s/y Calimera : St Thomas / USVI, pt 2

St Johnilla pyörimme vielä muutaman päivän ensin Caneel bayssa ja sitten tutussa Francis bayssa. Francis bayssa putsattiin veneen pohjaa ja järjesteltiin tavaroita. Saatiinpa sisätilojakin ehostettua. Ja tietenkin käytiin grillaamassa. Saattoi olla viimeiset grillailut Karibialla, joten juhlan kunniaksi laitettiin kunnon pöperöt ja juhlistettiin tapahtumaa lopuksi amerikkalaiseen tyyliin kellumalla rantavedessä, mutta oluen sijaan mukillisilla laadukasta kuplivaa. Hyvin nekin riittivät matkassa.

Pieni miinus hyttysistä, jotka pyörivät pöydän luona. Neljäs kerta grillatessa tässä ja nyt ihan päiväsaikaan auringon paistaessa hyttysiä ja hiekkakärpäsiä riitti riesaksi. Juuri tästä syystä päädyttiinkin veteen, jonne ötökät eivät niin tulleet. Yksi hassu välikohtaus nähtiin kun linnut kävivät ruokailumme jälkeen norkoilemassa pöydästä jäämiä. Kun mitään ei löytynyt, lensi yksi lintu grillin suhteellisen lämpimälle ritilälle. Ei ollut todellakaan pitkään ritilällä, mutta samassa rytäkässä pelästyivät muutkin linnut kauemmaksi. Sitten uteliaita ei enää ollutkaan.

Toinen hauska tilanne oli kun lähdettiin takaisin veneelle. Lykittiin jollaa syvemmälle ja kun jo valmiiksi uitiin niin uitiin sitten koko matka veneelle jollaa vetäen. Naapuriveneen vanhempi saksalainen rouva varovasti tiedusteli mikäli tarvitsisimme apua. Emme tarvineet apua ja sanoimme vain säästävämme polttoainetta. Mahtoi nuukat saksalaiset luulla meitä todellisiksi laihialaisiksi. No, toki perämoottorin polttoaine alkaa olla lopussa, joten puolitotuutta tässä oli kuitenkin.

St Johnilta siirryttiin sitten St Thomasille ja Crownbayn ankkuripaikalle, jossa s/y Katariina olikin jo. Täällä on veneitä ankkurissa ja poijussa Water islandin suojassa. Poijujen vuokraus on mahdollista, hinta on 15-30usd/yö. Veneet kieppuvat hieman, joten poiju on ihan hyvä vaihtoehto. Me otimme yhteyttä marinaan ja saimme kuin ihmeen kaupalla sataman ainoan vapaan paikan. Yllättäen täällä oli paikoille oma jonotuslistakin, mutta sillä ei ollut juuri merkitystä. No, saipa Katariinakin seuraavana päivänä paikan yhden veneen päästä vierestämme.

Satamahinnoista voi sen kertoa, että tämä Crownbayn marina on se kaupungin edullisempi vaihtoehto vajaan 90 dollarin vuorokausitaksalla. Toinen, se kalliimpi satama, olisi kuulemma ollut jo yli 110usd/yö. Ja näihin ei kuulu tippaakaan vettä tai edes sähköä. Ja jotkut vielä valittaa hintoja Suomessa... No, rehellisyyden nimissä koko reissulla kaikissa paitsi yhdessä paikassa on sähkö ollut halvempaa kuin Hangon itäsatamassa. Toisaalta siinä satamassa ei edes köyty, nähtiin vain hintalappu.

Voin laittaa myöhemmin tilastoa reissun satamamaksuista, satama/poiju/ankkuripaikka-jakaumasta ja muusta, excelit pyörii tietenkin taustalla. Nyt voi jo sanoa, että Karibialla ei Rodney bayn lisäksi olla juuri oltu satamissa: Kerran Grenadassa, kerran Guadeloupella ja St Thomasilla. No, täällä poijutkin maksavat, monesti 30usd/yö, ja ovat vielä pakollisia tai sitten ankkurointisyvyys vapaissa paikoissa on yli 15m, mikä tuottaa haasteita (meillä ketjuköysi-yhdistelmän pituus on n. 75m, joten se on tiukoilla, mutta swingaustilaakin ympärillä pitää olla melkein sama).

St Thomasilla oli nyt enemmän aikaa kierrellä, vaikka venettäkin laitettiin siinä sivussa. Kävimme mm. risteilijälaiturin luona olleessa tyhjässä ostosparatiisissa, pääkylässä Charlotte Amaliessa sekä pyörimme muuten ympäri lähimaastoa. Ilkan vinkin perusteella löytyi hyvä ja edullinen pesula ja käytiinpä kaupasta hakemassa amerikan tuotetta kotiin vietäväksi. Täältä löytyy pikkukaupoistakin mm. grillauskastikkeita aivan levoton määrä - omaa suosikkia, smoky hickorya, löytyy jopa viitenä eri versiona! Myös salaattikastikehyllyltä löytyy tuttu Ranch useassa eri merkissä. Ja weber on käynyt kuumana.

St Thomas on lähinnä turisteille suunnattu saari, jonne väkeä tulee pääosin risteilylaivoilla (niillä Suomessa rakennetuilla) sekä lentokoneilla. Kaikilla on sama päämäärä - loma. Siinä missä Tortola ja BVI oli myös veroparatiisi, jää USVI jalkoihin. Meno on kuitenkin amerikkalaista ja jenkkituristeja on täällä paljon. Parhaimpaan sesonkiin varmaan liiaksikin. Toisaalta muut turistit sitten melkein puuttuvat - ei täällä veneilijöiden lisäksi katukuvassa oikein muita ulkopuolisia näe.

Siinä missä St John tarjosi runsaasti mukavia, suojaisia ja turvallisia lahtia upeine hiekkarantoineen unohtamatta vaellusreittejä ja koralliriuttoja, jää St Thomasin tarjonnaksi suuremmat kaupat, satamat ja palvelut. On täälläkin pari hiekkarantaa ja pari poukamaa, mutta saaria ei voi oikeasti edes verrata. Toisaalta täällä on saarella järjestetty (lähinnä kai risteilyturisteja varten) erilaisia viihdytyksiä, joskin lähinnä shoppailuun perustuvia, joten ei täälläkään aika käy tylsäksi. Kovin erilaista vain.

St Thomasin pääkylä on aika pitkälti erilaisten helyjen ja muun verovapaan tavaran kauppakeskittymä. Vähän kun menee sivuun niin voi nähdä pilkahduksia vanhasta loistosta, mutta paikat on nyt aika heikossa kunnossa ja pääkatujen jälkeen on suht autiota. Tässä suhteessa moni muu risteilylaivojen satamakaupunki tarjoaa varmasti parempaa. No, onhan täälläkin nättiä ja korkeammalta hienot näkymät.

Niin tai näin, aikamme Karibialla alkaa olla ohi ja nyt valmistellaan jo paluuta. Emme jatka matkaa sen enempää länteen tai pidemmälle etelään. Pari erityistä paikkaa jäi nyt näkemättä, mutta kaikkea ei voi saada. Aika paljon ehdittiin ja ei tässä hirveätä kiirettäkään tarvinut pitää. Viimeinen kuukausi on neppailtu tässä n. 25mailin säteellä. Onpahan siirtymät olleet helppoja ja nopeita.

Kunhan ehtii niin laitetaan pieni yhteenveto Karibiasta. Moni kyselee "mikä oli hienoin paikka?" tai "minne kannattaa mennä?" jne. Näihin ei ole yhtä vastausta - kaikki riippuu olosuhteista, fiiliksestä ja seurasta sekä mahdollisesti jotain muusta muuttujasta. On kuitenkin muutamia paikkoja, joita voimme suositella lämpimästi. Niistäkin myöhemmin. Tai tarkimmat lukijat ovat ehkä huomanneetkin muutamissa kirjoituksissa suosituksiamme.