s/y Calimera : Hollannin kanaalit osa 2

Matkamme kanaalien läpi jatkui helteisissä merkeissä. Zoutkampista lähdimme ronskisti moottoria käyttäen jotta pääsimme irti laituripaikkamme mudasta. Pian Zoutkampin jälkeen alkoi yksi kanaalien mielenkiintoisimmist paikoista, Lauwersmeer suistoineen. Vaikka alue olikin meille melko eksoottinen, oli siellä kuitenkin kotoinen tunnelma johtuen lukuisista luonnonsatamia muistuttavista pysähtymispaikoista. Kanaalien varret ovat täynnä erilaisia pysähtymispaikkoja veneille jotka vaihtelevat kanaalin reunaan pystytetyistä tolpista pieneen aidattuun alueeseen keskellä lammaslaiudunta aina ihan jopa saaristomaisiin pikkusatamiin. Lauwersmeerin pysätymispaikat näyttivät niin houkuttelevilta että päätimme että seuraavaksi voisimme matkia paikallisia ja yöpyä jossakin näistä satamien sijaan.

Lauwersmeerin pysähtymispaikkoja/luonnonsatamia

Keli oli hyvä ja matka eteni kerrankin joutuisasti sillä Lauwersmeerin alueella siltoja ja sulkuja on vähemmän, eli matka ei katkeile koko aikaa kaikenlaiseen odotteluun. Pääsimme siis aina Leeuwardeniin asti. Leeuwardenissa sen sijaan siltoja olikin pilvin pimein, samoin veneitä, joten päätimme mennä kaupungin läpi saman tien illalla jolloin muita veneitä on hieman vähemmän, ja siltojen odottelu hieman stressittömämpää kun ei tarvitse varoa muita odottavia veneitä. Täällä tuli myös vastaan ensimmäiset maksulliset sillat, joissa maksu tapahtui sillan kodalla sillanhoitajan heilutellessa ongenvavan päässä puukenkää jonne kolikot sujautettiin. Maksuja kertyi yhteensä 15 euroa kolmesta eri erästä, onneksi olimme varanneet mukaan paljon pikkukolikoita.

Siltamaksun sujautus puukenkään

Leeuwardenin keskustasta ja silloista päästyämme aloimme etsiä sopivaa pysähtymispaikkaa, mutta kylmä totuus iski silloin päin naamaa: Calimeran syväys oli liikaa Leeuwardenin jälkeen oleville pysähtymispaikoille. Yritimme päästä useampaan, mutta aina matkamme tössähti mutaan jo heti väylän reunalla. Lisäksi Leeuwardenin jälkeen alkaa Staande masterouten matalin pätkä, vain 1,9m, joten sinne emme halunneet lähteä seikkailemaan yötä vasten, etenkin kun sillatkin lakkaavat avautumasta viimeistään klo 20. Vielä mielenkiintoisemmaksi asian teki se että tämä kanaalin pätkä puuttui plotteristamme kokonaan ja sen mukaan veneilimme parhaillaan keskellä peltoa... Paperikartat ja opaskirjaset onneksi näyttivät kanaalin oikein sen nykytilassa, mutta ilmeisesti tässä kohtaa olivat hollantilaiset päättäneet tehdä oikoreitin vanhaan kanaaliinsa eikä plotterimme ollut tästä tietoinen.

Tässä välissä olisi ollut muheva perheriidan paikka, mutta ilmeisesti kanavilla köröttely on kasvattanut sen verran pinnaa että yksissä tuumin nielimme harmin ja käännyimme takaisin kohti Leeuwardenin keskustaa. Paluumatkalle yritimme vielä yhtä aiemmin huomaamatta jäänyttä pystähtymispaikkaa, mutta tällä kertaa emme päässeet edes väylän reunalle asti kun muta tuli vastaan. Lähin satama oli onneksi siltarumban tällä puolen, joten pääsimme sinne vain yhden siltaodottelun jälkeen. Silta oli toiminnassa klo 20 asti ja me olimme paikalla klo 19:30, joten kovin paljoa ylimääräistä aikaa ei ollut. Sillan pieleen olisi toki voinut parkkeerata yöksi, jos silta olisi jo lakannut toimimasta ja tätä vaihtoehtoa harkitsimmekin. Pääsimme kuitenkin satamaan ja helpottuneina laitoimme grillin saman tien tulille.

Grillausta pitkän päivän päätteeksi

Seuraavana aamuna jatkoimme siis matkaa nyt kanaalien matalinta pätkää kohti, Leeuwarden-Grouw-väliä. Kartta lupasi 1,9m syväyksen (minkä Calimera nyt täpötäyteen lastattuna tarvitsee) ja edellinen ilta oli jo osoittanut että jopa väylän reunat ovat liian matalia meille). Edellisenä vuonna Talisman oli päässyt tästä läpi samalla syväyksellä joten päättelimme vettä riittävän myös meille. Varmuuden vuoksi teimme kuitenkin varsin insinöörimäiset laskelmat siitä kuinka paljon venettä pitäisi kallistaa jotta syväys vähenisi 1,8m:iin hätätapauksia varten...

"Kallistuslaskelmia"

Kieli keskellä suuta ja vene keskellä väylää lähdimme siis etenemään. Matka eteni muuten hyvin mutta jos huomio herpaantui hetkeksikään ja ajauduimme hieman sivummaksi väylää, vauhti hiljeni ja vene alkoi tutista osoituksena siitä että veden sijasta kölimme halkoi mutaa. Samoin jos vastaan tuli isompi alus (tai alus joka ei tajunnut että me tarvitsimme väylän keskikohtaa), ja jouduimme väistämään sivumpaan, niin taas hidastui vauhti ja tutina alkoi. Pääsimme kuitenkin Grouwiin asti ilman suurempia katastrofeja.

Grouwiin päästyämme siirryimme täysiin uuteen maailmaan. Jokainen jolla oli edes jokin joten kuten kellva laite, oli lähtenyt viettämään viikonloppua vesille ja Grouwin keskusta näytti olevan nimenomaan vesillä. Oli perinteisiä 100-vuotiaita hollantilaistyyppisiä aluksia sivuköleineneen, purjeveneitä, soutuveneitä, moottoriveneitä, kajakkeja, kelluvia laiturinpätkiä joihin oli lisätty moottori jne. Sanotaan että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tässä tapauksessa kuvaan ei saa vangittua sitä kuhinaa ja tunnelmaa mikä vallitsi. Meno oli kuin Hangon regatan ja Stockholmveckanin yhdistelmä keskellä kirkasta päivää ja keskellä vettä. Vaikka veneitä oli tuhansia ja taas tuhansia, niin kaikki jotenkin ihmeellisesti kuitenkin mahtuivat sekaan, eikä edes kovin montaa kertaa pelottanut, että törmäiltäisiin.

Trafiikkia Grouw'n väylillä

Grouw

Paikallisia

Matalassa vedessä voi seistä veneen vieressä

Party boat Hollannin tapaan: masto kasattu kaljakoreista yms.

Grouwin keskusta oli aivan oma lukunsa mutta kanaali Grouwin jälkeen oli myös täpötäynnä väkeä. Paikallisilla oli tapana ajaa hieman sivuun väylältä ja jäädä ankkuriin uimaan ja viettämään päivää. Oli hauska nähdä joukoittain veneitä parkkeeranneena jokaiseen hieman leveämpään kohtaa ja ihmisiä uimassa (tai seisomassa) niiden vieressä. Yritimme muutamaan otteeseen samaa, mutta valitettavasti syväyksemme ei taaskaan antanut periksi ja joka kerta kun menimme edes metrin verran väylästä sivuun (tai välillä pelkästään väylän laidalle), niin Calimera jo kynti mutaa. Hellettä helpottaaksemme kaivoimme sitten veneen perässä vedettävän renkaan esille ja kiskoimme sillä toisiamme mikä virkistikin mukavasti.

Renkaan vetoa kanaaleilla

Illaksi pysähdyimme sitten Lemmeriin Yachthaven Ijselmaariin, mutta ilmeisesti valitsimme sataman kanaalin väärältä puolelta. Meidän puolellamme ravintola oli kovin hiljainen ja alkuruokia lukuunottamatta jopa surkea, kun taas toisella puolella terassi oli täynnä iloisia ihmisiä iltamyöhään saakka. Plussaa oli sentään se että todella helteisen päivän jälkeen suihkussa sai lorottaa vettä niin paljon kuin sielu sieti mikä näillä vesille on melko harvinaista.