Soper's Holesta lähdettiin kevyessä myötätuulessa St Johnille. Matka oli lyhyt ja tuttu. Hawksnest bayn kierrettyä huomattiin Resortin nurmikentällä eläimiä, jotka paljastuivat kauan etsimiksemme villiaaseiksi! Aasit kirmasivat pitkin aukeaa, osa jopa hyppi, toiset muuten vain nojailivat toisiaan vasten ja leikkivät keskenään. Kyseessä oli isompi ryhmä aaseja, yhteensä vajaat 10 yksilöä. Järkkärillä saatiin napsittua jokunen kuvakin.
Tässä vaiheessa nähtiinkin jo s/y Katariina edessämme ja Ilkkakin ilmestyi pian kannelle. Asiantuntijoina neuvoimme siirtymään pykälää idemmäksi poijuun, jolloin resortin (ilmainen) netti toimii veneelle. Niin se vain on - suojaisen ankkuripaikan sijaan nettiyhteys määrää minne mennään, joskin tietyt edellytykset pitää täyttyä. Netti toimi tabletilla jopa veneen sisällä, eli hyvä paikka todellakin. Tämä Caneel bay on muuten hyvä, mutta vähän swelli ja kauempaa menneiden yhteysaluksien aallot välillä keinuttivat venettä.
Ilkka tuli veneelle ja siinä sitten vaihdettiin muutaman kuukauden kuulumiset. Viimeksi nähtiin tammikuun alkupuolella St Lucialla ja silloin lähdettiin kiertämään saaria hieman eri taktiikalla, mutta niin vain suht samat paikat nähtiin. Täällä alkaa matkaveneet käymään pikkuhiljaa vähiin. Monet ovat jo lähteneet kohti kotia tai seuraavaa paikkaa pakoon hurrikaanikautta, mutta myös vuokraveneet seisovat lähinnä satamissa. Sesonki on selvästi lopussa, vaikka keliä piisaa.
Seuraavana päivänä oli vuorossa ulkoilua ja patikoimme Cruz bayhin, missä kirjauduimme maahan, kierreltiin hieman kylää ja käytiin kaupassa. Kaupasta muuten ostettiin ekat oluet veneelle sitten Kanarian - veneen omat varastot riittivät aika pitkälle. No, Amerikassa kun ollaan niin Budweiseria tietenkin tuli. Kävelyllä nähtiin eräällä takapihalla ensin pari iguania ja sitten niitä olikin jo yli 10 melkein yhdessä ja samassa läjässä! Kaikki sulassa sovussa ja tuhdissa kunnossa. Eipä olisi uskonut iguaneja laumaeläimiksi. Harmi vain, ettei ollut kameraa mukana.
Veneille palattua siirryttiin suojaisempaan Francis bayhin, jossa on luontopolkuja sekä useampi grillauspaikka. Lyhyellä matkalla räpsittiin toistemme veneistä kuvia. Iltapäivän päätteeksi mentiinkin rantaan grillaamaan. Tällä kertaa tarjolla oli pihvien lisäksi bratwurstia, tikkuleipiä sekä maissia ja pikanttina lisänä salaatti. Välillä meinasi jo alkaa sataa, mutta lopulta selvittiin lyhyellä tihkusateella. Yöllä ja seuraavana päivänäkin tuuli puhalsi puuskaisesti, joten tuuligeneraattorikin teki ihan kohtuullisesti virtaa.
Hanna ja Ilkka lähtivät patikoimaan saaren hienoja luontopolkuja, Nikke jäi veneelle kunnostuspuuhiin. Reitti kulki Leinster bayn kautta kukkuloiden yli saaren toiselle puolelle Coral bayn kylään. Sieltä sitten bussilla saaren keskiosaan ja Cinnamon bay trailia pitkin takaisin saaren pohjoispuolelle. Viiden tunnin retken aikana nähtiin hienoja maisemia ja ehdittiin tutustua jos jonkinmoisiin kulkijoihin, mm. hellemekkoihin ja varvassandaaleihin sonnustautuneihin jenkkityttöihin, joilla ei sopimattomasta varustuksestaan huolimatta ollut vaikeuksia kulkea samaa vauhtia kivikkoisia ja mäkisiä vuoristopolkuja. Viimeinen pätkä kahden rannan välillä liftattiin saksalaisen Heckogeckon jollan kyydillä. Heillä on miehistössään kolme pientä lasta, jotka ovat ilmeisen hyvin sopeutuneet vene-elämään. Keskimmäinen, ehkä 4-vuotias, poika ilmoitti topakasti rannasta lähtiessämme: "Mama, ich fahre".
Iltapäivällä vähän snorklailtiin ja löydettiinkin taas uutta ihmeteltävää, kuten värikkäiltä joulukuusilta näyttävät oliot, joiden nimeksi paljastui myöhemmin osuvasti Christmas tree worm. Hauskin löytö oli kuitenkin kärpäsloukulta (se lihansyöjäkasvi) näyttävä viuhka, joka ei kuitenkaan tainnut olla kasvi vaan jokin eläin, sillä se sujahti kadoksiin silmänräpäyksessä jos meni liian lähelle. Hetken päästä se pullahti takaisin esille yhtä nopeasti kuin oli kadonnutkin ja katselijalla olo oli kuin Liisalla ihmemaassa. Harmittavasti vain vesitiivis kameramme ei lopulta tainnut olla täysin vesitiivis, sillä se on nyt sanonut sopimuksensa lopullisesti irti.
Illalla menimme taas grillaamaan rantaan. Hiilet alkavat olla loppu, joten taitaa myös olla grillailut Karibiallakin hiljalleen ohi. Vaikka pitkään himoittiinkin veneen kaiteeseen asennettavaa grilliä, oli weber silti ehkä paras ratkaisu. Näin grillauksen eteen piti nähdä vähän vaivaa ja toisaalta se ei ollut aivan jokapäiväistäkään. Kesken ruokailun yllätti pieni sadekuuro, harmi että jäi kuva ottamatta kun istuimme palmurannalla piknikpöydässä sateenvarjot kourassa!
Ilkka lähti sitten St Thomasille, mutta me jäimme vielä nauttimaan St Johnin luonnonsatamista. Tuuli oli oikeastaan koko ajan kohtuullinen ja akut pysyivätkin hyvässä varauksessa. Käveltiin saarella, oltiin rannalla, snorklailtiin vedessä ja iltaisin katsottiin leffoja. Aika leppoisia päiviä. Aika vähän oli muita veneitä, mutta sesonki alkaakin olla ohi. Kolmessa isossa lahdessa oli enää yötä 12 venettä, vaikka poijuja olisi tarjolla jopa yli 60 veneelle.
Vaihdettiin myös välillä lahtea - ensin Leinster bayhin missä kierreltiin tanskalaisten jäljiltä jääneitä raunioita, snorklailtiin ja laitettiin venettä. Leinster bayta kehutaan esitteissä yhdeksi saaren parhaimmiksi snorklailupaikoiksi, mutta korallia oli odotuksiin nähden vähän olkoonkin, että osa korallista lli vedenpinnan yläpuolella. Muutama uusi kalalaji sen sijaan bongattiin, mm. paikallinen versio kampelasta, jonka silmät sojottivat omituisissa paikoissa sekä valtavia, puolimetrisiä ja värikkäitä papukaijakaloja. Täälläkin nähtiin villiaaseja kuljeskelemassa rantapoluilla.
St. Johnilla kyllä huomaa, että saari on pääosin luonnonsuojelualuetta - saarella kuhisee elämää sekä maalla että meressä huomattavasti enemmän kuin muilla vierailemillamme Karibian saarilla. Lomailun lisäksi teimme jotain hyödyllistäkin. Hiottiin sisällä tiikkipintoja ja lakattiin sekä uusittiin vähän ikkunoiden tiivisteitä. Vähän hikistä puuhaa (mikäpä täällä ei olisi!), mutta kuivuipa lakkakin todella nopeasti. Tuli hyvä fiilis kun sai tehtyä vähän venehommiakin.
Leinster bayssa ei kuitenkaan ole mitään palveluja, joten varastojen alkaessa kaivata täydennystä lähdimme Caneel bayn suuntaan. Matkalla pysähdyttiin Trunk bayssa snorklaamassa vedenalainen luontoreitti, joka ei kovin kummoinen ollut - opaskyltit niin levän peitossa ettei selvää saanut ja korallikin aika kuollutta. Toisaalta viereisellä riutalla oli paljon kaloja. Pyörähdettiin myös Hawksnest bayssa jättämässä lahti-isännälle suomalainen tervehdys mm. jallupullon muodossa.
Caneel bayhin oli jo hieman kiire, sillä juomavesi ja limut ovat lopussa. Tässä ilmastossa pitää juoda suht runsaasti, joten pelkällä oluella ja skumpalla ei selviä. Myös tuoreruoka alkoi olla muisto vain, joten tarvittiin kauppareissua Cruz Bayhin. Tämä suoritettiin maanantaina ja taas pärjätään tovi. Caneel bayn suuria plussia on myös kohtuullinen nettiyhteys veneelle asti. Maanantaina Hawksnest bayn lahti-isäntä Patrick kävi ohimennen vielä kiittämässä jättämästämme paketista - meni varmasti oikeaan osoitteeseen.
Täällä on ollut mukavan rauhallista, mutta hiljalleen sitä alkaa jo kaipaamaan kunnon satamia, joissa hyvät palvelut: netti, sähkö, vesi, suihkut, pesukoneet, isot ruokakaupat, ravintolat jne. Eipä tätä luonnonsatamassa ankkurissa tai poijussa roikkumistakaan tarvitse vähätellä. Aikaansa kutakin ja ehkä nyt alkaakin olla hiljalleen sopiva aika palata palveluiden lähelle ja myös vanhalle mantereelle, jonkin sortin Karibiaähkyä alkaa olla ilmassa. Sitä ennen on toki vielä pari mutkaa ja muuttujaa matkassa. Niistä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti