Suunnitelma E/Plan E

Briely in English:

The crew of Homeless put it in words quite well: You need to have plan A, B, C and D, and then you end up using plan E. Our plan E turned out to be Guernsey, which we never even though to visit.

Let's start from the beginning: As planned (plan A), we left Cherbourg on Monday morning at 8:30. Everything was like it was supposed to be: 5-6m/s wind and stream 1-2 knots stream against us, until we started reaching the Alderney race where the stream started to turn into our favor. Just few miles more, and we would have turned and gotten the wind from better ancle and can start sailing. But the engine started beeping! It turned out that we had a totally new problem with the engine (nothing to do with the previous issues) so using the engine was not a option. We were also already quite far from Cherbourg and the stream was also no longer favorable for going back to Cherbourg. We went through different options and as the wind started to die even sailing was not an option so we came up with plan E: Guernsey. We got to the Beaucette marina at the north end of Guernsey sailing slowly in very week winds just before the stream would have turned against us! The marina staff was very helpfull, they even aided us into the harbour with a little motor boat through a very narrow entrance and called us help with the engine problems.

So now we are in the island of Guernsey in Beaucette marina which is a very nice little harbour built into an old quarry waiting for the mechanicer to check whether they have the needed spare parts in strock or do they have to order them from mainland. It could be worse than this: help is coming, sun is shining, the harbour is very sheltered and good and the Guerney island is very beautifull and interesting.

Ja suomeksi:

Cherbourgissa tapaamamme Homelessin väki puki sanoiksia hyvin matkapurjehduksen salat: Pitää aina olla suunnitelma A, B, C ja D, mutta silti sitä usein päätyy toteuttamaan suunnitelmaa E, joka keksitään lennosta. Meidän suunnitelma E:ksi tuli Guernsey, saari jolle meillä ei ollut mitään aikomuksia mennä.

Aloitetaanpa alusta: lähdimme Cherbourgista maanantaina 19.8 klo 8:30 suunnitelma A:n mukaan kymmenien muiden purjeveneiden toteuttaessa samaa suunnitelmaa pideltyään säitä Cherbourgissa vkolopun myrskyjen ajan. 

Homeless lähdössä Cherbourgista

Kaikki oli kuten pitikin, alkuun vastatuulta ja vastavirtaa, mutta Alderneyn lähestyessä virta muuttui pikkuhiljaa suosiollisemmaksi. Muutaman mailin päästä kääntyisimmekin jo kohti etelämpää jolloin tuulikin tulisi jo paremmasta suunnasta ja pääsisimme purjehtimaan koneajelun sijaan. Tässä vaiheessa kuitenkin ennen niin luotettava ja yhteistyöhaluinen moottorimme esitti vastalauseen: Piip piip piip piip. Ei auttanut muu kuin sammuttaa moottori ja nostaa purjeet ja lähteä tikkaamaan vastatuuleen. Merenkäynti oli sen verran kovaa että moottoria oli turha mennä tirkistelemään tähän väliin, eikä Cherbourgiinkaan ollut enää paluuta kun juuri oli alkanut vastavirta siihen suuntaan. Pari tuntia tikattuamme pääsimme kääntymään vähän parempaan suuntaan ja matkakin alkoi jo edistyä, mutta olimme auttamatta menettäneet pari tuntia etelään vievästä myötävirrasta. Nyt sivuvastainen ja myötävirta kiidättivät Calimeraa purjeilla yli 8 solmun nopeudella Alderneyn ohitse ja asiat näyttivät taas paremmalta: mihinkäs sitä purjeveneessä moottoria tarvitaan kunhan vain tuulta riittää.

Ongelmana vain että noin tunnin päästä, puolivälissä Alderneyta ja Guernseytä, tuulta ei enää riittänytkään. Aamupäivän kovahko tuuli, joka oli vaatinut reivatun isopurjeen ja genuan, kuoli pois kuin taikaiskusta. Vaikka avasimme purjeet täysin auki, etenimme vain muutaman solmun nopeudella, ja siitäkin vauhdista osa tuli myötävirrasta. Virran suunta tulisi muuttumaan parin tunnin sisällä, ja silloin emme näillä tuulilla pääsisi eteenpäin vaan valuisimme auttamatta virran mukana takaisin päin eikä siellä ollut muuta kuin pieni Alderneyn saari jossa satamavaihtoehdot olivat niukahkot. Tässä vaiheessa onneksi merikin oli sen verran rauhoittunut että pääsimme kurkistamaan mitä konekopan alta löytyisi. Piipatessaan moottori oli vilkuttanut valoa joka kertoi ongelman liittyvän jäähdytysveteen. Impelleristä ei löytynyt mitään vikaa, joskin sieltä tuli vähemmän vettä kuin yleensä. Merivesisuodattimesta sen sijaan löytyi muutama simpukka, jotka saattoivat tukkia veden pääsyn impellerin kautta lämmönvaihtimeen. Merivesisuodattimen tyhjennyksen jälkeen kokeilimme koneen käynnistämistä ja se lähtikin pörisemään mukavasti ja hetken taas näytti että ongelmamme oli löydetty ja poistettu ja matka voisi jatkua moottoriavusteisena kunnes löytäisimme parempia tuulia.

Hetken kuluttua menin käymään veneessä sisällä ihan muissa asioissa ja havaitsin että siellä oli vettä. Ei nyt sentään lainehtinut, mutta veneen heiluessa lattialaattojen alta turskahteli vettä. Päätin kurkistaa moottorikopan alle moottorin ollessa käynnissä ja silloin ongelma selkisi: lämmönvaihtimen liitoskohdasta suihkusi vettä vaakasuoraan, ja huusi saman tien Niklasta sammuttamaan moottorin. Tästä syystä siis moottori oli piipittänyt, jäähdytinvesi ylikuumeni kun viilentävä merivesi suihkusi pääosin pilssiin sen sijaan että menisi lämmönvaihtimeen. Valitettavasti vuotokohta oli niin hankalassa paikassa että siihen ei olisi päässyt käsiksi purkamatta puolta moottoria, joten oli aika kehittää suunnitelma E. Guernseyn saari sijaitsi n. 10 mailin päässä etelään, ja sen pohjoiskärjessä oli Beaucetten satama jossa syväys riittäisi meille ja jossa oli myös odotuspoijuja ulkopuolella jos sattuu saapumaan alaveden aikaan jolloin satamaan ei ole pääsyä. Jos purjeilla pääsisimme sataman edustalle, niin viimeiset parisataa metriä voisimme rutistaa moottorilla vaikka väkisin, mutta yhtään enempää ei moottorilla ajettaisi.

Jatkoimme hidasta etenemistä purjeilla kohti Guernseytä ja toivoimme ehtivämme sinne ennenkuin virta kääntyisi vastaisesi ja alkaisi kuljettaa meitä poispäin saaresta. Tuuli onneksi virisi hetkeksi ja pääsimme muutaman mailin päähän määränpäästä jopa melko kivuttomasti. Tässä vaiheessa tuuli kuitenkin taas kuoli ja myötävirtakin heikkeni ja aloimme tutkia mahdollisuutta saada hinausta parille viimeiselle mailille, sillä virta oli kääntymässä hetkenä minä hyvänsä. Soitto Beaucetten satamaan kuitenki paljasti että hinausapua ei ollut lähettyvillä tarjolla, mutta jos pääsisimme odotuspoijuille asti, niin voisivat avittaa meidät satamaan kunhan oma moottorimme pystyisi edes hetken tukemaan toimenpidettä, sataman sisäänkäynti kun ei kuulema ollut purjehdittavissa eikä oikeastaan hinattavissakaan.

Sormet ristissä sitten etenimme viimeiset mailit, toivoimme tuulen riittävän ja että virta ei ehtisi kääntyä vastaiseksi ja kun pääsimme viimeiselle majakalle mailin päähän satamasta, huokaisimme helpotuksesta: tästä pääsisimme tarvittaessa vaikka moottorilla jos samaan aikaan pumppaisimme vettä ulos pilssistä, mutta tällä kertaa onni oli myöten ja majakan kohdalla tuuli kääntyi niin että pääsimme pelkällä isopurjeella hiljalleen kohti odotuspoijuja. Muutama sata metriä ennen poijuja sataman suuaukosta ampaisi pieni moottorivene meitä kohti, olivat ilmeisesti odotelleet meitä saapuvaksi. Lyhyen sananvaihdon jälkeen vene otti meidät hinaukseen ja sovimme että laitamme moottorin käyntiin juuri suuaukolla ja menemme omin voimin osoitetulla paikalle satamassa. Näin toimittiin ja pääsimme onnellisesti laituriin, mutta sataman suuaukosta selvittyämme ymmärsimme kyllä miksi satamaan ei ole pääsyä pelkin purjein ja miksi satamakapteeni halusi että laitamme oman moottorin käyntiin: Suuaukko on hyvin kapea, kallioon louhittu käytävä, joka johtaa vanhaan kaivokseen/kivilouhokseen perustettuun satamaan. Suuaukko on kutakuinkin pelottava jopa silloin kun moottori toimii moitteetta, mutta veneemme on yksi sataman pienimpiä, joten kyllä siitä mitä ilmeisimmin pääsee läpi isoillakin veneillä, jopa katamaraaneilla!

Beaucetten sataman suuaukko

Beaucetten sataman suuaukko sataman suunnasta

Kiittelimme satamakapteenia vuolain sanoin, ja huomattuaan että olimme päivän koettelemuksista nuutuneita, hän ehdotti että hoitaisimme muodollisuudet yms. vasta seuraavana päivänä levättyämme. Pitkien yöunien jälkeen kävimmekin sitten satamakonttorissa josta ilmoitettiin että moottorihuoliimme on jo soitettu apuvoimia, ja niiden pitäisi saapua vielä saman päivän aikana. 

Beaucetten satamaan ei ole asiaa laskuveden aikaan!

Mitta-asteikko osoittamassa kuinka paljon suuaukolla on vettä, kuva alaveden aikaan

Calimera näyttää kovin pieneltä, etummaisena Afrodite

Mekaanikko saapuikin ja nyt odottelemme tietoa onko heillä varastossa tarvittavia varaosia vai pitääkö niitä tilata mantereelta, jolloin toimituksessa kestää pari päivää. Asiat voisivat olla huonomminkin. Satama on suojaisa ja varsin mielenkiintoinen johtuen historiastaan kaivoksena. Satamaa ympäröi jyrkät, korkeat kalliot ja sataman reunamat sukeltavat hyvin jyrkästi lähes pystysuoraan kirkkaaseen veteen. Satamassa voi kuulema olla helpostiki yli 18 metriä vettä veneen alla! Aurinko paistaa, lämpötila hätyyttelee hellerajoja, Guernseyn saari ympäröivine pikkusaarineen ja luotoineen muodostavat upeat maisemat ja sataman palvelut suihkuineen ja netteineen ovat ensiluokkaisia. Illaksi varasimme pöydän sataman ravintolaan, jota on kehuttu niin tarjoilujensa kuin maisemiensa puolesta. Sattuipa vielä niinkin hauskasti että Cherbourgissa tapaamamme suomalaisvene Afrodite sattuu olemaan suoraan viereisellä venepaikalla valmistautumassa Biskajan ylitykseen. Toivoa sopii että moottoriongelmamme selviävät ja pääsemme itsekin jatkamaan matkaa samaan suuntaan, mutta ainakin Guernsey vaikuttaa mielenkiintoisemmalta paikalta odotteluun kuin Cherbourg!

Maisema ravintolan terassilta

Guernseyn rantoja

Cherbourg - endless pit stop?

Briefly:

We've had some bad luck: first the engine was broken but got fixed, then the weather was bad, then we had an other problem with the engine and now we're waiting for the right weather again. It looks like we are able to leave tomorrow, hopefully all the way to Brest or Camaret but there are some other options too on the way.

Here in Cherbourg we have been around the city eating in good restaurants, vititing tourist sights, sea world etc as well as getting the boat ready for the bay of Biscay. The wind generator is finally installed and the mob-pods are also ready to use. There are now two other Finnish sailing boats here and we're all going to the same direction.

Ja suomeksi:

Cherbourg on todellakin tullut tutuksi kun täällä ollaan vietetty jo toista viikkoa. Aluksi odotimme moottorihuoltoa, sen jäkeen sopivaa keli-ikkunaa ja kun yritimme lähteä keskiviikkona niin havaitsimme pian lähdön jälkeen, että moottori ei ottanut normaaleja kierroksia, joten palasimme satamaan. Ongelma ratkesi hyvien neuvojen avulla ja saimme korjattua sen omin avuin. No, nyt taas on keli-ikkunan odottelua. Nyt näyttää siltä, että päästään lähtemään huomenna aamulla, jolloin voisimme olla Brestissä tai Camaretissa tiistaina iltapäivällä/illalla.

Jos jotain positiivista haetaan niin olemme päässet tutustumaan paikalliseen ravintolatarjontaan ja herkuttelemaan milloin milläkin paikallisella erikoisuudella. Näistä pitänee tehdä ihan oma postaus kunhan ehditään. Kävimme myös sataman vieressä sijaitsevassa merimaailmassa, jossa saimme paikallisen juhlapyhän (torstai) kulutettua mukavasti: oli Titanic-näyttelyä, kunnon sukellusvene sekä kaloja ja muuta merenelävää. Plussaa myös siitä, että satamakonttorin kanssa sovimme, että emme enää maksa satamamaksua. Tämä kohtuullistaa muuten suht kovaa (reilut 30€/yö) satamamaksua mukavasti.

Ensimmäinen moottoriongelma koski siis tukkeutunutta suodatinta ja toinen ongelma liittyi esisuodattimen lasikulhoon tai lähinnä siihen, että siinä oli kolo, josta pääsi ilmaa polttoainejärjestelmään. Tai tarkemmin kolon kohdalta tiivisterengas pääsi hieman ulos, jolloin se ei ollut enää täysin ilmatiivis. Tuo pieni ilmamäärä sitten riitti siihen, ettei kaikki sylinterit käyneet kuten kuului ja koneesta oli tehoja pois. No, taas ollaan viisaampia ja koitetaan saada uusi ehjä kuppi vielä hankittua jossain välissä - täältä eivät sellaista pystyneet toimittamaan. Paikkasimme kolon epoksilla, joka vaikutti ihan toimivalta ratkaisulta, mutta ei ehkä ikuiselta. Tällä nyt kuitenkin pärjätään jonkin aikaa.

Meidän saapuessa tänne reilu viikko sitten täällä oli vain yksi ahvenanmaalainen purjevene, mutta eilen meitä tuli moikkaamaan ensin Homelessin porukka ja vajaan tunnin kuluttua eräs toinenkin suomalainen - suomalaisten edustus onkin satamassa nyt toistaiseksi suurin! Meillä kaikilla (ja ilmeisen monella muullakin täällä satamassa) on sama suunta, joten huomenna lienee vilkas trafiikki aamulla ulos. Toivotaan myös, että allot olisivat maltillisia.

Lähtö täältä pitää ajoittaa niin, että noin 15 nm päästä alkava Alderneyn saaren ja mantereen välinen salmi ohitetaan Doverin yläveden aikaan, jolloin siihen saadaan myötävirta. Salmessa voi olla pahimmillaan jopa 10 solmun virta, mikä on aika hurja - tähän sitten vielä tuulen vaikutus ja pienemmät sekä vähän isommatkin veneet ovat kovilla. Tämä tarkoittaa meille lähtöä noin klo 8.30 aikaan, mikä on jo ihan inhimillinen. Tällöin painamme heikkenevässä vastavirrassa 10-15nm kunnes saamme myötävirran. Me kierrämme koko salmen pohjoispuolelta, joten emme saa suurinta virtaa ja samalla vältetään haastavimmat olosuhteet.  Alderneyn jälkeen käännetään kurssi lounaaseen (tällöin pitäisi olla jo hyvä sivutuuli), josta pääsemme yön yli purjehtien Bretagnen luoteiskulmaan. Sen jälkeen on vuorossa pieni pätkä etelään, jossa on Channel du Four, joka puolestaan suositellaan ylitettäväksi Brestin ylävedellä. Sitten onkin jo Brestin lahti, jossa ensimmäisenä on Camaret ja reilun 5 mailin päässä Brest. Katsotaan nyt kumpaan mennään vai joudutaanko jäämään jonnekin välille.

Paljon enemmän täällä pitää siis miettiä ennen lähtöä ja suunnitella valmiiksi ja kun matkalla käy jotain niin sitten otetaan plan b, c, d tai e käyttöön. No, homma helpottuu jo paljon Biskajan jälkeen.Hyvällä lykyllä pääsemme lähtemään Biskajalle jo loppuviikosta, mutta tähän erityisesti pitää katsoa sopivat kelit - Helpossa kelissä ylitys ei ole ihmeellinen, mutta huonossa kelissä paikka on ilmeisen ikävä. Ylitykseen menee yleensä noin 3 vrk aikaa, eli reilut 100nm/vrk, mutta sittenhän sen näkee miten meidän kohdalla käy. Samoin vähän on auki rantautumissatama Espanjan puolella - tavoitteena on La Coruna, mutta kelistä riippen voi olla myös Viveiro tai Gijon.

Cherbourg:

Kuin Aliisa!

 

Sukellusvene:

Merimaailma:

Hanna koskettaa haita

Engannin kanaali: vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Briefly:

We had spent few extra days in Dunkerque but finally on wednesday we left the harbour. Instead of going to Cherbourg or Dieppe we decided to go to Boulogne, which is located just 45nm from Dunkerque. We were sailing nice and fast (average speed over 8 knots!) until we turned south towards Boulogne and the current slowed and started to turn. While I was minding my own business a large French vessel came close to us. It was the French customs and they wanted to came onboard. Well, we took the genua down and started the engine and the customs came. They lokked all over Calimera quite thoroughly but everything was ok. After that we went to Boulogne for the evening.

The next morning we woke up at 7 and continued towards Cherbourg. There was no wind so we used the engine. Everything was ok until the next morning the engine's revolutions started to drop and finally it died. We tried to start it again but the problem was there and it couldn't stay on. We could already see Cherbourg but with the turned current were not able to get there for the next 6 hours. We raised the sails and tried to stay as close as possible while thinking abput the problem and possible solutions. 

After the current turned we were able to sail to the harbour and also managed to dock ourselves without any help. There we quickly checked te engine and the fuel filthers had same stuff in them indicating a blockage. we changed the filthers but the fuel pump didn't work so we had to get help. Luckily Cherbourg is a major city and the big harbour has a Volvo Penta service. We went to the shop and they promised us a maintenance service on Monday. 

During the weekend we worked on the boat as well as did some shopping. On Monday we got the promised service and within an hour our engine was working again. The problem was that there was a blockage also in the tubes so they alsogot cleaned and we also have an other fuel pump on the boat. So, next we'll wait for a suitable weather to go to Brest or at least close to Brest. It's less than 200nm so it will be an overnighter.

Ja sitten tilitystä suomeksi:

Pääsimme lähtemään Dunkerquesta vasta keskiviikkona ja koska miehistö ei ollut vielä täysin tervehtynyt niin päädyttiin menemään Cherbourgin sijaan Boulogne-sur-meriin, jonne oli noin 40 nm matkaa. Tässä välissä oli myös Calais, joka olisi tarvittaessa toiminut myös järkevänä välietappina. Katsoimme Dunkerquessa taas tarkkaan sopivaa lähtöaikaa ja se oli noin klo 5 aamulla. Aamulla heräsimme kyllä klo 5, mutta silloin oli aivan liian pimeää, joten jatkoimme unia aina klo 6 asti, jolloin alkoi kirkastua. Lopulta pääsimme lähtemään muutaman muun aamuvirkun jälkeen lähempänä seitsemää.

Tuuli oli kerrankin myötäinen ja niinpä nostimme nopeasti genuan, jolla saimme hyvän vauhdin. Isoa emme nostaneet, sillä suuri genuamme antoi yksistään jo hyvän vaudin. Ja samalla pääsimme helpommalla ja vältimme preventteri- yms säädöt. Vaikka virta oli vielä hieman vastainen, saimme heti yli 6 solmun vauhdin, joka kiihtyi nopeasti yli 8 solmuun. Calaisin kohdalla menimme jo yli 10 solmua! Calaisin edustalla on hiekkasärkkiä, jotka kiersimme luoteispuolelta. Näiden matalikkojen yhteydessä kuitenkin oli todella outoja virtoja ja näyttikin, että meri ”kiehui”. Kohta ei ollut pitkä (leveä kylläkin) ja sen ylittäessä aallot löivät Calimeraa joka puolelta, mutta pientä heilumista lukuunottamatta ei siinä ihmeempää ollut.

Calaisin kohdalta on myös lyhyin matka Englantiin (mm. tunneli menee tästä) ja laivaliikennettä oli ihan kohtuullisesti, mutta tämäkään ei ollut mikään haaste – menimme samaväylän yli tuolla 10 solmun vauhdilla, jolloin ei tarvinut pitkään ihmetellä muiden tiellä... Tämän jälkeen alkoikin varsinaisesti Englannin kanaali ja käänsimme kohti etelää. Olimme saavuttaneet jo melkein kaikki meitä ennen lähteneet veneet (paitsi 2 Englantiin kaartanutta) ja menimme hyvää vauhtia kohti Boulognea (veneen keskivauhti lähdöstä oli tässä vaiheessa yli 8,3 solmua, huiput liki 12 solmua) ja tarkoituksena oli päästä vielä myötävirrassa perille. No, kääntyessämme kohti etelää myös tuulikulma muuttui ja teimme lopulta jiipin. Samalla virta alkoi kääntyä – tämä osin myös siitä, että olimme siirtyneet ulommaksi.

No, kaikki näytti hyvältä aikaiseen satamaan saapumiseen kun huomasin jonkun ranskalaisen sota-aluksen tai merivartioston kiertävän erästä holskivenettä. Pian alus tuli meitä kohti ja kiersi takakautta ohi, mutta jäi norkoilemaan peräämme. Herätin tässä vaiheessa lähdön jälkeen nukahtaneen miehistön ja pyysin kannettavaa VHF:ää. Ennen VHF:n tuomista alukselta kailotettiin jotain ranskaksi megafoniin. No, VHF:llä saatiin englanniksi selvyys vaihtaa kanavalle 8, jossa jatkettiin keskustelua.

Aluksi haluttiin tietää minne oltiin menossa ja mistä, sekä erityisesti mikä oli lopullinen päämäärämme. Keskustelu meni jotenkin seuraavasti:

Ranskalaiset: ”What is your final destination?”

Calimera: Hmm, Caribbean.”

hiljaisuus

Ranskalaiset: ”What is your final destination?”

Calimera: ”Caribbean.”

Sitten keskusteltiin tovi montako meitä oli kyydissä jne kunnes he pyysivät seuraamaan kanavaa. Koko tämän ajan purjehdimme mukavasti kohti Boulognea ja kun sinne oli enää noin 3 nm matkaa niin VHF heräsi uudestaan ja ranskalaiset halusivat tulla Calimeraan. No, me toivotimme heidät tervetulleeksi ja käärimme genuan rullalle ja laitoimme Volvon käyntiin.

Alukselta lähtikin pian kumiveneellä 5 henkilöä, jotka sitten Calimeralle päästyään esittäytyivät tullin edustajiksi. Samalla kävi ilmi, että heidän emoaluksen kotisatama oli juuri Boulognessa. Tulli halusi nähdä veneen paperit sekä meidän passit. Ne saatuaan alkoikin papereiden pyörittely. Ilmeisesti Ranskassakin pitää täyttää useampi kuponki pelkästä rutiini tsekkauksesta. Kaverit kyllä toisaalta kävivät veneen tarkkaan läpi; mm. keulahytti säilytystiloineen sekä jopa pilssiin kurkattiin. Samalla penkomisella löytyi sekstanttimme, joka sai ranskalaisten hyväksynnän. Saman hyväksyvän nyökyttelyn sai myös Ikean muoviset leikkuulaudat. Mitään ihmeempää ei kuitenkaan löytynyt, joten tullin veijarit poistuivat tunnin päästä Calimeralta. Ennen lähtöä kyllä kyselivät tarkemmin reissustamme ja ottivat ylös blogin osoitteenkin. Yhtään kuponkia ei meille tästä vierailusta jäänyt, mutta kuulemma tullin järjestelmissä olemme nyt tsekattu ja uutta tsekkausta ei tule.

French customs/coast guard

Iskuryhmä poistuu

Tämän vierailun aikana olimme päässeet jo parin mailin päähän Boulognesta, joten painelimme sinne koneella. Satama oli hyvin suojainen ja saimmekin hyvän aisapaikan hollantilaisten vierestä, jotka kyselivät tullin vierailusta veneellämme – tullin porukka kun oli kieppunut ensin heidän ympärillään ja tullut sitten meidän luo. Naureskeltiin tilannetta ja pienoisen sateen alkaessa menimme veneen sisälle lepäämään. Boulognessa vuorovesi oli jo huomattavasti suurempija niinpä satama näyttää hyvinkin erilaiselta riippuen mihin aikaan katsoo. Itse kylä vaikutti kivalta kalastajakaupungilta, mutta sen suurempaa tuttavuutta ei tehty kun ajatuksena oli jatkaa seuraavana aamuna kohti Cherbourgia. Laiturilla ja jopa kaupungillakin tuli törmättyä veneellä vierailleisiin tullimiehiin.

Boulogne

Boulogne

Lähdimmekin seuraavana aamuna klo 7 Boulognesta kohti Cherbourgia tyynessä kelissä koneella. Tätä jatkui koko päivän silloin tällöin joitain veneitä nähden. Joskus iltapäivällä koneen kierrokset haittelehtivät aavistuksen, joten otimme koneen pois päältä ja katsoimme konehuonetta. Öljyt oli ok, merivesisuodatin oli puhdas ja vedenerotinkin puhdas. Käynnistimme koneen ja ongelma oli pois. Tuuli alkoi illalla viritä, mutta oli täysvastainen. Laskimme, että pitämällä saman nopeuden ehtisimme vielä Cherbourgiin aamun myötävirrassa. Päätimmekin jatkaa koneella, sillä vastavirta on edustalla jopa 5 solmua, jolloin purjeilla menisimme luovien todennäköisesti taaksepäin. Iltapäivällä menimme siirryimme myös läntiselle pallonpuoliskolle.

No, ilta ja yö menivät hyvin kunnes klo 7 havahduin lepovuorosta siihen, että koneen kierrokset vaihtelevat suuresti. No, tässä vaiheessa oli jo aallokkoakin sen vastatuulen lisäksi. Olimme jo aika lähellä Cherbourgia, vain noin 8 nm matkaa. Laitoimme täyden kaasun päälle, jolla kone kiersi normaalit kierrokset. Jostain syystä kone edelleen haki kierroksia välillä ja sitten se pudotti ne ja sammui. Tässä vaiheessa alkoi myös sadella, tietenkin. No, käynnistimme koneen uudelleen ja se pysyi heikosti käynnissä kaasun ollessa pohjassa ja etenimme jonkin verran kunnes se sammui uudestaan. Tämän jälkeen ei enää käynnistetty konetta vaan nostimme genuan.

Tämän sekoilun aikana virta oli alkanut kääntyä, joten etenimme hiljalleen kohti Cherbourgia, mutta emme päässeet kuin näköetäisyydelle kun seuraava venda veikin meitä jo kauemmaksi Cherbourgista. Tämän jälkeen tikkasimme noin 5 tuntia kunnes pääsimme jälleen eteenpäin ja lopulta jopa yli 8 solmua reivatulla genualla! Samalla alkoi aurinkokin paistaa. Cherbourgissa on ulompi aallonmurtaja, jonka suojaan päästyämme loppui myös aallokko. Calimera lipui muutamaa solmua kohti Cherbourgin huvisatamaa ja vaihtoehtoina meillä oli pyytää apua (useampikin huvivene meni ohi), mennä itse kokeilemaan tai ankkuroitua.

Tikkausta

Joskus on ollut puhetta, että isommallakin veneellä on hyvä harjoitella purjeilla rantautumista, mutta itse en ole tätä harjoitusta nähnyt tarpeellisena – jos tilanne tulee eteen niin harjoitellaan siinä sitten, koska muuten harmittaa jos harjoittelussa tulee kohellettua (vrt. ”ta den billigast!”). No, me siis menimme Cherbourgin suhteellisen suureen (yli 1500 venettä) huvisatamaan purjeilla ja parista potentiaalisesta laiturista valitsimme kylkikiinnityspaikan keula tuuleen. Tälle paikalle sitten tultiinkin oppikirjamaisesti: vene laiturin viereen, keula tuuleen ja purje löysäksi. Tästä sitten olikin helppo astua laiturille kiinnittämään köydet.

Tilanne oli ollut aamulla hieman stressaava, mutta nyt rantautumisen jälkeen olo oli vähintäänkin tyytyväinen. Avaasimme moottorikopan ja katsoimme konetta – kaikki näytti ulkoisesti olevan ok. Kierrosten maleksiminen ja moottorin sammuminen kulussa viittasi vahvasti polttoaineensaantiongelmaan, joten vaihdoimme polttoainesuodattimet: karkeasuodattimessa oli huomattavasti ”levää” pinnassa, mutta hienosuodatin oli puhdas. Syy ongelmaan oli tukkeutunut suodatin. Ilmeisesti tankkaamamme polttoaine ei ole ollut aivan priimaa ja Grotamaria pitääkin lorottaa joukkoon säännöllisemmin.

No, suodattimet vaihdettiin uusiin ja lähdettiin ilmaamaan konetta. Jostain syystä polttoainepumppu ei tehnyt mitään, joten pelättiin sen olevan tukossa/hajalla tai sitten putkiston olevan tukossa. Tässä vaiheessa tosin oma osaaminen alkaa loppua ja pelotti, että pahennetaan tilannetta, joten lähdimme selvittämään löytyykö kylästä moottorihuoltoa.

Cherbourgin satama on suuri ja sataman alueella on runsaasti venetarvikeliikkeitä sekä pari verstasta ja korjaamoa. Ensimmäinen Yanmariin keskittynyt liike neuvoi marssimaan pari minuuttia itään, mutta satamakonttorista puolestaan käskivät kävellä hieman länteen. Yllättäen Volvo Pentan edustus löytyikin melkein näiden kahden paikan välistä vain noin 50m päässä Yanmar-liikkeestä... Onneksemme liike oli vielä auki (kello oli jo yli 18 iltapäivällä perjantaina) ja saimme sovittua, että maanantaina aamulla saamme huoltomiehen paikalle. Helpotus oli suuri ja päätimmekin jatkaa sitten sataman ravintolaan. Kävimme vielä illalla laiturit läpi, mutta ainoa puumastoinen purjevene ei ollut Panthera, he kun olivat jo ehtineet lähteä Roscoffiin.

Lauantaina kävimme katsomassa kaupunkia, ostoksilla suuressa Carrefourissa sekä illalla vielä syömässä juustoravintolassa. Täällä on yllättävän vaikea saada palvelua englanniksi ravintoloissa, vaikka Briteistä tulee tänne runsaasti turisteja. Satamakonttorissa palvelu oli kyllä todella hyvää. Huomionarvoista on myös se, että täällä on ilmanen wlan ilman twitter-rajoituksia. Muuten sataman fasiliteetit ovat vähän niin ja näin – uudet suihkut ja vessat ovat tekeillä, mutta väliaikaisina on parakit, jotka eivät ole erityisen viehättäviä...

Sunnuntai oli veneen huolto- ja rakentelupäivä. Tavoitteena oli saada bimini asennettua ja se edellytti kukonjalan vaijereiden kolojen leikkaamista sekä hieman ompelua. Kolojen kohtaa mittailtiin moneen kertaan ja lopulta päädyttiin vetämään puukolla koeaukot. Aukot osoittautuivat hyviksi ja niinpä pienellä muokkauksella ja tukiompelulla saimme biminin asennettua ja nyt se on käytössä perässä suojaamassa ruorimiestä auringolta ja vedeltä. Samalla siirsimme lipputangon toiselle puolelle perää, asensimme uuden aurinkokennovalon kaiteeseen sekä muutamia tarvikkeita ripustettiin biminiin. Myös uusi tuuletusluukku sisäänkäyntiin sai tuuletusosan kiinni ja odottaa nyt lukkoa. Laitamme tähän lukon, joka toimii ulkoa avaimella ja sisältä käsin kertämällä. Näin sitä voi käyttää paremmin. Lukko hankittiin eräästä Cherbourgin venetarvikeliikkeestä. Sunnuntain urakan kruunasimme veneellä lihafonduen sekä mansikkakakun kera.

Bimini asennettuna

Maanantaina marssimme sovitusti klo 9 Volvon huoltoon ja siellä meidän pyydettiin odottamaan 20 minuuttia. Käytimme ajan hyödyksi ja shoppailimme liikkeestä etäisestikin kiinnostavia tavaroita. Noin 45 minuutin kuluttua liikkeenpitäjä kertoo, että huoltomies tulee veneellemme klo 10.30. Lähdimme veneelle ja klo 10.45 veneen kylkeä koputtelee huoltomies, joka ei puhu englantia. Kävimme kuitenkin tilanteen läpi ja hän ymmärsi mistä on kyse. Sitten konekoppa auki ja vikaa paikallistamaan. Veijarilla oli selkeä käsitys hommasta, sillä hän etsi tiettijä osia, mutisi ranskaa ja sitten irroitti polttoaineletkuja. Yllätykseksi huoltomies päätti puhaltaa suoraan polttoaineletkuun ja samalla toisesta päästä alkoi valua dieseliä. Saman hän teki putken toisellekin päälle.

Tämän jälkeen hän halusi asentaa uuden polttoainepumpun heti tankin perään (ei ollut aiemmin) ja tämähän sopi meille. Hän kävi hakemassa uuden pumpun ja palattuaan asensi sen ja sitten päästiinkin ilmaamaan polttoainejärjestelmää. Siinä sitten avattiin moottorista milloin mikäkin osa ja kansi ja sitten kävi käsky: start motoer. Eleistä ymmärsin, että kaasu pohjaan ja ensimmäisellä kerralla kone ei lähtenyt käyntiin, mutta toisella kertaa Volvo lähti kehräämään ilmoisesti. Jäähdytysvedet olivat aluksi kovin tummia, mutta kirkastuivat nopeasti ja kaikki oli ok. Kiittelimme huoltomiestä ja lähdin maksamaan suoritusta: reilun tunnin keikasta uuden pumpun, kiirelisän sekä laskutuslisän kanssa maksettiin 121€, mitä voi pitää varsin kohtuullisena. Mahtaisikohan Lauttasaaresta saada tähän summaan edes puhelinaikaa...

Koska kone toimi niin päätimme käydä tankkaamassa dieseliä (ja samalla laittaa Grotamaria tankkiin) jaa vaihtaa paikkaa lähemmäs vessoja ja suihkuja. Aluksi piti peruuttaa paikalle, mutta mystisesti kone sammui kesken. Vahinkoa ei päässyt sattumaan kun käynnistin koneen uudelleen, mutta tämän tuloksena siirryimmekin keulakiinnitykseen. Liekö koneessa vielä hieman ilmaa tms, joka sitten sammutti koneen kun se oli pakilla? Pitänee tutkia asiaa.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut, mutta kuten Pantheralla niin meilläkin on ollut hieman onnea matkassa: koneen hajotessa olimme lähellä Cherbourgia, oli valoisaa ja tuuli riittävästi purjehtimiseen. Lisäksi ehdimme Volvon liikkeeseen riittävän aikaisin, että saimme varattua ajan jo seuraavalle arkipäivälle ja niinpä meillä olikin maanantaina ennen puoltapäivää soiva kone. Tästä tuli taas hieman oppia ja toisaalta itseluottamustakin – kyllä pärjätään tarvittaessa ilman konettakin, vaikka satamana tämä ei ollutkaan vaikein.

Seuraavaksi katselemmekin säätiedotuksia sillä silmällä, että pääsisimme Brestiin tai ainakin lähelle Brestiä. Tiistaiksi on vielä luvattu vastaisempaa tuulta kun taas keskiviikko ja torstai ovat tyyntä. Viikonloppuna puolestaan Brestissä on kovat tuulet, joten ennen sitä sinne ja sitten katsomaan Biskajan kelejä. Nyt viimepäivät ovat ollaan otollisia Biskajan ylitykseen: tasaista sivumyötäistä ja hieman heikentyvää loppua kohti. Eräs toinen Maestro 35 menikin jo yli. Suomalaisia ei ole juuri näkynyt, joskin täällä oli yksi ahvenanmaalainen vene (sama kuin Cuxhavenissa) sekä eilen saapui IMX-40 Suomen lipulla, mutta kyljen teksti viittasi enemmän itäiseen naapuriimme.

Cherbourg

Cherbourg - palmuja! Olemme selvästi menossa oikeaan suuntaan.

Levoton katti Cherbourgissa

Cherbourg - kuin välimerellä

Cherbourg

2 mastoa katissa - Operation D-day

Beneteaun malliston ääripäätä?

Välipalaa veneelle

Meidän satelliittipuhelimen liittymä on nyt aktivoitu ja siihen voi lähettää viestejä netin kautta, laitamme blogiin tästä jonkun linkin. Lisäksi vihdoin aktivoimme myös Spotin, josta tulee linkki myös blogiin. Siitä voi seurata sijaintiamme paremmin ja erityisesti pidemmillä ylityksillä.