Hollannin kanaaleilla, osa 1 / On the canals of Netherlands, vol. 1

Briefly in english:

Yet another day started in sunshine – t-shirts and shorts are what we wear these days. Just when we were leaving from Delftzijl to enter the lock to the canals, customs came to us. They wanted to see the boat's papers and asked some questions. Apparently they were just asking this because if you come from Helgoland (part of Germany, but duty free island) you can not bring that much alcohol or tobaccos with you. This is good to know since we had already a decent selection of variable drinks bought from here and there but none from Helgoland. The customs didn't want anything else so we could continue our way to the lock.

Just one lock and we where on fresh water and passing some nice coutryside. However, with countryside comes the smell – there were cows everywhere. Very light traffic and after 9 bridges and 4 hours we where in Groningen. There was already a person in the harbor waiting for us and then showed us a good place. The harbor is in the city center and they offer also wifi, normally 2€/24h but we got it for free since it was the captains birthday.

Groningen was a very nice city with plenty of shopping possibilities as well as eating and drinking options. We ended up having a very nice day and evening in the city. This really is a place that we can recommend – something for everybody and the center is lively yet the harbor is nice and calm. There are fairly good services and the closest boat equipment store is just 10 meters from the docks. Of course, it's a nice place to visit even without a boat.

On our way to Zoutkamp we went as a small group of boat and suddenly after a lock we hit the bottom. We were going almost in the middle of the canal but apparently there are shallow spots even in the middle. While we were stuck on the mud (really, this was no problem) the last boat of the group came next to us telling in german their engine is broken. We of course offered help and started to tow them. The guy didn't speak any English (instead he decided to talk slowly and loud like it would make my german any better) but luckily Hanna speaks fluent german. There were few situations mainly derived from the german woman's actions but we managed to get them to a harbor.

After few hours and bridges we were in Zoutkamp where we hit the bottom mud again but got to another place were we were able to get almost all the way to the pier. Apparently we had the largest sailing boat in the harbor and also the least shallow. Zoutkamp's Hunzegat marina was nice and quiet with some services. There was wifi, but it was expensive: 5 euros ($6) for less than an hour and almost 20 euros ($25) for the whole day. We decided to be without the internet that day.

Ja muutama sana suomeksi:

Delfzijlissä aamu valkeni kuumana ja aurinkoisena – kesäkelit vain jatkuvat. No, eipä tuo haittaa. Tankattiin täällä menovettä kun se oli toistaiseksi edullisinta: 1,5€/litra. Ennen lähtöä tullin viranomaiset saapuivat veneelle kyselemään joko tulli on käynyt veneessä. Vastasimme kieltävästi ja he pyysivät veneen papereita. Seuraavaksi kysyttiin onko veneessä alkoholia, johon vastasimme myöntävästi – edellisen illan viinipullokin kun oli näkösällä. Seuraavaksi kysyttiin mistä olemme tulleet ja onko ostoksia Helgolandista. Ilmeisesti tulli vain haluaa ratsata kaikki, jotka ovat tulleet Helgolandista, sillä Saksalle kuuluva saari on verovapaata aluetta (kuuluukohan edes EU:hun?) ja siten sieltä on tuontirajoituksia. No, hyvä ettei menty sen kautta, sillä veneessämme oli jo valmiiksi kohtuullisen kattava valikoima erilaisia juomia, joiden alkuperää olisi ollut vaikea osoittaa.

Delfzijlin satama, vasemmalla satamakonttori ja huoltsika

Kuivatelakka Delfzijlissä

No, tullimiesten lähdettyä lähdimme kohti sulkua, joka on sataman vieressä. Yllättäen huvivenesulku avattiin meille heti ja painelimmekin sisään. Samaan sulutukseen tuli myös yksi hinaaja. No, eipä tässä ollut ihmeempää, mutta vesi nousi sulussa hämmästyttävän paljon, yli metrin, ja sitten oltiinkin jo jokikanavilla makeassa vedessä. Kanavan varrella oli jännät maisemat ja varsinkin maataloutta oli runsaasti, minkä myös haistoi. Yhdeksän sillan jälkeen saavuimme Groningeniin, jonne olimmekin aikoneet illaksi.

Matkalla sulkuun

Maataloutta kanavan varrella

Itäsataman laiturilta meille heilutteli nainen, joka näytti meille paikan ja neuvoi missä mikin on. Satama on kaupungin keskustassa ja sen ympärillä on hyvät palvelut. Satamatoimiston virkaa hoitaa venetarvikeliike, josta löytyi myös kattava valikoima paikallisia karttoja. Satamassa kuuluu maksullinen wifi, mutta me saimme sen ilmaiseksi – satama tarjosi kapteenin syntymäpäivän kunniaksi. Seuraavaksi lähdimme tutustumaan kaupunkiin ja se teki vaikutuksen: ei liian suuri vaan sopiva ja hyvin elävä. Kaupat olivat kapteenin syntymäpäivän kunniaksi auki peräti klo 21 asti (no, tosiassa pidempi aukiolo on aina torstaisin) ja shoppailumahdollisuuksia olikin paljon. Kaupunki on myös väärällään ravintoloita ja baareja, joten täällä riittäisi tekemistä pidemmäksikin aikaa.

Groningenin rakennuskantaa

Groningenin itäsatama, oikein mukava

Seuraavana aamuna päätimme kuitenkin jatkaa matkaa, mutta lähdettyämme noin klo 10.30 tyssäsi matka heti ensimmäiselle sillalle. VHF:llä selvisi, että silta aukeaa vasta vajaan tunnin kuluttua. Ihmettelimme tätä, mutta jäimme sitten lähipaaluihin kiinnittyneenä odottamaan. Reilun puolen tunnin kuluttua sillalle saapui mies, joka sitten avasi sillan, josta tuli useampi vene ensin vastaan ja me pääsimme sitten sillan ohi. Tämän sillan jälkeen oli heti toinen silta, jonka avausta taas pyysimme vhf:llä. Vastauksena saimme, että avaaja on matkalla. No, kävi ilmi, että sama veijari polki pyörällä aina seuraavalle sillalle avaamaan sen, joten operaatiossa meni aikaa. Groningenin keskustassa oli 8 siltaa, joista yksi oli rautatiesilta. Rautatiesilta olikin vain hetken auki ja meille meinasi tulla kiire, mutta päästiinpä kuitenkin. Olimme 4 veneen letkassa kolmansina.

Paikallinen Kiasma

Steissi

Kanavalla

Kanavalla

Kanavalla

Kanavamaisemaa tämäkin

Kanavan varrelta

Rähjäinen kanava-alus, mutta katolla pränikkä Suomen lippu!

Kanavalla

Lyhyen kulun jälkeen tuli aina pysähdys kun odotettiin siltaa nousevaksi, sitten kaasua kunnes taas odotettiin. Ei kovin tehokasta liikkumista. No, mielenkiintoista sattui vähän odottamatta. Matkalla oli yksi sulku, jonka jälkeisen sillan ohitettuamme saimme pohjakosketuksen – kaiku näytti vain 1,5 metriä kun meillä on syväys nykyään noin 1,9m. Juutuimme hetkeksi mutaan, mutta takanamme tullut ”neljäs” vene, saksalainen purkkari, tuli kovaa ohitsemme, joten jäimme hetkeksi paikoillemme. No, sakemannit alkoivat kovasti vaahtoamaan jostain, kunnes selvisi, että heiltä hajosi juuri moottori. Tarjosimme apua ja veijarit tulivat todella lujaa kylkeen, mutta onneksi meillä oli fendarit jo valmiina ja vältyttiin suuremmalta ongelmalta. Veneen nainen vain katsoi kuinka heidän keulansa ja keula-ankkuri tuli kylkeämme kohti eikä katsonut tarpeelliseksi tehdä mitään. Onneksi Calimeran miehistö oli tässä tilanteessa nopea ja saatiin veneet vierekkäin ilman suurempia vahinkoja.

Otimme sakut kylkikiinnitykseen, mikä tuotti yllättävän suuria vaikeuksia. Meillä oli hieman erilainen näkemys kuinka vene kannattaa kiinnittää ja sakut eivät puhuneet sanaakaan englantia. Kävi perinteiset: pyysin sakuja puhumaan englanniksi, johon äijä reagoivat puhumalla saksaa hitaammin ja kovempaa. Tämähän perinteisesti auttaa. Teki mieli alkaa vaihtaa vastavuoroisesti suomeen, mutta tuskin se olisi tilannetta muuttanut. Onneksi Calimeran vakiovarustukseen kuuluu myös hyvin saksaa puhuva henkilö, joten kommunikointi saatiin onnistumaan kohtuullisen hyvin.

Saksalaiset hinauksessa

Sakuilla siis kävi todella hyvä tuuri, että olimme juuri heidän vieressään kun moottoriongelma tuli ja tämäkin siis ihan sattuman kautta. Samalla huomasi, että saksalaispariskunnan mies pysyi jotenkin järjissään, mutta nainen panikoi ja yritti varmasti täysin tahattomasti saada suurempaa vahinkoa aikaan milloin köysien kanssa koheltamalla ja milloin täydellisellä jäätymisellä kun oli törmäystilanne. Parempaa toki oli vielä luvassa. Yhteistuumin päätimme hinata sakut johonkin lähisatamaan, jollainen heidän mukaansa olisi ”ihan kohta”. Sitä ennen vain oli useampi nostosilta avausodotteluineen. Nyt pääsi holskien kanava- ja siltaorganisaatio näyttämään kykynsä: ilmoitimme VHF:llä etukäteen hieman haastavasti liikkuvasta kombinaatiosta, joka kaipaa hieman väljempää väylää ja enemmän aikaa jos mahdollista. Tämä toimi ja meille avattiin sillat hyvin valmiiksi ja etuajo-oikeudella. Onneksi muuta liikennettä oli hyvin vähän.

Siltojen kohdalla väylä on todella kapea, joten päätimme siirtää sakut perähinaukseen kylkihinauksen sijasta. Tässä vaiheessa hidastimme vauhtia ja saksalaismies löysäsi keulaköyttä, mutta nainen vastaavasti keksikin perässä kiristää peräköyttä, jolloin he olivat hetkessä poikittain ja perä oli osua meihin. Pelastimme tilanteen agressiivisella kaasunkäytöllä. Perähinaukseen päästyä tilanne oli normalisoitunut, kunnes saksalaismies antoi pinnan naiselle. Nainen oli rysäyttää heidät sillan kylkeen kun ilmeisesti ei osannut ohjata venettä (joko oikea ja vasen menivät sekaisin, hän ei ollut koskaan ohjannut (pinna)venettään tai muuten vain täydellinen jäätyminen. Taas.) No, äijän karjuminen ei vaikuttanut naisen ohjaukseen toivotusti, joten mies meni pinnaan ja lisävahingot saatiin estettyä toistaiseksi. Näin mentiin jonkin matkaa kunnes sitten lähestyimme heidän mainitsemaansa satamaa.

Yllätys oli suuri kun sataman kaikki paikat olikin suljettu naruin ja muutenkin alue oli keskeneräinen. Kävi ilmi, että vielä pari viikkoa aikaisemmin paikka oli näyttänyt aivan toiselta. Tilanne siis jatkui ja päätimme mennä vielä seuraavasta sillasta läpi ja koittaa onnea sen takana. Miehen neuvotellessa keulasta käsin meidän kanssa jatkotoimista oli ohjaus hetkeksi naisella, joka jälleen päätti yrittää osumaa reunoille. Mies siirtyi taas pinnaan. Sillan toisella puolella olikin veneitä kylkikiinnityksessä ja ehdotimme, että sakut jäisivät siihen hankkimaan apua moottoripulmaansa. Yksi veneistä oli vieläpä saksalainen, jonka kannella oli porukkaa. No, sakut totesivat, ettei siltä voi pyytää lupaa päästä kylkeen kun siinä oli pieni kumivene tiellä. Tämä ei meidän mielestämme ollut este vaan huusimme niin, että moottoriveneen sakukin havahtui katsomaan mistä on kyse ja siirsikin kumiveneensä hieman vastentahtoisesti pois tieltä.

Sananvaihdon aikana olimme ajelehtineet hieman huonoon paikkaan tuulen ja virran takia ja veneiden asento oli huono. Kaiken kruunasi se, että takanamme silta oli jo laskeutunut alas ja edessämme oli uimareita (merkityn uima-alueen ulkopuolella), joita piti varoa. No, pinnasta vapautettu sakunainen keksi ehdottaa, että ajamme sivusuuntaan ja ohjaamme heidät rantaan, vaikka hädin tuskin saimme pidettyä itsemme paikallaan. Koska veneessämme ei ollut antaa heille ylimääräistä keulapotkuria niin huutelimme moottoriveneen sakua kumiveneellä apuun. Hän tulikin nopeasti, jolloin saimme oikastua oman veneemme ja samalla tuupattua sakuja oikeaan suuntaan. Ilmeisesti saksalaisnainen kuvitteli saavansa kyydin laituriin meiltä kun ei suostunut irroittamaan pyynnöstä huolimatta hinausköyttä, mutt saimme sen itse omalta knaapilta irti ja kumiveneellä auttamaan tullut saku sanoi heidän pääsevän rantaan. Seurasimme tilannetta ja täpärästi törmäyksen moottoriveneeseen vältettyään sakut pääsivät kylkikiinnityksen.

Saksalaisten viimeiset törmäilyt

Tästä sakujen koheltamisesta todettiin muutama seikka:

• Kaksin mentäessä molemmilla on oltava kyky ohjata ja hallita vene yllättävissäkin tilanteissa. Meillä tämä on kunnossa.
• Sakuilla ei ole kielitaitoa nimeksikään – tälläkin kertaa oli vain tuuria, että avuksi sattui vene josta löytyi saksaa puhuva henkilö. Sakut ovat puhuneet saksaa Tanskan kaupan kassoille ja täällä Hollannissakin, mutta vain pari ovat osanneet joten kuten englantia. No, eipä se oma saksakaan kovin kattava ole, mutta auttava.
• Sakut eivät hinaukseen päästyään katsoneet tarpeelliseksi tehdä asialle mitään, vaan käytännössä odottivat meidän järjestävän kaiken ja onneksi otimmekin homman haltuun
• Kun vene on ohjauskyvytön niin apua luulisi uskaltavan pyytää omalta maanmieheltään vaikka olisi kumivene kyljessä tai jopa helakampi rusketus.
• Meillä on kohtuuhyvät veneilytaidot. Vaikka joskus on lähellä niin homma on silti aina hanskassa.
• Poikkeustilanteessa sakunainen selvästi panikoi ja kohelsi niin, että olisi ollut varmasti parempi pitää hänet vaikka veneen sisällä. Nyt hän yksistään aiheutti toimillaan enemmän vaaratilanteita kuin alkuperäinen moottoriongelma.
• Aiemmin VHF:ää on tullut käytettyä hyvin vähän ja tässä yhden päivän aikana tuli enemmän kuin aiemmin yhteensä. Muutenkin täällä käytetään höpinästä päätellen VHF:ää huomattavasti enemmän kuin meillä.

No, sakut dumpattuamme jatkoimme matkaa ja yllättäen nyt ei sitten enää juuri ollutkaan siltoja. Parin tunnin köröttelyn, yhden pohjakosketuksen ja muutaman sillan jälkeen olimme Zoutkampissa, jossa valitsimme suurimman sataman. Ensimmäinen rantautuminen tyssäsi 5m päähän laiturista mutaan, mutta toisella kertaa pääsimme laiturin päähän kylkipaikalle n 40cm päähän, johon kiinnityimme. No, vene olisi varmaan pysynyt ilman köysiäkin, mutta laitettiin silti. Kiva ja rauhallinen paikka, mutta netti on kallis: 6 eurolla sai alle tunnin ja vuorokausi olisi ollut vajaat 20 euroa. Jätimme ottamatta netin ja sen sijaan tilasimme seuraavaksi aamuksi tuoreet täytetyt croissantit, jotka olivat hyvin edulliset.

Zoutkampissa - oikeasti vendarit eivät edes kosketa laituria kun vene on kiinni pohjassa

Zoutkampin "raittia"

Jos Delfzijl-Groningen oli helppo ja nopea siirtymä niin Groningen-Zoutkamp tarjosi tylsiksi käyviä siltaodotuksia sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita sakujen toimesta. Siltoja oli liki 20 ja yksi sulku, jossa vedenpinta laski yli metrin – vastaavahan oli ollut toiseen suuntaan Delfzijlin sulussa. Olemme kuitenkin makeassa vedessä ja koko Lauwersmeer on makeaa vettä. Se oli aiemmin suolavettä, mutta muutettiin joskus 40 vuotta sitten sisämereksi ja samalla makeaksi vedeksi. Ei tainnut olla ihan pieni homma...

Paikallisia kanavan varrella

Paikallisia kanavan varrella

Möksä

Ekotaloja kanavan varrella

Viimeiset palat Itämerta

Meillä oli tarkoitus mennä Burgtiefestä suoraan Kieliin, mutta koska taas keliennusteet lupasivat seuraavalle päivälle parempaa, päädyimme vain lyhyeen 12nm siirtymään mantereen puolelle Heiligenhafeniin. Bornholmin saksalaisnaapurimme oli neuvonut meitä välttämään paikkaa ja ehdottomasti menemään ennemmin Fehmarnin puolelle, joten nyt näkisimme miten nämä eroavat toisistaan. Toisaalta moni muu suomalainen on kehunut juuri Heilligenhafenia.

Ensihavainto Heiligehafenista oli erittäin suojainen sekä suuri satama. Satamaan ajetaan jokunen maili ränniä, joten paikka on suojassa käytännössä kaikilla tuulilla. Sataman koillisosassa oli dieselin tankkauspiste, jossa tankkimme täytti henkilökunta – itse emme saaneet tankata. Lisäksi täällä ei saanut tankata kanistereita, kuulemma ympäristösyistä johtuen. Mitenköhän kumiveneiden yms kanssa toimitaan...

No, saavuimme myöhäisestä lähdöstä johtuen satamaan hieman tavanomaista myöhemmin joten satamamaksun maksettuamme suunnistimme pikaisesti mainostettuun kauppaan, jossa oli olut ja suklaa tarjouksessa. Kauppa oli verrattain lähellä satamaa, mutta samalla kävi myös ilmi, että ruokakaupaste se ei juuri käynyt, sillä valikoima käsitti vain erilaiset alkoholijuomat, limut sekä makeiset. No, emme antaneet tämän häiritä vaan suoritimme ostokset kuten kunnon suomalaiset.

Havaitsimme, että tässä oli viime vuonna huonolla menestyksellä haettu kauppa – tölkeissä ei ollut pantteja, mikä teki niistä huokeita. Vertailun vuoksi kustannustietoisille ystäville: Carlsbergin kaljalavoja sai 3 kpl 21 eurolla ja tuntemattomampia vielä halvemmalla. Yleensä täällä on tölkeissä 0,25 eur pantti, joten säästöä normaalitilanteeseen em. tapauksessa on jopa 18eur, eli hinta olisi lähes tuplat panteilla! No, ostimme edulliset rantautumisjuomat tyytyväisenä ja yllättävää oli se, että kaupassa oli paremmat siiderivalikoimat kuin keskivertoliikkeessä Tallinnassa. Hämmentävää oli myös se, että liikkeestä sai useampaa laatua lonkeroa – ja nyt oltiin siis Saksassa! Kaiken kruunasi se, että kuitissa kerrottiin hinnat Tanskan kruunuina. Joku kikkailu siis tässäkin on kyseessä, mutta meille ei selvinnyt tarkkaan mikä.

Ostokset veneelle vietyä päätimme käydä sataman pohjoispuolen rannalla. Ranta oli iso, mutta ilmeisesti myöhäisestä ajasta johtuen rannalla oli vain satunnaisia ihmisiä ja vedessä jokunen uimari. Rannassa oli kuitenkin äärimmäisen mukavalta näyttänyt rantabaari, jonne suuntasimme seuraavaksi. Idea oli simppeli: valitaan rannalta kiva paikka, isketään pieni koju paikalle, ripotellaan mukavia löhötuoleja ja penkkejä ympäri kojua ja hankitaan paikalle muusikko soittamaan akustista kitaraa. Konsepti toimi ja paikalle saapui nopeasti porukkaa täyttämään paikat. Mielenkiintoista oli myös se, että asiakkaita oli nuorista vanhoihin.

Lomafiilis

Mainoksista päättelimme, että Kalasatamassa olisi jotkin satamafestivaalit, joten seuraavaksi suunnistimme sinne. Ja tottahan se oli: satamassa oli paljon erilaisia kojuja täynnä ruokaa, juomaa sekä krääsää. Lisäksi eräässä laivassa soitti bändi. Tämä oli myös hyvä esimerkki saksalaisesta kulttuurista: koko alue oli käytännössä anniskelualuetta, mutta se ei haitannut ketään – ei ollut yhtään ylilyöntejä tai humalaisia lapsia vaan kaikilla näytti olevan vain mukavaa. Täällä sattui yhdellä olutkojulla hassu tilanne: maksoin 3 euron oluestani 5 euron setelillä, jolloin sain takaisin 2 euroa. Tämän jälkeen pyysin mukin, johon voin kaataa oluen ja myyjä antoi sen uuden 2 euron kolikon kanssa. Hieman heikolla saksallani koitin selittää, että haluisin maksaa mukista kuuluvan 0,5 euron pantin. No, myyjä totesi jotain ja toi minulle 1,5 euroa takaisin eikö huolinut muita kolikoita. Kävi siis niin, että lopulta minulle maksettiin oluesta ja mukista 0,5 euroa. Tiesin kyllä Saksan edulliseksi maaksi, mutta tämä meni jo yli.

Biitsiä ja rantabaari

Heiligenhafen

Aika jännä kylkiväritys valittu tähän kippoon...

Iltapalaa veneessä: ilmakuivattua kinkkua, juustoja, keksejä ja viinit.

Heiligenhafen - kiva paikka

Satamassa oli paljon charter-veneitä, joita myös saapui seuraavana päivänä (perjantai) paljon takaisin, joten täällä kannattaa ottaa paikka viimeisestä laiturista (nro 12) tai varautua aikaseen lähtöön. Viikolla maanantai-torstai on yleensä kuulemma hyvin tilaa.. Täältä lähdimme sitten seuraavana aamuna kohti Kieliä ja Holtenauta, joka siis on pieni satamantynkä aivan sulkujen vieressä. Satamamaksu oli vain 10 euroa, mutta palvelut ja erityisesti saniteettitilojen laatu oli surkea – muut lähisatamat lienee paremmat ja niitä on paljon. Toisaalta vieressä oli pienen mäen päällä ravintola, josta sai mainiota curry wurstia ja vehnäolutta mukavien maisemien seuraksi. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa Kielin kanava ja sen takana odottava Pohjanmeri vuorovesineen.

Taustalla Kiel ja puiden takana Kielin kanavan alkupää. Etualalla Currywurst.

Muutamasta Itämeren saksalaisesta satamasta voidaan todeta yleistäen, että hinnat ovat hyvin kohtuulliset (13, 14 ja 10eur), mutta suihkut ja muut maksavat erikseen ja vessat pääasiassa ovat hyvässä kunnossa pl. Holtenau. Sekä Burgtiefessä että Heiligenhafenissa oli venetarvikeliikkeitä sekä purjeneulomoa ja myös moottorihuoltoa, joten puhutaan ihan kattavista palveluista.

Pohjanmeren vuorovesillä / North sea

Briefly in english: After coming to Brunsbüttel we calculated the right moment to enter the lock and therefore get the best current towards Cuxhaven – there are no tides in Baltic sea. Our plan worked perfectly and we were going over 9 knots towards 10m/s (=5 knot) wind. For reference: normal cruising speed is little over 6 knots...

In Cuxhaven there were suprisingly many Finnish sailing boats. The main question was between us ”are you coming or going?” - it's quite far from normal summer cruising area so most of the boats where either heading to the warmer parts of the world or coming back. Cuxhaven was a nice harbour with decent services, however, the best part of the place was the large store that could provide us a lot of food for the time crossing the Atlantic.

Also, we had the time to discuss with the finns who had spent actually several years in the Caribbean so we got a lot of info as well as some additional equipment. Good stop overall. After few days in Cuxhaven the weather calmed and we started to continue our journey towards the Netherlands. After 18 hours we where in Delftzijl, one industrial city in northeast Neatherlands.From here we enter the Canals and slowly proceed towards Amsterdam where we'll be sometime next week for meeting one friend.

The weather has been great but winds are slightly worse – the North sea is not that nice with haig winds and waves. Well, now we are in the canals for almost 2 weeks so no worries. So far this feels very good and definitately doing this trip was a good idea.

Ja sitten kotimaisella:

Brunsbüttelissä sumplimme hetken koska pitäisi seuraavana päivänä jatkaa matkaa. Päädyimme verrattain aikaiseen lähtöön, eli klo 7-8. No, kyljessämme olleet sakut lähtivät vasta klo 8.20, joten lähdimme aika pian heidän jälkeen, sillä sulkuun odotti pääsyään eräs toinenkin huvivene. No, tällä kertaa odotus oli hyvin lyhyt ja pääsimme tämän toisen huviveneen kanssa samaan sulutukseen tankkerin kanssa. Kaikki meni ok, kunnes lähtiessämme tankkeri painoi virtausta sivulle suoraan meidän eteen. No, hieman agressiivisemmalla kaasunkäytöllä tästäkin selvisi. Sitten vain pikaisesti merelle.

Sulussa

Aika nopeasti huomasi, että laskumme olivat osuneet oikeaan: Calimera kulki normikierroksillaan yli 7,5 solmua vastatuuleen ja väylälle päästyämme vauhti oli jo 9 solmua samalla kun tuuli oli 10 m/s suoraan nokkaan! Tämä merkitsi nopeaa, joskin hieman märkää siirtymistä Cuxhaveniin. Sataman suuaukolla meinasi käydä vanhanaikaisesti kun yritti ohjata sisään: tottumuksesta halusi suunnata keulan kohti aukkoa kun taas järki neuvoi huomioimaan virran, jolloin keula osoitti ihan toisaalle. No, sisään päästiin ja saman tien tankin kautta laituriin. Hyvin tilaa ja tilaa oli jokaisena päivänä hyvin.

Satamassa oli hämmentävän paljon suomalaisia: yksi ilmeisen uusi Dufour 375, Swan 51 (Eira), Swan 42 (Aida, se sama joka teki kierroksen 10 vuotta sitten ja tuli Kielin kanavaa kanssamme), Bavaria 39 (Draconis II) sekä lisäksi yksi Ahvenanmaalainen purkkari. Aidan tyyppien kanssa ehdimme jo vaihtaa muutaman sanan Kielin kanavassa, mutta satamassa tapasimme Eiran kipparin, joka kertoi vinkkejä 3 Karibian vuoden kokemuksella.

Seuraavana aamuna veneellemme tuli käymään Draconis II:n Jorma ja kävi ilmi, että heillä olikin todella kattava kokemus Karibian vesistä. Samalla myös selvisi kuinka pienet purjehtijapiirit Suomessa ovat... No, Jorma ja Riitta olivat palaamassa Suomeen ja hyvien vinkkien lisäksi saimme tehtyä vaihtokauppoja, joiden tuloksena meillä on nyt varalla 100 litraa polttoainetta kanistereissa. Vielä ennen lähtöä saimme heiltä onnenlinnun, joka koristaa salongin kattoa.

Onnenlintu koristaa Calimeran salonkia - huomatkaa tyylikkäät salongin ledivalot, joiden kirkkauden säätöön on luonnollisesti langaton kaukosäätö.

Cuxhaven oli edullinen satama, mutta myös täällä suihkusta ja sähköstä joutui maksamaan erikseen. Nettikoodit sai yllättäen pyytämällä, mutta meidän venepaikalla yhteys toimi vain vaihtelevasti. SVC:n satamasta on kävelymatka keskustaan, mutta keskustassa oli todella kattavasti varustettu kauppa, josta saimme paljon kuivamuonaa myöhempää reissua varten sekä muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista. 4km päässä oli myös paikka, jossa voi vaihtaa tai täyttää kaasupullot. 

Meidän saksalainen kaasupullomme ei yllättäen kuulunutkaan valikoimaan, mutta kaasupullo täytettiinkin kuin bensaletkusta ikään. Näppärää ja ennenkaikkea halpaa - hintaa 6kg pullon täytölle tuli vain 4,5€. Valitettavasti edestakainen taksikyyti paikalle kustansi 16 euroa, eli koko roska oli sitten 20euroa. Silti hyvä mieli, sillä nyt meillä oli 2*6kg kaasua sekä varalla vielä isoin Campingaz-pullo. Näillä ja sähköliedellä pitäisi pärjätä aika pitkälle eikä tarvi tinkiä yhtään käytöstä. Vesilinja riitti vielä ostosten jälkeen, joten kaikki ostokset voitiin ottaa veneeseen. Veneessä valitettavasti tuntuu tila loppuvan – joko keulahytti on varasto tai sitten koko vene on sikinsokin.

Kaasupullon "tankkaus"

Cuxhavenin eläimiä

Lisää Cuxhavenin kaupan edustan eläimiä

Nooan arkki - Euroopan suurin kelluva raamattuelämys. Mitähän Päivi Räsänen olisi tästä mieltä...

Cuxhavenista lähdimme pienen arpomisen jälkeen tiistaina (16.7.) illalla jatkamaan matkaa – mieluiten Hollantiin asti, mutta myös Borkum olisi ihan okei. No, Borkumin ohi menimme puolilta päivin, jolloin virta kääntyi mukavasti myötäiseksi ja painelimmekin Delftzijliin mukavassa reilun 8 solmun vauhdissa. Mereltä ja satamasta käsin kaupunki vaikuttaa todella ankealta, mutta pieni kierros kylillä paljasti potentiaalin ja kyseessä onkin omalla tavallaan viihtyisä kaupunki. Satama saa paljon plussaa satamamaksuun kuuluvasta suihkusta sekä ilmaisesta nopeasta nettiyhteydestä.

Auringonlasku pohjanmerellä

Tämä joulukuusi oli nimeltään Queen Elizabeth

Sataman lähellä on pari isompaa ruokakauppaa, josta sai hyvin erilaista täydennystä – yllättäen kaupasta löytyi vakuumipakattuja pihvejä (jauheliha ja kana), jotka säilyvät huoneenlämmössä vuosia, joten pitkillä ylityksilläkin syödään lihaa myös loppumatkasta. Täällä oli myös jännät tuotteet lihatiskillä: kuin kaalikääryle, mutta kaalin sijaan kääreenä oli todella ohut naudan lehtipihvi ja sisällä hyvin maustettua naudan jauhelihaa. Laitoimme pötköt paistinpannulla ja tzatsikin sekä röstiperunoiden kanssa kerrassaan mainio setti. Alkupalaksi löysimme kaupasta carpacciot, joten eväät on kunnossa.

Seuraavaksi siirrymmekin rauhalliseen ja keliriippumattomaan kanava-ajoon kohti Amsterdamia. Sulkuja ja siltoja on paljon, joten matka kestää, mutta meillä on viikkoa aikaa päästä Amsterdamiin, eikä sekään oli niin justiinsa. Leppoisasta ja fiiliksen mukaan mennään, lomallahan tässä ollaan. Kelit ovat olleet auringon ja lämmön suhteen yllättävänkin ok jos vertaa viime vuoteen ja satamissa on paikoin ollut jopa kuuma, mutta merellä on öisin toki viileää.

Viimeisen parin viikon aikana on saanut yllättävän vähän aikaiseksi veneen puuttuvia asennuksia: tuuligenu odottaa edelleen laatikossaan asennusta, aurinkopaneelit ovat sänkyjen ja sohvien alla, Epirb on otettu laatikosta, mutta hakee vielä asennuspaikkaansa ja työkaluja on varmuuden vuoksi ripoteltu jokaiseen tilaan. Biminikin odottaa kukonjalan koloja jne. No, kyllä tämä tästä. Pakko on paras motivaattori, joten ennen pidempiä ylityksiä tai suurempia lisämiehistöjä kamat löytävät paikkansa ja biminikin on varmasti Karibialla viritettynä..

Kielin kanaali / Kiel canal

Shortly in English

Kiel Canal is about 100km long, so it takes the whole day to go through it with a sailboat. And you are not even allowed to sail, but you need to use engine the whole way (you may use a sail with the engine but the wind was again less favorable for our direction). The canal was a whole new experience for us so we were a bit excited about going in, but after we learned how the signals worked it was eventually a bit boring and stinky day. There must be thousands of cows along the canal but you cannot see them (nor anything else either) because of the high banks. There was a lot of traffic in the canal, both sailing boats as well as cargo ships, but not that much as we had though there would be.

Suomeksi

Kielin kanaali on reilu 50 merimailia eli n. 100 km, joten kanaalin läpi menoon on varattava koko päivä ja liikkeelle on lähdettävä ajoissa. Sulkujen aukeamiselle ei ole varsinaisia aikatauluja, vaan niitä avataan huviveneille sitä mukaa kuin ammattiliikenne antaa sijaa. Holtenaun satamamestarilta asiasta kysellessämme hän vain käski mennä sulkujen luokse norkoilemaan ja odottamaan lupaa mennä sisään. Satamamestarilta saimme kuitenkin tiedon, että vain sulkujen uusi puoli oli tällä hetkellä käytössä, joten sekä ammattiliikenne että huviveneet käyttivät samoja sulkuja.

Herätyskello soi klo 7:00, mutta koska aamuheräämiset eivät kuulu kummankaan meistä vahvuuksiin, niin siinä vaiheessa kun pääni vihdoin kurkisti ulos luukusta, kello oli jo puoli kahdenksan ja Niklas vielä pötkötti sängyssä. Tein kuitenkin samantien havainnon, että yksi laiva meni juuri sulkuun sisään, ja sen takana norkoili 4-5 purjevenettä. Tämä oli selkeä vihje, että huviveneetkin saattaisivat pian päästä sisään, joten raportoituani tilanteesta, oli Calimera lähtövalmis ennätysajassa ja n.5 minuutin kuluttua havainnostani köydet olivat jo irti ja lähestyimme muita odottavia purjeveneitä. Hämmästyksemme lähin veneistä oli suomalainen Aida, jonka maailmanympärysmatkakertomukseen edellisen omistajansa kanssa olimme tutustuneet.

Piakkoin odottavia veneitä oli jo 8 kpl, ja odottamamme valkoinen signaalivalo alkoi vilkkua. Menimme sisään muutaman muun veneen vanavedessä, sillä emme tahtoneet olla ensimmäisiä emmekä viimeisiä, olihan kyseessä ensimmäinen kertamme Kielin kanaalissa. Muiden esimerkkiä seuraten kiinnityimme sulussa olevaan kelluvaan ponttooniin, joka oli todella niljakas ja matala, joten fendereitten asettelu oli haastavaa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut fiksumpaa antaa hätäisempien veneiden kiinnittyä ponttooneihin ja itse mennä näiden kylkeen kiinni (kuten Aida sekä eräs saksalainen vene, joka tuli kylkeemme, tekivät). Kun vene oli kiinnitetty, piti kiivetä tikapuita pitkin ylös sulun reunalla olevaan kioskiin maksamaan kanaalimaksu, joka meille oli 18 euroa. Reilu metri pidemmille veneille maksu olisi jo ollut 35 euroa.

Sulussa

Kun sulku sitten viimein sulkeutui takanamme, odotimme jännittyneinä veden pinnan muutosta ja veikkailimme kuinka paljon pinta nousisi. Hämmästykseksemme vedenpinta lähtikin laskemaan, ja pettymykseksemme se laski vain n. 15 cm, eli muutosta tuskin huomasi. Kun sulut sitten aukesivat, lähtivät veneet porhaltamaan ulos sulusta, ja muodostivat kuin huomaamatta jonon. Siinä sitä sitten puksutettiin jonossa kuin köyhän talon porsaat, sillä meillä oli vastatuuli (taas kerran), eikä Kielin kanaalissa muutenkaan saa kulkea pelkillä purjeilla, vaan moottori on oltava päällä. Harmittavasti vain jonon ensimmäikseksi osui pienehkö vene jonka vauhti ei ollut päätähuimaava. Olisimme mielellämme menneet kovempaa vauhtia, mutta emme halunneet ottaa johtoa kun olimme vielä hieman epävarmoja eri signaaleiden merkityksestä. Olimme kyllä ladanneet esitteet kanaalin eri merkeistä huviveneillä, mutta siinä ei ollut ammattiliikenteen merkkejä, joten kun sellaisia tuli vastaan, oli hieman epävarma olo, joten oli mukavampi vain seurata letkaa. Myös pysähtymiskäskyn saaneiden rahtilaivojen ohi pujottelussa oli hyötyä kokeneemmista kanaalin kulkijoista letkan etupäässä.

Pari tuntia myöhemmin perässämme ollut saksalainen Bavaria kyllästyi hitaaseen tahtiin ja lähti ohitsemme koti kärkeä. Meillehän tämä muutos sopi ja liimauduimme Bavarian perään. Tätä mentiinkin sitten monta tuntia ja muu jono tippui vähitellen matkasta kunnes eräässä mutkassa vastaan tuli signaali joka tietojemme mukaan koski myös huvivneitä: 3 punaista valoa päällekkäin. Valitettavasti samalla kohtaa oli myös sivuhaara, jonne seuraamamme Bavaria porhalsi eikä näin ollen tuonut meille varmuutta olimmeko tulkinneet pysähtymiskäskyn oikein. Onneksi paikalla oli kuitenkin eräs toinen vene joka oli selkeästi jäänyt odottelemaan. Sivuhaarastakin tuli paikalle vene joka myös jäi odottamaan, joten mekin jäinne. Jonkin aikaa odoteltuamme myös aiemmamman jonomme häntäpää saavutti odottelupaikan ja siinä pyöri sitten jo useampi huvivene odottamassa lupaa jatkaa matkaa. AIS paljasti, että vastaan oli tulossa parisataametrinen rahtilaiva, ja se olikin syy pysähtymismerkeille. Kun rahtilaiva oli mennyt ohi, signaalit antoivat luvan jatkaa matkaa. Nyt pääsimme liimautumaan sivuhaarasta tulleen isomman veneen peesiin, jonka vauhti oli meille sopiva. Posotimme taas tyytyväisenä eteenpäin monta tuntia, kunnes vetojuhtamme päätti pitää lepotauon pienessä poukamassa. Tässä vaiheessa olimme jo oppineet ymmärtämään signaalit, joten ei ollut ongelmia jatkaa loppumatkaa yksin Brunsbütteliin. Kielin kanaali osoittautui siis varsin leppoisaksi, jopa tylsäksi, kunhan opimme luottamaan, että osasimme tulkita signaalit oikein. Laivoja ja huviveneitä oli paljon, mutta ei ruuhkaksi asti, ja suurimman jännityksen matkalle toikin lukuisat lossit, jotka suhasivat kanaalin laidalta toiselle tiuhaan tahtiin. Päällimmäisenä mieleen jäi joka paikassa leijaileva lannanhaju vaikka yhtään lehmää emme nähneet, korkeat rantapenkereet kun pitivät huolen, että maisemia ei juuri tarvinnut ihailla.

Trafiikkia kanaalissa

Hieman ennen kanavan loppua vastaan tuli rypäs huviveneitä, joiden joukossa yllättäen myös kaksi suomalaista. Molemmat taisivat olla Elaneita (37?). Eräs rahtilaiva oli myös rekisteröity Helsinkiin (tai peräpeilissä luki Helsingfors), mutta muuten vastaan ei tullut sinivalkoisia värejä.

Brunsbüttelin pieni (ja iltaa myöten täpötäyteen täyttyvä) satama on aivan isojen laivojen käyttämän sulun vieressä, joten meteli satamassa on melkoinen kun ostoskeskusten kokoiset laivat menevät 10m päästä lähimmistä huviveneistä. Vaikka meteli on välillä korviahuumaava, ja välillä ei meinaa uskoa silmiään kun valtava laiva puskee aivan vierestä, velloo vesi pienvenesatamassa yllättävän vähän. Kaiken kaikkiaan Brunsbüttelillä ei juuri ole muuta tarjottavaa kuin hengähdyspaikka ennen vuorovesialueille siirtymistä.

Brunsbüttelin satama ja sulusta tuleva laiva

Fehmarn - saksalaisten Riviera

Bornholmissa meni muutama päivä veneen huoltotöissä sekä muuten vain hengaillessa ja tietenkin sopivaa sääikkunaa kytätessä. Vastaiset tuulet olivat taas vallitsevia, mutta ennusteissa tuuli kääntyi hieman sekä laantui maanantain ja tiistain väliseksi yöksi, joten päätimme lähteä maanantaina.

Lähdimme Rönnen varsinaisesta huvivenesatamasta klo 14, mutta hyvin nopeasti huomasimme, että keli ei ollutkaan ihan vielä luvatun kepeä, joten päätimme mennä hetkeksi Rönnen vanhaan satamaan - myös täällä on parikin eri paikkaa huviveneitä varten. Valitsimme venetarvikeliikkeen viereisen laiturin, joten saimme samalla hankittua veneeseen lisää varusteita, jei!

No, muutamassa tunnissa keli oli rauhoittunut jo sen verran, että pääsimme illemmalla lähtemään kohti Saksaa - ajatuksena oli edetä Fehmarniin asti, mutta tarvittaessa voisimme myös jäädä Rügeniin tai Warnemündeen. Keli olikin nyt sopivampi, joten pääsimme mukavasti matkaan ja saimme toviksi purjeetkin esiin, mutta pääosin menimme vain koneella. Yöllä tuuli kuolikin luvatusti, joten pääsimme puksuttelemaan Pohjois-Saksan rantoja täysin tyynessä kelissä.

Purjevene matkalla Bornholmiin

 Muuta liikennettä olikin sitten aika runsaasti, joten yöllä riitti tähysteltävää. Välillä oli hauska seurata AIS:ista, mistä mikäkin alus oli tulossa ja minne menossa. Aamupäivällä olimmekin jo Warnemünden edustalla, jolloin päätimme jatkaa matkaa Fehmarniin, jonne saavuimme iltapäivällä. Satamavaihtoehtoja saarella oli paljon, mutta valitsimme sen, jossa oli myös ympyrä-muotoinen laituri! Tämä satama oli Burgtiefe ja satama on meikäläisittäin ihan suuri.

Burgtiefen satama

Vaikka hiekkarantaa kehystääkin 70-luvun betonitalot, on ensivaikutelma paikasta kuitenkin varsin positiivinen: satamamaksu vain 13 euroa, fasiliteetit todella siistit ja kirjojen vaihtopiste kattava. Lisäksi satamassa on oma venetarvikeliike, josta saa lisää tavaraa veneeseen. Kävelymatkan päässä on myös varsinainen Burgin pikkukaupunki, jossa oli ravintoloita sekä vaateliikkeitä jokaiseen makuun. Lähes kaikki liikkeet ja ravintolat sulkivat kuitenkin ovensa iltapäivällä tunniksi tai pariksi, mikä on suomalaiselle kuluttajalle suuri hämmästys. Plussaa kuitenkin verrattain edullisista hinnoista.

Burgin nähtävyyksiä

Fehmarnissa ymmärretään aurinkoenergian päälle

Jatkamme seuraavaksi matkaa jo kohti Kielin kanavaa, mutta vietämme todennäköisesti myös Kielissä turistipäivän - mihinkä tässä olisi lomalla kiire. Kielin kanavan jälkeen koittaakin ensimmäinen varsinainen haaste - vuorovedet. Näitä on toki kursseilla opeteltu aikoinaan ja joskus jopa oltu veneilemässäkin vuorovesialueella, mutta nyt ehkä pitää ottaa asia vähän vakavammin ja laskea todella tarkkaan milloin voi lähteä satamasta, meneekö vasta- vai myötävirtaan, riittääkö syväys ja pääseekö seuraavaan satamaan ajoissa (vesi tarpeeksi korkealla). Tämä siis normaalin säätilaikkunan lisäksi.

Burgtiefen uimarantaa ja taustalla kolossaaliset 3 kerrostaloa (maamerkkejä jo kauas)

Tuulet ovat olleet alkumatkasta paikoin haasteelliset, mutta satamakelit sitäkin paremmat. Aurinko paistaa ja lämpöä on sopivasti. Tämän näkee myös siitä, että rannat ovat tupaten täynnä paikallisia ja muita turisteja. Maistuu lomalta.

Rönnessä saksalaisten keskellä

Lähdimme Kalmarista parin venekunnostuspäivän jälkeen jatkamaan matkaa. Vastaiset tuulet näyttivät hellittävän yöksi, joten päätimme lähteä heti aamuyöstä. Suunnitelma toimi: ensin koneella Kalmarsundista ulos ja sitten käännös lounaaseen ja meille virisi sivumyötäinen tuuli. Tuuli muuttui muutaman tunnin kuluttua voimakkaaksi, joten etenimme vauhdilla ja touhussa oli tekemisen meininkiä. Piti oikein reivata purjeita, mutta se ei hidastanut vauhtia.

Koska saatiin sopiva tuuli niin rykäistiin samalla Simrishamniin, jolloin matkaa tuli yli 100nm, mikä on suht reipashenkinen päivälegi. Juuri Simrishamnin edustalla havaitsimme, että oli tulossa ukkonen ja sade, mutta ehdimme onneksi lähes täyteen satamaan ennen ukkosta. Sade toki tuli päälle, mutta gearit oli päällä. Samalla huomattiin, että satamassa oli jo toinenkin lämpöisemmille vesille tähtäävä suomalaisvene Panthera.

Seuraavana päivänä moikattiin Pantheran tyyppejä, laitettiin vähän venettä ja haettiin volvoon varaosia ja valmistauduttiin siirtymään pois Ruotsista. Bornholmin Rönne oli vain 30 mailin päässä ja saimme hyvän sivutuulen, joten matka meni mukavasti. Samana aamuna Adele painoi ohi pohjoiseen vain muutaman mailin päästä.

Rönne on kiva satama palveluilla, mutta nyt se oli aika täynnä ja erityisesti saksalaisia - täältä tosin on Saksaan vain noin 50nm, eli ei ihmekään. No, tilaa löytyi ja sopiva ylityskeliä odotellaan yhä, tarkoitus olisi taas rykäystä vähän pidempi päivälegi, jos mahdollista. Keli on ollut upea ja venehommia on voinut tehdä hyvin, eli ei voi valittaa. Tai no, ennemmin olisi viereisellä biitsillä kuten aika moni muu, mutta noin muuten...

Yhä on mukavaa ja naapuriveneen sakutkin heti kylkeen tultuaan pyysivät veneeseensä oluelle, joten sosiaalista elämääkin on jonkin verran. Veneessä on yhä hienoinen kaaos, mutta nyt salonki on jo siivottu.

Kalmarsundia vastatuuleen

Jos luikaisumme Hangosta suoraan Visbyyn säästi päiviä, niin Kalmarsundin vastatuulissa nuo säästetyt päivät pääsivät käyttöön. Visbystä lähdimme puolen päivän jälkeen, sillä ennusteiden mukaan tuuli olisi ollut vastaista aamulla ja kääntyisi suotuisammaksi päivemmällä. Näin siinä kävikin - alkumatka oli vastatuulta, sitten tuuli kääntyi hieman paremmaksi ja pääsimme pari tuntia purjeilla, mutta loppupätkä Byxelkrokiin jouduttiin taas menemään koneella.

Calimera Byxelkrokin illassa

Byxelkrokissa tarkistimme sääennusteet, eivätkä ne luvanneet hyvää. Vastatuulta olisi luvassa seuraavat päivät, ja Kalmarsundissa tuuli ja aallot pääsevät pakkautumaan ikäviksi. Viime vuonna kun laskettelimme iloisesti Kalmarsundia toiseen suuntaan myötuuleen katselimme säälien niitä onnettomia, jotka yrittivät ryskiä vastatuuleen. Tänä vuonna kuulumme itse tuohon onnettomaan joukkoon.

Byxelkrokista oli tarkoitus mennä joko Borgholmiin tai jopa Kalmariin sään salliessa, mutta vaikka ennusteet olivatkin luvanneet melko kovaa (6-9 m/s) vastaista tuulta, olivat todelliset tuulet ennusteita paljon kovempia. 14-15 m/s vastatuuli yhdistettynä hieman eri suunnasta tuleviin aaltoihin sekä voimakkaisiin kuurosateisiin aiheutti tuskaisen hitaan etenemisen, joten päätimme yrittää koneella. Ympärillämme veneet yrittivät kukin omia keinojaan, osa koneella, osa purjeilla, mutta yhdenkään matka ei näyttänyt edistyvän kovinkaan kummoisesti saati mukavasti. Muutaman tunnin ryskytyksen jälkeen totesimme, että lähimpänä edessa päin oleva Sandvikin satama alkoi houkuttaa, etenkin kun satamakirja lupaili sataman olevan suojaisa tämän suuntaisella tuulella. Sandvik oli myös meille entuudestaan tuntematon, joten siinäkin mielessä se houkutteli.

Varusteet sään mukaan

Sandvik oli saapuessamme melko tyhjä, toisessa laiturissa oli pari saksalaista venettä, toisessa yksi suomalainen. Valitsimme suomalaisten laiturin, sillä siihen pääsi mukavasti keula tuuleen. Saatuamme köydet kiinni alkoi satamassa kuhina. Ensin saapui liuta saksalaisia veneitä, jotka valitsivat ”saksalaisten” laiturin (jonne oli hankala päästä kylki tuuleen), ja sitten saapui liuta suomalaisia, jotka valitsivat saman laiturin kuin me. Hetken jo ehdimme naureskella laiturijakoa kunnes eräs raskas saksalainen teräsvene valitsi meidän laiturimme ja sekoitti ”maajoukkueet”. Satamakapteeni ihmetteli illalla satamamaksuja kerätessään, että emmekö todellakaan olleet samaa seuruetta – satamassa ei kuulemma ollut koskaan näin paljoa suomalaisia samaan aikaan.

Suomalaiset rivissä Sandvikissa

Illan edetessä satama alkoi täyttyä ja melkein kaikki sinne saapuneet veneet olivat tulleet juuri Byxelkrokista ja todenneet saman kuin me, että tässä kelissä on turha yrittää ryskiä pidemmälle. Sandvik osoittautui mukavaksi pieneksi satamaksi ja kyläksi. Sieltä löytyi hyvin varusteltu kauppa, muutama ravintola ja peruspalvelut veneilijöille. Satama oli melko suojainen näinkin kovalla tuulella, mitä nyt maininkia pääsi vyörymään jonkin verran aallonmurtajan sisään. Sataman vieressä olisi ollut paremmalla säällä houkuttelevan näköinen uimarantakin.

Sandvikin tuulimylly ravintoloineen

Seuraavana aamuna tuuli ei ollut muuttanut suuntaansa mutta oli kuitenkin sen verran edellistä päivää heikompi, että avasimme purjeet ja lähdimme tikkaamaan Kalmarsundia laidasta laitaan. Muutaman tunnin tätä jaksoimme ja totesimme vauhdin riittävä Borgholmiin, mutta ei Kalmariin, jonne halusimme. Kääräisimme siis purjeet sisään ja jatkoimme moottorilla Kalmariin. Sandvikin suomalaisista yksi oli jo satamassa, mutta muut taisivat tyytyä Borgholmiin.

Olemme siinä mielessä mukavuusveneilijöitä, ettemme suotta viitsi väkisin yrittää purjeilla vaan otamme moottorin käyttöön tarvittaessa. Täytyy kyllä nostaa hattua eräälle saksalaiselle papalle, joka yksin pienellä folkkarillaan lähti meitä ennen Sandvikista ja saapui Kalmariin siinä vaiheessa kun me olimme jo mukavasti rantautuneet, pesseet pyykit, käyneet kävelyllä ja viimeistelimme ruokailuamme rantaravintolassa! Sitkeästi oli pappa jaksanut purjehtia vastatuuleen, folkkarin perämoottorilla kun ei juuri satama-ajoa pidemmälle mennä.

Kalmarissa olisi tarkoitus viettää ainakin päivä tai pari vene- ja miehistöhuoltoa (=shoppailua) tehden. Kalmarin suuri plussa on sataman vieressä sijaitsevien ostosmahdollisuuksien lisäksi sauna! Saunoja ei juuri näe Ruotsin puolella vierasvenesatamissa, ainakaan Tukholman eteläpuolella. Saattaa myös olla, että tämän jälkeen ei Itämerellä (tai ylipäänsä) tänä vuonna saunota.