Cascais & Sines

Briefly in English:

We left Nazare and headed past Peniche to Cascais, where we anchored instead of going in to the harbour. There were many other boats as well nad just a little wind. We stayed there for the night and in the morning we wnet in to the harbour. Cascais harbour is very nice with good services but also fairly expensive. On the other hand – every boat gets a welcome bottle of wine.

From Cascais it was easy to get to Lisbon with the train (just 30min) and we ended up doing a day trip there. Early on the next morning we left Cascais and motorsailed to Sines. The captain's parents came there for few days and the idea was to go to Madeira from Sines. However, the winds have been from east for the last few days and the same will continue for the middle of next week so we will be spending a little more time in Sines than planned. Nevertheless – weather is ok, some showers every now and then but warm and sun is shining occasionally.

Nazaresta lähdimme suunnitelman mukaan Penichen ohi Cascaisiin, jonne saavuimme vielä mukavasti valoisaan aikaan. Olimme ajatelleet mennä satamaan, mutta ankkuripaikka vaikutti houkuttelevalta ja toisaalta satama olisisi toistaiseksi reissun kallein, joten päätimmekin ankkuroitua yhdeksi yöksi. Ankkuri tarttui hyvin kiinni ja jäimme kannelle ihailemaan auringonlaskua. Laitoimme veneellä illallisen ja menimme nukkumaan. Yöllä heräsin ankkurivahdin hälytykseen ja kävi ilmi, että tuuli oli loppunut lähes totaalisesti ja vene siirtynyt hieman. Tästä sitten tabletin herkkä ankkurivahtisovellus oli alkanut huutamaan. Plotterin ankkurivahdissa oli ollut parempi suoja-alue.

Aamulla herättyämme huomasimme, että Homelessin miehistöltä oli tullut viesti – he olivat saapuneet aamuyöllä Cascaisiin ankkuriin ja kyselivät meidän sijaintia. Hölmistyneenä menimme kannelle katsomaan ympärille ja yllättäen pieni punainen vene löytykin aivan vierestämme ankkurista – eivät olleet huomanneet meitä pimeässä. Olimme päättäneet mennä samana päivänä Lissaboniin (Cascaisista menee suora juna Lissaboniin) ja sitä varten oli helpompi olla satamassa. Nostimme ankkurin (nousi hyvin), koukkasimme Homelesssin vierestä muutamien tervehdyshuutojen kera ja menimme Cascaisin sataman polttoainelaituriin.

Saattajat tulivat taas merellä viereen

Cascaisin lahdella ankkurissa

Aamulla Cascaisissa: ensimmäinen vene vasemmalta s/y Homeless

Bossin kisakalikka, vastaavalla (joskin toisella) tehtiin legendaarinen keel walk..

Cascaisin satamassa saapuvat veneet tulevat ensin polttoainelaituriin tai sen jatkeeseen, josta pääsee satamakonttoriin, jossa puolestaan hoidetaan sisäänkirjaus ja osoitetaan venepaikka. Me tankkasimme samalla veneen polttoainetankin täyteen dieseliä (hinta 1,45€/l). Satamamaksu puolestaan maksetaan vasta lähtiessä. Huominarvoista oli se, että satamaan kirjautuessa saa tervetuloviinipullon ja satamaan voi kirjautua lyhyemmäksikin aikaaa esim 6h (tällöinkin saa saman pullon). Saimme sataman toiselta sivulta hyvän aisapaikan ja pian tämän jälkeen lähdimmekin Cascaisin keskustan kautta junalla Lissaboniin.

Junia lähti noin 15min välein ja matka kesti noin 30min, eli yhteys on helppo ja nopea. Tätä voi myös kutsua rantaradaksi, sillä junasta oli paljolti merinäköala. Junalippu oli teknisesti samanlainen kuin Portossa, mutta erilainen kuitenkin, eli niitä Porton lippuja ei voinut ladata tässä vaan jouduimme hankkimaan uudet. Niin tai näin, junamatka eestaas Lissaboniin maksoi alle 5€/hlö. Myös täällä tuli lipuntarkastaja.

Lissaboniin päästyämme olimme hetken ihmeissämme kun selkeää keskustaa ei löytynyt, mutta toki paikalllinen aleksi kaikkine kauppoineen löydettiin. Jos Cascaisissa oli ollut lämmin niin Lissabonissa oli todellinen helle – täällä ei juuri ilma vaihtunut ja kuumuus miltei pakotti ostoksille ilmastoituihin liikkeisiin. No, saldoksi tuli jokunen paita. Paluumatkan juna-asemalle kävelimme joen reunustaa kävellen, mikä tuntui olevan paikallistenkin mieleen, rantapenkereillä lötkötti väkeä runsain määrin. Lissabonissa olisi varmasti saanut kulutettua paljon enemmänkin aikaa, mutta helle vei suurimman innon. Täpötäysi museoraitiovaunu helteellä ei myöskään innostanut.

Cascaisin ankkurilahti

Lissabon

Lissabon

Lissabon ja jokunen kajakki museon edessä

Cascaisilainen poliisiauto. Minne ne roistot laitetaan - takakonttiin vai pelkääjän paikalle?!

Cascaisissa kävimme vielä pikaisesti kaupoissa sekä paikallisen mäkkärin kautta kokeilemassa Portugalin erikoisannoksia bifanoita– ihan ok, muttei mitenkään ihmeellistä. Sitten veneellä pienet valmistelut seuraavan päivän aikaista lähtöä varten ja illalla Homelessin porukka tuli vielä käymään.

Cascaisissa olisi toki viihtynyt paljon pidempäänkin, kylä on hieman turistimainen (ja hinnat sen mukaiset, Suomen tasoa), mutta kuitenkin paljon virikkeitä ja palveluita. Halusimme kuitenkin lähteä Sinekseen, sillä nykyiset olemattomat tuulet olisivat kääntymässä vastaiseksi ja Sinekseen oli tulossa kapteenin vanhemmat käymään. Cascaisin satamamaksua suorittaessa kävi ilmi, että hinnaston hintoihin lisättiin vielä verot, jolloin meille hinta oli 44€/yö. Täällä sesonkin vaihtuu 1.10. eli syyskuun jälkeen satamamaksu onkin enää 22€/yö. Niin tai näin, Cascais oli siisti ja hyvä satama, ehkä paras tähän mennessä.

Cascais

Cascais

Maisemaa Portugalin rannikolla

Matka Sinekseen ei ihmeitä tarjonnut – painelimme koneella ja välillä otimme purjeita avuksi, mutta tuuli pysyi hyvin heikkona. Delfiinit tulivat taas ja erilaisia kalamerkkejä riitti pujoteltavaksi. Saavuimme Sinekseen valoisaan aikaan ja yllätyimme kuinka tyhjä satama oli. Satamakirjoissa neuvotaan menemään polttoainelaituriin joka toimii samalla myös vastaanottolaiturina ja sieltä satamakonttoriin saadakseen paikan, mutta meidät ohjattiin suoraan aisapaikalle. Palvelu oli ystävällistä ja kävi ilmi, että täällä on vartiointi 24/7. Satamamaksu täällä on 22€/yö, joskin viikon saisi 6 yön hinnalla.

Satama on sisemmän aallonmurtajan suojassa ja samassa pohjukassa voi olla myös ankkurissa, kuten pari venettä olikin ennen tuulien voimistumista. Johonkin lisähintaan ankkuripaikatkin voivat käyttää sataman fasiliteetteja. No, satama on varsin asiallinen ja hyvä paikka odottaa kelejä Madeiralle. Meillä oli ajatuksissa lähteä Madeiralle kuun lopussa, mutta pari päivää on ollut voimakkaita etelätuulia, jotka ovat myös saaneet allokon nousemaan. Tämä näkyy satamassa siinä, että veneet vellovat ja nykivät. Hieman epämiellyttävää ja meluisaa, muutama joustinkin on napsahtanut poikki. Samalla saimme myös sateita.

Emme kuitenkaan valita – olemme satamassa, ulkona on lämmin ja meillä on netti, paljon dvd-leffoja sekä kirjoja. Toki veneessä olisi paljon kaikkia huoltotöitäkin jos aika tulee tylsäksi, mutta jatkuva nykiminen tekee siitä hankalaa. Täällä on aika vähän vierasveneitä, alle 10, mutta kaikki tuntuvat odottavan parempia kelejä. Täällä kävi yksi hollantilainen Swan 56 kääntymässä, mutta se jatkoi matkaansa Gibraltarille sekä suomalainen Lagoon 440 (s/y Paradise), jonka porukkaan ei valitettavasti saatu kontaktia. Muutoin satamassa on parin irlaintilaisen, hollantilaisen ja saksalaisen venekunnan lisäksi yksittäiset edustukset Espanjasta, Norjasta, Kanadasta ja Suomesta.

Sines

Sines

Muurigekko?

Hanna ja trendikäs Vespa Sinesin linnoituksen vieressä

Sines ei kaupunkina ole ihmeinen: verrattain pieni, olematon vanha kaupunki, vähän palveluita sekä kaikki suuremmat kaupat sijaitsevat vähän syrjässä, mutta kävelymatkan päässä (ainakin meidän mielestämme). Sines lienee parhaiten tunnettu siitä, että se on Vasco da Gaman synnyinkaupunki. Kaupungin sankarille onkin pystytetty linnoituksen viereen patsas, hänen mukaansa on nimetty katuja, kouluja jne. Kävimme katsomassa ilmaisen museon (sijaitsee linnoituksessa), mutta se ei ollut kummoinen. Ravintolat ovat enemmänkin kuppiloita, ja jouduimme turvautumaan nettii löytääksemme paikkoja mistä saisi oikeaa ruokaa. Löytyikin eräs Tripadvisorissa paljon kehuttu paikka, Adeca de Sines, ja suunnistimme sinne. Paikka oli pienen pieni eikä lainkaan houkuttelevan näköinen, mutta rohkaisimme mielemme ja astuimme sisään.

”Menu” käsitti paikan erikoisen, paistetut kanankoivet, pihviannoksen ja kala-annoksen. Yhteistä kieltä ei juuri ollut, mutta meidät kutsuttiin keittiön puolelle tutustumaan tarjontaan ja saimme siellä selville, että kala oli loppu ja päivän pihviannos oli kalkkunaa. Tilasimme siis yhden kana-annoksen ja yhden kalkkuna-annoksen. Aloimme epäillä kielimuurin työntyneen väliin kun pöytään tuotiinkin pian molemmille oma kana-annos. Tarjoilija huomasi hämmentyneet ilmeemme ja viittoi kohti takkagrilliä, jossa kalkkuna-annos oli valmistumassa. Kana-annokset syötyämme oli kalkkunan vuoro, niitäkin tuli kaksi annosta. Kanat olivat hyviä, kalkkuna ok, viini tuli väärän värisenä (tilattiin valkoista, mutta tulikin punaista), ja sitten olikin aika jännittää laskua, että kuinka monikertaisena se vuorostaan tulisi. Lasku oli 15 euroa. Tämä siis neljästä annoksesta ja kolmesta juomasta (olut, viini, vichy).

Tuulet näyttävät hiljalleen heikkenevän viikonloppuna ja pääsemme ehkä viikon päästä jatkamaan matkaa. Koska Madeiralle on kuitenkin matkaa noin 500nm (~900km) niin haemme sopivaa keli-ikkunaa ainakin 4 vuorokaudelle. Sopiva keli puolestaan on maltillinen aallokko sekä kohtuullinen (sivu)tuuli. Juuri nyt allokko on yli 3 metristä, tuuli on täysin vastainen ja voimakas. No, mikäs täällä odotellessa. Monet muut suomalaiset venekunnat jumittavat nyt jossain Cascaisin lähellä. Oudosti sadekuurojen välissä paistaa aurinko ja on todella lämmin, toisaalta vettä voi tulla sataessa todella paljon – eilen ei nähnyt sateelta edes viereistä rantaa! No, tulipahan samalla kansi kunnolla huuhdeltua...

Löpinää veneiden nimistä

Sääolosuhteista johtuen olemme nyt "jumissa" Portugalissa, Madeiralle ei ole asiaa vielä hetkeen, joten on aikaa kirjoitella muistakin aiheista kuin matkan etenemisestä.

Veneemme papereista selviää että sen nimi on joskus muinoin ollut Aba Kabak. Karmea nimi, joka onneksi oli vaihtunut ennenkuin vene tuli meille. Lisäksi kun veneen peräpeiliä pesee ja kiillottaa, voi oikein tarkasti tihrustaessaan havaita että siinä on joskus lukenut Dionysos. Meille tullessaan veneen nimi oli kuitenkin Calimera, ja Calimeraksi se sai jäädä, sillä:

• Veneen nimen vaihto tuo kuulema huonoa onnea
• Uuden nimen keksiminen on hankalaa
• Calimera sopii hyvin suomalaiseen suuhun
• Calimera sopii yllättävän hyvin myös ulkomaiseen suuhun. VHF:ssäkin ja useimmissa satamissa ovat vastapuolet saaneet nimestä heti kiinni maasta ja kielestä riippumatta
• Calimerasta oli helppo vääntää lempinimi Calja. On ihan hauska huudella puhelimeen, että: ”Ollaan täällä Caljalla”.

Lisäksi Calimera luki jo valmiiksi veneen kyljessä kissan kokoisin kirjaimin (vaatii taitoa saada noin suuret kirjaimet suoraan ja rypyittä kaarevaan pintaan), mikä takaa sen, että nimi näkyy ja kauas. Tässä on sekä hyvät että huonot puolensa. Hyvät puolet ovat siinä, että nimeä ei tarvitse arpoa, se näkyy pitkälle joka puolelle, joten meitä on helppo huudella esim. VHF:ssä. Nimi myös jää helposti mieleen kun se lukee niin isolla. Ja tästä tullaan huonoihin puoliin: jos sähellämme jotain, myös tällöin nimi jää helposti mieleen, ”se oli se Calimera, joka siellä töpeksi”...

Meiltä joskus kysellään nimen historiaa, mutta siitähän meillä ei ole tietoa. Suosituin teoria on, että se on väännös kreikan sanasta kalimera, joka tarkoittaa hyvää huomenta tai hyvää (aamu)päivää. Nimi on myös herättänyt jonkin verran epäilyttävää hilpeyttä. ”It is a little duck?”, kyseli eräskin mies hymyillen Hollannissa. Belgian Oostendessä kun menin palauttamaan avainkorttia, niin satamakapteeni hoki Calimeroa ja hihitti. Yritin korjata, että se on kyllä Calimera, mutta ukko jatkoi hihittelyään ja Calimeron hokemista. Tällöin käännyin ystäväni Googlen puoleen, joka paljasti hilpeyden lähteen ja ankka-kommentit: http://en.wikipedia.org/wiki/Calimero

Calimero on ilmeisen suosittu piirroshahmo, hyvää tarkoittava mutta epäonninen pieni musta ankka. Tämän selvittyä en enää edes hämmästynyt kun veneemme nimen (väärin) kuultuaan muuan ranskalainen purjehtijanainen hihkaisi ”Ich liebe Calimero!”. Tosin syy miksi puhuimme saksaa ranskalaisen kanssa portugalilaisessa rantabaarissa jäi minulle hieman epäselväksi...

Matkallamme olemme myös huomanneet, että suomen kieli on kovassa huudossa veneitä nimettäessä, enkä nyt puhu suomalaisten veneistä taikka suomalaisista venemerkeistä. Ihan perussaksalaisella tai -hollantilaisella voi olla vene, jolla on suomalainen nimi. Erään tapaamamme hollantilaisen purjehtijan mukaan skandinaaviset nimet ovat muotia veneilijöiden keskuudessa, mikä hieman selittänee ilmiötä. Olemme nähneet mm. Auringon, Tähden, Kaipuun, Laivan, Hullu Poron, Muikun ja aika monta Akkaa. Täytyy varmaan kysellä saksalaisilta kavereilta mahtaako akka tarkoittaa jotakin saksaksi, sillä vastaan tulleet Akat ovat lähes poikkeuksetta olleet saksalaisia.

Osa selkeästi panostaa veneen nimeämiseen paljon – on hauskoja sanaleikkejä ja milloin sotkettu kieliä, mutta yllättävän paljon tulee myös yleisiä nimiä vastaan. Esim. Hollannissa näimme lukuisia veneitä, joiden nimi oli ”Seven seas”. Tässä nyt listaa muutamista erilaisista veneen nimistä:

• Levoton tuhkimo (tämä ilmeisesti länsirannikon Inferno oli vieressämme Sandvikissa ja kuulosti kovin hauskalta kun Levoton tuhkimo huhuili seuralaistaan VHF:ssä)
• Miss Behavin' (kannella 4 ruotsalaista snapseja naukkailevaa pappaa)
• Konttori
• For sale
• Festina lente (latinaa; kiiruhda hitaasti)

Legendat, tarinat ja elokuvat ovat inspiroineet monia. Yksi suosituimmista innoittajista on Taru Sormusten Herrasta, vastaan on tullut niin Gandalfia kuin Galadrielieliakin. Yllättävän monia Atlantiksia ja Titanicejakin on tullut vastaan, itseäni kyllä epäilyttäisi antaa veneelle nimi, josta ensimmäisenä tulee mieleen uppoaminen...

Sormusten herran inspiroima laiva

Few words about boat names in English

Due to weather conditions, we are kind of stuck in Portugal. There is no change for sailing to Madeira at the moment, so while we are waiting for better winds, we have time to write about other things too.

The documents show that our boat's name has once been Aba kabak (a terrible name). It has also once been Dionysos, but by the time we got it, it was Calimera. And because the name was not too bad, and it means bad luck to change the name, Calimera it is still today. We have given it a nickname Calja, and if you say in Finnish that you are at Calja, it sounds like you are having a beer...

Because we have not invented the name, we do not know the origins of it, but it could come from the Greek word kalimera, which means good morning. In Netherlands and Belgium, the name has caused some funny incidents. One man asked smiling: ”It is a little duck?”. The harbour master in Oostende, Belgium, giggled and said Calimero. I tried to correct that is it Calimera, but he just continued giggling and saying Calimero. Well, our friend Google gave explanation for the duck comments and giggling: http://en.wikipedia.org/wiki/Calimero.

It has been interesting to see quite a many foreign boats with Finnish names. Acording to one dutch sailor we met, Scandinavian names for boats are fashionable at the moment. We have seen for exampe Aurinko (sun), Tähti (star), Laiva (ship), Kaipuu (longing), Muikku (certain type of fish) Hullu poro (mad reindeer, also a very famous pub in Lapland) and quite a many of Akkas (old woman). Does Akka mean something in German, because there has been so many of them and all of them from Germany?  

Porto ja Nazare

Povoa de Varzim osoittautui varsin mainioksi välietapiksi: suojainen satama, ystävällinen palvelu englanniksi sekä netin, veden ja sähkön sisältävä satamamaksu, joka on kuulemma koko Portugalin edullisin. Vaikka Povoan satama on siisti ja hyvin hoidettu, heti sataman aitojen ulkopuolella tilanne muuttuu. Melko törkyiselle hiekka-/pusikkokaistaleelle on leiriytynyt paikallisia karavaanareita lomanviettoon. Suomalaisesta näkövinkkelistä on mahdoton ymmärtää miten kukaan haluaisi moisella kaatopaikalla lomailla kun pelkkä ohikävely puistattaa.

Povoan satama - moderneissa laituriporteissa sormenjälkitunnistimet

Povoan rantaraittia

Satamasta keskustan suuntaan vievällä Povoan rantakadulla oli useampi kalastustarvikeliike, joista eräässä oli niin hyvä palvelu, että päätimme hankkia sieltä kalastusvälineet. Nyt Calimerassa on valmius kalastukseen ja hifistelijöinä meillä on kelalla peräti 600m dyneemaa. Suomessa pärjäsi siimalla, mutta täällä on kamat erilaiset... No, saapa nähdä mitä saaliita saadaan. Huomattiin myös, että Rapala on täällä vieheissä selkeä ykkösmerkki ja Marttiinin puukkoja on myynnissä Rapalan brändäyksellä vaikka kuinka.

Povoan yksi suurimpia plussia on myös suora metroyhteys Portoon (Povoan oma keskusta ei tarjoa suuria elämyksiä), jossa vietimmekin yhden päivän kierrellen kellareita portviinejä maistellen sekä kaupungilla pyörien. Portviinien valmistajilla on joen toisella puolella ilmeisesti yhä aktiivisessa käytössä olevat kellarit, jonne monet järjestävät turistikierroksia sisältäen erilaisia maistiaisia. Me tartuimme mahdollisuuteen ja kierrosta voi suositella. Taas tuli opittua uutta: nykyään on olemassa myös rose-versio, joka on aika erilainen, mutta helposti lähestyttävä ja raikas vaihtoehto. Teknisesti se ei ole perinteistä porttia, mutta tästä huolimatta Calimerasta löytyy nyt myös tätä vaihtoehtoa tawnyn ohella.

Mielenkiintoinen yksityiskohta portviinien valmistajiin liittyen on tausta: melkein puolet puljuista kun on tavalla tai toisella ollut muiden kuin portugalilaisten perustamia tai hallinnoimia. Tämä näkyy yhä niiden nimissä esim. juuri Offley. Samalla Portoa halkovan Douro-joen rannoilla on vielä useita perinteisiä aluksia, joilla on aikoinaan kuljetettu portviinien ainesosia yläjuoksulta kaupunkiin viinitehtaille valmistusta varten. Näissä aluksissa on tietenkin valmistajan nimet näkyvästi esillä. 

Porto

Silta, josta Porto tunnetaan

Humpparyhmä, joka ei helteestä piitannut

Tasting

Jokunen tynnyri portviiniä kypsymässä

Tois pual jokkee, etualalla perinnealukset

Erilainen mäkki

Portossa tarkeni

Illalla Povoaan palatessamme löysimme vielä mukavan näköisen ravintolan metroaseman läheltä, minkä erikoisuus oli paikallinen jälkiruoka nimeltä rabanada. Kuvan perusteella luulimme niitä nugeteiksi, mutta tarjoilija kehotti malttamaan ruokailun ajaksi ja tilaamaan niitä jälkiruoaksi. Rabanada osoittautui munkin näköiseksi maustetuksi taikinapalleroksi, joka oli sisältä todella lötkö. Maku oli erikoinen mutta hyvä, kannattaa kokeilla jos tulee jossain vastaan! Muutenkin alueelle ominaista näyttäisi olevan paikalliset jälkiruokaerikoisuudet, edellisenä iltana sataman ravintolassa oltiin saatu jälkiruoaksi ”erilaista juustokakkua, jota on vaikea selittää”, ja hämmästys oli suuri kun se maisteltaessa osoittautui kuin mummun tekemäksi uunijussiksi kanelilla maustettuna.

Porto on aika suuri kaupunki ollakseen kuitenkin vain reilun 200 000 asukkaan keskittymä, mutta koko sen metropolialueella onkin jo reilusti yli 1 000 000 asukasta. Vaikka Porto on Portugalin toiseksi suurin kaupunki, on sen jalkapallojoukkue FC Porto maan selkeä ykkösjoukkue. Joukkue johtaa sarjaa puhtaalla pelillä ja on hallitseva mestari (3 vuotta putkeen). Koska lähellä oltiin ja Portolla oli peli lauantaina niin päätettiin tietenkin hankkia liput peliin. Lippuja olisi saanut tilattua netin kautta kohtuullisen kovaan hintaan, mutta Porton keskustassa on FC Porton fanimyymälä, josta myös sai lippuja edullisesti: 12-30eur/lippu. Matkaan tarttui liput seuraavan päivän peliin, FC Porton nimikkoskumppa, kortti ja vielä uusi lompakko paikallisen suosikkijoukkueemme väreissä.

FC Porton fanikamaa.

Seuraavana päivänä lähdimme taas metrolla ja sopivasti Povoan metron päätepysäkki on juuri FC Porton kotistadion. Matkalla tuli lipuntarkastajia peräti kahdesti ja kummasti löytyi jälleen muutama liputta matkustava. Täällä sakko on ilmeisesti 77€, joten kolmen liputta matkaavan pysäyttäminen kasvattaa kassaa jo yli 200€:lla. Lippusysteemi on toisaalta ihan kätevä: aluksi ostetaan pahvinen älykortti, jonne ladataan joku matka (meillä eestaas Portoon) ja se on voimassa niin pitkään kunnes se käytetään ja aktivointi tapahtuu asemalla keltaisiin lukijalaitteisiin, ei siis itse vaunussa. Me latasimme seuraavana päivänä aseman automaatista uudelleen matkat korteille ja hyvin toimi. Matka Portoon tai FC Porton kotistadionille maksoi alle 3€/naama/suunta ja kesti vajaan tunnin.

No, menimme siis katsomaan peliä ja hyvissä ajoin marssimme stadionille, joka todellakin oli aika iso – paikkoja oli yli 50 000 ja koko pytinki kasattiin vuoden 2004 EM-kisoja varten. Oma sisäänmeno löytyi helposti ja stadionilla olevasta fanikaupasta ostettiin vielä tyyny joukkeemme väreillä. Sitten vain turvatarkastuksen läpi sisään, mutta ei – mukana ollutta järjestelmäkameraa ei saanutkaan tuoda stadionille. Syy oli kuulemma se, että ”FC Porto ei tarvitse areenalleen sellaisia kameroita”. Yllättäen pokkarikamerat olivat ihan ok. No, onneksi areenalla oli ilmainen narikka, jonne pystyimme jättämään kielletyt välineet.

Itse stadikka oli suuri, mutta yllättävän selkeä. Vessoja oli paljon ja erilaisia nakkikiskojakin piisasi. Paikkamme oli suoraan pelaajien sisääntuloa vastapäätä, joskin aika korkealla. Plussana kyllä näimme pelin todella hyvin. Vastustajana Portolla oli Gil Vecente, joka oli paikallinen Saipa: välillä voi väläytellä, mutta paras sijoitus sarjassa on ollut viides. Olikin odotettavissa Porton selkeähkö voitto. Aluksi molemmat joukkueet lämmittelivät ja parin fanfaarin ja ilotulitteiden jälkeen alkoikin peli.

Itse peli ei tarjonnut suuria: molemmat joukkueet olivat vielä hieman kesäterässä ja joukkueiden tähdet eivät loistaneet. Ensimmäinen maali nähtiin aika nopeasti kun Porton sinänsä ihan asiallisen hyökkäyksen lopuksi maalivahti torjui pallon eteensä ja Porton pelaaja survoi pallon maalinedushässäkästä maaliin. Ei mikään kaunis maali, mutta stadionilla ei siitä piitattu: melu oli valtava ja kansa hurrasi. Seuraavakin maali oli samanlainen, mutta hieman tyylikkäämpi, joskaan todellisesta pallotaituruudesta ei voinut tässäkään oikein puhua. Koko ensimmäinen puoliaika oli selvää Porton hallintaa, mutta todellisia maalipaikkoja ei ollut montaa, mutta ne käytettiin hyvin.

Stadion ei ollut aivan täysi, mutta arvioimme noin ¾ kapasiteetista olleen käytössä, eli ehkä noin 35 000 - 40 000 katsojaa siis. Vierasjoukkueen fanikatsomo oli aika tyhjä, mutta muuten oli aika tasaisen täyttä. Stadionille ei saanut tuoda kunnon kameroiden lisäksi juomiakaan, mutta tämä ei haitannut takanamme ollutta veijaria, joka siemaili estoitta taskumattiaan. Lisäksi stadionolla ollut tupakointikielto ei tuntunut hetkauttavan paikallisia vaan sätkä paloi koko ajan. No, kotijoukkueen esitykset paikoin saivat aikaan hermostumista.

Toisen puoliajan aluksi vastustaja hyökkäsi selvästi agressiivisemmin, mutta räpeltämiseksi sekin meni lopulta ja Porto otti pelin hallintaan. Tilanteita oli harvakseltaan molemmilla, mutta lisämaaleja ei nähty. Kortteja annettiin Portolle pari: toinen taklauksesta ja toinen tuomarille mussuttamisesta. Näihin tuli tietenkin aika voimakas reaktio katsomosta. Hauska yksityiskohta Porton pelipaidasta: sen selässä lukee ylimpänä isolla paikallinen olutmerkki Super Bock ja sen alla pelaajan nimi. Äkkiseltään näytti siis siltä, että maalit teki sama tyyppi, Super Bock. Koko pelin ajan kotijoukkueen fanikatsomo piti yllä tunnelmaa ja meteliä riitti. No, lopulta kansa sai mitä halusi – Porto voitti. Voitto ei kuitenkaan ollut erityisen vakuuttava ainakaan näin suomalaisen erityisasiantuntijan silmin.

Ei ollut paitsio, mutta eipä tullut maaliakaan

Metro kotiin oli helppo ja pääsimme mukavasti takaisin veneelle. Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä iltapäivällä merelle ja vetää yön yli Nazaren satamaan noin 110nm päähän. Matkalle oli luvattu hyviä myötätuulia ja kohtuullista aallokkoa, joten lähdimme matkaan moottoritsekkauksen jälkeen klo 18.00. Satamassa tuuli oli ollut yllättävän voimakas, mutta merellä se laski heti hieman. Avasimme kuitenkin heti genuan ja otimme suunnan kohti Nazarea. Tuuli kuljetti Calimeraa 6-8 solmun vauhtia ja bonuksena kuu oli noussut, joten lähes täytenä se tarjoisi valoa yöksi kuin katulamppu. Kuu todellakin valaisi matkaamme hyvin aina noin klo 5 asti, jolloin se laski.

Portugalissa on ollut runsaasti kalastusmerkkejä ja niin nytkin. Vaikka otimme kurssin selvästi ulos rannasta niin merkkejä tuli eteen vielä yli 100m syvissäkin kohdissa.Pimeässä ne ovat erityisen haasteellisia ja yhdistettynä 2m aallokkoon jotain onnetonta tikkua tai kanisteria on hyvin vaikea havaita kuin vasta aivan vierestä. On se päiväsaikaankin haasteellista. Melkoista pujottelua silti.

Aamupäivällä aloimme lähestyä Nazaren lahtea ja viimeiset 10 mailia kestivät pidempään kun tuulikulma oli heikko ja edellytti reilua leikkaamista. No, Nazaren satamassa oli kirjojen mukaan yksityissatama, kalasatama sekä vierassatama, joista viimeisimpään olimme tilanneet Volvon varaosia. Satama on todella suojainen ja tultuamme sisäsatamaan sisään niin meille jo viittilöitiin yllättäen yksityissataman puolelta. Menimme lähemmäksi ja sieltä tarjottiin paikkaa, joten menimme sinne. Paikka oli hyvä aisapaikka keula tuuleen ja satamakundi tuli vielä ottamaan köydet vastaan.

Kävimme iltapäivällä katsomassa toisen sataman sekä hakemassa sieltä tilatun paketin ja huomasimme samalla, että Katariina, toinen suomalainen Maestro 35, oli siellä. Kävimme tervehtimässä heitä ja ihmettelemässä veneidemme erilaisuutta ollakseen kuitenkin samoja. Samalla kävi ilmi, että meidän satama on sekä edullisempi että raikkaampi ilman kalahajuja. Seuraavana päivänä Katariinakin vaihtoi samaan satamaan ja laituriin kuin mekin. Tuo päivä oli meille jännittävä: Volvon osa oli nyt oikea, mutta se oli hieman erilainen kuin moottorissa ollut osa. Tutkimme vanhaa osaa ja päättelimme, että sitä on modattu jossain vaiheessa ja samalla se on saanut hieman kärsiä, josta on tullut vuotokohta. Tämä vuotokohta taas ei ole paljastunut meille aiemmin vähäisen moottoriajon sekä meren vähäisen suolapitoisuuden takia.

No, pienen rämpyttelyn jälkeen saimme kuin saimmekin osan sopimaan ja vesiletkun liitettyä siihen. Osa ei ollut täysin liikkumaton, mutta niin kireä kuin oli mahdollista. Sitten koitti totuuden hetki – moottorin käynnistys. Kokeilimme konetta eri kierroksilla ja aiempaa vuotoa ei nyt enää ollut! Tyytyväisenä putsasimme pilssiä ja moottoria suolakerrostumista ja jäämme seuraamaan liitoksen pitävyyttä. Seuraavaksi menimme hetkeksi kaupungille syömään ja katsomaan paikkoja. Nazare on turistikylä, mutta lahdella on myös upea hiekkaranta, jonne aallot murtuivat kohisten. Samalla havaittiin, että aallonkorkeus on kasvanut ja tuuli voimistunut, joten jäämme satamaan vielä toviksi. Iltapäivällä vielä pesimme veneen kannen ja järjestelimme tavaroita sisällä. Illaksi Katariinan Ilkka ja Sinikka tulivat vielä vierailulle.

Seuraavana päivänä lähdimme taas tutustumaan kylään ja löysimme illalla puolivahingossa aivan loistavan ravintolan, jonka nimi vapaasti käännettynä 8-80. Menimme paikkaan ensisijaisesti syömään ja saimme mainion liha-annoksen: iso klimppi naudan filettä, joka oli esipaistettu ja tuotiin pöytään, tarjoilija viipaloi sen ja sitten saatiin kuuma kivi, jolla saimme paistaa viipaleet miten parhaaksi katsoimme. Myös kastikkeet toimivat hyvin ja toki annokseen kuului rankut ja vihanneksiakin, mutta liha oli mureaa ja todella hyvää. 

Samassa paikassa oli vaatimaton 40 sivua pitkä viinilista, mutta todellinen yllätys oli gin&tonic-tarjonta: ginejä oli peräti 59 eri laatua. No, oli selvää, että nyt kokeillaan jotain uutta. Hiukan yllättäen GT:n tilaamisessa tuli yllättävä liusäkysymys kun tarjoilija halusi tietää millä maulla juoma tehdään. Nämä veijarit siis eivät niinkään sitruunaa sotkeneet mukaan vaan kaikki mausteet ja hedelmät toimivat ja sopivat ginistä riippuen. No, en siinä hädässä keksinyt muuta kuin omenan ja sillä tehtiinkin sitten Nordes-ginin pohjalle pöydässä GT, jossa oli omenan lisäksi myös minttua. Outo, mutta hyvä. Kallein G-vaihtoehto oli muuten joku nevöhööd Monkey 47:n erikoisversio.

Tämän jälkeen kävimme vielä sataman viereisessä GT-kuppilassa maistelemassa perinteisen kurkku-Hendricksin lisäksi mansikka/pippuri-mausteiset GT:t, jotka puolestaan oli rakennettu Bulldog-nimisen ginin päälle. Taas yllättävä maku, mutta toimi. Eli, jos yhtään on GT:n perään niin Portugalin Nazaressa nämä taidetaan ja valikoima on "kattava". Veijarit eivät todellakaan tarjonneet hana-GT:tä kuten laivalla vaan kohtuullisella pieteetillä valmistivat juomat ja se olikin oma ohjelmanumeronsa. Samassa kuppilassa soitti myös bändi, joka omien sanojensa mukaan soitti musiikkia laidasta laitaan ja todellakin: tuli oopperasta iskelmään, hevistä pop-klassikoihin. Ottivatpa välillä yleisöstäkin vokalistin. Hauskaa ja viihdyttävää jopa ulkomaalaisille, jotka eivät tajunneet juuri pitkistä välispiikeistä.

Loistavaa ruokaa!

Spot on - peräti 59 eri laatua giniä hyllyssä.

GT omenalla.

GT mansikoilla, pippureilla ja mintulla.

Nazaren lahden toisella laidalla on kukkula, jonka päällä kylä. Täältä ylhäältä on upeat maisemat alas sekä toki merelle. Kovakuntoisimmat ja nuukimmat pääsevät ylös teitä ja portaita pitkin, mutta laiskemmille on olemassa rinneratikka, joka kustantaa pari euroa eestaas/naama. Ylhäällä kannattaakin käydä jos tänne eksyy ja on yhtään aikaa. Meidän visiitillä yläkylässä oli lähestyvien vaalien johdosta erään puolueen ehdokkaat julistamassa omaa sanomaansa. Katukuvassa on muutenkin tulevat vaalit olleet todella näkyvästi esillä - autoja ajaa soittaen ehdokkaista tehtyjä lauluja?! Suomessa se veisi uskottavuuden ehdokkaalta, mutta täällä ei kai niin.

Alueelle on luvattu kohtuullisia tuulia, jotka eivät sinänsä haittaa, mutta niiden tuoma korkea aallokko, 2,5-3m tai ylikin, on myrkkyä. Se tekee purjehtimisesta paitsi haasteellista niin myös raskasta. Meillä ei pakottavaa kiirettä ole, joten odotetaan sopivampia olosuhteita jatkaa matkaa. Seuraavaksi varmaan Penichen ohi Cascaisiin tai johonkin muuhun Lissabonin lähellä olevaan satamaan. Sieltä sitten Sinekseen, josta suoraan Madeiralle tai Portugalin rantoja etelään kelistä ja fiiliksestä riippuen. Tänne on myös luvattu loppuviikoksi todellisia helteitä (yli 30´c), vaikka kylmää ei toki ole nytkään ollut. Merivesi on kuitenkin viilentänyt merellä ja erityisesti yöllä on ollut kosteaa ja viileää.

Nazaren venekerhon satama

Monilla on koiria veneessä, mutta vuohet ovat erikseen.

Nazaren rantaa, takana kukkulalla yläkylä

Aallot murtuvat Nazaren biitsillä

Näkymää kukkulalta

¡Adios España!

Muroksesta suuntasimme kohti San Vicenteä, sillä se sijaitsee mukavasti Muroksen ja Baionan puolimatkassa.

San Vicentestä jäi hieman kahtiajakoinen fiilis. Toisaalta siellä oli tunnelmalliset rannat, hieno, pitkä puusta tehty kävelyreitti pitkin rantaa ja maisemat olivat todella upeat. Toisaalta sataman hinta/laatu-suhde oli huono, kulahtaneet fasiliteetit (mm. osa sähköpistoketolpista oli kaatuneina), mutta hinta oli Corunan tasoa ja joka ranta oli täynnä espanjalaisia turisteja. Ankkuroituminen olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta tuuli oli melko kova ja Reedsin mukaan hinnan olisi pitänyt olla huomattavasti edullisempi. Saimme myös sataman viimeisen mahdollisen paikan.

San Vicenten rantoja, satama taustalla

San Vicenten rantabulevardin maisemia

San Vicenten rantabulevardin maisemia

San Vicentestä pääsee Baionaan mukavaa maisemareittiä lähes suoraan etelään suunnaten. Reitti kulkee Vigon lahden saarten ja mantereen välistä, ja tarjoaa todella upeita maisemia. Harmi että useimmmille saarille tarvitsee erillisen luvan, muuten houkutus jäädä ankkuriin Isla de Cies-nimisen saariryhmän edustalle olisi ollut kova. En laita kuvia tästä, sillä ne eivät tuo oikeutusta sille miltä maisemat oikeasti näyttävät tällä alueella.

Aikaisen lähdön ansiosta saavuimme Baionaan mukavasti jo kahden maissa. Baionan kahdesta satamasta valitsimme Monte Real Club de Yatesin ihan jo siitäkin syystä, että olimme tilanneet sinne varaosia moottoriimme tavoitteena saada kone vuotamattomaan kuntoon. Baionan satamassa oli yllättävän paljon tilaa saapuessamme, mutta kukaan ei tullut näyttämään meille mihin voisimme parkkeerata veneen, vaikka olimme 10 min aikaisemmin olleet satamaan yhteydessä VHF:llä. Valitsimmekin itse aisapaikan, jonka molemmilla puolilla oli ulkomaisia veneitä. Kun vene oli jo kiinnitetty, paikalle pyöräili henkilökuntaa joka sanoi, että paikka on vapaa ja saamme jääädä siihen.

Baiona by night

Sataman molemmilla puolilla on suositut uimarannat

Satamakonttorissa selvisi syy miksi satama oli niin tyhjä: edellisenä päivänä oli juuri päättynyt regatta. Sieltä saimme myös moottoriin tilaamamme varaosat, joista tärkein valitettavasti osoittautui vääräksi. Ei sitten auttanut muu kuin lähettää takaisin väärä osa ja tilata uusi Nazareen, eli noin viikon päästä pitäisi olla siellä. Aikataulu muodostuu kuin itsestään...

Baionan lähettyviltä löytyi myös Baitra-niminen liike, josta sai mm. varaosia pilssipumppuumme, joka oli oikutellut Biskajalta saakka (no, todellisuudessa viaksi paljastui ylimääräinen esine pumpussa mutta onpahan varaosat). Baionan satamalla on jatkuvaa bisnestä Baitran kanssa, joten saimme osan toimitettuna satamakonttoriin heti tilauspäivänä. Muutenkin sataman palvelut olivat hyvät, joskin netti toimi vain toimiston kohdalla. Satama sijaitsee aivan Baionan vanhan linnoituksen juurella, joten sataman ympäristö on varsin upea. Suuruutensa päivinä satama klubeineen on varmasti ollut ykkösluokkaa, mutta fasiliteetit ovat nykymittapuulla ehkä hieman kulahtaneet. Suuruuden päivistä muistuttaa hienot autot ja veneet klubilla, mm. melkein Calimeraa vastapäätä oli vaatimaton 100-jalkainen purjevene.

Baionassa metsästimme varaosia kumiveneen moottoriin (kyllä, sekin oikuttelee...), herkuttelimme (menu del dia-konseptilla sai monessa paikassa 3 ruokalajin lounaan 10 eurolla, ja eräässä paikassa sai varsin hyvän 5 ruokalajin illallisen 30 eurolla), kiersimme nähtävyyksiä ja hamstrasimme mukaan Galicialaisia herkkuja, mm. Nasu muutti veneeseen.

Muotiblogikuva: Niklaksen uusi laukku!

Lähikuva ihanuudesta

Baionasta löytyy mm. Kolumbuksen retkien Pinta-laivan replika, kuulema täysin alkuperäistä vastaavassa koossa. Oli aika pieni! Toki isompi kuin Calimera, mutta Calimerassa on miehistöäkin aika paljon vähemmän...

Pinta replika

Pintan pentteri oli aika karu

Baionassa saimme jälleen ihmetellä sammutuslentokoneiden työskentelyä. Galiciassa nimittäin palaa joka paikassa. Jo Corunassa näimme ensimmäisten maastopalojen savut, ja paloja on sitten näkynytkin joka paikassa. Sammutustöissä käytetään lentokoneita, jotka käyvät kauhomassa vettä merestä, ja koska avoimella Atlantilla aallot ovat tyynelläkin säällä merkittäviä, lentokoneet hakevat vettä lahdista. Jo Camarinaksessa hieman pelotti, että lentokoneet ajavat vielä jonkun veneen päälle (Homeless toki seurasi läheltä, että lentokoneet eivät tähtää purjeveneisiin...), mutta tiheään asutussa ja liikennöidyssä Baionan lahdessa vauhdista vettä kauhovat lentokoneet olivat todella absurdi näky!

Lentokone kauhoo vettä (kuva Camarinaksesta)

Kone kauhaisee sammutusvettä Baionan lahdelta

Kone suuntaamassa kohti paloa

Baionan lämpimissä keleissä viihdyimme kolme yötä, ja sitten olikin aika sanoa adios Espanjalle. Galicia oli erittäin positiivinen kokemus ja mielenkiintoisia satamia ja ankkurilahtia olisi riittänyt tutkittavaksi usean viikon ajaksi, mutta matka on vasta alkuvaiheessa, joten kiinnostavia kohteita löytynee jatkossakin.

Ensimmäinen satamammme Portugalissa, Povo de Varzim, on toistaiseksi ollut positiivinen yllätys: vastoin ennakko-odotuksia paperinpyörittelyt saapuessa menivät kivuttomammin kuin monessa Espanjan satamassa, palvelu on ollut ystävällistä, proaktiivista sekä selkeästi englanniksia puhuttua. Eräs brittimies kertoi sataman olevan Portugalin halvin ja kaiken lisäksi saimme vielä lipukkeet ilmaisiin tervetuliaisjuomiin sataman ravintolassa. Ravintola on ulkoisesti nähnyt parempiakin päiviä, mutta palvelu ja ruoka olivat erinomaisia ja edullisia. Näillä edellytyksillä siis varsin hyvä satama – suomalainen Katariina oli viihtynyt täällä viikon ja lähtenyt muutamaa tuntia ennen saapumistamme.

Nyt olisi sitten tarkoitus lähteä tutustumaan Porton kaupunkiin, jonne täältä pääsee suoraan metrolla.