s/y Calimera : Galicia

La Coruna kuuluu Galiciaan, joka on siis alue luoteis-Espanjassa. Alueelle on tyypillistä paitsi korkeat vuoristoiset maisemat niin myös joet sekä lahdet eli ”riat”. Tästä johtuen alueella on paljon ankkuroitumiseen soveltuvia lahtia sekä toki myös ihan satamiakin. La Corunasta lähtiessä päätimme mennä Camarinakseen, jossa olisi mahdollista ankkuroitua tai mennä satamaan. Matkaa oli noin 50 mailia, jotka taittuivat mukavasti aurinkoisessa säässä. Välillä pääsimme purjeella, välillä piti mennä koneella kunnes lopuksi tuuli loppui kokonaan. Pääsimme Camarinakseen klo 20 ja päätimme mennä satamaan, jossa oli iloiseksi yllätykseksi myös s/y Homeless. Sataman henkilökunta oli avulias, mutta hieman yli-innokas kiinnittelemään köysiä. Saimme veneen kuitenkin hyvin kiinni.

Maailman vanhin yhä toiminnassa oleva majakka La Corunan edustalla

Paikallista maisemaa

Camarinasin eväitä

Satamassa oli venekerhon ravintola, jonne päädyimme ruokailemaan – tällä kertaa kapteenin mustekala-annos osoittautui heikoksi, mutta varakipparin valkosipulikanat olivat erityisen meheviä ja todella hyvin maustetut. Illalla Homelessin porukka tuli vielä hetkeksi veneelle istumaan iltaa. Seuraava päivä sitten levättiin ja ihmeteltiin maastopaloja sekä lahdelta sammutusvettä hakevia lentokoneita. Homelessin lähdettyä saimmekin seuraa s/y Mantalta kun Hanski tuli kumiveneellä käymään kylillä. He olivat puolestaan ankkurissa lahdella. Illalla vielä kävimme toisessa ravintolassa syömässä, mutta tämäkin oli hieman heikko esitys.

Seuraavana päivänä kävimme kaupoissa hakemassa veneelle täydennystä ja lähdimme Finisterren itäpuolelle, jossa s/y Homeless olikin jo ankkurissa. Camarinaksessa oli lämmin ja tyyni päivä, mutta jo lahden edustalla alkoi tuulla niin, että saimme purjeet käyttöön. Tätä riemua kesti ehkä noin 30 min kunnes tuuli loppui yhtä yllättäen kuin oli alkanutkin. Samalla myös tuli kuin tyhjästä todella sakea sumu. No, kerättiin purjeet ja startattiin Volvo. Tuuli voimistui hetkellisesti, mutta tuntui myös pyörivän oudosti ja samalla myös aallokkokin tuntui vaihtelevan todella paljon.

Camarinas, taustalla tuulimyllyjä rivissä

Camarinasin ankkuripaikka

Sumua

Finisterre tulee esiin sumusta

Finisterre ilman sumua

Finisterre, tuo aikoinaan maailman loppuna tunnettu niemenkärki (manner-Euroopan läntisin paikka) ei tarjonnut kummoisiakaan näkymiä meille, mutta sen ohitettua ja käännyttyämme itään sumusta näkyi ensiksi kuin tyhjässä leijuva rakennus ja sitten vuori ja lopuksi näkyvyys olikin täysin normaali ja sumu oli kadonnut. Käänsimme keulan kohti Finisterren sataman takana olevaa lahtea, jossa olikin jo useampi vene ankkurissa. Ankkuroiduimme itse noin 10 metriin ja laitoimme noin 35 metriä ketjua ulos. Ankkuri tuntui kiinnittyvän hyvin ja olimme valmiita ensimmäiseen yöhön ankkurissa.

Illalla tuuli alkoi voimistua ja puuskissa olikin tehoa, parhaimmillaan lähenteli 15 m/s, mutta ankkuri piti hyvin. Laitoimme ankkurivahdin päälle, mutta vene pysyi hyvin paikoillaan vaikka tuulen vaihdellessa kiersikin hieman ankkuripaikkaa. Seuraavana päivänä oli ajatuksena mennä grillaamaan vastapäiselle hiekkarannalle ja niinpä kävimme kumiveneellä ensin kylillä ja ostoksilla ja sitten takaisin veneelle ja tuulen rauhoituttua hieman mentiin s/y Homelessin porukan kanssa rannalle grillaamaan vartaita ja paikallisia makkaroita. Tämä toimi oikein mainiosti hyvänä harjoituksena Karibiaa varten – pitää yrittää jatkossakin löytää vastaavia grillauspaikkoja.

Ny rillataan! Taustalla Calimera ankkurissa.

Ankkurissa

Transportaatiovälineet veneeltä rannalle

Kumiveneet jäivät kuiville kun tuli laskuvesi

Seuraavana päivänä nukuimme taas mukavasti ja päätimme jatkaa Murokseen, jossa olisi satama sekä ankkuroitumismahdollisuus. Tällä kertaa meillä oli hyvä sivumyötäinen tuuli ja pääsimmekin pelkällä genualla todella nopeasti Muroksen lahdelle, josta sitten köröttelimme koneella viimeiset mailit satamaan, sillä lahdella vallinnut tuuli ei houkutellut ankkuriin. Satama on uusi ja yhä hieman keskeneräinen sekä verrattain tyhjä. Satamakapteeni näytti meille paikan ja samalla huomattiin, että satamassa olikin jo s/y Manta. Illalla laitettiin satamassa pyykit ja lähdettiin Mantan porukan kanssa etsimään kuppilaa, jossa näytettäisiin Suomi-Espanja jalkapallopeli. Satamakonttorista kerrottiin, että parissa lähimmässä paikassa yleensä näytetään jalkapalloa, ja evästettiin vielä rohkaisevilla sanoilla: ”You will loose!” (palattuamme pelin jälkeen jouduimme myöntämään samaiselle kaverille Suomen hävinneen kahdella maalilla, jolloin hän totesti kannustavasti, että sehän meni hyvin sitten).

Vaikka ottelusta oli kuultu jo monta päivää spekulointia paikallisesta radiosta, ei yllättäen kuppiloissa ollut tungosta peliä katsomaan. No, tämä ei meitä haitannut. Peli ei sinänsä enempää kommentointia edellytä, mutta erään toisen asiakkaan toiminta kylläkin: hän karjaisi jossain välissä matkalla vessaan ”Vamos España!” ja kuultuaan meidän olevan Suomesta kertoi espanjaksi ilmeisen hassun tarinan islantilaisesta, joka jäi meille hieman epäselväksi. No, poistuessaan mies karjaisi ”Vamos Finlandia!”

Seuraavana päivänä paikallislehdissä oli ottelusta monta aukeamaa tarinaa, mutta huomio kiinnittyi lähinnä muutaman seikkaan: Casillasin 150. peli, espanjalaisten ylivertainen pallonhallinta (80%) sekä voitto. Suomen pelaajista niin ottelussa kuin lehdessäkin sai ylivertaisesti eniten huomiota Teemu Pukki, joka paikalliseen tapaan lausutaan ”pukii”, sekä maalivahti Mäenpää. No, tulipa nähtyä.

Seuraavana päivänä päätimme lähteä hieman kiertelemään maastoa tarkoituksena löytää vuorilta oreganoa ja minttua. Rannalla lämpötila pysyy auringosta huolimatta reilun 20 asteen tuntumassa, mutta korkeammalla tai vähän sisempänä, minne tulli ei osu, lämpö nousee hetkessä noin 30 asteeseen. Maisemat olivat mainiot ja kävely mielenkiintoinen, mutta toivottuja kasveja ei oikein löytynyt. Lopulta hieman yllättäen löysimme minttua lähellä asutusta ja poimimmekin nipun mukaan – saadaan vielä hyvät mojitot! Paluumatkalla kävimme vielä ravintolassa, jossa otimme tuhdit annokset kinkkua, juustoa ja mustekalaa. Nyt setti oli onnistunut, joskin yllättävän runsas.

Illalla kävi ilmi, että Volvoon tilatut varaosat ovatkin jo saapuneet Bayonaan, joten se lienee seuraava satamamme. Bayona jäänee myös viimeiseksi satamaksi Espanjassa, sillä sen jälkeen siirrymme jo Portugaliin. Portugalissa on tarkoitus viettää loppukuu ja jatkaa sitten Madeiralle.

Galicia on osoittautunut hienoksi alueeksi, maisemat ovat upeat – vuoria, hiekkarantoja, turkoosia vettä, rauhallisia ankkuripaikkoja, mukavia pikkukyliä jne. Myös ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja heikollakin espanjalla pärjää, vaikka paljon puhutaan (heikkoa) englantia. Täällä voisi viettää pidempäänkin eri poukamia kierrellen, sillä Portugalissa ei vastaavia ole tarjolla.