¡Adios España!

Muroksesta suuntasimme kohti San Vicenteä, sillä se sijaitsee mukavasti Muroksen ja Baionan puolimatkassa.

San Vicentestä jäi hieman kahtiajakoinen fiilis. Toisaalta siellä oli tunnelmalliset rannat, hieno, pitkä puusta tehty kävelyreitti pitkin rantaa ja maisemat olivat todella upeat. Toisaalta sataman hinta/laatu-suhde oli huono, kulahtaneet fasiliteetit (mm. osa sähköpistoketolpista oli kaatuneina), mutta hinta oli Corunan tasoa ja joka ranta oli täynnä espanjalaisia turisteja. Ankkuroituminen olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta tuuli oli melko kova ja Reedsin mukaan hinnan olisi pitänyt olla huomattavasti edullisempi. Saimme myös sataman viimeisen mahdollisen paikan.

San Vicenten rantoja, satama taustalla

San Vicenten rantabulevardin maisemia

San Vicenten rantabulevardin maisemia

San Vicentestä pääsee Baionaan mukavaa maisemareittiä lähes suoraan etelään suunnaten. Reitti kulkee Vigon lahden saarten ja mantereen välistä, ja tarjoaa todella upeita maisemia. Harmi että useimmmille saarille tarvitsee erillisen luvan, muuten houkutus jäädä ankkuriin Isla de Cies-nimisen saariryhmän edustalle olisi ollut kova. En laita kuvia tästä, sillä ne eivät tuo oikeutusta sille miltä maisemat oikeasti näyttävät tällä alueella.

Aikaisen lähdön ansiosta saavuimme Baionaan mukavasti jo kahden maissa. Baionan kahdesta satamasta valitsimme Monte Real Club de Yatesin ihan jo siitäkin syystä, että olimme tilanneet sinne varaosia moottoriimme tavoitteena saada kone vuotamattomaan kuntoon. Baionan satamassa oli yllättävän paljon tilaa saapuessamme, mutta kukaan ei tullut näyttämään meille mihin voisimme parkkeerata veneen, vaikka olimme 10 min aikaisemmin olleet satamaan yhteydessä VHF:llä. Valitsimmekin itse aisapaikan, jonka molemmilla puolilla oli ulkomaisia veneitä. Kun vene oli jo kiinnitetty, paikalle pyöräili henkilökuntaa joka sanoi, että paikka on vapaa ja saamme jääädä siihen.

Baiona by night

Sataman molemmilla puolilla on suositut uimarannat

Satamakonttorissa selvisi syy miksi satama oli niin tyhjä: edellisenä päivänä oli juuri päättynyt regatta. Sieltä saimme myös moottoriin tilaamamme varaosat, joista tärkein valitettavasti osoittautui vääräksi. Ei sitten auttanut muu kuin lähettää takaisin väärä osa ja tilata uusi Nazareen, eli noin viikon päästä pitäisi olla siellä. Aikataulu muodostuu kuin itsestään...

Baionan lähettyviltä löytyi myös Baitra-niminen liike, josta sai mm. varaosia pilssipumppuumme, joka oli oikutellut Biskajalta saakka (no, todellisuudessa viaksi paljastui ylimääräinen esine pumpussa mutta onpahan varaosat). Baionan satamalla on jatkuvaa bisnestä Baitran kanssa, joten saimme osan toimitettuna satamakonttoriin heti tilauspäivänä. Muutenkin sataman palvelut olivat hyvät, joskin netti toimi vain toimiston kohdalla. Satama sijaitsee aivan Baionan vanhan linnoituksen juurella, joten sataman ympäristö on varsin upea. Suuruutensa päivinä satama klubeineen on varmasti ollut ykkösluokkaa, mutta fasiliteetit ovat nykymittapuulla ehkä hieman kulahtaneet. Suuruuden päivistä muistuttaa hienot autot ja veneet klubilla, mm. melkein Calimeraa vastapäätä oli vaatimaton 100-jalkainen purjevene.

Baionassa metsästimme varaosia kumiveneen moottoriin (kyllä, sekin oikuttelee...), herkuttelimme (menu del dia-konseptilla sai monessa paikassa 3 ruokalajin lounaan 10 eurolla, ja eräässä paikassa sai varsin hyvän 5 ruokalajin illallisen 30 eurolla), kiersimme nähtävyyksiä ja hamstrasimme mukaan Galicialaisia herkkuja, mm. Nasu muutti veneeseen.

Muotiblogikuva: Niklaksen uusi laukku!

Lähikuva ihanuudesta

Baionasta löytyy mm. Kolumbuksen retkien Pinta-laivan replika, kuulema täysin alkuperäistä vastaavassa koossa. Oli aika pieni! Toki isompi kuin Calimera, mutta Calimerassa on miehistöäkin aika paljon vähemmän...

Pinta replika

Pintan pentteri oli aika karu

Baionassa saimme jälleen ihmetellä sammutuslentokoneiden työskentelyä. Galiciassa nimittäin palaa joka paikassa. Jo Corunassa näimme ensimmäisten maastopalojen savut, ja paloja on sitten näkynytkin joka paikassa. Sammutustöissä käytetään lentokoneita, jotka käyvät kauhomassa vettä merestä, ja koska avoimella Atlantilla aallot ovat tyynelläkin säällä merkittäviä, lentokoneet hakevat vettä lahdista. Jo Camarinaksessa hieman pelotti, että lentokoneet ajavat vielä jonkun veneen päälle (Homeless toki seurasi läheltä, että lentokoneet eivät tähtää purjeveneisiin...), mutta tiheään asutussa ja liikennöidyssä Baionan lahdessa vauhdista vettä kauhovat lentokoneet olivat todella absurdi näky!

Lentokone kauhoo vettä (kuva Camarinaksesta)

Kone kauhaisee sammutusvettä Baionan lahdelta

Kone suuntaamassa kohti paloa

Baionan lämpimissä keleissä viihdyimme kolme yötä, ja sitten olikin aika sanoa adios Espanjalle. Galicia oli erittäin positiivinen kokemus ja mielenkiintoisia satamia ja ankkurilahtia olisi riittänyt tutkittavaksi usean viikon ajaksi, mutta matka on vasta alkuvaiheessa, joten kiinnostavia kohteita löytynee jatkossakin.

Ensimmäinen satamammme Portugalissa, Povo de Varzim, on toistaiseksi ollut positiivinen yllätys: vastoin ennakko-odotuksia paperinpyörittelyt saapuessa menivät kivuttomammin kuin monessa Espanjan satamassa, palvelu on ollut ystävällistä, proaktiivista sekä selkeästi englanniksia puhuttua. Eräs brittimies kertoi sataman olevan Portugalin halvin ja kaiken lisäksi saimme vielä lipukkeet ilmaisiin tervetuliaisjuomiin sataman ravintolassa. Ravintola on ulkoisesti nähnyt parempiakin päiviä, mutta palvelu ja ruoka olivat erinomaisia ja edullisia. Näillä edellytyksillä siis varsin hyvä satama – suomalainen Katariina oli viihtynyt täällä viikon ja lähtenyt muutamaa tuntia ennen saapumistamme.

Nyt olisi sitten tarkoitus lähteä tutustumaan Porton kaupunkiin, jonne täältä pääsee suoraan metrolla.

Galicia

La Coruna kuuluu Galiciaan, joka on siis alue luoteis-Espanjassa. Alueelle on tyypillistä paitsi korkeat vuoristoiset maisemat niin myös joet sekä lahdet eli ”riat”. Tästä johtuen alueella on paljon ankkuroitumiseen soveltuvia lahtia sekä toki myös ihan satamiakin. La Corunasta lähtiessä päätimme mennä Camarinakseen, jossa olisi mahdollista ankkuroitua tai mennä satamaan. Matkaa oli noin 50 mailia, jotka taittuivat mukavasti aurinkoisessa säässä. Välillä pääsimme purjeella, välillä piti mennä koneella kunnes lopuksi tuuli loppui kokonaan. Pääsimme Camarinakseen klo 20 ja päätimme mennä satamaan, jossa oli iloiseksi yllätykseksi myös s/y Homeless. Sataman henkilökunta oli avulias, mutta hieman yli-innokas kiinnittelemään köysiä. Saimme veneen kuitenkin hyvin kiinni.

Maailman vanhin yhä toiminnassa oleva majakka La Corunan edustalla

Paikallista maisemaa

Camarinasin eväitä

Satamassa oli venekerhon ravintola, jonne päädyimme ruokailemaan – tällä kertaa kapteenin mustekala-annos osoittautui heikoksi, mutta varakipparin valkosipulikanat olivat erityisen meheviä ja todella hyvin maustetut. Illalla Homelessin porukka tuli vielä hetkeksi veneelle istumaan iltaa. Seuraava päivä sitten levättiin ja ihmeteltiin maastopaloja sekä lahdelta sammutusvettä hakevia lentokoneita. Homelessin lähdettyä saimmekin seuraa s/y Mantalta kun Hanski tuli kumiveneellä käymään kylillä. He olivat puolestaan ankkurissa lahdella. Illalla vielä kävimme toisessa ravintolassa syömässä, mutta tämäkin oli hieman heikko esitys.

Seuraavana päivänä kävimme kaupoissa hakemassa veneelle täydennystä ja lähdimme Finisterren itäpuolelle, jossa s/y Homeless olikin jo ankkurissa. Camarinaksessa oli lämmin ja tyyni päivä, mutta jo lahden edustalla alkoi tuulla niin, että saimme purjeet käyttöön. Tätä riemua kesti ehkä noin 30 min kunnes tuuli loppui yhtä yllättäen kuin oli alkanutkin. Samalla myös tuli kuin tyhjästä todella sakea sumu. No, kerättiin purjeet ja startattiin Volvo. Tuuli voimistui hetkellisesti, mutta tuntui myös pyörivän oudosti ja samalla myös aallokkokin tuntui vaihtelevan todella paljon.

Camarinas, taustalla tuulimyllyjä rivissä

Camarinasin ankkuripaikka

Sumua

Finisterre tulee esiin sumusta

Finisterre ilman sumua

Finisterre, tuo aikoinaan maailman loppuna tunnettu niemenkärki (manner-Euroopan läntisin paikka) ei tarjonnut kummoisiakaan näkymiä meille, mutta sen ohitettua ja käännyttyämme itään sumusta näkyi ensiksi kuin tyhjässä leijuva rakennus ja sitten vuori ja lopuksi näkyvyys olikin täysin normaali ja sumu oli kadonnut. Käänsimme keulan kohti Finisterren sataman takana olevaa lahtea, jossa olikin jo useampi vene ankkurissa. Ankkuroiduimme itse noin 10 metriin ja laitoimme noin 35 metriä ketjua ulos. Ankkuri tuntui kiinnittyvän hyvin ja olimme valmiita ensimmäiseen yöhön ankkurissa.

Illalla tuuli alkoi voimistua ja puuskissa olikin tehoa, parhaimmillaan lähenteli 15 m/s, mutta ankkuri piti hyvin. Laitoimme ankkurivahdin päälle, mutta vene pysyi hyvin paikoillaan vaikka tuulen vaihdellessa kiersikin hieman ankkuripaikkaa. Seuraavana päivänä oli ajatuksena mennä grillaamaan vastapäiselle hiekkarannalle ja niinpä kävimme kumiveneellä ensin kylillä ja ostoksilla ja sitten takaisin veneelle ja tuulen rauhoituttua hieman mentiin s/y Homelessin porukan kanssa rannalle grillaamaan vartaita ja paikallisia makkaroita. Tämä toimi oikein mainiosti hyvänä harjoituksena Karibiaa varten – pitää yrittää jatkossakin löytää vastaavia grillauspaikkoja.

Ny rillataan! Taustalla Calimera ankkurissa.

Ankkurissa

Transportaatiovälineet veneeltä rannalle

Kumiveneet jäivät kuiville kun tuli laskuvesi

Seuraavana päivänä nukuimme taas mukavasti ja päätimme jatkaa Murokseen, jossa olisi satama sekä ankkuroitumismahdollisuus. Tällä kertaa meillä oli hyvä sivumyötäinen tuuli ja pääsimmekin pelkällä genualla todella nopeasti Muroksen lahdelle, josta sitten köröttelimme koneella viimeiset mailit satamaan, sillä lahdella vallinnut tuuli ei houkutellut ankkuriin. Satama on uusi ja yhä hieman keskeneräinen sekä verrattain tyhjä. Satamakapteeni näytti meille paikan ja samalla huomattiin, että satamassa olikin jo s/y Manta. Illalla laitettiin satamassa pyykit ja lähdettiin Mantan porukan kanssa etsimään kuppilaa, jossa näytettäisiin Suomi-Espanja jalkapallopeli. Satamakonttorista kerrottiin, että parissa lähimmässä paikassa yleensä näytetään jalkapalloa, ja evästettiin vielä rohkaisevilla sanoilla: ”You will loose!” (palattuamme pelin jälkeen jouduimme myöntämään samaiselle kaverille Suomen hävinneen kahdella maalilla, jolloin hän totesti kannustavasti, että sehän meni hyvin sitten).

Vaikka ottelusta oli kuultu jo monta päivää spekulointia paikallisesta radiosta, ei yllättäen kuppiloissa ollut tungosta peliä katsomaan. No, tämä ei meitä haitannut. Peli ei sinänsä enempää kommentointia edellytä, mutta erään toisen asiakkaan toiminta kylläkin: hän karjaisi jossain välissä matkalla vessaan ”Vamos España!” ja kuultuaan meidän olevan Suomesta kertoi espanjaksi ilmeisen hassun tarinan islantilaisesta, joka jäi meille hieman epäselväksi. No, poistuessaan mies karjaisi ”Vamos Finlandia!”

Seuraavana päivänä paikallislehdissä oli ottelusta monta aukeamaa tarinaa, mutta huomio kiinnittyi lähinnä muutaman seikkaan: Casillasin 150. peli, espanjalaisten ylivertainen pallonhallinta (80%) sekä voitto. Suomen pelaajista niin ottelussa kuin lehdessäkin sai ylivertaisesti eniten huomiota Teemu Pukki, joka paikalliseen tapaan lausutaan ”pukii”, sekä maalivahti Mäenpää. No, tulipa nähtyä.

Seuraavana päivänä päätimme lähteä hieman kiertelemään maastoa tarkoituksena löytää vuorilta oreganoa ja minttua. Rannalla lämpötila pysyy auringosta huolimatta reilun 20 asteen tuntumassa, mutta korkeammalla tai vähän sisempänä, minne tulli ei osu, lämpö nousee hetkessä noin 30 asteeseen. Maisemat olivat mainiot ja kävely mielenkiintoinen, mutta toivottuja kasveja ei oikein löytynyt. Lopulta hieman yllättäen löysimme minttua lähellä asutusta ja poimimmekin nipun mukaan – saadaan vielä hyvät mojitot! Paluumatkalla kävimme vielä ravintolassa, jossa otimme tuhdit annokset kinkkua, juustoa ja mustekalaa. Nyt setti oli onnistunut, joskin yllättävän runsas.

Illalla kävi ilmi, että Volvoon tilatut varaosat ovatkin jo saapuneet Bayonaan, joten se lienee seuraava satamamme. Bayona jäänee myös viimeiseksi satamaksi Espanjassa, sillä sen jälkeen siirrymme jo Portugaliin. Portugalissa on tarkoitus viettää loppukuu ja jatkaa sitten Madeiralle.

Galicia on osoittautunut hienoksi alueeksi, maisemat ovat upeat – vuoria, hiekkarantoja, turkoosia vettä, rauhallisia ankkuripaikkoja, mukavia pikkukyliä jne. Myös ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja heikollakin espanjalla pärjää, vaikka paljon puhutaan (heikkoa) englantia. Täällä voisi viettää pidempäänkin eri poukamia kierrellen, sillä Portugalissa ei vastaavia ole tarjolla.

Sumua vuorten välissä, paikallinen sääilmiö - sumu myös katosi hetkessä

Muroksen lahti

Kuin vadelma, mutta samassa oksassa mustana ja punaisena

Muros

Muros

Muroksen kasveja

Paikallisen lehdistön tulkintaa pelistä

Biskaja

Camaretissa nukuimme pitkään, jotta lähtisimme levänneinä matkaan. Kävimme suihkussa, tarkistimme säät ja laitoimme veneen ylityskuntoon. Lopuksi täytimme vesi- ja polttoainetankit, kertasimme turvavälineiden sijainnit ja käytön ja irroitimme köydet iltapäivällä klo 16.30. Biskajalle meille oli luvattu maltillisia myötätuulia, jotka voimistuisivat vasta noin 50nm Espanjan rannikosta. Aluksi pääsimmekin hyvin sivutuulessa ulos Brestin edustalta, mutta jo loppuillasta oli pakko startata kone. Koneella ajelimmekin koko yön ja seuraavan päivän. Yö oli todella kostea ja kansi oli hyvin märkä.

Seuraavana päivänä saimme seuraksi delffiineitä sekä pallopäävalaita. Teimme myös havainnon aamuhämärässä jostain isommasta valaasta, mutta laji ja todellinen koko jäi epäselväksi. Aurinko paistoi ja päivä oli lämmin. Seuraava yö puolestaan oli kuiva ja jopa lämmin – täysin erilainen kuin ensimmäinen. Yöllä teimme hauskan havainnon: vedessä oli jotain fluorosoivaa levää, jolloin veneen ympärillä uineet delffiinit näyttivät kuin valaistuilta ohjuksilta vedessä ja niitä sinkoili joka puolella veneen edestä, takaa ja ali.

Nakit ja muusi, evästä Biskajalla

Salamatkustaja yli 100nm päässä lähimmästä rannasta

Auringonlasku

Koska tuuli oli yhä todella heikko 2-3m/s niin jatkoimme koneella vielä seuraavankin (3.) päivän, kunnes tuuli alkoi viriämään ja samalla myös muodostumaan terävämpiä aaltoja – lähestyimme siis Espanjaa. Tässä vaiheessa Volvo sammutettiin lähes 40 tuntia kestäneen yhtäjaksoisen ajon jälkeen ja jatkettiin purjeilla. Saimmekin kohtuullisen hyvän vauhdin ja näytti siltä, että pääsemme hyvin La Corunaan. Olimme myös harkinneet muita satamia eri tuuliolojen takia. Saimme myös satelliittipuhelimeen tuulitietoja ja pienen harkinnan jälkeen päätimme jatkaa samaan suuntaan, sillä sen hetkinen meno oli vielä varsin hyvää.

Tuuli voimistui odotetusti ja aallotkin kasvoivat, mutta vastasimme tähän reivaamalla hieman genuaa, jolloin meno pysyi rauhallisena ja vauhti oli silti kohtuullista. Jossain välissä alkuiltaa teimme varman havainnon maasta ja sitten alkoikin näkyä muita aluksia, lähinnä rahtilaivoja ja joku kalastusalus. La Corunan lahdella tuuli sitten alkoi heiketä ja viimeiset mailit ajettiin koneella, kunnes pääsimme satamaan klo 3. Biskaja oli nyt ylitetty! Matkaa kertyi reilut 350 mailia ja aikaa meni 58h, eli keskinopeus oli vähän yli 6 solmua - aika hyvin.

La Corunan satama (Marina La Coruna) oli hämmentävän tyhjä ja ihmettelimme sitä aluksi. Yöllä bongasin satamasta myös s/y Homelessin, jotka kuitenkin jo jatkoivat matkaa aikaisin samana aamuna. Seuraavana aamuna tunnistettiin naapurilaiturista Kalervojen Marisol, mutta muita suomalaisia ei ollutkaan. Kiersimme hieman kaupungilla ensimmäisenä iltana ja löysimme vahingossa yhdistetyn liha/juustokaupan sekä ravintolan. Täällä saimme palvelua englanniksi ja päädyimmekin maistelemaan vadillisen paikallisia kinkkuja sekä juustoja. Ei ollut lainkaan paha rasti.

Meillä on tarkoitus viettää La Corunassa pari päivää ja jatkaa sitten etelään Camarinakseen. Haluamme myös kokeilla täällä jossain ankkuripaikkoja.

Muutamia huomioita ylityksestä:

• keli oli aika hyvä ja aallokko maltillinen, korkeaa aallokkoa ei huomaa kuin vasta matalammassa vedessä, missä aallonpituus laskee
• yöt olivat yllättävän kirkkaita ja pilvettömiä, ensimmäisen yön jälkeen myös kuivia
• valaat eivät jääneet kiertämään veneen ympärille vaan ohittivat veneen
• delffiineitä oli paljon ja vähän väliä temppuilemassa veneen ympärillä
• merellä oli Espanjan rannikon lähettyvillä enemmän roinaa, mutta ei mitenkään paljon
• kone toimi täydellisesti, vaikka sille tuli arvatenkin historian pisin yhtäjaksoinen käyttö
• eväitä jäi paljon yli, mutta hyvä niin
  
  
  
  

  

  La Corunassa, taustalla Marisol

  
  

  

  Uimakisa alkaa

  
  

  

  Pientä purtavaa paikallisessa - toimi!

  
  

  

  La Corunan aallonmurtajan maamerkki - se on oikeasti talo

Brest - ei kahta ilman kolmatta

Roscoffissa vielä tarkistimme diesel-tankin tilanteen. Avasimme huoltoluukun ja taskulampulla tähyilimme tilannetta. Pientä töhköä näkyi hieman, mutta ei mitään hälyttävää niiltä osilta minne taskulampun valo ylsi. Imaisimme öljypumpulla näkyvät töhköt pois pulloon, mutta pois imetty diesel vaikutti kuitenkin ihan kunnolliselta. Lopuksi päätimme vielä käsikopelolla ohjata letkun imupään sinne osaan tankkia, mistä lähtee letkut koneelle ja aloimme pumpata. Täältähän löytyi varsinainen päävoitto: mustaa töhköä saatiin ulos parin pullon täydeltä, ja tässä taisi olla ainakin osa syyllinen moottoriongelmiimme.

Jokaisessa pullossa Dieseliä tankista, kirkastui muutaman litran jälkeen selvästi

Lähdimme Roscoffista kohti Brestiä, kolmas yritys päästä Brestiin siis kaikkiaan. Katsoimme, että meidän tarvisi lähteä aamulla hetki koneen avittamina, kunnes saisimme hyvin sivutuulen ja myöhemmin myötätuulen Chenal du fourin kapeikkoon, missä ajoitus on tärkeä virtojen takia . No, pian satamasta poistumisen jälkeen vasta-aallokko sekä -tuuli oli jo aika kovaa, mutta tätä kesti vain hetken kunnes saimme paremman kulman ja saimme purjeet auki ja koneen pois päältä. Tässä mennessä olikin varsin mukavaa – tuuli oli riittävä, vauhti hyvä ja kelikin aurinkoinen. Aikataulullisesti etenimme ihan hyvin ja iltapäivällä saimme seuraa ensin pyöriäisistä ja sitten delffiineistä, joita riittikin. Katsotaan jos saadaan joku video ladattua.

Iltapäivällä hyvin edennyt matka kuitenkin hidastui merkittävästi vastavirrasta ja tuulen heikentymisestä johtuen, joten päädyimmekin Chenal du fouriin hieman arvioitua myöhemmin, mutta hyvin myötäiseen virtaan kuitenkin, vastaiseen sitä ei kannata yrittää. Huonoa tässä oli se, että alkoi jo hämärtää ja matkaa Camaretinkin satamaan oli vielä melkoisesti. Väylä oli kuitenkin kohtuullisen hyvin valaistu, eli merimerkeissä oli vilkkuvalot. Kello taisi olla 23 kun mietimme menemmekö Camaretin satamaan (silloin noin 7 mailin päässä) vaiko Brestiin (noin 15 mailin päässä). Koska rantautuminen tulisi olemaan pimeässä, päätimme mennä suurempaan ja mahdollisesti paremmin valaistuun Brestiin.

Aikamme vielä menimme purjeilla kunnes noin 5 mailia ennen Brestiä olevassa kapeassa salmessa alkoi vastavirta voittaa purjeiden tehon heikossa tuulessa ja katsoimme paremmaksi jatkaa loppumatka koneella. Starttasimme koneen, mutta sehän ei käynnistynytkään. Hyvin aamulla toiminut kone oli taas sökö. No, muutamalla pidemmällä starttausyrityksellä saimme koneen käyntiin, mutta kierroksia se ei antanut vanhaan malliin. Tärkeintä oli kuitenkin se, että saimme pikaisesti laitettua vaihteen päälle ja pääsimme etenemään salmessa pois matalikon läheisyydestä.

Ajomatka ei ollut pitkä, mutta se tuntui pitkältä kun aina muutaman minuutin välein kone pudotti kierroksia ja uhkasi sammua, kunnes lisäkaasulla nosti taas kierrokset. Toivoimme luonnollisesti sen jaksavan vielä Brestiin asti. Tässä vaiheessa myös päätimme, että menemme Brestin lähempään satamaan, joka vaikutti tilavalta ja jonne rantautuminen onnistuisi mahdollisesti myös purjein. Pääsimme kuin pääsimmekin satamaan ja pikaisella päätöksellä menimme helpolle kylkikiinnityspaikalle ja saimme köydet kiinni klo 2.00 yöllä. Plussaa oli se, että nyt olimme jo Brestissä, josta a) saa todennäköisemmin paremmin apua moottoriongelmiin ja b) pääsee suoraan Biskajalle ja Espanjaan.

Aamulla kävin korjaamassa köysiä paremmin ja huomasin suomalaisen Pantheran olevan vastapäätä tankkauslaiturilla. Heillä oli jo suunta Biskajan yli ja heidän perässään lähti myös ahvenanmaalainen Colomba. Päivällä avasimme konekopan ja ihmettelimme vikaa kunnes katsoimme Roscoffin ”korjaajien” räpeltämää letkua: se valui dieseliä ja siinä oli halkeama. 400€:n korjaus ei ollut kovinkaan kummoinen vaan veijarit saivat aikaan melkeinpä enemmän vahinkoa kuin hyötyä ja suolaiseen hintaan. Aiemmat korjaajat ovat olleet sekä halvempia että parempia.

Selvitimme päivällä satamassa mahdollisuutta korjaukselle ja koska kukaan ei samana päivänä päässyt paikalle niin lähdimme taksilla Brestin toisen sataman luo, jossa sijaitsevat käytännössä alueen kaikki venetarvike ja -huoltoliikkeet. Kaappasimme vielä veneeltä matkaan vuotavan letkun ja painelimme Pantherankin suosittelemaan huoltoliikkeeseen Brest Marine Serviceen. Siellä paikan isäntä otti letkun vastaan ja lupasi korjata tunnin sisään. Tällä aikaa kiertelimme alueen muut venetarvikeliikkeet, joita oli useampi ja eräässä varsinkin hyvä ja laaja valikoima vaikka mitä. Tunnin päästä marssimme liikkeeseen takaisin ja kas – saimme uuden letkun ja hinta oli peräti 10 euroa.

Samassa liikkeessä oli myös uusia moottoreita kaupan ja kerroimme tarkemmin tilanteestamme ja päädyimme siihen, että veneeseemme sopisi parhaiten uusi Betan Kubota-pohjainen moottori. Paikan pitäjä antoi esitteet ja alustavan hinta-arvion, joka oli varsin kohtuullinen, mutta todellinen yllätys oli aikataulu: koko homma onnistuisi viikossa. Päätimmekin, että siirrämme veneen tähän Brestin toiseen satamaan ja katsotaan sitten mitä tehdään ja samalla vielä voidaan varmistaa, että kone mahtuu samaan tilaan.

Veneellä odotti pienoinen yllätys, sillä irroitetun polttoaineletkun päästä olikin valunut melkoisesti dieseliä pilssiin, tarkalleen noin 30 litraa, jotka sitten imettiin öljynvaihtopumpulla kanistereihin ja keräyspisteeseen. Lopuksi saimme myös öljynvaihtopumpun rikki, joten tappioitta ei selvitty nytkään. No, letku kiinni, ilmaus ja kokeilemaan starttia. Kone käynnistyikin heti ja vaihdettiin yöksi parempaan aisapaikkaan. Illalla ravintolassa kieputtelimme moottoriesitettä ja Volvon vanhaa esitettä – uusi kone on hieman Volvoa pienempi, mutta modernimpi ja todennäköisesti luotettavampi. Teimme päätöksen – vaihdetaan kone.

Seuraavana aamuna ajelimme koneella Brestin toiseen satamaan (Moulin Blanc) ja marssimme samantien huoltoliikkeeseen. Omistaja lupasi tulla veneellemme tunnin kulutta katsomaan mitat, mutta kun häntä ei kuulunut niin kävimme iltapäivällä kysymässä tilannetta. Omistajan vaimo ei ollutkaan saapunut liikkeeseen, joten hän ei ollut päässyt lähtemään, mutta tulisi pian veneellemme. Veijari tulikin pian veneelle ja konetilaa tutkittuaan tuli siihen tulokseen, että uusi moottori mahtuu ja hän voisi jopa hyvittää hieman vanhasta koneesta.

Kaikki vaikutti varsin hyvältä kunnes tiedustelin tarkemmin aikataulua, sillä vene pitäisi nostaa asennuksessa uutta suurempaa jäähdytysveden läpivientiä varten. Tällöin tilanne kääntyikin: kuulemma uutta moottoria joutuu odottamaan 2-3 viikkoa ja sitten voidaan asentaa – koneita ei ollut Ranskassa varastossa yhtään ja maahantuojalla kaikki on lomalla koko elokuun. Tämähän ei sopinut tietenkään meille vaan keskustelimme tilanteen kiireellisyydestä hetken ja mies lähti selvittelemään josko jostain löytyisi nopeammin konetta. Lähdimme myös itse metsästämään alueelta uutta moottoria (lähinnä Kubota-pohjaista tietäen sen sopivan), mutta kukaan ei pystynyt toimittamaan ja asentamaan konetta järkevässä ajassa.

Päätimme silloin, että hyödynnämme keli-ikkunan ja lähdemme Biskajalle toivoen Espanjassa parempaa onnea. Kävin vielä illalla kaikki edellisen kuukauden aikana kosketut liitokset läpi ja vaihdoin suodattimet, jolloin kävi ilmi, että polttoaineen karkeasuodattimesta puuttui yksi o-rengas. Jossain välissä suodattimien vaihtorumbassa se oli jäänyt pois. Ilmasin koneen ja se käynnistyi mukavasti. Hankimme riittävästi evästä mukaan ja lähdimme Camaretiin, jotta olisimme seuraavana päivänä paremmassa paikassa lähtöä varten ja saisimme myös kokeilla hieman konetta. Kone toimi hyvin ja rantauduimme Camaretin satamaan hieman klo 22 jälkeen.

Aurinko laskee Chenal du fourissa - taustalla siis Biskaja

Panthera Brestissä lähdössä Biskajalle

Näinkin pienellä kipolla päsrjää - ruotsalainen näkemys valtamerialuksesta

Calimera Brestissä

Guernsey – Roscoff

Guernsey – Roscoff

Shortly in English: We really liked Guernsey, the harbor was excellent, people friendly and the island itself is very beautiful. The engine got fixed and even though we would have liked to stay in Guernsey a bit longer, we were anxious to get to Brest and the forecasts promised proper weather to get there. However, as the topic suggests, we did not get to Brest. During the night there was not enough wind for sailing so we used engine which suddenly without any warning just died after few hours. We decided to sail to Roscoff which seemed to be a harbour you can enter without engine just with sails. Unfortunately there were very strong currents in the harbour and only with the help of some rubber boats we landed unharmed. We got some help in Roscoff but the guy who "fixed" the engine made almost more harm than good. However the engine was running again and we prepared to sail to Brest for the third time...

Vaikka päädyimme Guernseyyn vahingossa, ei tämä vahinko meitä harmittanut, sillä pidimme Guernseystä todella paljon ja voimme suositella sitä lämpimästi. Beaucetten satama ei ollut edullisin, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen sekä fasiliteettien että palvelun osalta. Kaikki tapaamamme ihmiset olivat todella ystävällisiä ja puhuivat englantia mikä oli suuri helpotus Ranskassa viettyjen päivien jälkeen. Guernseyn saari on todella kaunis ja hyvin hoidettu, rantoja kiertää pienet kävelytiet ja noin kilometrin päästä satamasta löytyi hieno uimaranta. Paikallista valuuttaa meiltä ei löytynyt, mutta kortilla maksaminen onnistui joka paikassa paitsi uimarannan pienessä kahvilassa jonka omistaja pahoitteli asiaa ja selitti että se oli liian kallista pienelle bisnekselle. Sataman lähettyviltä löytyi pienen pieni kauppa josta saimme salaattitarpeet yms. eväät sekä tietenkin jätskit. Elintarvikkeet ja ravintolat olivat hintavia, mutta diesel ja mekaanikon palvelut olivat edullisia. Jopa niin edullisia, että tapaamamme naapurisaarelaiset Jerseyltä tulivat teettämään moottorihuollon Guernseyn puolelle.

Guernseyn maisemia

Rantaelämää Guernseyllä

Mekaanikon avustuksella selvisi että aiemmat omistajat olivat ”korjanneet” moottoria, ja liitin jolla merivesiletku oli kiinni lämmönvaihtimessa ei ollut alkuperäinen eikä oikein tarkoitukseen sopiva, ja nyt se oli sitten irronnut. Guernseyltä ei löytynyt oikeaa varaosaa vaan se olisi pitänyt tilata mantereelta. Niinpä sitten mekaanikko sorvasi meille itse palasen jolla letku saatiin kiinni. Näillä eväin moottori saatiin toimintakuntoon, mutta sieltä tihkui edelleen hieman vettä. Mekaanikko kehotti tarkkailemaan tilannetta ja hankkimaan Volvolta oikea liitin sekä uusi putkenpää.

Vaikka olisimme viihtyneet Guernseyllä pidempäänkin, sopiva sääikkuna Brestin suuntaan aukesi luvaten heikkoa myötätuulta yöksi ja lupaus voimistuvasta tuulesta seuraavalle päivälle. Lähdimme yötä vasten liikkelle tarkoituksenamme saapua Brestiin seuraavaksi illaksi. Kaikki sujui aluksi hyvin: moottori surrasi tasaisesti, kuu valaisi menoa ja delfiinit tulivat pitämään seuraa yövahdille. Kuten otsikosta kuitenkin jo lienee selvinnyt, emme päässeet Brestiin tälläkään kertaa. Neljän aikaan juuri vahdinvaihdon aikaan ilman mitään varoitusta moottori sammui. Eikä lähtenyt käyntiin enää uudestaan. Jouduimme jälleen turvautumaan purjeisiin. Tuuli vain oli niin heikkoa että lilluimme eteenpäin parin solmun vauhdilla. Päivän valjettua tuuli onneksi hieman yltyi ja pääsimme ihan eteenpäinkin. Teimme kaikki mahdolliset tuntemamme temput moottorin elvyttämiseksi: Suodattimet vaihdettiin, letkut puhalleltiin puhtaiksi jne. Tässä vaiheessa kuitenkin ilmausruuvia oli rämpätty niin paljon että siitä mureni kierteet käsiin ja aukosta pääsi pulppuamaan dieseliä. Kone oli siis poissa pelistä ja jälleen jouduimme kehittämään varasuunnitelman sillä Brestiin meillä ei näillä tuulilla ollut asiaa etenkin kun välissä vielä olisi Chenal du fourin kapeikko mistä on tärkeää mennä läpi oikeaan aikaan virtausten takia. Roscoffin satama oli tuuleen nähden sopivassa suunnassa ja näytti karttojen mukaan siltä että sinne pääsee purjeilla.

Iltapäivällä olimme jo Roscoffin edustalla. Tiesimme että satamassa olisi virtauksia ja paras aika saapua olisi ylävedellä mutta tuuli heikkeni ja virtakin kääntyisi parin tunnin sisällä vastaiseksi joten emme uskaltaneet jäädä odottelemaan vaan suuntasimme satamaan. Yritimme ottaa yhteyttä satamaan sekä VHF:llä että kännykällä, mutta tuloksetta. Niinpä lähestyimme jännityksen vallassa satamaa. Juuri ennen sataman aukkoa ohitsemme oli menossa seurue kumiveneellä ja pyysimme heiltä apua. Viritellessämme köysiä saapui paikalle sataman henkilökuntaakin kumiveneellä. Meillä oli siis apunamme kaksi kumivenettä ja onneksi olikin, sillä satamassa virta yllättäen koveni ja nappasi Calimeran mukaansa. Ajauduimme 4 solmun vauhdilla ohjauskyvyttöminä kohti laiturin päätypaikalla olevan saksalaisveneen perää, mutta onneksi ensiksi apuun saapunut kumivene sai tuupattua meidät viime hetkellä sen verran sivulle ettemme osuneet. Samainen kumivene toimi myös bufferina seuraavaa laituria vasten ja saivat annettua köyden laiturilla olevalle miehelle, joka kiinnitti sen nopeasti ja virta hoitikin loput. Calimera saatiin siis lopulta vahingoittumatta laituriin tuon kumiveneen ansiosta. Sataman kumiveneestä ei juuri apua ollut, kaveri lähinnä keskittyi moittimaan meitä kun emme olleet ottaneet etukäteen yhteyttä VHF:llä. Olimmehan me ottaneet, mutta kukaan ei vastannut...

Tässä vaiheessa olimme niin kypsiä moottoriongelmiimme että olimme valmiita vaihtamaan koneen. Sataman henkilökunta soittikin paikalle apua joka saapui jo samana iltana. Valitettavasti kielimuuri oli läpäisemätön ja paikalle saapunut mies ei lainkaan ymmärtänyt mistä oli kyse vaan avasi vain moottorikopan ja ryhtyi rämppäämään moottoriamme. Hän nappasi pumpun mukaansa höpisi jotain ja lähti. Seuraavana päivänäkään ei miestä kuulunut joten satamakonttorin henkilökunta sai soitella häneen peräänsä ja saimme tiedon että mies tulisi seuraavana aamuna. Noh, hän tuli seuraavana päivänä apupojan kanssa, jätti työkalut veneelle ja lähti lounaalle. Parin tunnin kuluttua sankarit saapuivat taas paikalle ja alkoivat töihin. En jaksa edes selittää mitä sankarit sähelsivät, saivat aikaan melkein enemmän vahinkoa kuin hyötyä, mutta lopputuloksena meillä oli kone joka kävi (ja mm. vuotava dieselletku), ja tämä riitti tähän hätään, halusimme vain äkkiä päästä pois Roscoffista Brestiin, missä pitäisi olla paremmat mahdollisuudet moottorin huoltoon/vaihtoon. Kaverit veloittivat käsittämättömän ylihinnan operaatiosta, mutta milläs pistät vastaan kun yhteistä kieltä ei ollut.

Roscoffista ei ole paljon sanottavaa. Satama oli kyllä suojainen tuulilta, mutta muutamat tunnit ennen ylävettä virtaus satamassa on todella kova eikä sinne kannata silloin mennä edes toimivalla moottorilla. Satama on uudehko mutta keskeneräinen, suihkutkin ovat mallia parakki. Moottorihuolien takia energiamme ei riittänyt itse kaupunkiin tutustumiseen vaan valmistauduimme lähtemään kohti Brestiä kolmatta kertaa...