Valmistelut parin päivän päästä alkavalle Atlantin ylitykselle pitävät Calimeran varsinaisen miehistön kiireisenä, joten blogin kirjoittaminen on näppärästi ulkoistettu vieraileville tähdille, tällä kertaa vuorossa Hannan kummitäti Pirkko.
Olimme sopineet tapaavamme Karibian kierroksella olevan
rakkaan kummityttömme Hannan ja poikakaverinsa Niklaksen Puerto de
Moganissa keskiviikkona 6. marraskuuta. Teneriffan Teide näkyi
hotellimme allasalueelle, joten tiesimme mistä suunnasta Calimera oli
tulossa. Odotuksemme palkittiin Moganin satamassa keskiviikkoiltana
juuri ennen auringon laskua, kun Calimeran masto näkyi ensin
aallonmurtajan takana, sitten keula kääntyi satamaan ja siinä he olivat;
Hanna, Niklas ja viikon vierailija Oskari.
Kymmenen tunnin purjehdus oli takana. Matkan lopulla Niklaksella oli
ollut yllättäen kalaonnea ja illalliseksi oli luvasssa (oletettavasti) tonnikalaa. Alkupaloina nautittiin läheisessä rantaravintolassa
ryyppyperunat! Veneellä Niklas valmisti kalasta niin maistuvan aterian,
että Hannakin söi monen vuoden jälkeen kalaa. Ilta kului
leppoisasti veneellä purjehdus- ja kalastuskokemuksia kuunnellen.
|
Takuutuoretta tonnikalaa, taustalla raakana wasabin kera, edustalla paistettuna |
Perjantaina meillä oli ilo saada Hanna, Niklas ja Oskari all
inclusive -hotelliimme vieraaksi. Vietimme yhdessä iloisen ja rennon
päivän auringosta, uimisesta, ruoasta ja muusta tarjoilusta nauttien.
Oskari rehki kuntosalilla, ja hyvä niin, koska hotellin loputonta ruokatarjoilua hyödynnettiin ahkerasti. Hotellilla oli tarjolla ainakin aamupala, brunssi, lounas, väliruoka ja illallinen, näistä osallistuttiin 3:een keskimmäiseen.
Lauantai-iltana menimme viettämään matkamme viimeistä iltaa
Moganiin. Ennen kuin siirryimme Calimeran kannelle nauttimaan
aperitiivit, kävimme tervehtimässä Moganin satamaan edellispäivänä
saapuneen toisen Maestro35:n, Katariinan, miehistöä.
Hanna oli varannut illallisen tuttavan suosittelemasta
Que tal- ravintolasta,
minne lähdimme odottavin mielin. Paikka oli ensin häkellyttävä klo
19.30:n konsepteineen, mutta kohta tuntemukset muuttuivat palvelun ja
tarjottavien suhteen erittäin myönteisiksi. Konseptiin kuului kaikille asiakkaille yksi ja sama usean ruokalajin menu, mutta vaikka emme olleet tästä tietoisia emmekä siten olleet ilmoittaneet erikoisruokavalioista etukäteen, onnistui kokki silti taikomaan tyhjästä poikkeavia toiveita vastaavat annokset lennosta tyylillä ja maulla. Taiteellinen vaikutus oli 10
ruoan ja astiaston suhteen.
|
Tästä se lähti! |
|
Vaihtoehtoinen juustosetti |
|
Ja lisää tulee |
|
Tortellonit hillopurkissa |
|
Pääruoka liekeissä |
|
Katsaus "keittiöön" |
|
Merellinen vaihtoehto pääruoalle, salaattikulhoa voi käyttää lautasenakin! |
|
Jälkiruoan ilmestyessä pöytään oli hymy herkässä |
|
Jälkiruoka |
Ravintolan omisti Norjassa
syntynyt ja Ruotsissa kasvanut mies. Illan lähestyessä loppuaan ilmassa
oli havaittavissa romantiikkaa; Hanna sai ruusun! Oli haikea mutta
levollinen olo jättää kummityttö purjehtimaan armaan kapteeninsa kanssa
jouluksi Karibialle.
Calimeran miehistö kaipaisi kipeästi täydennystä, nimittäin tiskaajan, jotta raaskisivat käyttää kertisten sijaan hyvän ruoan ansaitsemia arvoisiaan oikeita astioita! Ilmoittautuisin vapaaehtoiseksi, ellei olisi muita velvoitteita... ;-)
VastaaPoistaMinusta Niken kattaus oli kauniimpi kuin ravintolan.
VastaaPoistaMikä muuten tämän sateliittipuheliumen numero on? Olisin lähettänyt terveiset...