Madeiran puhdetöitä

Hyvin nopeasti kävi ilmi, että uuden autopilotin muiden osien asennus onnistuu suht helposti, mutta työyksikkö vaatii suurempaa jumppaa – kuten jo etukäteen oli toki tiedettykin. Jumppa vain osoittautui hiukan suuremmaksi spektaakkeliksi, johon onneksi saatiin jonkinmoinen juoni. Pieni pettymys oli se, että yhteensopivuus veneen Raymarinen muun laitteiston kanssa oli aika vaatimaton – vain ruorikulma-anturit olivat samat, mutta edes hallintapaneelit eivät käyneet suoraan ristiin. No, tilattiin vielä adapterikaapeli, joten ehkäpä jotain synergiaa vielä saadaan – varsinkin autopilotin kaukosäädin olisi kiva saada pelaamaan molempiin.

Pari päivää Nikke veteli veneellä piuhoja ja asenteli muita osia, mutta työyksikkö oli edelleen ilman sijoituspaikkaa. Tässä vaiheessa olimme jo olleet Quintassa yli viikon ja kauan odotettu keli-ikkuna Kanarialle aukesi hetkeksi. Monet olivat lähdössä ja näin mekin valmistelimme lähtöä, eväsleivätkin olivat jo valmiina. Viimeisten valmisteluiden lomassa Pantheran Juha tuli kyselemään suunnitelmaamme ja kävimme keskustelua tilanteesta. Hieman yllättäen päädyimmekin siihen, että Kanarian sijaan jäämme satamaan vielä toviksi ja suoritetaan samalla autopilotin asennus loppuun. Suureksi avuksi tässä oli Juha, joka osasi kaivaa mitä ihmeellisimpiä työkaluja esiin Pantheran uumenista muun auttamisen ohella. Ehkä Calimeraankin pitäisi hankkia hitsausvälineet... Ja miten ihmeessä ollan pärjätty ilman rälläkkää?!

Lauantaina lähdimme Machicoon rautakauppaan hankkimaan asennusosia, mutta rautakauppapa ei myynyt sen enempää lattarautaa kuin ruostumattomia pultteja/muttereita. Tyhjä arpa oli myös Machicon sataman venetarvikeliike, joten päätimme lähteä Funchaliin, jossa olimme klo 12. Marssimme samantien venetarvikeliikkeeseen (Mare), joka sijaitsee satamaa vastapäätä rantakadulla. Sieltä saimmekin ruostumattomia pultteja ja muttereita sekä myös muutamia muita osia. Lopuksi saimme myös tiedon rautakaupan sijainnista. Hieman huolestutti kuitenkin lisätieto, että kyseinen liike sulkee lauantaina klo 12.30 kun kello oli sillä hetkellä 12.20. No, ostokset reppuun ja pikamarssia/puolijuoksua ilmoitettuun osoitteeseen.

Oikean niminen liike löytyi klo 12.29, mutta ensimmäinen olikin kylpyhuonetavaraa, toinen puolestaan erilaista sisustustavaraa, mutta samalla kadulla noin 30 metrin päässä oli saman yrityksen rautakauppa. Nopeasti sinne, mutta ovella puljun pitäjä viuhtoi käsillään, ettei sisään ole enää asiaa- liike oli kiinni. No, kun näin lähellä oltiin niin ei sovi luovuttaa ja niinpä Nikke marssi väkisin sisään lyöden samalla mallikappaleen miehen kouraan. Paikalle saapui vielä toinen veijari edellisestä liikkeestä ja pienen tuumauksen jälkeen ruvettiin miehissä, joskin nyrpein ilmein, etsimään meille ruostumatonta lattarautaa.

Tämä oli aito rautakauppa – hyllyillä oli ainoastaan rautaa eri muodoissa ja laaduissa. Yhdeltä sivulta löytyikin ruostumatonta terästä, mutta mallikappaleen vahvuista ei ollut kuin talon pituisena ja herroja ei huvittanut alkaa pilkkomispuuhiin kun liikekin jo oli kiinni. No, pikaisella silmäilyllä löysimme pari pienempää pätkää liki samaa tavaraa ja tyydyimme niihin. Liikkeen mies punnitsi palat ja kirjoitti laskun ja heitti rautakaupasta pois ystävällisen määrätietoisesti. Marssimme laskun kanssa saman kadunkulmaan ilmeisesti ketjun päämyymälään, jossa pääsimme maksamaan ostokset.

Tiedoksi muille veneilijöille ja miksei muullekin rahvaalle: Funchalin keskustasta saa rautaa (perus ja ruostumatonta) monessa muodossa ja suht edullisesti (rst latta 5,5€/kg) Casa Santo Antoniosta Rua Direitalta, joka löytyy kauppahallin läheltä. Samalla ketjulla on samalla alueella useita eri liikkeitä, eli vähän kuin yksi K-rauta olisi ammuttu 10 eri toimipisteeseen teemoittain jaoteltuna. Kannattaa ajoittaa ostokset arkipäiville, jolloin liike on avoinna 8:30-18:30. Myöhemmin kövi ilmi, että Machicossakin oli kuin olikin pari muuta rautakauppaa, tosin nekin olivat verrattain vaatimattomia.

Sillä aikaa kun Niklas asenteli autopilottia, minä ryhtyin korjaamaan varagenuaa. Tämä veneen mukana tullut vanha genua oli viety jo Suomessa purjemaakarille korjattavaksi, mutta nämä sankaritpa vain korjasivat snörppinarun eikä muuta - eivät kiireessä varmaan edes katsoneet purjetta kunnolla läpi. Ja muuta korjattavaa purjeessa riitti: pieniä reikiä ja kulumia takaliikissä vaikka muille jakaa sekä lattataskujen kiinnikkeet lähes irti. Purjeesta on ilmeisesti puuttunut uv-suojaus, sillä ongelmakohdat keskittyivät vain ja ainoastaan takaliikkiin, joka on purjeen ainoa auringossa esillä oleva osa purjeen ollessa rullalla.

Työt aloitettiin levittämällä genua sataman leveälle rantakadulle, mutta en ehtinyt edes laittaa lankaa neulan silmään kun sataman henkilökunta tuli kyselemään miksi hommaa tehtiin ulkona sateen uhatessa kun sataman ”hangaariakin” voisi käyttää. Hangaari osoittautui suureksi, siistiksi sisähalliksi jossa mm. tehdään huoltotöitä ja kuivatellaan purjeita. Täältä löytyi myös sähköt, pöytiä ja tuoleja, joten ompelukonekin saatiin viritettyä käyttökuntoon. Henkilökunta vieläpä auttoi purjeen viikkaamisessa ja kantoi purjeen halliin tallustellessani itse perässä ompelutarvikkeiden kanssa. Kolmen päivän ajan istuin hallissa purjetta korjaamassa ja onnistuin katkomaan ainakin 7 neulaa tässä puuhassa, purjeessa kun on aika paksuja kohtia!

Ompeluseuraa minulle piti sataman mustavalkoinen kissa, jonka ruokakupin paikka on hangaarin nurkassa. Nopeasti kävikin ilmi miksi kissasta pidetään huolta: se osoittautui nimittäin taitavaksi saalistajaksi ja torakka jos toinenkin sai kyytiä sen käpälissä. Kissa osoitti viehtymystä purjetta kohtaan ja hangaariin saapuessani se usein loikoili purjekasan päällä. Se käpälöi purjeen sitomiseen tarkoitettua köydenpätkää toiveikkaana, mutta köysi ei lähtenyt leikkiin mukaan. Sen sijaan purje muodosti lattialle mukavia luolia, jonne kissa syöksyi sisään ja ulos aina sen mukaan kun siirtelin purjetta parempaan ompeluasentoon.

Kävi ilmi, että ompelukoneen omistaja on suosittu henkilö satamassa ihmistenkin keskuudessa. Useampikin kävi kyselemässä, että onko kyseessä oman purjeen korjaus vai purjeneulomo. Eräs norjalainen vene sai konsultaatioapua ja ompelukonetta lainaan lippunsa korjaamiseen. Totesipa eräs satamatyöntekijäkin, että: ”Once we get married, you can make my suits”. Moni purjehtija ihmetteli, että kuinka osaankin korjata purjeita. No, tässä jouduin toteamaan, että en kyllä vielä tiedä osaanko korjata purjeita, senhän näkee vasta kun purjeen ottaa käyttöön että kestääkö paikatut kohdat käyttöä ja onko purjeen muoto edelleen edes jotenkuten järkevä. Mutta tämä vanha genua olikin sopiva harjoituskappale, tarkoituksenamme on nimittäin säästää parempaa genuaamme Karibian polttavalta auringolta vaihtamalla se tähän vanhaan, joka voidaan surutta kuluttaa loppuun kunhan pääsemme Karibialle.

Muutaman päivän ährääminen Pantheran Juhan kanssa tuotti tulosta ja saimme kuin saimmekin asennettua uuden autopilotin työyksikön ja siinä sivussa koko järjestelmän. Homma oli työläämpi kuin aluksi ajatteli, mutta oikeilla työkaluilla, hyvillä neuvoilla ja riittävällä aikataululla työ saatiin valmiiksi ja lopputulos ei ole huono: asennus vaikuttaa hyvin tukevalta. Ensimmäinen koekäyttö laiturissa vaikutti lupaavalta, mutta todellisuus paljastuu vasta kalibrointien jälkeen kun pääsemme kokeilemaan sitä tositilanteessa matkalla Kanarialle. Ruorikulma-anturin kanssa on vielä jotain häikkää, mutta laitteen pitäisi toimia ilmankin, joskin ei yhtä tarkasti. Samoin masiinan sähkönkulutus hieman huolestuttaa, mutta siihenkin tullee jonkinlainen käsitys lähiaikoina. Voikin olla, että järjestelmäpilotin käyttö edellyttää meiltä enemmän koneen käyttämistä (sähkön tuottamiseen) pidemmillä ylityksillä.

Työmaa

Hitsaustöiden tuloksia

Nyt keli-ikkuna on ainakin osin aukeamassa Kanarian suuntaan ja luvassa on noin 10 m/s sivumyötäistä pari vuorokautta. Pohjoisen Atlantin myrsky kuitenkin näkyy täällä asti paitsi tuulina niin myös aaltoina, joista olemme enemmän huolissamme – vene toki kestää tuulta, mutta toisesta suunnasta tulevat korkeat allot, joiden väli on lyhyt, tekevät menosta epämukavaa. Me olemme mukavuuspurjehtijoita, eli pyrimme välttämään pahinta linkousta. No, katsotaan kuinka käy. Tosin nyt meillä on valtti: ohjauksen voi antaa uudelle autopilotille. Matkaa Teneriffalle on alle 300nm, joten parin vuorokauden reissu luvassa ja luvatuilla tuulilla vauhtimme lienee varsin kohtuullinen.

Visiittimme Madeiran pääsaarella ja Quinta do Lordessa venähti siis peräti 2 viikon pituiseksi ja Porto Santossa olimme 9 päivää, eli kaikkiaan Madeiralla vierähti yli 3 viikkoa. Quinta do Lorden satama on hyvä: saniteettitilat ovat todella siistit, kaikki sisältyy satamamaksuun, pari ravintolaakin satama-alueella, joihin veneilijöille tarjotaan alennus sekä resortin tarjoamat muutkin palvelut ovat tarjolla alennettuun hintaan. Sataman henkilökunta on ollut poikkeuksellisen ystävällisiä ja todella avuliaita oli kyseessä iso tai pienempi asia. Täällä myös pitkästä aikaa vastattiin VHF:ään ja marinero tuli jo kaukaa kumiveneellä saattamaan satamaan. Vaikka satama on hieman sivussa niin satama tarjoaa ilmaista shuttle-kuljetusta Machicon keskustaan supermarkettien luo kahdesti päivässä normaalien bussiyhteyksien lisäksi. Calimera voikin suositella satamaa lämpimästi.

Kuvia Quinta do Lordesta ja puhdetöistä myöhemmin...