St Thomasilta suuntasimme naapurisaarelle St Johnille. Saarten välillä voi mennä ihan normaalisti, vaikka joissain ohjeissa sanotaan cruising permitistä ja saarikohtaisista kirjautumisista. Päädyimme St Johnin luoteiskulman Hawksnest bayhin, jossa oli vain pari venettä lisäksemme. Täällä oli rannassa pari kivaa hiekkarantaa ja kävimmekin pyörähtämässä rannalla maksaen samalla poijumaksun. Rannalla oli hieman piilossa lipas ja kuoria, joihin merkittiin veneentiedot, pvm sekä laitettiin rahat 15usd/yö sisään.
Hawksnest bay tarjosi normaalien maisemien lisäksi myös runsaasti merikilpikonnia. Veijarit uivat lahdella jatkuvasti eikä niiden näkemistä voinut välttää. Illemmalla bay host tuli pyörähtämään veneellä kertoen kuviosta, maksuista jne. Heppu tunnisti heti Suomen lipun ja alkoi hehkuttaa suomalaisia. Miehellä oli ollut aikoinaan suomalainen tyttöystävä, joka oli jättänyt ilmeisen positiivisen vaikutuksen.
Seuraavana aamuna palattiin taas St Thomasin puolelle. Jätettyämme vieraamme Red Hookin satamaan palasimme St Johnille. Ensimmäinen pysähdys oli Trunk bayssa, jossa sijaitsee vedenalainen luontopolku (snorklattava siis). Vesi oli kuitenkin vallinneessa kelissä aika sameaa ja vene keikkui ikävästi mainingeissa. Vaihdoimmekin pian suojaisampaan Francis bayhin. Täällä oli kirkas vesi ja olematon aallokko, ehdottomasti oikea ratkaisu. Muita veneitä parissa vierekkäisessä lahdessa yhteensä noin 10 kpl, joten aika rauhassa sai olla.
Siinä missä Hawksnest bayssa poijumaksu suoritettiin rannalle niin täällä on oma kelluva laituri, jossa on maksulipas kaikkine kuponkeineen ja esitteineen. Helppo homma ja ei tarvitse etsiä oikeaa paikkaa ympäri rantoja. Maksupisteellä tapasimme yhden jenkin, joka onnitteli meitä heti jääkiekon olympiapronssista kuultuaan meidän olevan Suomesta. Pari muutakin veijaria on nimenomaan onnitellut juurikin tuosta olympiamitalista - ilmeisesti se sitten on jäänyt monelle pohjois-amerikkalaiselle mieleen.
Francis bayssa viihdyimme lopulta kolme yötä. Päivisin kävimme maissa kävelemässä luontopolkuja ja rannassa snorklaamassa. Täällä on paljon hyviä luontopolkuja ja suojelualuetta kun on niin flooraa ja faunaa todella näkee. Liskoja on todella paljon, peuroja runsaasti, mangustejakin vilahtelee pusikossa mutta saaren erikoisuudet, villiaasit, ovat pysyneet piilossa. Jälkiä aaseista näimme, mutta emme sen enempää. Suolalammella puolestaan saalista etsivät kahlaajalinnut ja rannassa pelikaanien sekä lokkien lisäksi nähtiin (ja kuultiin) tuttu meriharakka.
Vedessäkin riitti nähtävää: täällä on elävää korallia, paljon kaloja ja muita eläviä. Eräänä iltapäivänä näimme snorklatessa barracudoja (muistuttaa melkoisesti haukea), yhden noin 1,5m pitkän nurse sharkin (aika vaaraton) sekä uimme merikilpikonnan kanssa hyvän aikaa. Viimeisimmästä tapaamisesta saatiin parhaiten kuvia, muut tulivat yllättäen ja vähän jännittävästi - kun hai on 2 metrin päässä naamasta niin ensimmäisenä ei tullut mieleen ottaa fotoa.
Paras bongauspiste oli yllättäen aivan rantamatalassa, jossa hiekkapohja muuttuu kiviksi ja koralliksi. Tässä meni rantaa pitkin loputon jono aivan pienen pieniä kaloja, useita pikkukaloja, vähän isompia ja muutama petokalakin päivysti paikallaan pohjan tuntumassa. Täällä reilu 0,5 metriä syvässä rantavedessä kävi tuo haikin pyörähtämässä. Todellinen merten valtatie.
Monet kalat erotti vedessä parhaiten varjostaan, joka piirtyi suojaväristä riippumatta pohjaan. Huomasimme myös, että pelikaanit näkevät kalat todella hyvin ja saalistavat varsin tehokkaasti, joskaan eivät kovinkaan elegantisti. Tehokkuus veti puoleensa myös lokkeja, jotka yrittivät päästä osille pelikaanin pureskellessa kalaa, mutta heikoin tuloksin. Sen sijaan pelikaani sai muutamassa minuutissa saaliiksi monta kalaa.
Seuraavaksi menimme St Johnin pääkylään, Cruz bayhin, tarkoituksena kirjautua maasta ulos. Cruz bay on ihan iso lahti, mutta lauttaliikenteen takia ankkuroitumistilaa on todella vähän ja paikallisveneet ovat pääosin ottaneet paikat. Kun hyvää rakoa ei saatu niin lähdettiin etsimään lähintä poijua, joka löytyi Caneel beachin läheltä noin maili pohjoiseen. Täältä ensin jollalla rantaan ja sitten luontopolkua pitkin kylään.
Cruz bayn tulli löytyy erään lauttalaiturin luota, mutta on aika heikosti merkitty. No, marsimme sisään ja kerroimme asiamme. Tullivirkailija vain vilkaisi passejamme ja sanoi meidän voivan lähteä. Eli täällä ei tarvita mitään uloskirjausta! Ensimmäinen paikka Karibialla ja sekin USA:n kamaralla. Hieman harmitti ylimääräinen vaiva, mutta tulipahan nähtyä tämäkin paikka. Käytiin samalla lounaalla ja ruokakaupassa. Paluumatka oli iltapäivällä huomattavasti miellyttävämpi kun ilma ei ollut niin kuuma.
Kokonaisuudessaan St John on varsin miellyttävä saari, joka tarjoaa paljon kauniita lahtia poijuineen. Monessa rannassa on myös grillauspisteet, joten laadukkaampikin piknik onnistuu hyvin. Luontopolkujakin saarella riittää, joten liikuntaa saa halutessaan ihan riittävästi. Ainoat järkevät ruokakaupat löytyvät Cruz baysta, joten eväät kannattaa hankkia etukäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti