm Espanjan rannikosta. Aluksi pääsimmekin hyvin sivutuulessa ulos Brestin edustalta, mutta jo loppuillasta oli pakko startata kone. Koneella ajelimmekin koko yön ja seuraavan päivän. Yö oli todella kostea ja kansi oli hyvin märkä.

Seuraavana päivänä saimme seuraksi delffiineitä sekä pallopäävalaita. Teimme myös havainnon aamuhämärässä jostain isommasta valaasta, mutta laji ja todellinen koko jäi epäselväksi. Aurinko paistoi ja päivä oli lämmin. Seuraava yö puolestaan oli kuiva ja jopa lämmin – täysin erilainen kuin ensimmäinen. Yöllä teimme hauskan havainnon: vedessä oli jotain fluorosoivaa levää, jolloin veneen ympärillä uineet delffiinit näyttivät kuin valaistuilta ohjuksilta vedessä ja niitä sinkoili joka puolella veneen edestä, takaa ja ali.

Nakit ja muusi, evästä Biskajalla

Salamatkustaja yli 100nm päässä lähimmästä rannasta

Auringonlasku

Koska tuuli oli yhä todella heikko 2-3m/s niin jatkoimme koneella vielä seuraavankin (3.) päivän, kunnes tuuli alkoi viriämään ja samalla myös muodostumaan terävämpiä aaltoja – lähestyimme siis Espanjaa. Tässä vaiheessa Volvo sammutettiin lähes 40 tuntia kestäneen yhtäjaksoisen ajon jälkeen ja jatkettiin purjeilla. Saimmekin kohtuullisen hyvän vauhdin ja näytti siltä, että pääsemme hyvin La Corunaan. Olimme myös harkinneet muita satamia eri tuuliolojen takia. Saimme myös satelliittipuhelimeen tuulitietoja ja pienen harkinnan jälkeen päätimme jatkaa samaan suuntaan, sillä sen hetkinen meno oli vielä varsin hyvää.

Tuuli voimistui odotetusti ja aallotkin kasvoivat, mutta vastasimme tähän reivaamalla hieman genuaa, jolloin meno pysyi rauhallisena ja vauhti oli silti kohtuullista. Jossain välissä alkuiltaa teimme varman havainnon maasta ja sitten alkoikin näkyä muita aluksia, lähinnä rahtilaivoja ja joku kalastusalus. La Corunan lahdella tuuli sitten alkoi heiketä ja viimeiset mailit ajettiin koneella, kunnes pääsimme satamaan klo 3. Biskaja oli nyt ylitetty! Matkaa kertyi reilut 350 mailia ja aikaa meni 58h, eli keskinopeus oli vähän yli 6 solmua - aika hyvin.

La Corunan satama (Marina La Coruna) oli hämmentävän tyhjä ja ihmettelimme sitä aluksi. Yöllä bongasin satamasta myös s/y Homelessin, jotka kuitenkin jo jatkoivat matkaa aikaisin samana aamuna. Seuraavana aamuna tunnistettiin naapurilaiturista Kalervojen Marisol, mutta muita suomalaisia ei ollutkaan. Kiersimme hieman kaupungilla ensimmäisenä iltana ja löysimme vahingossa yhdistetyn liha/juustokaupan sekä ravintolan. Täällä saimme palvelua englanniksi ja päädyimmekin maistelemaan vadillisen paikallisia kinkkuja sekä juustoja. Ei ollut lainkaan paha rasti.

Meillä on tarkoitus viettää La Corunassa pari päivää ja jatkaa sitten etelään Camarinakseen. Haluamme myös kokeilla täällä jossain ankkuripaikkoja.

Muutamia huomioita ylityksestä:

• keli oli aika hyvä ja aallokko maltillinen, korkeaa aallokkoa ei huomaa kuin vasta matalammassa vedessä, missä aallonpituus laskee
• yöt olivat yllättävän kirkkaita ja pilvettömiä, ensimmäisen yön jälkeen myös kuivia
• valaat eivät jääneet kiertämään veneen ympärille vaan ohittivat veneen
• delffiineitä oli paljon ja vähän väliä temppuilemassa veneen ympärillä
• merellä oli Espanjan rannikon lähettyvillä enemmän roinaa, mutta ei mitenkään paljon
• kone toimi täydellisesti, vaikka sille tuli arvatenkin historian pisin yhtäjaksoinen käyttö
• eväitä jäi paljon yli, mutta hyvä niin
  
  
  
  

  

  La Corunassa, taustalla Marisol

  
  

  

  Uimakisa alkaa

  
  

  

  Pientä purtavaa paikallisessa - toimi!

  
  

  

  La Corunan aallonmurtajan maamerkki - se on oikeasti talo