sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Hola Canaria!

Vierailevana bloggaajana viikon kanssamme Kanarialla risteillyt perämies Oskari.

Kanarialla ollaan ja ensimmäinen turistibussi suomalaisia kelpuutettu veneeseen (Oskari). Säät suosivat matkailijaa ja maanantaina laskeutuneen Tjäreborgin lomalennon asiakkaat lienevät asiaan kovastikin tyytyväisiä. Gran Canarian Las Palmasin lentokentältä pääsi siirtymään vaivatta Teneriffan Santa Cruziin, jossa s/y Calimeran miehistö odottikin jo tohkeissaan täydennystä. Veneen palvelutaso oli noussut entisestään (onko tämä edes mahdollista?) ja tervetuliaismaljat nostettiin noin viisi minuuttia iloisen ensihalailun jälkeen. Veneeseen asennetut biminit sun muut reissua ennen tehdyt viime hetken päivitykset nähtäisiin pian meriolosuhteissa.

Henkinen ankkuri nostettiin viimein hyvin nukutun yön jälkeen (kello ei soittanut, eikä kukaan herännyt ihmisten aikaan) ja lähdettiin etenemään pari tuntia alkuperäistä aikataulua myöhemmin kohti Gran Canarian Puerto De Mogania. Reilun viidenkymmenen merimailin matkalla purjehdusolosuhteet olivat mitä otollisimmat: tuulta noin 7-10 m/s ja aallonkorkeus ehkä metrin. Allekirjoittanut huolehti täpinöissään peräsimen asennosta suurimman osan matkasta.

Oskari ruorissa

Oskari siestalla, taustalla Gran Canaria


Pois peräsinajasta joudutaan lukemaan viimeinen tunti, kun aluksen kapteeni Niklas, otti uistimeensa ylimääräistä vetoa. Kone vapaalle ja reissun ensimmäinen meritaistelu oli valmis alkamaan. Nikke vastaan tuntematon uhka (lue: mahdollisuus) oli kamppailu, jossa voittaja oli selvillä nopeasti. Viisikiloinen tonnikala alistui apinoiden kuninkaan ylivallan edessä ja päätyi veneen kannelle perattavaksi. Kolmihenkinen miehistö ahmi innoissaan tuoretta fisua kitaansa (myös Hanna, jonka ahmimiset olivat mallia tyttö) useampaankin otteeseen. Koskaan ei ole tuna maistunut yhtä hyvältä!

Taistelu alkaa olla ohi

Siivuiksi vauhdissa


Viimeinen tunti tultiin muuten yhtä Kanarian saaristolla esiintyvää ”kiihdytyskaistaa” pitkin, jolla tuulen oli määrä lisääntyä noin 5-10 m/s. Toisin kuitenkin kävi - tuuli kuoli ruskettuneisiin käsiimme ja jouduimme ajamaan koneella. Jarrutuskaista. Perille päästiin kuitenkin ennen auringon laskua, joten hyvät yöunet eivät lopulta olleet mistään pois – päinvastoin.

Saapuminen Puerto de Moganiin

Saapuminen Puerto de Moganiin

Puerto De Moganissa tavattiin Hannan täti Pirkko sekä hänen miehensä Jan-Erik. Heidän kanssaan tuli syötyä ja juotua useampaankin otteeseen, eikä vähiten Hotel Riu Vistamarissa, jossa vietimme yhdessä rehellisen turistilomapäivän all inclusive-malliin. Pääsin vetämään kohtuullisen treenin hotellin salilla, mistä olin kovasti mielissäni. Teki todella hyvää! Pienessä pumpissa treenin jälkeen baaritiskin kautta altaan reunalle ylipainoisten turistien sekaan ja hetken olin alfa-uros.

Hanna hotellin terassilla

Maisemaa hotellilta, taustalla myös Moganin satama

Altaalla

Oskari salilla


Paikalliseen tapaan mainostetuista venetarvikeliikkeistä, pesuloista ja muista veneilijän kannalta olennaisista palveluista kukaan ei tiennyt mitä ne ovat, milloin ne ovat auki, saako niistä mitään tai missä ne ovat. Lopulta kumpaakaan edellä mainituista ja mainostetuista ei ollut Puerto De Moganissa olemassa, mutta viereisestä kylästä (Puerto Rico) sai taksilla haettua olennaisimmat. Oli muuten erittäin mukava huomata käyttäytymisen muutos kohtaamissamme paikallisissa, kun he tajusivat, ettemme ole normituristeja. Näin kävi muiden muassa etsiessämme edellä mainittua venetarvikeliikettä.

Puerto Ricosta löytyi myös Homeless including Mikko and Jonnu, joiden kanssa oli mukavaa pelata seurapeliä nimeltä mikäs pullo tyhjennetään seuraavaksi. Kiitokset siis siihenkin suuntaan.

Lattarimusiikista reissulla tärykalvoja on eniten heilutellut reggaeton ja bachata. Kuumimpina artisteina mainittakoon Daddy Yankee ja Prince Royce. Salsaa en suureksi ihmetyksekseni ole kuullut lähes lainkaan. Ei tosin olla erityisesti hakeuduttukaan tällä haavaa isompien ämyreiden lähistölle.


Uimalasit olisivat olleet hyvä investointi tälle reissulle. Kirkkaissa vesissä olisi ollut mukava sukellella enemmänkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti