maanantai 12. elokuuta 2013

Engannin kanaali: vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Briefly:

We had spent few extra days in Dunkerque but finally on wednesday we left the harbour. Instead of going to Cherbourg or Dieppe we decided to go to Boulogne, which is located just 45nm from Dunkerque. We were sailing nice and fast (average speed over 8 knots!) until we turned south towards Boulogne and the current slowed and started to turn. While I was minding my own business a large French vessel came close to us. It was the French customs and they wanted to came onboard. Well, we took the genua down and started the engine and the customs came. They lokked all over Calimera quite thoroughly but everything was ok. After that we went to Boulogne for the evening.

The next morning we woke up at 7 and continued towards Cherbourg. There was no wind so we used the engine. Everything was ok until the next morning the engine's revolutions started to drop and finally it died. We tried to start it again but the problem was there and it couldn't stay on. We could already see Cherbourg but with the turned current were not able to get there for the next 6 hours. We raised the sails and tried to stay as close as possible while thinking abput the problem and possible solutions. 

After the current turned we were able to sail to the harbour and also managed to dock ourselves without any help. There we quickly checked te engine and the fuel filthers had same stuff in them indicating a blockage. we changed the filthers but the fuel pump didn't work so we had to get help. Luckily Cherbourg is a major city and the big harbour has a Volvo Penta service. We went to the shop and they promised us a maintenance service on Monday. 

During the weekend we worked on the boat as well as did some shopping. On Monday we got the promised service and within an hour our engine was working again. The problem was that there was a blockage also in the tubes so they alsogot cleaned and we also have an other fuel pump on the boat. So, next we'll wait for a suitable weather to go to Brest or at least close to Brest. It's less than 200nm so it will be an overnighter.


Ja sitten tilitystä suomeksi:

Pääsimme lähtemään Dunkerquesta vasta keskiviikkona ja koska miehistö ei ollut vielä täysin tervehtynyt niin päädyttiin menemään Cherbourgin sijaan Boulogne-sur-meriin, jonne oli noin 40 nm matkaa. Tässä välissä oli myös Calais, joka olisi tarvittaessa toiminut myös järkevänä välietappina. Katsoimme Dunkerquessa taas tarkkaan sopivaa lähtöaikaa ja se oli noin klo 5 aamulla. Aamulla heräsimme kyllä klo 5, mutta silloin oli aivan liian pimeää, joten jatkoimme unia aina klo 6 asti, jolloin alkoi kirkastua. Lopulta pääsimme lähtemään muutaman muun aamuvirkun jälkeen lähempänä seitsemää.

Tuuli oli kerrankin myötäinen ja niinpä nostimme nopeasti genuan, jolla saimme hyvän vauhdin. Isoa emme nostaneet, sillä suuri genuamme antoi yksistään jo hyvän vaudin. Ja samalla pääsimme helpommalla ja vältimme preventteri- yms säädöt. Vaikka virta oli vielä hieman vastainen, saimme heti yli 6 solmun vauhdin, joka kiihtyi nopeasti yli 8 solmuun. Calaisin kohdalla menimme jo yli 10 solmua! Calaisin edustalla on hiekkasärkkiä, jotka kiersimme luoteispuolelta. Näiden matalikkojen yhteydessä kuitenkin oli todella outoja virtoja ja näyttikin, että meri ”kiehui”. Kohta ei ollut pitkä (leveä kylläkin) ja sen ylittäessä aallot löivät Calimeraa joka puolelta, mutta pientä heilumista lukuunottamatta ei siinä ihmeempää ollut.

Calaisin kohdalta on myös lyhyin matka Englantiin (mm. tunneli menee tästä) ja laivaliikennettä oli ihan kohtuullisesti, mutta tämäkään ei ollut mikään haaste – menimme samaväylän yli tuolla 10 solmun vauhdilla, jolloin ei tarvinut pitkään ihmetellä muiden tiellä... Tämän jälkeen alkoikin varsinaisesti Englannin kanaali ja käänsimme kohti etelää. Olimme saavuttaneet jo melkein kaikki meitä ennen lähteneet veneet (paitsi 2 Englantiin kaartanutta) ja menimme hyvää vauhtia kohti Boulognea (veneen keskivauhti lähdöstä oli tässä vaiheessa yli 8,3 solmua, huiput liki 12 solmua) ja tarkoituksena oli päästä vielä myötävirrassa perille. No, kääntyessämme kohti etelää myös tuulikulma muuttui ja teimme lopulta jiipin. Samalla virta alkoi kääntyä – tämä osin myös siitä, että olimme siirtyneet ulommaksi.

No, kaikki näytti hyvältä aikaiseen satamaan saapumiseen kun huomasin jonkun ranskalaisen sota-aluksen tai merivartioston kiertävän erästä holskivenettä. Pian alus tuli meitä kohti ja kiersi takakautta ohi, mutta jäi norkoilemaan peräämme. Herätin tässä vaiheessa lähdön jälkeen nukahtaneen miehistön ja pyysin kannettavaa VHF:ää. Ennen VHF:n tuomista alukselta kailotettiin jotain ranskaksi megafoniin. No, VHF:llä saatiin englanniksi selvyys vaihtaa kanavalle 8, jossa jatkettiin keskustelua.

Aluksi haluttiin tietää minne oltiin menossa ja mistä, sekä erityisesti mikä oli lopullinen päämäärämme. Keskustelu meni jotenkin seuraavasti:
Ranskalaiset: ”What is your final destination?”
Calimera: Hmm, Caribbean.”
hiljaisuus
Ranskalaiset: ”What is your final destination?”
Calimera: ”Caribbean.”
Sitten keskusteltiin tovi montako meitä oli kyydissä jne kunnes he pyysivät seuraamaan kanavaa. Koko tämän ajan purjehdimme mukavasti kohti Boulognea ja kun sinne oli enää noin 3 nm matkaa niin VHF heräsi uudestaan ja ranskalaiset halusivat tulla Calimeraan. No, me toivotimme heidät tervetulleeksi ja käärimme genuan rullalle ja laitoimme Volvon käyntiin.

Alukselta lähtikin pian kumiveneellä 5 henkilöä, jotka sitten Calimeralle päästyään esittäytyivät tullin edustajiksi. Samalla kävi ilmi, että heidän emoaluksen kotisatama oli juuri Boulognessa. Tulli halusi nähdä veneen paperit sekä meidän passit. Ne saatuaan alkoikin papereiden pyörittely. Ilmeisesti Ranskassakin pitää täyttää useampi kuponki pelkästä rutiini tsekkauksesta. Kaverit kyllä toisaalta kävivät veneen tarkkaan läpi; mm. keulahytti säilytystiloineen sekä jopa pilssiin kurkattiin. Samalla penkomisella löytyi sekstanttimme, joka sai ranskalaisten hyväksynnän. Saman hyväksyvän nyökyttelyn sai myös Ikean muoviset leikkuulaudat. Mitään ihmeempää ei kuitenkaan löytynyt, joten tullin veijarit poistuivat tunnin päästä Calimeralta. Ennen lähtöä kyllä kyselivät tarkemmin reissustamme ja ottivat ylös blogin osoitteenkin. Yhtään kuponkia ei meille tästä vierailusta jäänyt, mutta kuulemma tullin järjestelmissä olemme nyt tsekattu ja uutta tsekkausta ei tule.

French customs/coast guard

Iskuryhmä poistuu

Tämän vierailun aikana olimme päässeet jo parin mailin päähän Boulognesta, joten painelimme sinne koneella. Satama oli hyvin suojainen ja saimmekin hyvän aisapaikan hollantilaisten vierestä, jotka kyselivät tullin vierailusta veneellämme – tullin porukka kun oli kieppunut ensin heidän ympärillään ja tullut sitten meidän luo. Naureskeltiin tilannetta ja pienoisen sateen alkaessa menimme veneen sisälle lepäämään. Boulognessa vuorovesi oli jo huomattavasti suurempija niinpä satama näyttää hyvinkin erilaiselta riippuen mihin aikaan katsoo. Itse kylä vaikutti kivalta kalastajakaupungilta, mutta sen suurempaa tuttavuutta ei tehty kun ajatuksena oli jatkaa seuraavana aamuna kohti Cherbourgia. Laiturilla ja jopa kaupungillakin tuli törmättyä veneellä vierailleisiin tullimiehiin.

Boulogne

Boulogne


Lähdimmekin seuraavana aamuna klo 7 Boulognesta kohti Cherbourgia tyynessä kelissä koneella. Tätä jatkui koko päivän silloin tällöin joitain veneitä nähden. Joskus iltapäivällä koneen kierrokset haittelehtivät aavistuksen, joten otimme koneen pois päältä ja katsoimme konehuonetta. Öljyt oli ok, merivesisuodatin oli puhdas ja vedenerotinkin puhdas. Käynnistimme koneen ja ongelma oli pois. Tuuli alkoi illalla viritä, mutta oli täysvastainen. Laskimme, että pitämällä saman nopeuden ehtisimme vielä Cherbourgiin aamun myötävirrassa. Päätimmekin jatkaa koneella, sillä vastavirta on edustalla jopa 5 solmua, jolloin purjeilla menisimme luovien todennäköisesti taaksepäin. Iltapäivällä menimme siirryimme myös läntiselle pallonpuoliskolle.

No, ilta ja yö menivät hyvin kunnes klo 7 havahduin lepovuorosta siihen, että koneen kierrokset vaihtelevat suuresti. No, tässä vaiheessa oli jo aallokkoakin sen vastatuulen lisäksi. Olimme jo aika lähellä Cherbourgia, vain noin 8 nm matkaa. Laitoimme täyden kaasun päälle, jolla kone kiersi normaalit kierrokset. Jostain syystä kone edelleen haki kierroksia välillä ja sitten se pudotti ne ja sammui. Tässä vaiheessa alkoi myös sadella, tietenkin. No, käynnistimme koneen uudelleen ja se pysyi heikosti käynnissä kaasun ollessa pohjassa ja etenimme jonkin verran kunnes se sammui uudestaan. Tämän jälkeen ei enää käynnistetty konetta vaan nostimme genuan.

Tämän sekoilun aikana virta oli alkanut kääntyä, joten etenimme hiljalleen kohti Cherbourgia, mutta emme päässeet kuin näköetäisyydelle kun seuraava venda veikin meitä jo kauemmaksi Cherbourgista. Tämän jälkeen tikkasimme noin 5 tuntia kunnes pääsimme jälleen eteenpäin ja lopulta jopa yli 8 solmua reivatulla genualla! Samalla alkoi aurinkokin paistaa. Cherbourgissa on ulompi aallonmurtaja, jonka suojaan päästyämme loppui myös aallokko. Calimera lipui muutamaa solmua kohti Cherbourgin huvisatamaa ja vaihtoehtoina meillä oli pyytää apua (useampikin huvivene meni ohi), mennä itse kokeilemaan tai ankkuroitua.

Tikkausta



Joskus on ollut puhetta, että isommallakin veneellä on hyvä harjoitella purjeilla rantautumista, mutta itse en ole tätä harjoitusta nähnyt tarpeellisena – jos tilanne tulee eteen niin harjoitellaan siinä sitten, koska muuten harmittaa jos harjoittelussa tulee kohellettua (vrt. ”ta den billigast!”). No, me siis menimme Cherbourgin suhteellisen suureen (yli 1500 venettä) huvisatamaan purjeilla ja parista potentiaalisesta laiturista valitsimme kylkikiinnityspaikan keula tuuleen. Tälle paikalle sitten tultiinkin oppikirjamaisesti: vene laiturin viereen, keula tuuleen ja purje löysäksi. Tästä sitten olikin helppo astua laiturille kiinnittämään köydet.

Tilanne oli ollut aamulla hieman stressaava, mutta nyt rantautumisen jälkeen olo oli vähintäänkin tyytyväinen. Avaasimme moottorikopan ja katsoimme konetta – kaikki näytti ulkoisesti olevan ok. Kierrosten maleksiminen ja moottorin sammuminen kulussa viittasi vahvasti polttoaineensaantiongelmaan, joten vaihdoimme polttoainesuodattimet: karkeasuodattimessa oli huomattavasti ”levää” pinnassa, mutta hienosuodatin oli puhdas. Syy ongelmaan oli tukkeutunut suodatin. Ilmeisesti tankkaamamme polttoaine ei ole ollut aivan priimaa ja Grotamaria pitääkin lorottaa joukkoon säännöllisemmin.

No, suodattimet vaihdettiin uusiin ja lähdettiin ilmaamaan konetta. Jostain syystä polttoainepumppu ei tehnyt mitään, joten pelättiin sen olevan tukossa/hajalla tai sitten putkiston olevan tukossa. Tässä vaiheessa tosin oma osaaminen alkaa loppua ja pelotti, että pahennetaan tilannetta, joten lähdimme selvittämään löytyykö kylästä moottorihuoltoa.

Cherbourgin satama on suuri ja sataman alueella on runsaasti venetarvikeliikkeitä sekä pari verstasta ja korjaamoa. Ensimmäinen Yanmariin keskittynyt liike neuvoi marssimaan pari minuuttia itään, mutta satamakonttorista puolestaan käskivät kävellä hieman länteen. Yllättäen Volvo Pentan edustus löytyikin melkein näiden kahden paikan välistä vain noin 50m päässä Yanmar-liikkeestä... Onneksemme liike oli vielä auki (kello oli jo yli 18 iltapäivällä perjantaina) ja saimme sovittua, että maanantaina aamulla saamme huoltomiehen paikalle. Helpotus oli suuri ja päätimmekin jatkaa sitten sataman ravintolaan. Kävimme vielä illalla laiturit läpi, mutta ainoa puumastoinen purjevene ei ollut Panthera, he kun olivat jo ehtineet lähteä Roscoffiin.

Lauantaina kävimme katsomassa kaupunkia, ostoksilla suuressa Carrefourissa sekä illalla vielä syömässä juustoravintolassa. Täällä on yllättävän vaikea saada palvelua englanniksi ravintoloissa, vaikka Briteistä tulee tänne runsaasti turisteja. Satamakonttorissa palvelu oli kyllä todella hyvää. Huomionarvoista on myös se, että täällä on ilmanen wlan ilman twitter-rajoituksia. Muuten sataman fasiliteetit ovat vähän niin ja näin – uudet suihkut ja vessat ovat tekeillä, mutta väliaikaisina on parakit, jotka eivät ole erityisen viehättäviä...

Sunnuntai oli veneen huolto- ja rakentelupäivä. Tavoitteena oli saada bimini asennettua ja se edellytti kukonjalan vaijereiden kolojen leikkaamista sekä hieman ompelua. Kolojen kohtaa mittailtiin moneen kertaan ja lopulta päädyttiin vetämään puukolla koeaukot. Aukot osoittautuivat hyviksi ja niinpä pienellä muokkauksella ja tukiompelulla saimme biminin asennettua ja nyt se on käytössä perässä suojaamassa ruorimiestä auringolta ja vedeltä. Samalla siirsimme lipputangon toiselle puolelle perää, asensimme uuden aurinkokennovalon kaiteeseen sekä muutamia tarvikkeita ripustettiin biminiin. Myös uusi tuuletusluukku sisäänkäyntiin sai tuuletusosan kiinni ja odottaa nyt lukkoa. Laitamme tähän lukon, joka toimii ulkoa avaimella ja sisältä käsin kertämällä. Näin sitä voi käyttää paremmin. Lukko hankittiin eräästä Cherbourgin venetarvikeliikkeestä. Sunnuntain urakan kruunasimme veneellä lihafonduen sekä mansikkakakun kera.

Bimini asennettuna


Maanantaina marssimme sovitusti klo 9 Volvon huoltoon ja siellä meidän pyydettiin odottamaan 20 minuuttia. Käytimme ajan hyödyksi ja shoppailimme liikkeestä etäisestikin kiinnostavia tavaroita. Noin 45 minuutin kuluttua liikkeenpitäjä kertoo, että huoltomies tulee veneellemme klo 10.30. Lähdimme veneelle ja klo 10.45 veneen kylkeä koputtelee huoltomies, joka ei puhu englantia. Kävimme kuitenkin tilanteen läpi ja hän ymmärsi mistä on kyse. Sitten konekoppa auki ja vikaa paikallistamaan. Veijarilla oli selkeä käsitys hommasta, sillä hän etsi tiettijä osia, mutisi ranskaa ja sitten irroitti polttoaineletkuja. Yllätykseksi huoltomies päätti puhaltaa suoraan polttoaineletkuun ja samalla toisesta päästä alkoi valua dieseliä. Saman hän teki putken toisellekin päälle.

Tämän jälkeen hän halusi asentaa uuden polttoainepumpun heti tankin perään (ei ollut aiemmin) ja tämähän sopi meille. Hän kävi hakemassa uuden pumpun ja palattuaan asensi sen ja sitten päästiinkin ilmaamaan polttoainejärjestelmää. Siinä sitten avattiin moottorista milloin mikäkin osa ja kansi ja sitten kävi käsky: start motoer. Eleistä ymmärsin, että kaasu pohjaan ja ensimmäisellä kerralla kone ei lähtenyt käyntiin, mutta toisella kertaa Volvo lähti kehräämään ilmoisesti. Jäähdytysvedet olivat aluksi kovin tummia, mutta kirkastuivat nopeasti ja kaikki oli ok. Kiittelimme huoltomiestä ja lähdin maksamaan suoritusta: reilun tunnin keikasta uuden pumpun, kiirelisän sekä laskutuslisän kanssa maksettiin 121€, mitä voi pitää varsin kohtuullisena. Mahtaisikohan Lauttasaaresta saada tähän summaan edes puhelinaikaa...

Koska kone toimi niin päätimme käydä tankkaamassa dieseliä (ja samalla laittaa Grotamaria tankkiin) jaa vaihtaa paikkaa lähemmäs vessoja ja suihkuja. Aluksi piti peruuttaa paikalle, mutta mystisesti kone sammui kesken. Vahinkoa ei päässyt sattumaan kun käynnistin koneen uudelleen, mutta tämän tuloksena siirryimmekin keulakiinnitykseen. Liekö koneessa vielä hieman ilmaa tms, joka sitten sammutti koneen kun se oli pakilla? Pitänee tutkia asiaa.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut, mutta kuten Pantheralla niin meilläkin on ollut hieman onnea matkassa: koneen hajotessa olimme lähellä Cherbourgia, oli valoisaa ja tuuli riittävästi purjehtimiseen. Lisäksi ehdimme Volvon liikkeeseen riittävän aikaisin, että saimme varattua ajan jo seuraavalle arkipäivälle ja niinpä meillä olikin maanantaina ennen puoltapäivää soiva kone. Tästä tuli taas hieman oppia ja toisaalta itseluottamustakin – kyllä pärjätään tarvittaessa ilman konettakin, vaikka satamana tämä ei ollutkaan vaikein.

Seuraavaksi katselemmekin säätiedotuksia sillä silmällä, että pääsisimme Brestiin tai ainakin lähelle Brestiä. Tiistaiksi on vielä luvattu vastaisempaa tuulta kun taas keskiviikko ja torstai ovat tyyntä. Viikonloppuna puolestaan Brestissä on kovat tuulet, joten ennen sitä sinne ja sitten katsomaan Biskajan kelejä. Nyt viimepäivät ovat ollaan otollisia Biskajan ylitykseen: tasaista sivumyötäistä ja hieman heikentyvää loppua kohti. Eräs toinen Maestro 35 menikin jo yli. Suomalaisia ei ole juuri näkynyt, joskin täällä oli yksi ahvenanmaalainen vene (sama kuin Cuxhavenissa) sekä eilen saapui IMX-40 Suomen lipulla, mutta kyljen teksti viittasi enemmän itäiseen naapuriimme.

Cherbourg

Cherbourg - palmuja! Olemme selvästi menossa oikeaan suuntaan.

Levoton katti Cherbourgissa

Cherbourg - kuin välimerellä

Cherbourg
2 mastoa katissa - Operation D-day

Beneteaun malliston ääripäätä?

Välipalaa veneelle
Meidän satelliittipuhelimen liittymä on nyt aktivoitu ja siihen voi lähettää viestejä netin kautta, laitamme blogiin tästä jonkun linkin. Lisäksi vihdoin aktivoimme myös Spotin, josta tulee linkki myös blogiin. Siitä voi seurata sijaintiamme paremmin ja erityisesti pidemmillä ylityksillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti