Vierailevana bloggaajana viikon
kanssamme Kanarialla risteillyt perämies Oskari.
Kanarialla ollaan ja ensimmäinen
turistibussi suomalaisia kelpuutettu veneeseen (Oskari). Säät
suosivat matkailijaa ja maanantaina laskeutuneen Tjäreborgin
lomalennon asiakkaat lienevät asiaan kovastikin tyytyväisiä. Gran
Canarian Las Palmasin lentokentältä pääsi siirtymään vaivatta
Teneriffan Santa Cruziin, jossa s/y Calimeran miehistö odottikin jo
tohkeissaan täydennystä. Veneen palvelutaso oli noussut
entisestään (onko tämä edes mahdollista?) ja tervetuliaismaljat
nostettiin noin viisi minuuttia iloisen ensihalailun jälkeen.
Veneeseen asennetut biminit sun muut reissua ennen tehdyt viime
hetken päivitykset nähtäisiin pian meriolosuhteissa.
Henkinen ankkuri nostettiin viimein
hyvin nukutun yön jälkeen (kello ei soittanut, eikä kukaan
herännyt ihmisten aikaan) ja lähdettiin etenemään pari tuntia
alkuperäistä aikataulua myöhemmin kohti Gran Canarian Puerto De
Mogania. Reilun viidenkymmenen merimailin matkalla
purjehdusolosuhteet olivat mitä otollisimmat: tuulta noin 7-10 m/s
ja aallonkorkeus ehkä metrin. Allekirjoittanut huolehti täpinöissään
peräsimen asennosta suurimman osan matkasta.
Oskari ruorissa |
Oskari siestalla, taustalla Gran Canaria |
Pois peräsinajasta joudutaan lukemaan
viimeinen tunti, kun aluksen kapteeni Niklas, otti uistimeensa
ylimääräistä vetoa. Kone vapaalle ja reissun ensimmäinen
meritaistelu oli valmis alkamaan. Nikke vastaan tuntematon uhka (lue:
mahdollisuus) oli kamppailu, jossa voittaja oli selvillä nopeasti.
Viisikiloinen tonnikala alistui apinoiden kuninkaan ylivallan edessä
ja päätyi veneen kannelle perattavaksi. Kolmihenkinen miehistö
ahmi innoissaan tuoretta fisua kitaansa (myös Hanna, jonka ahmimiset
olivat mallia tyttö) useampaankin otteeseen. Koskaan ei ole tuna
maistunut yhtä hyvältä!
Taistelu alkaa olla ohi |
Siivuiksi vauhdissa |
Viimeinen tunti tultiin muuten yhtä
Kanarian saaristolla esiintyvää ”kiihdytyskaistaa” pitkin,
jolla tuulen oli määrä lisääntyä noin 5-10 m/s. Toisin
kuitenkin kävi - tuuli kuoli ruskettuneisiin käsiimme ja jouduimme
ajamaan koneella. Jarrutuskaista. Perille päästiin kuitenkin ennen
auringon laskua, joten hyvät yöunet eivät lopulta olleet mistään
pois – päinvastoin.
Saapuminen Puerto de Moganiin |
|
Puerto De Moganissa tavattiin Hannan
täti Pirkko sekä hänen miehensä Jan-Erik. Heidän kanssaan tuli
syötyä ja juotua useampaankin otteeseen, eikä vähiten Hotel Riu
Vistamarissa, jossa vietimme yhdessä rehellisen turistilomapäivän
all inclusive-malliin. Pääsin vetämään kohtuullisen treenin
hotellin salilla, mistä olin kovasti mielissäni. Teki todella
hyvää! Pienessä pumpissa treenin jälkeen baaritiskin kautta
altaan reunalle ylipainoisten turistien sekaan ja hetken olin
alfa-uros.
Hanna hotellin terassilla |
Maisemaa hotellilta, taustalla myös Moganin satama |
Altaalla |
Oskari salilla |
Paikalliseen tapaan mainostetuista
venetarvikeliikkeistä, pesuloista ja muista veneilijän kannalta
olennaisista palveluista kukaan ei tiennyt mitä ne ovat, milloin ne
ovat auki, saako niistä mitään tai missä ne ovat. Lopulta
kumpaakaan edellä mainituista ja mainostetuista ei ollut Puerto De
Moganissa olemassa, mutta viereisestä kylästä (Puerto Rico) sai
taksilla haettua olennaisimmat. Oli muuten erittäin mukava huomata
käyttäytymisen muutos kohtaamissamme paikallisissa, kun he
tajusivat, ettemme ole normituristeja. Näin kävi muiden muassa
etsiessämme edellä mainittua venetarvikeliikettä.
Puerto Ricosta löytyi myös Homeless
including Mikko and Jonnu, joiden kanssa oli mukavaa pelata
seurapeliä nimeltä mikäs pullo tyhjennetään seuraavaksi.
Kiitokset siis siihenkin suuntaan.
Lattarimusiikista reissulla tärykalvoja
on eniten heilutellut reggaeton ja bachata. Kuumimpina artisteina
mainittakoon Daddy Yankee ja Prince Royce. Salsaa en suureksi
ihmetyksekseni ole kuullut lähes lainkaan. Ei tosin olla erityisesti
hakeuduttukaan tällä haavaa isompien ämyreiden lähistölle.
–
Uimalasit olisivat olleet hyvä
investointi tälle reissulle. Kirkkaissa vesissä olisi ollut mukava
sukellella enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti