Viimeiset palat Itämerta

Meillä oli tarkoitus mennä Burgtiefestä suoraan Kieliin, mutta koska taas keliennusteet lupasivat seuraavalle päivälle parempaa, päädyimme vain lyhyeen 12nm siirtymään mantereen puolelle Heiligenhafeniin. Bornholmin saksalaisnaapurimme oli neuvonut meitä välttämään paikkaa ja ehdottomasti menemään ennemmin Fehmarnin puolelle, joten nyt näkisimme miten nämä eroavat toisistaan. Toisaalta moni muu suomalainen on kehunut juuri Heilligenhafenia.

Ensihavainto Heiligehafenista oli erittäin suojainen sekä suuri satama. Satamaan ajetaan jokunen maili ränniä, joten paikka on suojassa käytännössä kaikilla tuulilla. Sataman koillisosassa oli dieselin tankkauspiste, jossa tankkimme täytti henkilökunta – itse emme saaneet tankata. Lisäksi täällä ei saanut tankata kanistereita, kuulemma ympäristösyistä johtuen. Mitenköhän kumiveneiden yms kanssa toimitaan...

No, saavuimme myöhäisestä lähdöstä johtuen satamaan hieman tavanomaista myöhemmin joten satamamaksun maksettuamme suunnistimme pikaisesti mainostettuun kauppaan, jossa oli olut ja suklaa tarjouksessa. Kauppa oli verrattain lähellä satamaa, mutta samalla kävi myös ilmi, että ruokakaupaste se ei juuri käynyt, sillä valikoima käsitti vain erilaiset alkoholijuomat, limut sekä makeiset. No, emme antaneet tämän häiritä vaan suoritimme ostokset kuten kunnon suomalaiset.

Havaitsimme, että tässä oli viime vuonna huonolla menestyksellä haettu kauppa – tölkeissä ei ollut pantteja, mikä teki niistä huokeita. Vertailun vuoksi kustannustietoisille ystäville: Carlsbergin kaljalavoja sai 3 kpl 21 eurolla ja tuntemattomampia vielä halvemmalla. Yleensä täällä on tölkeissä 0,25 eur pantti, joten säästöä normaalitilanteeseen em. tapauksessa on jopa 18eur, eli hinta olisi lähes tuplat panteilla! No, ostimme edulliset rantautumisjuomat tyytyväisenä ja yllättävää oli se, että kaupassa oli paremmat siiderivalikoimat kuin keskivertoliikkeessä Tallinnassa. Hämmentävää oli myös se, että liikkeestä sai useampaa laatua lonkeroa – ja nyt oltiin siis Saksassa! Kaiken kruunasi se, että kuitissa kerrottiin hinnat Tanskan kruunuina. Joku kikkailu siis tässäkin on kyseessä, mutta meille ei selvinnyt tarkkaan mikä.

Ostokset veneelle vietyä päätimme käydä sataman pohjoispuolen rannalla. Ranta oli iso, mutta ilmeisesti myöhäisestä ajasta johtuen rannalla oli vain satunnaisia ihmisiä ja vedessä jokunen uimari. Rannassa oli kuitenkin äärimmäisen mukavalta näyttänyt rantabaari, jonne suuntasimme seuraavaksi. Idea oli simppeli: valitaan rannalta kiva paikka, isketään pieni koju paikalle, ripotellaan mukavia löhötuoleja ja penkkejä ympäri kojua ja hankitaan paikalle muusikko soittamaan akustista kitaraa. Konsepti toimi ja paikalle saapui nopeasti porukkaa täyttämään paikat. Mielenkiintoista oli myös se, että asiakkaita oli nuorista vanhoihin.

Lomafiilis

Mainoksista päättelimme, että Kalasatamassa olisi jotkin satamafestivaalit, joten seuraavaksi suunnistimme sinne. Ja tottahan se oli: satamassa oli paljon erilaisia kojuja täynnä ruokaa, juomaa sekä krääsää. Lisäksi eräässä laivassa soitti bändi. Tämä oli myös hyvä esimerkki saksalaisesta kulttuurista: koko alue oli käytännössä anniskelualuetta, mutta se ei haitannut ketään – ei ollut yhtään ylilyöntejä tai humalaisia lapsia vaan kaikilla näytti olevan vain mukavaa. Täällä sattui yhdellä olutkojulla hassu tilanne: maksoin 3 euron oluestani 5 euron setelillä, jolloin sain takaisin 2 euroa. Tämän jälkeen pyysin mukin, johon voin kaataa oluen ja myyjä antoi sen uuden 2 euron kolikon kanssa. Hieman heikolla saksallani koitin selittää, että haluisin maksaa mukista kuuluvan 0,5 euron pantin. No, myyjä totesi jotain ja toi minulle 1,5 euroa takaisin eikö huolinut muita kolikoita. Kävi siis niin, että lopulta minulle maksettiin oluesta ja mukista 0,5 euroa. Tiesin kyllä Saksan edulliseksi maaksi, mutta tämä meni jo yli.

Biitsiä ja rantabaari

Heiligenhafen

Aika jännä kylkiväritys valittu tähän kippoon...

Iltapalaa veneessä: ilmakuivattua kinkkua, juustoja, keksejä ja viinit.

Heiligenhafen - kiva paikka

Satamassa oli paljon charter-veneitä, joita myös saapui seuraavana päivänä (perjantai) paljon takaisin, joten täällä kannattaa ottaa paikka viimeisestä laiturista (nro 12) tai varautua aikaseen lähtöön. Viikolla maanantai-torstai on yleensä kuulemma hyvin tilaa.. Täältä lähdimme sitten seuraavana aamuna kohti Kieliä ja Holtenauta, joka siis on pieni satamantynkä aivan sulkujen vieressä. Satamamaksu oli vain 10 euroa, mutta palvelut ja erityisesti saniteettitilojen laatu oli surkea – muut lähisatamat lienee paremmat ja niitä on paljon. Toisaalta vieressä oli pienen mäen päällä ravintola, josta sai mainiota curry wurstia ja vehnäolutta mukavien maisemien seuraksi. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa Kielin kanava ja sen takana odottava Pohjanmeri vuorovesineen.

Taustalla Kiel ja puiden takana Kielin kanavan alkupää. Etualalla Currywurst.

Muutamasta Itämeren saksalaisesta satamasta voidaan todeta yleistäen, että hinnat ovat hyvin kohtuulliset (13, 14 ja 10eur), mutta suihkut ja muut maksavat erikseen ja vessat pääasiassa ovat hyvässä kunnossa pl. Holtenau. Sekä Burgtiefessä että Heiligenhafenissa oli venetarvikeliikkeitä sekä purjeneulomoa ja myös moottorihuoltoa, joten puhutaan ihan kattavista palveluista.