s/y Calimera : Brest - ei kahta ilman kolmatta

Roscoffissa vielä tarkistimme diesel-tankin tilanteen. Avasimme huoltoluukun ja taskulampulla tähyilimme tilannetta. Pientä töhköä näkyi hieman, mutta ei mitään hälyttävää niiltä osilta minne taskulampun valo ylsi. Imaisimme öljypumpulla näkyvät töhköt pois pulloon, mutta pois imetty diesel vaikutti kuitenkin ihan kunnolliselta. Lopuksi päätimme vielä käsikopelolla ohjata letkun imupään sinne osaan tankkia, mistä lähtee letkut koneelle ja aloimme pumpata. Täältähän löytyi varsinainen päävoitto: mustaa töhköä saatiin ulos parin pullon täydeltä, ja tässä taisi olla ainakin osa syyllinen moottoriongelmiimme.

Jokaisessa pullossa Dieseliä tankista, kirkastui muutaman litran jälkeen selvästi

Lähdimme Roscoffista kohti Brestiä, kolmas yritys päästä Brestiin siis kaikkiaan. Katsoimme, että meidän tarvisi lähteä aamulla hetki koneen avittamina, kunnes saisimme hyvin sivutuulen ja myöhemmin myötätuulen Chenal du fourin kapeikkoon, missä ajoitus on tärkeä virtojen takia . No, pian satamasta poistumisen jälkeen vasta-aallokko sekä -tuuli oli jo aika kovaa, mutta tätä kesti vain hetken kunnes saimme paremman kulman ja saimme purjeet auki ja koneen pois päältä. Tässä mennessä olikin varsin mukavaa – tuuli oli riittävä, vauhti hyvä ja kelikin aurinkoinen. Aikataulullisesti etenimme ihan hyvin ja iltapäivällä saimme seuraa ensin pyöriäisistä ja sitten delffiineistä, joita riittikin. Katsotaan jos saadaan joku video ladattua.

Iltapäivällä hyvin edennyt matka kuitenkin hidastui merkittävästi vastavirrasta ja tuulen heikentymisestä johtuen, joten päädyimmekin Chenal du fouriin hieman arvioitua myöhemmin, mutta hyvin myötäiseen virtaan kuitenkin, vastaiseen sitä ei kannata yrittää. Huonoa tässä oli se, että alkoi jo hämärtää ja matkaa Camaretinkin satamaan oli vielä melkoisesti. Väylä oli kuitenkin kohtuullisen hyvin valaistu, eli merimerkeissä oli vilkkuvalot. Kello taisi olla 23 kun mietimme menemmekö Camaretin satamaan (silloin noin 7 mailin päässä) vaiko Brestiin (noin 15 mailin päässä). Koska rantautuminen tulisi olemaan pimeässä, päätimme mennä suurempaan ja mahdollisesti paremmin valaistuun Brestiin.

Aikamme vielä menimme purjeilla kunnes noin 5 mailia ennen Brestiä olevassa kapeassa salmessa alkoi vastavirta voittaa purjeiden tehon heikossa tuulessa ja katsoimme paremmaksi jatkaa loppumatka koneella. Starttasimme koneen, mutta sehän ei käynnistynytkään. Hyvin aamulla toiminut kone oli taas sökö. No, muutamalla pidemmällä starttausyrityksellä saimme koneen käyntiin, mutta kierroksia se ei antanut vanhaan malliin. Tärkeintä oli kuitenkin se, että saimme pikaisesti laitettua vaihteen päälle ja pääsimme etenemään salmessa pois matalikon läheisyydestä.

Ajomatka ei ollut pitkä, mutta se tuntui pitkältä kun aina muutaman minuutin välein kone pudotti kierroksia ja uhkasi sammua, kunnes lisäkaasulla nosti taas kierrokset. Toivoimme luonnollisesti sen jaksavan vielä Brestiin asti. Tässä vaiheessa myös päätimme, että menemme Brestin lähempään satamaan, joka vaikutti tilavalta ja jonne rantautuminen onnistuisi mahdollisesti myös purjein. Pääsimme kuin pääsimmekin satamaan ja pikaisella päätöksellä menimme helpolle kylkikiinnityspaikalle ja saimme köydet kiinni klo 2.00 yöllä. Plussaa oli se, että nyt olimme jo Brestissä, josta a) saa todennäköisemmin paremmin apua moottoriongelmiin ja b) pääsee suoraan Biskajalle ja Espanjaan.

Aamulla kävin korjaamassa köysiä paremmin ja huomasin suomalaisen Pantheran olevan vastapäätä tankkauslaiturilla. Heillä oli jo suunta Biskajan yli ja heidän perässään lähti myös ahvenanmaalainen Colomba. Päivällä avasimme konekopan ja ihmettelimme vikaa kunnes katsoimme Roscoffin ”korjaajien” räpeltämää letkua: se valui dieseliä ja siinä oli halkeama. 400€:n korjaus ei ollut kovinkaan kummoinen vaan veijarit saivat aikaan melkeinpä enemmän vahinkoa kuin hyötyä ja suolaiseen hintaan. Aiemmat korjaajat ovat olleet sekä halvempia että parempia.

Selvitimme päivällä satamassa mahdollisuutta korjaukselle ja koska kukaan ei samana päivänä päässyt paikalle niin lähdimme taksilla Brestin toisen sataman luo, jossa sijaitsevat käytännössä alueen kaikki venetarvike ja -huoltoliikkeet. Kaappasimme vielä veneeltä matkaan vuotavan letkun ja painelimme Pantherankin suosittelemaan huoltoliikkeeseen Brest Marine Serviceen. Siellä paikan isäntä otti letkun vastaan ja lupasi korjata tunnin sisään. Tällä aikaa kiertelimme alueen muut venetarvikeliikkeet, joita oli useampi ja eräässä varsinkin hyvä ja laaja valikoima vaikka mitä. Tunnin päästä marssimme liikkeeseen takaisin ja kas – saimme uuden letkun ja hinta oli peräti 10 euroa.

Samassa liikkeessä oli myös uusia moottoreita kaupan ja kerroimme tarkemmin tilanteestamme ja päädyimme siihen, että veneeseemme sopisi parhaiten uusi Betan Kubota-pohjainen moottori. Paikan pitäjä antoi esitteet ja alustavan hinta-arvion, joka oli varsin kohtuullinen, mutta todellinen yllätys oli aikataulu: koko homma onnistuisi viikossa. Päätimmekin, että siirrämme veneen tähän Brestin toiseen satamaan ja katsotaan sitten mitä tehdään ja samalla vielä voidaan varmistaa, että kone mahtuu samaan tilaan.

Veneellä odotti pienoinen yllätys, sillä irroitetun polttoaineletkun päästä olikin valunut melkoisesti dieseliä pilssiin, tarkalleen noin 30 litraa, jotka sitten imettiin öljynvaihtopumpulla kanistereihin ja keräyspisteeseen. Lopuksi saimme myös öljynvaihtopumpun rikki, joten tappioitta ei selvitty nytkään. No, letku kiinni, ilmaus ja kokeilemaan starttia. Kone käynnistyikin heti ja vaihdettiin yöksi parempaan aisapaikkaan. Illalla ravintolassa kieputtelimme moottoriesitettä ja Volvon vanhaa esitettä – uusi kone on hieman Volvoa pienempi, mutta modernimpi ja todennäköisesti luotettavampi. Teimme päätöksen – vaihdetaan kone.

Seuraavana aamuna ajelimme koneella Brestin toiseen satamaan (Moulin Blanc) ja marssimme samantien huoltoliikkeeseen. Omistaja lupasi tulla veneellemme tunnin kulutta katsomaan mitat, mutta kun häntä ei kuulunut niin kävimme iltapäivällä kysymässä tilannetta. Omistajan vaimo ei ollutkaan saapunut liikkeeseen, joten hän ei ollut päässyt lähtemään, mutta tulisi pian veneellemme. Veijari tulikin pian veneelle ja konetilaa tutkittuaan tuli siihen tulokseen, että uusi moottori mahtuu ja hän voisi jopa hyvittää hieman vanhasta koneesta.

Kaikki vaikutti varsin hyvältä kunnes tiedustelin tarkemmin aikataulua, sillä vene pitäisi nostaa asennuksessa uutta suurempaa jäähdytysveden läpivientiä varten. Tällöin tilanne kääntyikin: kuulemma uutta moottoria joutuu odottamaan 2-3 viikkoa ja sitten voidaan asentaa – koneita ei ollut Ranskassa varastossa yhtään ja maahantuojalla kaikki on lomalla koko elokuun. Tämähän ei sopinut tietenkään meille vaan keskustelimme tilanteen kiireellisyydestä hetken ja mies lähti selvittelemään josko jostain löytyisi nopeammin konetta. Lähdimme myös itse metsästämään alueelta uutta moottoria (lähinnä Kubota-pohjaista tietäen sen sopivan), mutta kukaan ei pystynyt toimittamaan ja asentamaan konetta järkevässä ajassa.

Päätimme silloin, että hyödynnämme keli-ikkunan ja lähdemme Biskajalle toivoen Espanjassa parempaa onnea. Kävin vielä illalla kaikki edellisen kuukauden aikana kosketut liitokset läpi ja vaihdoin suodattimet, jolloin kävi ilmi, että polttoaineen karkeasuodattimesta puuttui yksi o-rengas. Jossain välissä suodattimien vaihtorumbassa se oli jäänyt pois. Ilmasin koneen ja se käynnistyi mukavasti. Hankimme riittävästi evästä mukaan ja lähdimme Camaretiin, jotta olisimme seuraavana päivänä paremmassa paikassa lähtöä varten ja saisimme myös kokeilla hieman konetta. Kone toimi hyvin ja rantauduimme Camaretin satamaan hieman klo 22 jälkeen.