Palattiin takaisin BVI:lle USVI:lla vietetyn viikon jälkeen. Ensimmäinen stoppi oli Road harbour, jossa ostettiin hiukan grillattavaa mukaan. Seuraava pysäkki oli The Baths. Matkalla sattui hassu tilanne: kone sammui oikeastaan suoraan ajosta. Tämä ei aiheuttanut paniikkia vaan avattiin moottorikoppa (kuuma kone, pieni dieselin käry, heiluva vene - muistoja viime kesältä Englannin kanaalissa) ja tsekattiin tilanne. No, se oli niinkin simppeli vika kuin polttoaineen loppuminen.
Täällä Karibialla siirtymiset saarten välillä ovat lyhyitä ja konetta käytetään aika vähän. Seuraamme toki polttoainetankin tilannetta ja nyt se näytti 23 litraa polttoainetta, joka on muuten pienin määrä mitä meillä on ollut tankissa anturin hankkimisen jälkeen. Tämän määrän pitäisi riittää meille yli 10h ajeluun, mutta niin vain loppui kesken. Tankki näyttää tyhjänä siis 23 litraa. No, onneksi anturi on uudelleenohjelmoitavissa.
Joskus aikoja sitten tuli opittua, että aina kannattaa olla vähän polttoainetta varalla ja niinpä meillä oli reservissä 20 litraa dieseliä, joka lorautettiin tankkiin. Tämän jälkeenkin tankkimittari näytti samaa 23 litraa. Sitten olikin vain koneen ilmaus ja Volvo heräsi henkiin. Helppo homma. Sitten jatkettiinkin The Bathsiin tai tarkemmin Big Trunk bayhin, jonne ankkuroiduttiin ylhäiseen yksinäisyyteemme. Täällä olimme pari yötä, grillattiin, käytiin rannalla ja pidemmälläkin maissa kävelemässä. Aivan mahtava paikka, joskin swelli välillä keikutti venettä.
Seuraavaksi siirryttiinkin Tortolan koillisreunaan. Ensin mentiin Marina caylle lounaalle, mutta maksullisen poijun sijaan mentiin viereisen Trellis bayn puolelle ankkuriin. Täällä käytiin moikkaamassa norskeja (s/y Eventyr), jotka ollaan nähty monessa paikassa täällä. He olivat juuri starttaamassa kohti kotia, ylitysmiehistö vain oli myöhässä Norwegianin lakkojen takia. Tulipa tänne myös brittien Pilgrim, joka nähtiin ensimmäisen kerran jo La Corunassa. Viihdyttiin tässä lentokentän viereisessä lahdessa pari yötä. Trellis bay on paikallisten taiteilijoiden tukikohta, joten rantaa reunustaa jos jonkinmoisia patsaita ja veistoksia.
Trellis bayssa nähtiin myös yksi reissun oudoimmista tapahtumista: istuimme keulakannella odottamassa auringonlaskua kun näimme vedessä uivan lähellä pintaa pari rauskua (spotted eagle ray). Tämä oli vielä normaalia, mutta sitten yllättäen isompi niistä hyppäsi ilmaan yli metrin korkeuteen! Ihmeteltiin sitä hetki - ei nimittäin tiedetty, että rauskut hyppivät ilmaan ja vieläpä ihan veneiden vieressä.
Trellis bayn jälkeen jatkettiin Tortolan pohjoispuolta länteen ja jäätiin poijuun Guana islandille. Saari on yksityisomistuksessa ja nimensä se on saanut kalliosta, joka näyttää hieman liskon päältä. Täällä poijut olivat vain päiväkäyttöön, joten lounaan jälkeen jatkettiin matkaa. Välillä oli muutamia ihan kivoja pikkulahtia, mutta me menimme Cane Garden bayhin - alueen suojaisimpaan lahteen. Täällä oli noin 20 venettä ja paljon poijuja, mutta muutamien muiden matkaveneiden tapaan mekin ankkuroiduimme kun taas charter-veneet poikkeuksetta poimivat poijuja käyttöönsä.
Cane Garden bay tarjoaa useita ravintoloita, parikin kauppaa sekä yhden rommitehtaan. Me kävimme rommitehtaalla tutustumassa paikalliseen tuotantoon ja kas - paikka toimi perinteisellä tavalla ja olikin kuulemma näiden saarten vanhin yhä toimiva rommitehdas. Paikka näytti lähinnä mökin liiteriltä, mutta kuulemma rommia tulee maalis- ja elokuun välissä 200 litraa päivässä! Ihan kiva.
Seuraavana päivänä alkoikin sitten ennusteiden mukaiset epävakaiset säät ja sateet, joten päätimme jatkaa matkaa suojaisempiin paikkoihin. Säiden takia vierailu viereisellä Jost van Dyken saarella täytyi valitettavasti jättää väliin. Soper's holen kohdalla alkoi ukkostaa, joten katsoimme sopivaksi siirtyä läheiseen poijuun yöksi. Sitten sitä tulikin ukkosta ja vettä tuutin täydeltä. Seuraavana päivänä aamulla sateiden loputtua lähdettiin Road Harbouriin (joka myös teki Tortolan kierroksesta täydellisen) hoitamaan asioita. Yllätys oli suuri kun ankkuripaikalla ei ollut aiemmista kerroista poiketen nyt yhtään matkavenettä. No, enemmän tilaa meille.
Illalla ja yöllä satoi ja ukkosti niin, ettei nukuttukaan oikein kunnolla. Aamulla kumivene oli puolillaan vettä, mutta gallonan vesiputelista sai tehtyä hyvän ja tehokkaan äyskärin. Kun sade hieman taukosi niin lähdettiin takaisin Soper's Holeen. Täällä kävi tuuri: saatiin ainoa lahden pohjukassa vapaana ollut poiju. Hetken päästä alkoi taas sataa ja ukkostaakin.
Kelit ovat viimepäivinä olleet aika kosteat sekä jopa viileät. Vähän muistuttaa jo kotimaan kesää, mutta vaikka on viileä keli niin koko ajan lämpötila on vähintään 26'c. Vähän käy sääliksi niitä, jotka ovat vuokranneet nyt veneen täältä. Eipähän iho ainakaan pääse palamaan. Meillä matka jatkuu seuraavaksi taas USVI:n puolelle, joka taitaa olla Karibian kohteistamme viimeinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti