Lyhyisiin matkoihin tottuneina suunnistimme seuraavaksi Mayreaulta 3 mailia etelään Union islandille, jonne olimme sopineet treffit Homelessin kanssa. Mikko ja Jonnu huhuilivatkin vhf:stä heti aamusta ja kertoivat saapuneensa Cliftoniin. Me söimme aamupalan loppuun ja lähdimme Salines baystä. Saarten välillä oli virta, joka kerrankin oli myötäinen - pienillä kierroksilla vauhtia oli yli 7 solmua lokin kellottaessa alle 4 solmua.
Saavuimme Cliftoniin kiertämällä satamalahden itäpuolella olevan riutan, joka pienentää kivasti lahdella olevaa aallokkoa. Paikansimme nopeasti Homelessin muiden veneiden seasta ja ankkuroiduimmekin heidän lähelleen. Mikko ja Jonnu tulivatkin välittömästi moikkaamaan ja samalla tsekattiin ankkurin pureutuminen - koko ankkuri oli piilossa syvällä. Yllättäen ankkuripaikalla toimi ilmainen wlan!
Asiaankuuluvasti vertailimme ylityskokemuksia ja vaihdoimme muut olennaiset yli parin kuukauden kuulumiset ennen kylille lähtöä. Pääkadun varrelta bongasimme nopeasti paikallisia kuhisevan kuppilan ja sieltä saimmekin edulliset (10ecd/annos, eli n. 2,5eur) lounaat. Ruokailu ei ehkä ollut mikään gourmet-elämys, mutta hinta-laatu-määrä suhde oli paikallaan. Hyvässä seurassa aika kuluu nopeasti ja ennenkuin huomasimmekaan, oli aika palata veneille ennen pimeän tuloa.
Iltaa jatkettiin mukavasti Calimeralla onnistuneille ylityksille skoolaten sekä Hannan pyöräyttämän pannukakun merkeissä. Aamulla heräsimme Mikon koputteluihin ja "ette te varmaan vielä hereillä oo?" -huutoihin ja niinpä lähdettiin taas aamupalan jälkeen kohti naapurisaarta Palm Islandia kuten edellisiltana olimme sopineet. Tähän voisi tottua: siirtymä seuraavaan paikkaan kesti vain vartin, kaikki edelliset satamamme parin viikon ajalta ovat yhä näköetäisyydellä jne.
Palm island on yksityissaari, mutta rannalle saa mennä ulkopuoliset ja ankkuroituminenkin on sallittu, kuten muutama paikalla ollut huvivene osoitti. Täällä jouduttiin muutama kerta nostamaan ja laskemaan ankkuria ennen kuin se suostui porautumaan kunnolla kiinni. Paikka on todella nätti ja lähdimmekin pian porukalla rantaan snorklailemaan sekä selvittämään grillausmahdollisuuksia. Vesileikit olivat mainioita, snorklailu hienoa ja maisemat upeat, mutta saarella ei ollut lupaa grillata saati kiertää paikkoja rantoja lukuunottamatta. Helmikuun ekat grillailut jäävät odottamaan kun nopeasti kehitimmen korvavan veneellä valmistettavan aterian. Hieman kadehtien olemme katselleet veneitä joilla on grilli veneen kaiteissa, näiden ei tarvitse mietiskellä missä grillailu on sallittua. Harmi vain, että tällaiset venegrilit ovat törkeän hintaisia, niiden kaidekiinnikkeistä puhumattakaan! Hämmästys oli suuri kun Cliftonin wlan kuului tänne asti. Heikosti toki, mutta sähköpostit sai.
Palatessamme veneille ankkuripaikalle saapui Ranskan trikolorin alla purjehtiva Bubbliness, joka yllättäen paljastui suomalaisen yksinpurjehtija Ninan veneeksi. Olimme nähneet veneen jo Canouanilla mutta lipusta johtuen olimme luulleet häntä ranskalaiseksi. Perässämme liehuva pursiseuran lippu taas ei ollut kiinnittänyt Ninan huomiota Canouanilla, eipä niitä kai hänen kotivesillään Välimerellä liikoja näy. Saimme Ninan Calimeralle seuraksi sopivasti ottamaan osaa ruokailuun. Ninalla on ihan kunnioitettava suoritus: yksin Atlantin yli seuranaan vain bulldog Stella.
Iltapäivällä alkanut swelli paheni yöksi, nukkumisesta ei tullut mitään ja aamulla oli selvä kuvio: takaisin Cliftoniin. Kävimme vielä ennen lähtöä moikkaamassa Ninaa ja erityisesti Stellaa, joka oli melkoinen ruttunaama. Erilainen laivakoira, mutta kuulema sopii hyvin veneeseen kun tykkää löhöillä eikä vaadi päivittäisiä kilometrijuoksulenkkejä. Lyhyellä noin 1nm siirtymällä takaisin Cliftoniin vierestä pyyhälsi ohi 56 metrinen Perini Navi - melkoinen laitos 6 saalinkiparillaan, maailman suurimpien purjeveneiden listalla top 30-joukossa, purjealaa peräti 2 899 neliötä!
Cliftonissa oli taas haasteita löytää hyvä paikka ja sitten saada ankkuri pitämään, mutta parin yrityksen jälkeen onnistui. Homeless oli tuttuun tapaansa taas menestynyt paremmin heräämisosastolla ja olivat jo Cliftonissa meitä odottamassa. Hanna ja Jonnu lähtivät kiertämään Cliftonin kylää, Mikko ja Nikke puolestaan tarkkailivat paikallisten leijalautailijoiden edesottamuksia. Nämä temppuilijat kiitävät veneiden editse riutan suojassa lujaa ja osa tekee näyttäviä temppuja sekä hyppyjä. Välillä hirvittää, että joku onnistuu sotkemaan leijansa etummaisten veneiden mastoihin, niin läheltä vetävät.
Ennen pimeää menimme vielä porukalla riutan keskellä sijaitsevaan Happy Island- kuppilaan seuraamaan temppuja läheltä. Taitavimmat lautailijat hyppivät jopa baarin kaiteita vasten ja useampikin pysähtyi lasilliselle, istuivat kaiteella lauta jaloissaan, leija kimpoili toisessa kädessä toisen käden huolehtiessa janon sammuttamisesta! Mielemme teki alkeiskurssille, mutta suht suolaisen hinnan lisäksi seuraava kurssi oli jo täynnä. No, ehkä joskus myöhemmin...
Illalla oli ilmassa haikeaa jäähyväisten tunnelmaa, sillä tästä eteenpäin menisimme todennäköisesti hetken eri tahtia kunnes reittimme eroaisivat totaalisesti. Tämä vaati tietenkin asianmukaiset seremoniat ja Homelessin porukka pääsi omalle veneelleen vasta myöhemmin yöllä. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun hyvästeltiin joku kanssamatkannut venekunta - aiemmin on ollut suuri jälleennäkemisen todennäköisyys kun on seilattu samoja reittejä. Homelessin kanssa mentiin aina Ranskasta Kanarialle suht samaan tahtiin. Vaihdettiin vielä lopuksi läjä kirjoja, joten molemmissa veneissä on hetkeksi uutta luettavaa.
Aamulla Homeless lähti, mutta pian saimmekin viereemme Aidan, joka tuli Tobago Caysilta. Aidan lisäksi Cliftoniin saapui uusikin suomalaisvene, Meriida. Myös Bubbliness tuli paikalle, joten suomalaisedustus oli taas melkoinen. Meidän piti lähteä kohti pohjoista, mutta muutama tärkeä seikka vaati huomiota ja päivä venyi, joten päätimme jäädä Cliftoniin vielä yhdeksi yöksi. Illalla tuli ilkeä squalli taas päälle, mutta onneksi ankkurimme jaksoi. Yhdellä naapurilla irtosi, mutta saivat pelastettua ennen suurempaa vahinkoa, mutta pitkään joutuivat pimeässä taskulampun valossa yrittämään saadakseen ankkurinsa taas pitäväksi.
Seuraavaksi onkin suunta Bequialle (mahdollisesti Canouanin kautta) sekä edelleen St Lucialle. Tämä tietää märkää kulkua, vaikka kelien pitäisi sääennusteiden mukaan olla nyt leppoisimmat. Saa nyt nähdä, arvatenkin ankkuriboksin uudet tiivisteet joutuvat joka tapauksessa tosipaikan testiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti