Puerto de Moganin herkuttelujen jälkeen koitti karu arki: venettä oli täydennettävä ylitystä varten ja vieraileva juniori Oskari piti viedä lentokentälle. Vaihdoimme vielä satamaa Puerto Ricoon, jossa oli venetarvikeliike ja pyykinpesumahdollisuus (näitä ylellisyyksiä ei Moganissa ole vastoin satamakirjaa, joskin Puerto Ricon satamamaksu oli yli 50% enemmän kuin Moganissa). Saapuessamme Puerto Ricoon satamaan saapui perässämme s/y Vahine, purjelaivasäätiön Swan 65. Samassa satamassa oli myös s/y Homeless, joiden kanssa lähdimme illalla venesataman kuppilaan katsomaan Frederikin esiintymistä.
Suomalaisten suosima kuppila, Ulvova mylläri, ei ollut aivan täysi, toisin kuin muutamaa päivää aiemmin Nykäsen Matin keikalla. Frederik hoiti esiintymisen ilmeisen rautaisella rutiinilla kun soundcheck jätettiin kokonaan väliin ja biisit tulivat näppärästi playbackinä. Tämä toimi kuitenkin keski-ikäiseen yleisöön. Tarkkaavaisimmat katsojat tosin huomasivat, että osaan kappaleistaan Frederikin piti luntata sanat! No, onneksi tämäkin piina päättyi aikanaan ja pääsimme takaisin veneelle.
Tarkoituksena oli lähteä Kap Verdelle jo keskiviikkona, mutta veneeseen tilatut osat luvattiin vasta tiistain iltapäivälle, joten päätettiin suosiolla lähteä vasta torstaina. Samalla saimme laitettua veneen asialliseen iskuun pidempää purjehdusta varten. Vene ui syvällä ja ruokaa ja juomaa on varattu ”riittävästi”, mutta eipä tarvi murehtia sitten Kap Verden kauppojen mahdollista heikkoa tarjontaa.
Torstaina teimme normaalit rutiinit ennen pidempää purjehdusta: nukuimme pitkään, söimme kunnolla, tsekkasimme viimeiset säätiedot ja maksoimme parit laskut sekä kävimme vessassa ja suihkussa. Lähtiessä menimme bensislaiturin kautta ja latasimme veneeseen vielä 105 litraa lisää dieseliä kanistereihin – näin meillä on yhteensä 100 litraa tankissa sekä 110 litraa kanistereissa. Vettä vastaavasti meillä on tankissa 110 litraa sekä kanistereissa, tonkissa ja pulloissa yhteensä noin 250 litraa. Tämän pitäisi riittää meille hyvin ja Kap Verdeltä saa toki lisääkin.
No, lähdimme siis matkaa torstaina klo 15.45 UTC-aikaa (päätimme siirtyä ylityksellä nyt helpompaan UTC-aikaan kun ei ole tietoa aikavyöhykkeistä muutenkaan vaan eletään auringon mukaan. Karibialla sitten paikallisaikaan.). Yllätys oli suuri kun meillä oli aluksi vastatuuli! Ilmeisesti ilmiö johtuu saaren muodosta, joka kääntää tuulen joskus päinvastaiseksi sen takana. No, näin kävi nyt ja lähdimme kryssimään kohti Mindeloa, jonne oli linnuntietä 830 nm (reilut 1500km). Alku menikin mukavasti, mutta sitten yöllä tuuli kääntyi sivulle ja hiljalleen myötäiseksi heikentyen samalla. Tuuli ei riittänyt purjehdukseen, joten otimme koneen avuksi ja painelimme moottorilla aina välillä kokeillen purjeita.
Perjantaina kokeilimme jo spinnua, mutta tuuli ei riittänyt siihenkään, mutta lauantaina saimme pidettyä spinnulla vauhdin paikoin noin 5-6 solmun luokassa, kunnes välillä olemattomassa tuulessa vauhti laski noin 4 solmuun ja spinnu pysyi juuri ja juuri lennossa. No, taas yöllä koneella kunnes aamulla saimme jo genuan kohtuulliseen vetoon ja etenimme noin 5 solmun vauhtia vain hieman optimireitiltä sivussa. Tämä menikin hyvin, mutta sitten alkoi muodostua suurempia aaltoja ja tuulikin voimistui jo noin 15 m/s lukemiin ollen puuskissa hieman enemmän. Tämä olisi vielä mennyt, mutta korkeiden tuulen muodostamien aaltojen lisäksi saimme myös sivulta swelliä, joten ohjatessa piti huomioida molemmat aallot.
Yritimme varoa sivulta tulevia aaltoja, mutta yritykseksisihän se jäi, sillä tiistaina aamulla klo 06 ottaessamme korkean aallon perän kautta vastaan (oikea tapa, ei tuntunut 5m aalto juuri miltään) osui samaan aikaan korkeahko swelliaalto sivulta ja kävi kuten pelättiinkin: sivuaalto kaatui veneen kylkeen ja käänsi veneen kyljelleen ja sivuttain aaltoihin nähden. Miehistö oili hyvin hereillä ja varoitukset ehdittiin hyvin huutamaan ja tarraamaan kiinni, joten kumpikin pysyi hyvin kyydissä. Emme saaneet venettä kunnolla oikaistua vielä kun jo seuraava aalto osui huuhdellen sitloodan. Tämän jälkeen saimme veneen käännettyä ja purjeisiin vetoa ja jatkoimme matkaa.
Pikainen katselmus tilanteen jälkeen osoitti, että kaikki irtokama sitloodasta oli jäänyt Atlantille, puolet laidalle kiinnitetyistä kanistereistamme puuttui ja lisäksi toinen aurinkopaneelimme oli revennyt hieman alaosastaan. No, tarkempi tsekkaus osoitti, että kanisterit roikkuivat yhä kiinni veneessä, mutta ulkopuolella. Kiskoimme ne takaisin kannelle ja kiinnitimme uudestaan. Oli vaikea arvioida mitä pientä oli tippunut kyydistä, mutta arvioimme tappioiksi koituneen purjehdushanskat, jokunen roska, ehkä täysi limutölkki sekä muutama mustekala-lenkki.
Tämän jälkeen keskustelimme hieman tilanteesta ja päätimme selvittää säätilanteen tarkemmin. Koska keli ei juuri tarjonnut mahdollisuutta tietokoneen kaivamiseen saati käyttämiseen soitimme pikaisesti toiselle puolelle maapalloa konsultaatiopuhelun ja pian saimmekin satelliittipuhelimeen ajantasaiset säätiedot: koillisessa sijainnistamme tuli swelliä, mutta sen pitäisi helpottaa joko jo samana päivänä tai viimeistään seuraavana päivänä. Tämä tieto riitti meille ja päätimme jatkaa samaan tapaan kuin aiemmin. Swelli muuten helpotti jo samana iltana selvästi ja seuraavasta yöstä tuli edellistä helpompi. Kiitokset vielä nopeasta avusta Ausseihin!
Swellin kanssa emme pystyneet ohjaamaan autopilotilla, joten helppo reissu oli muuttunut viimeistään silloin raskaaksi kun ohjasimme käsin ja nukkuminenkin oli keikutuksessa hieman haastavaa. Loppupätkä toisaalta oli paljon parempaa ja osin jopa parasta purjehdusta toistaiseksi: hyvä takatuuli, vene surffasi aalloilla ja meno oli vauhdikasta. Pieni väsymys painoi molempia silti koko ajan ja odottelimme kohtuullisen innokkaasti saapumista Mindeloon lepäämään.
Torstaina saimmekin jo aamuyöstä Kap Verden näkyviin ja painelimme purjeilla hyvin aina Mindelon altaaseen, jossa vedimme genuan rullalle ja starttasimme koneen. Mindelo sijaitsee valtavan poukaman päässä ja on suht suojainen vallitsevalla tuulella, mutta lähestyttäessa satamaa tuli yllättäen vastaan yli 15m/s puuska. Poukamassa oli useita veneitä ankkurissa ja pimeässä saapuminen voikin olla haasteellista, mutta onneksi saavuimme päivällä, kuten oli tarkoituskin.
Satamassa oli paljon veneitä ankkurissa (ilmainen vaihtoehto), mutta myös satamassa oli hyvin tilaa kun ARC-veneet (ARC+ tänä vuonna Kap Verden kautta) olivat lähteneet kohti St. Luciaa jo edellisenä päivänä. Pian satamasta viittilöikin meille paikallinen marinero ja ehdotti paikkaa sataman perällä – tämähän kävi meille, sillä aiemmin s/y Katariinan Ilkalta saadun viestin mukaan perällä oli paremmat paikat. Oikea laituri löytyi ja katsoimme vapaan paikan ja kas – naapuriksemme tuli Sid, tuo jenkkiveijari, jonka kanssa olimme vierekkäin jo Porto Santolla. Pienet on matkaveneilijöiden ympyrät. Hauskasti myös Katariina oli samassa laiturissa. Pitkänb ja osin raskaan reissun jälkeen oli mukava tulla satamaan. Ajoitus osui meillä myös hyvin, sillä myöhemmin tuli lisää veneitä ja niille oli tarjolla huonompia paikkoja.
Aloitimme aikamme Mindelossa hoitamalla sisäänkirjautumiset yms paperityöt (satamamaksu on muuten meiltä noin 22€/yö sis. sähkön ja vieläpä 100mb edestä nettiä. Vesi on maksullista, mutta parilla eurolla ilmeisesti saadaan kaikki tankit ja leilit täyteen. Kap Verdellä ei juuri vettä ole omasta takaa eli sitä tehdään merivedestä ja kauppojen vesikin on Portugalista tuotua. Sama pätee hedelmiin ja melkein kaikkeen ruokaan kalaa lukuunottamatta. Tämä näkyy hinnoissa, eli esim. oluttölkin hinta on nelinkertainen mitä Kanarialla kaupassa. Yllättäen ravintoloissa hintaero on pienempi, joten täällä kannattaakin käydä ulkona syömässä veneessä kokkailun sijaan.
Ruokakaupat ovat täällä vaatimattomia, eli täydennykset ja varautuminen ylitykseen tehtiin onneksi aiemmin. Muutenkin täällä on vähän hassu meininki – välillä jotain on ja välillä ei, välillä sähköt on päällä ja välillä ei, toisinaan toimii, toisinaan ei. Toinen venenaapurimme kuittasi asian yksinkertaisesti toteamalla ”This is Africa, you need patience”. Täällä on melkoinen mañana-meininki ollakseen Afrikan valtio. Jokaisessa puljussa on vartija tai useampi, kuppila kuin kuppila on väärällään henkilökuntaa, jotka eivät kuitenkaan välitä juuri palvella (odoteltiin eräässäkin ravintolassa 20min, että joku tulisi ottamaan tilaukset vastaan, mutta eipä kiinnostanut).
Perjantaina koitti odotettu tapahtuma kun saimme ylitysmiehistömme veneelle. Erica ja Marios ovat molemmat kokeneita (kilpa)purjehtijoita ja odottavat arvatenkin tohkeissaan pääsyä ylittämään Atlanttia. Tämä tuo myös helpotusta meille, sillä kahdestaan unirytmi on hieman sekaisin ja meno voi käydä raskaaksi. Mukavaa vaihtelua myös meille kun saamme höpistä uusien ihmisten kanssa. Blogin lukijat puolestaan saavat todennäköisesti nauttia Erican ja Marioksen kertumuksista.
Perjantaina satamaan saapui myös kolmas suomalaisvalmisteinen purjevene – Baltic 141. Mittakaavat hämärtyi kun sitä venettä katsoi: saalinkeja oli 5 paria, maston korkeus liki 55m ja puomin pituus 17m. Myöhemmin illalla tapasimme vielä veneen miehistönjäsenen sataman kuppilassa ja hän esitteli venettä tarkemmin. Kävi ilmi, että kalikkaan ei ole edes spinnua – liian kovat voimat. Code zero sentään löytyi ja sillä oli kokoa yli 1 200 m2, isolla puolestaan 450 m2. Vertailun vuoksi: meillä suurimmassa purjeessa, spinaakkerissa, kokoa on 100 m2 ja isopurjeessa 26 m2. Balticin matkanopeus on noin 15 solmua, huiput pitkälle yli 20 solmua ja ylitykseen pojat ovat varanneet reilun viikon. Hauska yksityskohta: meidän suomalaisvalmisteisten veneiden keskikoko täällä Afrikan läntisimmässä satamassa on hieman yli 70 jalkaa. :)
Eipä ihmeempää – täällä vietetään aikaa ainakin alkuviikkoon ja sääikkunan salliessa ja siltä tuntuessa jatkamme matkaa reilun 2 000 nm (noin 4 000 km) päähän Barbadokselle. Se matka kestää yli tuplasti mitä tänne, mutta toisaalta vuorot jakautuvat nyt tuplamäärälle miehistöä, mikä helpottaa huomattavasti menoa. Aiemmin aika käytettiin ohjaamiseen ja nukkumiseen sekä silloin tällöin pieneen ruokailuun – nyt jää aikaa muuhunkin. Toivottavasti voimme myös käyttää nyt enemmän autopilottia, joka antaa mahdollisuuksen säästää voimia.
Yhteenveto:
Matkaa yhteensä: 905nm (optimireitti 830nm)
Matka-aika: 6vrk 22h.
Keskinopeus: 5,5solmua
Parasta: kuu valaisi yöllä käytännössä koko matkan tarjoten kaivattua lisävaloa pimeään
Huonointa: jatkuva keikkuminen, kahden eri suunnan aallot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti