Briefly:
We had to stay in Ijmuiden for a little
while since the "bad" weather. The wind was against and according to our
Dutch neighbour ”very rough sea” but otherwise it was sunny and warm. The Dutch couple had actually
lived in Finland some 20 years ago and their home was just few miles
from our home! It's a small world. Anyways, we used the few days wisely and worked on
maintenance and such. On wednesday we left towards Scheveningen,
where we arrived later that evening after a long day at not so calm
sea. The harbour was packed and our spot was in the middle: 3 and 4
sailing boats on our sides, 2-3 our back and few in the front.
We just stayed one night and early in
the morning we left to Belgium. This time the sea was calm and no
wind at all. We went across the Rotterdam area (busiest harbour in
Europe?) and then raised some sails. In the evening we arrived in
Oostende Belgium. The Royal Yacht Club Oostende provided good service
and excellent dinner at moderate costs. The next morning we continued
our journey to France and Dunkerque. The day was vey hot and it was
goot to get to cool to the sea.
We arrived later that day in Dunkerque
where we have been now for few days. The reason is simple: crew has
been sick. Everything is ok now and we're pretty much ready to
continue. We are slightly behind our rough schedule but we are in no
hurry, therefore it's easy to wait for the moment when we are in good
shape and ready to continue. The weather forecast suggests us to
go now as far as possible, to Cherbourg if possible, and then wait
there for a few days for better winds. We'll see.
Ja kotimaisella:
Saavuimme Ijmuideniin (näköjään
oikeinkirjoitus pakottaa sanan kirjoitetuksi väärin) muutamassa
tunnissa Amsterdamista ja yhden sulun jälkeen olimme taas
suolavedessä. Ijmuidenin satama sijaitsee allonmurtajien
sisäpuolella ja on kokolailla suojainen. Olin jostain blogista
lukenut, ettei laiturin alkupäähän kannata kiinnittyä, joten
menimme niin pitkälle kuin vapaita paikkoja näkyi ja sitten
kiinnityimme (tolppa&aisa) parin hollantilaisen purkkarin väliin.
Toisen puolen naapurit olivat todella ystävällisiä ja nopeasti sa
noivat jopa muutaman sanan suomea! Kävi ilmi, että venenaapurimme
olivat asuneet aikoinaan jonkun vuoden Suomessa ja kuuluneet jopa
NJK:hon! Näyttivätpä vielä veneessä ollaan tarjottimen, jossa
oli kuva Valkosaaresta.
Ijmuidenin sataman ympäristö vaikutti
hieman ”vanhalta turistikylältä”, eli löytyi rantaa ja
hotelleja sekä useampi kuppila, mutta ihmisiä oli verrattain vähän.
Sataman fasiliteetit olivat kuitenkin ok ja kiinalainen ravintola
siedettävä, olkoonkin, että ravintolan suurimpana plussana oli
ilmainen wlan. Seuraaviksi päiviksi oli luvattu kohtuullisen kovaa
tuulta ja aallokkoa, joten päätimme jäädä toviksi Ijmuideniin.
Naapurin holskikin totesi, että nyt ei kannata lähteä satamasta
merelle hetkeen.
Keli näkyi myös satamassa, eli
takilat vinkuivat ja suht suojaisessa satamassa vene oli tuulen
vaikutuksesta kenossa – puuskissa tuulimittari näytti 15m/s
satamassa, joten ulkona olisi ollut tuskaista edetä vastatuuleen ja
-aaltoon. Käytimme kuitenkin ajan hyödyksi ja tutustuimme niin
paikallisen venetarvikeliikkeen tarjontaan (hankimme mm. danbouyn ja
uuden kelluvan levankiharjan) sekä muihin shoppailumahdollisuuksiin.
Taitettavilla polkupyörillä muutaman kilometrin matka sujui
helposti, vaikka ostoksia olikin enemmän.
 |
| Isompia kalikoita |
 |
| Huoltotöissä |
Illalla huolsimme venettä ja asensin
septin huohotusputkeen suodattimen – homma, joka oli ollut jo
muutaman kuukauden to do -listalla... Satamaan saapui jokunen vene
mereltä/kanavilta ja rantautumisissa oli kaikille suuria vaikeuksia:
veneiden kyljet saivat osumaa ja eräältä meni kaiken lisäksi
vielä lipputankokin poikki. Samoin ne harvat, jotka lähtivät
satamasta saivat tehdä töitä lähdön eteen. Ennusteet kuitenkin
näyttivät keskiviikolle tasaantuvaa keliä, joten päätimme lähteä
silloin. Ajoitimme mielestämme vuorovedet hyvin ja lähdimme
muutaman muun veneen tavoi n kohti Scheveningeniä, jonne oli matkaa
vain noin 30nm.
Matka oli kuitenkin aiemmasta tuulesta
johtuen varsin kuoppainen ja aallot tulivat kiusallisesti suoraan
edestä kun taas tuuli oli sivuvastainen. Tämä teki purjehduksesta
todella haastavaa ja tämä huomattiin myös siinä, että Calimeran
miehistöllä alkoi olla huonovointisuutta. Hieman pitkäksi venyneen
matkan jälkeen päästiin Scheveningenin edustalle, jossa pyysimme
VHF:llä satamaanajolupaa. Sitä ei saatu, sillä satamasta oli juuri
poistumassa joku suurempi alus. Sataman suulle kerääntyi pian
muitankin veneitä odottamaan ja välittömästi aluksen tultua ulos
satama-aukosta kuului VHF:stä jotain hollaniksi ja kaikki muut
veneet säntäsivät kohti satamaa – näin mekin.
Scheveningenin satama olikin jännä:
ohjeissa neuvottiin ottamaan yhteyttä satamakapuun VHF:n kanavalla
31, jota ei meidän suomalaisessa laitteessa ollut, joten päädyimme
seuraamaan muita. Satamakapu oli kuitenkin laiturilla, jolloin
tiedustelimme paikkaa. Hän neuvoi meitä menemään ”tuonne niin
pitkälle kuin pääsette”. ”Tuolla” tarkoitti kahden laiturin
välistä aluetta, jonne oli tungettu jo 2 riviä purjeveneitä
perälle sekä laidoille 1-3 kpl. Me menimme perälle keskelle ja
hetkessä olimme joka suunnasta motitettu. Kuulemma paikallinen tapa
eikä mitenkään poikkeuksellinen. Huvittavaa tässä oli se, että
meidän vielä kiinnittäessä hövelin varovaisesti itseämme
naapuriveneeseen, oli jo toisella puolella uuden naapuriveneen
miehistö Calimeran kannella kiinnittänyt itsenä meihin.
Tutkailtiin hölmistyneenä tilannetta
ja Calimeralla oli toisella sivulla 3, toisella 4 purjevenettä ja
perässä 2-3 riviä sekä keulassa 2 riviä purjeveneitä edessä.
Naapurin holskit kertoivat, että joku reunan veneistä on lähdössä
aamulla klo 7, joten silloin meidänkin pitäisi olla poissa. No,
tämä ratkaisi meidän seuraavan päivän ohjelman – lähdemme
aamulla kohti Belgiaa. Sitten ei muuta kuin satamatoimistoon (jep,
tästäkin piti maksaa täysi hinta) ja sitten etsimään ravintolaa.
Sataman toisella sivulla olikin nippu ravintoloita ja valitsimme
mukavan italialaistyylisen ravintolan, jossa saimmekin tarjoilijan
sekoilusta huolimatta varsin hyvän ja edullisen illallisen.
 |
| Scheveningenin satamaa |
 |
| Scheveningenin satamaa, bongaa Calimera! |
Seuraavana aamuna kello herätti klo
6.30 ja yllätykseksi edessä olleet veneet olivat jo lähteneet
ääniä päästämättä, joten pääsisimme lähtemään vaikka
heti. Myös naapurimme holskit olivat hereillä ja myös suuntaamassa
kohti Belgiaa. Lähdimme yht'aikaa klo 7, mutta me menimme etsimään
huoltamoa, jonka piti olla jo nyt auki. Tankkauspiste löytyi, mutta
se ei ollutkaan auki. No, ei muuta kuin yhdestä kanisterista lisää
menovettä tankkiin ja sitten päästiin liikkeelle ja ulos
satamasta.
Yllätys oli aika suuri kun huomasimme
meren olevan täysin sileä ja tuulta ei ollut lainkaan. Holskit
olivat kyllä nostaneet ison ylös, mutta ajoivat koneella ja
nostivat kartion kun tulimme lähelle. Saavuimme samalla myös
Rotterdamin suuaukkoon, jossa on verrattain tarkoin ohjattu alusten
liikenne ja tämä koski myös huvialuksia. Niinpä otimme yhteyden
VHF:lla liikenteenohjaukseen, josta nopeasti (ja hyvällä, selkeällä
englannilla) vastattiin hyväksyvästi ja neuvottiin seuraamaan
VHF:ää koko alueen ylityksen ajan. VHF:n kuuntelu olikin verrattain
viihdyttävää – erästäkin kipparia sätittiin kun tämä oli
ollut ”nukkumassa” eikä aluksessa oltu seurattu oikeaa
VHF-kanavaa ja lisäksi laivoille neuvottiin kuinka huviveneitä oli
mitenkin tiellä.
Mielenkiintoisin tilanne tuli aivan
alueen reunalla kun eräs rahtialus oli ajamassa sisään, mutta
totesi VHF:ssä, että menisi kahden purjeveneen välistä. Tunnistin
heti, että laiva oli meidän reitilla ja että me olimme tuo edellä
oleva alus ja taaempi oli holskinaapurimme. Liikenteenohjauksesta
huhuiltiin tovi holskeja, mutta kun nämä eivät vastanneet kutsuun
niin laivalle pahoiteltiin, että purjeveneeseen ei saada yhteyttä.
Tämän jälkeen laiva teki nopean suunnanvaihdon ja väisti
(purjeilla ja koneella) etenevää holskipurkkaria.
Nyt kun VHF:ää on tullut reissussa
käytettyä enemmän niin veneen nimi, Calimera, on osoittautunut
aika hyväksi: se on erilainen, tunnistettava sekä
ulkomaalaisillekin helppo lausuttava. Kun olimme päässeet
kriittisen paikan ohi niin nostimme mekin ison ylös sekä kartion
keulaan. Tämä nosti vauhtia ehkä 0,5 solmua, joten hyvä niin.
Myöhemmin tuuli alkoi viritä niin, että avasimme myös genuan ja
päästiin purjehduksen makuun. Saavuimme alkuillasta Belgian
Oostendeen, jonka ensimmäinen satama oli aivan tukossa, toiseen
olisi pitänyt mennä sulun kautta, joten kokeilimme hieman taaempana
ollutta Royal Yacht Club Oostendeä. Satama näytti olevan täydehkö,
mutta pari tyhjääkin paikkaa oli. Mietimme minne uskaltaisimme
mennä kun laiturilta heilutettiin ja neuvottiin paikka.
Satamakapteeni oli huomannut meidät ja näytti vapaan paikan sekä
auttoi rantautumisessa.
Satamakapteeni osoittautui oikein
ystävälliseksi: vitsailun ja tarinoinnin välissä saimme maksettua
varsin maltillisen (21€ sis vesi, suihku, sähkö) satamamaksun ja
saimmepa vielä heidän wlan-verkon salasanankin. Hyvä ja
ystävällinen palvelu – tästä on matkapurjehtija valmis
maksamaankin. Suihkujen ja virkistäytymisen jälkeen suuntasimme
venekerhon ravintolaan, jossa tilasimme pihvit. Pihvit osoittautuivat
erinomaisiksi (hyvällä hilloksella grillattu) ja annokseen kuului
yllättäen myös 3 eri kastiketta. Voimme suositella satamaa ja
ravintolaa varauksetta. Lisäksi tarjoilijan suosittelema olut oli
erinomainen, joskin hämmästyttävän tiukkaa: 8,2%. No, ilta oli
kaikenkaikkiaan onnistunut, vaikka Oostenden keskustaan emme
jaksaneetkaan.
 |
| tuulimyllyn osia |
 |
| Oostende, RYCO |
Seuraavalle päivälle oli luvattu
sopivaa keliä, joten päätimme jatkaa matkaa Ranskaan ja
Dunkerqueen. Lähtöaamu oli todella kuuma ja lähdimme satamasta
mielellämme viileämmälle merelle. Nähtävästi muutkin olivat
huomanneet kelin, sillä ranta oli väärällään porukkaan ja
veneitä oli vesillä paljon. Saimme kevyen sivuvastaisen tuulen,
mutta Calimera kulki suht nätisti. Välillä oli kone apuna, välillä
päästiin ilmankin. Yllättäen Belgian ja Ranskan rajalla tuli
nopeasti tummia pilviä ja hetkessä alkoi sataa. Voimakas kuuro
kesti vain hetken, mutta yllätti varmaan monen rannallakin olleen.
Pian saavuimmekin Dunkerquen suuaukolle, jossa paloi vihreät
merkkinä siitä, että sai ajaa sisään.
Dunkerquessa on useampi satama, mutta
me päätimme valita sen, jossa oli mainittu olevan wlan hintaan
1€/24h. Tämä oli sisempi ulkosatamista ja sataman ulkolaiturissa
on vierasveneille kiinnittymispaikka. Kiinnityimme siihen ja
marssimme satamakonttoriin, josta meille annettiinkin oma aisapaikka.
No, mehän mielellään siirryimme siihen ja paikka olikin hyvä ja
suojaisempi kuin ulkolaituri. Täällä satamamaksu oli jo hieman
korkeampi (27€) ja suihku oli erikseen. Vastapainona halpa wlan
sekä maksuun kuuluvat sähkö ja vesi. Myös pyykinpesu ja kuivaus
olivat edullisia (2€+1€). Täällä huomattiin myös vuoroveden olevan suurempi - rannassa ero on jo huomattava.
 |
| Ylävesi |
 |
| Alavesi |
 |
| Calimera Dunkerquessa |
Dunkerquessa oli tarkoitus olla vain
pari yötä, mutta miehistö oli hieman
kipeänä, joten kapteeni katsoi
paremmaksi pysähtyä Dunkerqueen hetkeksi. Ja mikäs kiire meillä
olisi – vielä yli vuosi aikaa palata Suomeen! ;) No, sunnuntaina
tilanne alkoi vaikuttaa jo huolestuttavammalta, mutta koska kaikki
paikat olivat kiinni, jatkotoimet siirtyivät maanantaille.
Maanantaiaamuna satamatoimisto yritti järjestää aikaa lääkärille,
mutta 5 eri lääkäriä olivat kaikki lomalla, eikä apua tuntunut
löytyvän. Lopulta satamatoimiston avulias henkilökunta keksi tehdä
tästä ”hätätapauksen”, jolloin lääkärin pystyi tilaamaan
veneelle. Näin tehtiin.
Lääkäri saapuikin veneelle luvatusti
reilun tunnin kuluttua ja tutki potilaan. Jos Calimeran kipparin
ranska on hieman ruosteessa niin ei ranskalaisen lääkärin
englantikaan kovin puhdasta ollut. Jälkikäteen onkin naureskeltu
tilanteen koomisuudelle. ”It iiz reeed”, lääkäri sanoi
kurkistettuaan potilaan kurkkuun. ”It iiz baaad”, oli kommentti
verenpaineesta. ”Can you heeeat?”, kyseli lääkäri, ja vasta
elekielen avulla kävi ilmi, että lääkäri ei kehottanut
lämmittämään venettä vaan kyseli onnistuiko syöminen kipeällä
kurkulla. Lääkäri ei tainnut olla veneilijöitä, sillä kommentti
veneen sisätiloista oli, että ”It iiz smaaall”.
No, lääkäri sai tehtyä diagnoosinsa
ja määräsi rohdot. Vertailun vuoksi tietoa hintatasosta: noin 15
min lääkärikäynti veneellä maksoi 40 euroa, joka oli meidän
mielestä hyvin edullinen. Odottelimme veneellä hetken apteekkien
aukeamista (täällä vietetään pieni siesta, eli paikat on arkisin
auki noin klo 8-12 sekä 14-18) ja sitten lähdimme resepti kourassa
apteekkiin. Ensimmäisen löytäminen oli hieman haastavaa, mutta
sitten niitä olikin joka kadulla ja yhdenkin aukion reunalla niitä
oli 4 kappaletta, yksi jokaiselle reunalle. Saimme rohdot ja nyt 24h
jälkeen tilanne alkaakin olla paljon parempi.
Dunkerquessa vietetty aika on saatu
kuitenkin osin käytettyä hyödyksi: on käyty kaupoissa, pyykätty,
siivottu ja suunniteltu. Lisäksi katsoimme koko Band of
brothers-sarjan läpi. ;) Aiempi ajatus oli jatkaaa Calaisin kautta
Boulogneen, mutta sitten päätimme mennä suoraan Bolougneen, joskin
nykyisillä ennusteilla meidän kannattaisikin mennä melkeinpä
suoraan Cherbourgiin. Tämä tarkoittaa vajaan 200nm matkaa, mutta
aamulähtö takaisi saapumisen perille seuraavan päivän illalla tai
päivällä. Cherbourgista taas olisi melkein samanlainen rykäisy
lähemmäs Brestiä ja sitten seurataankin jo kelejä Biskajan
ylitykselle. Vastaavasti näillä ennusteilla saisimme loppuviikoksi
vastatuulia, jolloin jatkaessa odottelua Cherbourgiin pääsisi vasta
ensiviikolla. No, eipä tässä ole vielä kiire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti