Suunnitelma E/Plan E

Briely in English:

The crew of Homeless put it in words quite well: You need to have plan A, B, C and D, and then you end up using plan E. Our plan E turned out to be Guernsey, which we never even though to visit.

Let's start from the beginning: As planned (plan A), we left Cherbourg on Monday morning at 8:30. Everything was like it was supposed to be: 5-6m/s wind and stream 1-2 knots stream against us, until we started reaching the Alderney race where the stream started to turn into our favor. Just few miles more, and we would have turned and gotten the wind from better ancle and can start sailing. But the engine started beeping! It turned out that we had a totally new problem with the engine (nothing to do with the previous issues) so using the engine was not a option. We were also already quite far from Cherbourg and the stream was also no longer favorable for going back to Cherbourg. We went through different options and as the wind started to die even sailing was not an option so we came up with plan E: Guernsey. We got to the Beaucette marina at the north end of Guernsey sailing slowly in very week winds just before the stream would have turned against us! The marina staff was very helpfull, they even aided us into the harbour with a little motor boat through a very narrow entrance and called us help with the engine problems.

So now we are in the island of Guernsey in Beaucette marina which is a very nice little harbour built into an old quarry waiting for the mechanicer to check whether they have the needed spare parts in strock or do they have to order them from mainland. It could be worse than this: help is coming, sun is shining, the harbour is very sheltered and good and the Guerney island is very beautifull and interesting.

Ja suomeksi:

Cherbourgissa tapaamamme Homelessin väki puki sanoiksia hyvin matkapurjehduksen salat: Pitää aina olla suunnitelma A, B, C ja D, mutta silti sitä usein päätyy toteuttamaan suunnitelmaa E, joka keksitään lennosta. Meidän suunnitelma E:ksi tuli Guernsey, saari jolle meillä ei ollut mitään aikomuksia mennä.

Aloitetaanpa alusta: lähdimme Cherbourgista maanantaina 19.8 klo 8:30 suunnitelma A:n mukaan kymmenien muiden purjeveneiden toteuttaessa samaa suunnitelmaa pideltyään säitä Cherbourgissa vkolopun myrskyjen ajan. 

Homeless lähdössä Cherbourgista

Kaikki oli kuten pitikin, alkuun vastatuulta ja vastavirtaa, mutta Alderneyn lähestyessä virta muuttui pikkuhiljaa suosiollisemmaksi. Muutaman mailin päästä kääntyisimmekin jo kohti etelämpää jolloin tuulikin tulisi jo paremmasta suunnasta ja pääsisimme purjehtimaan koneajelun sijaan. Tässä vaiheessa kuitenkin ennen niin luotettava ja yhteistyöhaluinen moottorimme esitti vastalauseen: Piip piip piip piip. Ei auttanut muu kuin sammuttaa moottori ja nostaa purjeet ja lähteä tikkaamaan vastatuuleen. Merenkäynti oli sen verran kovaa että moottoria oli turha mennä tirkistelemään tähän väliin, eikä Cherbourgiinkaan ollut enää paluuta kun juuri oli alkanut vastavirta siihen suuntaan. Pari tuntia tikattuamme pääsimme kääntymään vähän parempaan suuntaan ja matkakin alkoi jo edistyä, mutta olimme auttamatta menettäneet pari tuntia etelään vievästä myötävirrasta. Nyt sivuvastainen ja myötävirta kiidättivät Calimeraa purjeilla yli 8 solmun nopeudella Alderneyn ohitse ja asiat näyttivät taas paremmalta: mihinkäs sitä purjeveneessä moottoria tarvitaan kunhan vain tuulta riittää.

Ongelmana vain että noin tunnin päästä, puolivälissä Alderneyta ja Guernseytä, tuulta ei enää riittänytkään. Aamupäivän kovahko tuuli, joka oli vaatinut reivatun isopurjeen ja genuan, kuoli pois kuin taikaiskusta. Vaikka avasimme purjeet täysin auki, etenimme vain muutaman solmun nopeudella, ja siitäkin vauhdista osa tuli myötävirrasta. Virran suunta tulisi muuttumaan parin tunnin sisällä, ja silloin emme näillä tuulilla pääsisi eteenpäin vaan valuisimme auttamatta virran mukana takaisin päin eikä siellä ollut muuta kuin pieni Alderneyn saari jossa satamavaihtoehdot olivat niukahkot. Tässä vaiheessa onneksi merikin oli sen verran rauhoittunut että pääsimme kurkistamaan mitä konekopan alta löytyisi. Piipatessaan moottori oli vilkuttanut valoa joka kertoi ongelman liittyvän jäähdytysveteen. Impelleristä ei löytynyt mitään vikaa, joskin sieltä tuli vähemmän vettä kuin yleensä. Merivesisuodattimesta sen sijaan löytyi muutama simpukka, jotka saattoivat tukkia veden pääsyn impellerin kautta lämmönvaihtimeen. Merivesisuodattimen tyhjennyksen jälkeen kokeilimme koneen käynnistämistä ja se lähtikin pörisemään mukavasti ja hetken taas näytti että ongelmamme oli löydetty ja poistettu ja matka voisi jatkua moottoriavusteisena kunnes löytäisimme parempia tuulia.

Hetken kuluttua menin käymään veneessä sisällä ihan muissa asioissa ja havaitsin että siellä oli vettä. Ei nyt sentään lainehtinut, mutta veneen heiluessa lattialaattojen alta turskahteli vettä. Päätin kurkistaa moottorikopan alle moottorin ollessa käynnissä ja silloin ongelma selkisi: lämmönvaihtimen liitoskohdasta suihkusi vettä vaakasuoraan, ja huusi saman tien Niklasta sammuttamaan moottorin. Tästä syystä siis moottori oli piipittänyt, jäähdytinvesi ylikuumeni kun viilentävä merivesi suihkusi pääosin pilssiin sen sijaan että menisi lämmönvaihtimeen. Valitettavasti vuotokohta oli niin hankalassa paikassa että siihen ei olisi päässyt käsiksi purkamatta puolta moottoria, joten oli aika kehittää suunnitelma E. Guernseyn saari sijaitsi n. 10 mailin päässä etelään, ja sen pohjoiskärjessä oli Beaucetten satama jossa syväys riittäisi meille ja jossa oli myös odotuspoijuja ulkopuolella jos sattuu saapumaan alaveden aikaan jolloin satamaan ei ole pääsyä. Jos purjeilla pääsisimme sataman edustalle, niin viimeiset parisataa metriä voisimme rutistaa moottorilla vaikka väkisin, mutta yhtään enempää ei moottorilla ajettaisi.

Jatkoimme hidasta etenemistä purjeilla kohti Guernseytä ja toivoimme ehtivämme sinne ennenkuin virta kääntyisi vastaisesi ja alkaisi kuljettaa meitä poispäin saaresta. Tuuli onneksi virisi hetkeksi ja pääsimme muutaman mailin päähän määränpäästä jopa melko kivuttomasti. Tässä vaiheessa tuuli kuitenkin taas kuoli ja myötävirtakin heikkeni ja aloimme tutkia mahdollisuutta saada hinausta parille viimeiselle mailille, sillä virta oli kääntymässä hetkenä minä hyvänsä. Soitto Beaucetten satamaan kuitenki paljasti että hinausapua ei ollut lähettyvillä tarjolla, mutta jos pääsisimme odotuspoijuille asti, niin voisivat avittaa meidät satamaan kunhan oma moottorimme pystyisi edes hetken tukemaan toimenpidettä, sataman sisäänkäynti kun ei kuulema ollut purjehdittavissa eikä oikeastaan hinattavissakaan.

Sormet ristissä sitten etenimme viimeiset mailit, toivoimme tuulen riittävän ja että virta ei ehtisi kääntyä vastaiseksi ja kun pääsimme viimeiselle majakalle mailin päähän satamasta, huokaisimme helpotuksesta: tästä pääsisimme tarvittaessa vaikka moottorilla jos samaan aikaan pumppaisimme vettä ulos pilssistä, mutta tällä kertaa onni oli myöten ja majakan kohdalla tuuli kääntyi niin että pääsimme pelkällä isopurjeella hiljalleen kohti odotuspoijuja. Muutama sata metriä ennen poijuja sataman suuaukosta ampaisi pieni moottorivene meitä kohti, olivat ilmeisesti odotelleet meitä saapuvaksi. Lyhyen sananvaihdon jälkeen vene otti meidät hinaukseen ja sovimme että laitamme moottorin käyntiin juuri suuaukolla ja menemme omin voimin osoitetulla paikalle satamassa. Näin toimittiin ja pääsimme onnellisesti laituriin, mutta sataman suuaukosta selvittyämme ymmärsimme kyllä miksi satamaan ei ole pääsyä pelkin purjein ja miksi satamakapteeni halusi että laitamme oman moottorin käyntiin: Suuaukko on hyvin kapea, kallioon louhittu käytävä, joka johtaa vanhaan kaivokseen/kivilouhokseen perustettuun satamaan. Suuaukko on kutakuinkin pelottava jopa silloin kun moottori toimii moitteetta, mutta veneemme on yksi sataman pienimpiä, joten kyllä siitä mitä ilmeisimmin pääsee läpi isoillakin veneillä, jopa katamaraaneilla!

Beaucetten sataman suuaukko

Beaucetten sataman suuaukko sataman suunnasta

Kiittelimme satamakapteenia vuolain sanoin, ja huomattuaan että olimme päivän koettelemuksista nuutuneita, hän ehdotti että hoitaisimme muodollisuudet yms. vasta seuraavana päivänä levättyämme. Pitkien yöunien jälkeen kävimmekin sitten satamakonttorissa josta ilmoitettiin että moottorihuoliimme on jo soitettu apuvoimia, ja niiden pitäisi saapua vielä saman päivän aikana. 

Beaucetten satamaan ei ole asiaa laskuveden aikaan!

Mitta-asteikko osoittamassa kuinka paljon suuaukolla on vettä, kuva alaveden aikaan

Calimera näyttää kovin pieneltä, etummaisena Afrodite

Mekaanikko saapuikin ja nyt odottelemme tietoa onko heillä varastossa tarvittavia varaosia vai pitääkö niitä tilata mantereelta, jolloin toimituksessa kestää pari päivää. Asiat voisivat olla huonomminkin. Satama on suojaisa ja varsin mielenkiintoinen johtuen historiastaan kaivoksena. Satamaa ympäröi jyrkät, korkeat kalliot ja sataman reunamat sukeltavat hyvin jyrkästi lähes pystysuoraan kirkkaaseen veteen. Satamassa voi kuulema olla helpostiki yli 18 metriä vettä veneen alla! Aurinko paistaa, lämpötila hätyyttelee hellerajoja, Guernseyn saari ympäröivine pikkusaarineen ja luotoineen muodostavat upeat maisemat ja sataman palvelut suihkuineen ja netteineen ovat ensiluokkaisia. Illaksi varasimme pöydän sataman ravintolaan, jota on kehuttu niin tarjoilujensa kuin maisemiensa puolesta. Sattuipa vielä niinkin hauskasti että Cherbourgissa tapaamamme suomalaisvene Afrodite sattuu olemaan suoraan viereisellä venepaikalla valmistautumassa Biskajan ylitykseen. Toivoa sopii että moottoriongelmamme selviävät ja pääsemme itsekin jatkamaan matkaa samaan suuntaan, mutta ainakin Guernsey vaikuttaa mielenkiintoisemmalta paikalta odotteluun kuin Cherbourg!

Maisema ravintolan terassilta

Guernseyn rantoja