Briefly in english:
Yet another day started in sunshine –
t-shirts and shorts are what we wear these days. Just when we were
leaving from Delftzijl to enter the lock to the canals, customs came
to us. They wanted to see the boat's papers and asked some questions.
Apparently they were just asking this because if you come from
Helgoland (part of Germany, but duty free island) you can not bring
that much alcohol or tobaccos with you. This is good to know since we
had already a decent selection of variable drinks bought from here
and there but none from Helgoland. The customs didn't want anything
else so we could continue our way to the lock.
Just one lock and we where on fresh
water and passing some nice coutryside. However, with countryside
comes the smell – there were cows everywhere. Very light traffic
and after 9 bridges and 4 hours we where in Groningen. There was
already a person in the harbor waiting for us and then showed us a
good place. The harbor is in the city center and they offer also
wifi, normally 2€/24h but we got it for free since it was the
captains birthday.
Groningen was a very nice city with
plenty of shopping possibilities as well as eating and drinking
options. We ended up having a very nice day and evening in the city.
This really is a place that we can recommend – something for
everybody and the center is lively yet the harbor is nice and calm.
There are fairly good services and the closest boat equipment store
is just 10 meters from the docks. Of course, it's a nice place to
visit even without a boat.
On our way to Zoutkamp we went as a
small group of boat and suddenly after a lock we hit the bottom. We
were going almost in the middle of the canal but apparently there are
shallow spots even in the middle. While we were stuck on the mud
(really, this was no problem) the last boat of the group came next to
us telling in german their engine is broken. We of course offered
help and started to tow them. The guy didn't speak any English
(instead he decided to talk slowly and loud like it would make my
german any better) but luckily Hanna speaks fluent german. There were
few situations mainly derived from the german woman's actions but we
managed to get them to a harbor.
After few hours and bridges we were in
Zoutkamp where we hit the bottom mud again but got to another place
were we were able to get almost all the way to the pier. Apparently
we had the largest sailing boat in the harbor and also the least
shallow. Zoutkamp's Hunzegat marina was nice and quiet with some
services. There was wifi, but it was expensive: 5 euros ($6) for less
than an hour and almost 20 euros ($25) for the whole day. We decided
to be without the internet that day.
Ja muutama sana suomeksi:
Delfzijlissä aamu valkeni kuumana ja
aurinkoisena – kesäkelit vain jatkuvat. No, eipä tuo haittaa.
Tankattiin täällä menovettä kun se oli toistaiseksi edullisinta:
1,5€/litra. Ennen lähtöä tullin viranomaiset saapuivat veneelle
kyselemään joko tulli on käynyt veneessä. Vastasimme kieltävästi
ja he pyysivät veneen papereita. Seuraavaksi kysyttiin onko veneessä
alkoholia, johon vastasimme myöntävästi – edellisen illan
viinipullokin kun oli näkösällä. Seuraavaksi kysyttiin mistä
olemme tulleet ja onko ostoksia Helgolandista. Ilmeisesti tulli vain
haluaa ratsata kaikki, jotka ovat tulleet Helgolandista, sillä
Saksalle kuuluva saari on verovapaata aluetta (kuuluukohan edes
EU:hun?) ja siten sieltä on tuontirajoituksia. No, hyvä ettei menty
sen kautta, sillä veneessämme oli jo valmiiksi kohtuullisen kattava
valikoima erilaisia juomia, joiden alkuperää olisi ollut vaikea
osoittaa.
 |
| Delfzijlin satama, vasemmalla satamakonttori ja huoltsika |
 |
| Kuivatelakka Delfzijlissä |
No, tullimiesten lähdettyä lähdimme
kohti sulkua, joka on sataman vieressä. Yllättäen huvivenesulku
avattiin meille heti ja painelimmekin sisään. Samaan sulutukseen
tuli myös yksi hinaaja. No, eipä tässä ollut ihmeempää, mutta
vesi nousi sulussa hämmästyttävän paljon, yli metrin, ja sitten
oltiinkin jo jokikanavilla makeassa vedessä. Kanavan varrella oli
jännät maisemat ja varsinkin maataloutta oli runsaasti, minkä myös
haistoi. Yhdeksän sillan jälkeen saavuimme Groningeniin, jonne
olimmekin aikoneet illaksi.
 |
| Matkalla sulkuun |
 |
| Maataloutta kanavan varrella |
Itäsataman laiturilta meille
heilutteli nainen, joka näytti meille paikan ja neuvoi missä mikin
on. Satama on kaupungin keskustassa ja sen ympärillä on hyvät
palvelut. Satamatoimiston virkaa hoitaa venetarvikeliike, josta
löytyi myös kattava valikoima paikallisia karttoja. Satamassa
kuuluu maksullinen wifi, mutta me saimme sen ilmaiseksi – satama
tarjosi kapteenin syntymäpäivän kunniaksi. Seuraavaksi lähdimme
tutustumaan kaupunkiin ja se teki vaikutuksen: ei liian suuri vaan
sopiva ja hyvin elävä. Kaupat olivat kapteenin syntymäpäivän
kunniaksi auki peräti klo 21 asti (no, tosiassa pidempi aukiolo on
aina torstaisin) ja shoppailumahdollisuuksia olikin paljon. Kaupunki
on myös väärällään ravintoloita ja baareja, joten täällä
riittäisi tekemistä pidemmäksikin aikaa.
 |
| Groningenin rakennuskantaa |
 |
| Groningenin itäsatama, oikein mukava |
Seuraavana aamuna päätimme kuitenkin
jatkaa matkaa, mutta lähdettyämme noin klo 10.30 tyssäsi matka
heti ensimmäiselle sillalle. VHF:llä selvisi, että silta aukeaa
vasta vajaan tunnin kuluttua. Ihmettelimme tätä, mutta jäimme
sitten lähipaaluihin kiinnittyneenä odottamaan. Reilun puolen
tunnin kuluttua sillalle saapui mies, joka sitten avasi sillan, josta
tuli useampi vene ensin vastaan ja me pääsimme sitten sillan ohi.
Tämän sillan jälkeen oli heti toinen silta, jonka avausta taas
pyysimme vhf:llä. Vastauksena saimme, että avaaja on matkalla. No,
kävi ilmi, että sama veijari polki pyörällä aina seuraavalle
sillalle avaamaan sen, joten operaatiossa meni aikaa. Groningenin
keskustassa oli 8 siltaa, joista yksi oli rautatiesilta.
Rautatiesilta olikin vain hetken auki ja meille meinasi tulla kiire,
mutta päästiinpä kuitenkin. Olimme 4 veneen letkassa kolmansina.
 |
| Paikallinen Kiasma |
 |
| Steissi |
 |
| Kanavalla |
 |
| Kanavalla |
 |
| Kanavalla |
 |
| Kanavamaisemaa tämäkin |
 |
| Kanavan varrelta |
 |
| Rähjäinen kanava-alus, mutta katolla pränikkä Suomen lippu! |
 |
| Kanavalla |
Lyhyen kulun jälkeen tuli aina
pysähdys kun odotettiin siltaa nousevaksi, sitten kaasua kunnes taas
odotettiin. Ei kovin tehokasta liikkumista. No, mielenkiintoista
sattui vähän odottamatta. Matkalla oli yksi sulku, jonka jälkeisen
sillan ohitettuamme saimme pohjakosketuksen – kaiku näytti vain
1,5 metriä kun meillä on syväys nykyään noin 1,9m. Juutuimme
hetkeksi mutaan, mutta takanamme tullut ”neljäs” vene,
saksalainen purkkari, tuli kovaa ohitsemme, joten jäimme hetkeksi
paikoillemme. No, sakemannit alkoivat kovasti vaahtoamaan jostain,
kunnes selvisi, että heiltä hajosi juuri moottori. Tarjosimme apua
ja veijarit tulivat todella lujaa kylkeen, mutta onneksi meillä oli
fendarit jo valmiina ja vältyttiin suuremmalta ongelmalta. Veneen
nainen vain katsoi kuinka heidän keulansa ja keula-ankkuri tuli
kylkeämme kohti eikä katsonut tarpeelliseksi tehdä mitään.
Onneksi Calimeran miehistö oli tässä tilanteessa nopea ja saatiin
veneet vierekkäin ilman suurempia vahinkoja.
Otimme sakut kylkikiinnitykseen, mikä
tuotti yllättävän suuria vaikeuksia. Meillä oli hieman erilainen
näkemys kuinka vene kannattaa kiinnittää ja sakut eivät puhuneet
sanaakaan englantia. Kävi perinteiset: pyysin sakuja puhumaan
englanniksi, johon äijä reagoivat puhumalla saksaa hitaammin ja
kovempaa. Tämähän perinteisesti auttaa. Teki mieli alkaa vaihtaa
vastavuoroisesti suomeen, mutta tuskin se olisi tilannetta muuttanut.
Onneksi Calimeran vakiovarustukseen kuuluu myös hyvin saksaa puhuva
henkilö, joten kommunikointi saatiin onnistumaan kohtuullisen hyvin.
 |
| Saksalaiset hinauksessa |
Sakuilla siis kävi todella hyvä
tuuri, että olimme juuri heidän vieressään kun moottoriongelma
tuli ja tämäkin siis ihan sattuman kautta. Samalla huomasi, että
saksalaispariskunnan mies pysyi jotenkin järjissään, mutta nainen
panikoi ja yritti varmasti täysin tahattomasti saada suurempaa
vahinkoa aikaan milloin köysien kanssa koheltamalla ja milloin
täydellisellä jäätymisellä kun oli törmäystilanne. Parempaa
toki oli vielä luvassa. Yhteistuumin päätimme hinata sakut
johonkin lähisatamaan, jollainen heidän mukaansa olisi ”ihan
kohta”. Sitä ennen vain oli useampi nostosilta avausodotteluineen.
Nyt pääsi holskien kanava- ja siltaorganisaatio näyttämään
kykynsä: ilmoitimme VHF:llä etukäteen hieman haastavasti
liikkuvasta kombinaatiosta, joka kaipaa hieman väljempää väylää
ja enemmän aikaa jos mahdollista. Tämä toimi ja meille avattiin
sillat hyvin valmiiksi ja etuajo-oikeudella. Onneksi muuta
liikennettä oli hyvin vähän.
Siltojen kohdalla väylä on todella
kapea, joten päätimme siirtää sakut perähinaukseen
kylkihinauksen sijasta. Tässä vaiheessa hidastimme vauhtia ja
saksalaismies löysäsi keulaköyttä, mutta nainen vastaavasti
keksikin perässä kiristää peräköyttä, jolloin he olivat
hetkessä poikittain ja perä oli osua meihin. Pelastimme tilanteen
agressiivisella kaasunkäytöllä. Perähinaukseen päästyä
tilanne oli normalisoitunut, kunnes saksalaismies antoi pinnan
naiselle. Nainen oli rysäyttää heidät sillan kylkeen kun
ilmeisesti ei osannut ohjata venettä (joko oikea ja vasen menivät
sekaisin, hän ei ollut koskaan ohjannut (pinna)venettään tai
muuten vain täydellinen jäätyminen. Taas.) No, äijän karjuminen
ei vaikuttanut naisen ohjaukseen toivotusti, joten mies meni pinnaan
ja lisävahingot saatiin estettyä toistaiseksi. Näin mentiin jonkin
matkaa kunnes sitten lähestyimme heidän mainitsemaansa satamaa.
Yllätys oli suuri kun sataman kaikki
paikat olikin suljettu naruin ja muutenkin alue oli keskeneräinen.
Kävi ilmi, että vielä pari viikkoa aikaisemmin paikka oli
näyttänyt aivan toiselta. Tilanne siis jatkui ja päätimme mennä
vielä seuraavasta sillasta läpi ja koittaa onnea sen takana. Miehen
neuvotellessa keulasta käsin meidän kanssa jatkotoimista oli ohjaus
hetkeksi naisella, joka jälleen päätti yrittää osumaa reunoille.
Mies siirtyi taas pinnaan. Sillan toisella puolella olikin veneitä
kylkikiinnityksessä ja ehdotimme, että sakut jäisivät siihen
hankkimaan apua moottoripulmaansa. Yksi veneistä oli vieläpä
saksalainen, jonka kannella oli porukkaa. No, sakut totesivat, ettei
siltä voi pyytää lupaa päästä kylkeen kun siinä oli pieni
kumivene tiellä. Tämä ei meidän mielestämme ollut este vaan
huusimme niin, että moottoriveneen sakukin havahtui katsomaan mistä
on kyse ja siirsikin kumiveneensä hieman vastentahtoisesti pois
tieltä.
Sananvaihdon aikana olimme ajelehtineet
hieman huonoon paikkaan tuulen ja virran takia ja veneiden asento oli
huono. Kaiken kruunasi se, että takanamme silta oli jo laskeutunut
alas ja edessämme oli uimareita (merkityn uima-alueen ulkopuolella),
joita piti varoa. No, pinnasta vapautettu sakunainen keksi ehdottaa,
että ajamme sivusuuntaan ja ohjaamme heidät rantaan, vaikka hädin
tuskin saimme pidettyä itsemme paikallaan. Koska veneessämme ei
ollut antaa heille ylimääräistä keulapotkuria niin huutelimme
moottoriveneen sakua kumiveneellä apuun. Hän tulikin nopeasti,
jolloin saimme oikastua oman veneemme ja samalla tuupattua sakuja
oikeaan suuntaan. Ilmeisesti saksalaisnainen kuvitteli saavansa
kyydin laituriin meiltä kun ei suostunut irroittamaan pyynnöstä
huolimatta hinausköyttä, mutt saimme sen itse omalta knaapilta irti
ja kumiveneellä auttamaan tullut saku sanoi heidän pääsevän
rantaan. Seurasimme tilannetta ja täpärästi törmäyksen
moottoriveneeseen vältettyään sakut pääsivät kylkikiinnityksen.
 |
| Saksalaisten viimeiset törmäilyt |
Tästä sakujen koheltamisesta
todettiin muutama seikka:
Kaksin mentäessä molemmilla on
oltava kyky ohjata ja hallita vene yllättävissäkin tilanteissa.
Meillä tämä on kunnossa.
Sakuilla ei ole kielitaitoa
nimeksikään – tälläkin kertaa oli vain tuuria, että avuksi
sattui vene josta löytyi saksaa puhuva henkilö. Sakut ovat
puhuneet saksaa Tanskan kaupan kassoille ja täällä
Hollannissakin, mutta vain pari ovat osanneet joten kuten englantia.
No, eipä se oma saksakaan kovin kattava ole, mutta auttava.
Sakut eivät hinaukseen päästyään
katsoneet tarpeelliseksi tehdä asialle mitään, vaan käytännössä
odottivat meidän järjestävän kaiken ja onneksi otimmekin homman
haltuun
Kun vene on ohjauskyvytön niin
apua luulisi uskaltavan pyytää omalta maanmieheltään vaikka
olisi kumivene kyljessä tai jopa helakampi rusketus.
Meillä on kohtuuhyvät
veneilytaidot. Vaikka joskus on lähellä niin homma on silti aina
hanskassa.
Poikkeustilanteessa sakunainen
selvästi panikoi ja kohelsi niin, että olisi ollut varmasti
parempi pitää hänet vaikka veneen sisällä. Nyt hän yksistään
aiheutti toimillaan enemmän vaaratilanteita kuin alkuperäinen
moottoriongelma.
Aiemmin VHF:ää on tullut
käytettyä hyvin vähän ja tässä yhden päivän aikana tuli
enemmän kuin aiemmin yhteensä. Muutenkin täällä käytetään
höpinästä päätellen VHF:ää huomattavasti enemmän kuin
meillä.
No, sakut dumpattuamme jatkoimme matkaa
ja yllättäen nyt ei sitten enää juuri ollutkaan siltoja. Parin
tunnin köröttelyn, yhden pohjakosketuksen ja muutaman sillan
jälkeen olimme Zoutkampissa, jossa valitsimme suurimman sataman.
Ensimmäinen rantautuminen tyssäsi 5m päähän laiturista mutaan,
mutta toisella kertaa pääsimme laiturin päähän kylkipaikalle n
40cm päähän, johon kiinnityimme. No, vene olisi varmaan pysynyt
ilman köysiäkin, mutta laitettiin silti. Kiva ja rauhallinen
paikka, mutta netti on kallis: 6 eurolla sai alle tunnin ja
vuorokausi olisi ollut vajaat 20 euroa. Jätimme ottamatta netin ja
sen sijaan tilasimme seuraavaksi aamuksi tuoreet täytetyt
croissantit, jotka olivat hyvin edulliset.
 |
| Zoutkampissa - oikeasti vendarit eivät edes kosketa laituria kun vene on kiinni pohjassa |
 |
| Zoutkampin "raittia" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti