Madeira action

English summary

We left from Porto Santo to Quinta do Lorde marina in Madeira in calm weather, perfect for fishing as we thought. Despite our good preparations, we got no fish. Once in Madeira, we celebrated our 3000miles with Sabine and Sven from Blue Felix, they had just scored 2000 miles on this trip. With the guys from Felix, we rented a car and drove around the beautiful mountains of Madeira and reached over 1800 meters. The views were spectacular from the short hiking route we took up there. Madeira is really green, lush and famous for the levadas which can be used for hiking routes. We walked shortly on levada do Furado but had to turn back quite early because we wanted to get down from the mountains before dark. 

Renting a car is not the only option to get around in Madeira. The bus network in Madeira is pretty good So we took a bus to Funchal and besides the city center, we visited the harbour and market hall. The harbour was totally crowded and surrounded by construction work, so it isn't that inviting at the momet. The market hall was full of exotic fruits and too eager sellers of the fruits. They offer their fruits for tasting, but you need to be carefull to choose those that are freshly cut from the fruit and not those that have laid on the tables for the whole day. The fruits are also really expensive there, you can get the same fruits much cheeper in normal fruit shops. We also wanted to do some Madeira wine tastings, but because it was Saturday, all wine cellars and most of the shops were closed after the lunch time and we noticed that too late.

We also booked a canyoning tour and that was pretty cool. The guys from Harmony in Nature organized everything well and even picked us up from Quinta do Lorde. In canyoning you follow the river at the bottom of a canyon by foot, using climbing equipment and even jumping into the water. This experience gave us a whole new view to Madeira and we also got to taste wild fruits and herbs along the way. When we got back to boat after the canyoning, a nice surprise was waiting for us. The new autopilot had arrived! Now we only need to install it...

Suomeksi

Matka Porto Santolta Madeiran Quinta do Lorde -satamaan taitettiin lähes tyynessä kelissä, eli koneajeluksihan se meni. Tämä kuitenkin sopi meille, sillä tarkoituksemme oli korkata kalastusvälineet matkalla. Toiveikkaasti esille kaivettiin myös perkuuvälineet ja halpa viina (kalan tainnutukseen) ja ei kun kalastamaan. Niklas istui tuntitolkulla vapa kädessä mustekalaviehettä veneen perässä vetäen, mutta yritykseksi se jäi, kalaa ei tullut. Toisenlainen saalis matkalta sen sijaan jäi käteen, nimittäin 3 000 mailin rajapyykki ylitettiin. Tätä juhlistettiin kuohuvalla satamassa Blue Felixin Sabinen ja Svenin kanssa, jotka puolestaan olivat saavuttaneet 2 000 mailia tällä reissulla.

Lähtö Porto Santolta, Madeira häämöttää taustalla

Kalamies

"Vapateline"

Madeira lähestyy

 Tilaamamme autopilotti ei ollut vielä saapunut satamaan (eikä itseasiassa tuolloin ollut vielä edes postitettu), joten seuraavana päivänä päätimme vuokrata auton saarikierrosta varten. Sataman henkilökunta järjesti meille auton paikan päälle alle tunnissa. Netistä olisi saanut auton selkeästi halvemmalla, mutta siihen olisi kulunut aikaa ja auto olisi pitänyt hakea itse lentoasemalta. Nappasimme mukaamme vielä Felixin väen, ja hurautimme sitten kohti vuoria. Kohteenamme oli Pico Arieiro, yksi saaren korkeimmista vuorista, ja korkein paikka minne pääsee autolla. Toiveissamme oli myös päästä kulkemaan ainakin pätkä jotakin vaellusreittiä/levadaa.

Ylös pääseminen osoittautui kuitenkin vaikeammaksi haasteeksi kuin olimme kuvitelleet. Useampikin teistä ja reiteistä, joita olimme suunnitelleet ajavamme, olivatkin suljettuja. Syitä teiden sulkemiseen emme saaneet selville, mutta maanvyörymät taitavat olla todennäköisin ehdokas. Jouduimmekin useaan kertaan lennosta etsimään uutta reittiä ja välillä palaamaan takaisin alaspäin. Reitin etsimisen ja lounastauon (löysimme vuorilta sisustukseltaan varsin omituisen ravintolan, josta saimme vatsamme täyteen 30 eurolla, 4 hengen seurueelle!) jälkeen pääsimme lopulta huipulle. Kiertoreiteillä tuli ainakin nähtyä maisemia ja kasvillisuuden muutoksia eri korkeuksiin saavuttaessa on mielenkiintoista seurata.

Metsäpalot ovat raivonneet myös Madeiralla

Funchalin satama vuoriperspektiivistä

Ylhäällä on karua

Pico Arieiro kohoaa yli 1 800 metriin ja lämpötila oli sen mukainen - pitkähihaisille tuli käyttöä. Pico Arieirolta kulkee vaellusreitti Pico Ruivolle ylhäällä vuorten huipuilla, mutta osa tästä reitistä oli nyt maanvyörymän vuoksi poikki. Reitin alkupäätä sen sijaan pystyi kulkemaan. Reitti oli kuin suoraan Taru Sormusten Herra -leffoista. Reitti mutkitteli vuorten harjanteilla, ja pilvet alapuolellamme yrittivät kiivetä vuorten rinteitä ylöspäin siinä onnistumatta. Harjanteiden toisella puolella näkyvyys oli hyvä ja saatoimme nähdä valtavat pudotukset suoraan alaspäin. Toisella puolella pilvet puolestaan muodostivat lähes läpinäkymättömän sumuseinämän johon silloin tällöin repeili aukkoja. Kuljimme reittiä niin pitkälle kuin uskalsimme, mutta siinä vaiheessa kun puolen metrin levyisen reitin molemmin puolin oli yli puolen kilometrin pudotus, takaraivossa alkoi takoa tieto siitä, että osa reitistä tosiaan on suljettu maanvyörymien takia ja maaperätunnustelumme osoittivat harjanteen olevan kaikkea muuta kuin kovaa kiveä, päätimme kääntyä takaisin. Harmi vain, että kamera latistaa kuvat eikä anna oikeutta näille maisemille.

Pilvien yläpuolella

Vaellusreitti kulkee kuvassa näkyvää harjannetta pitkin

Pudotus

Noin 1 800m korkeudessa

Erilainen vuorikiipeilijä

Mordor

Jossain näillä main kantti ei enää kestänyt, vaan käännyimme takaisin. Kuvassa ei näytä yhtä hurjalta kuin livenä!

Paikallinen kanalintuparvi aterioi kaikessa rauhassa 1800 m korkeudessa

Polku

Ribeiro frio - kylmä joki

Matkalla alas pysähdyimme vielä Ribeiro Frion laaksoon, mistä lähtee pari saaren kuuluisimmista levadoista. Kävelimme jonkin matkaa erittäin vihreätä levada do Furadoa pitkin, mutta iltapäivä oli jo pitkällä ja halusimme päästä alas vuorilta ennen pimeän tuloa, joten melko lyhyeksi jäi levada-lenkkimme. Kotimatkalla pysähdyimme vielä läheiseen Machicon kaupunkiin ruokaostoksille. Machico on Madeiran toiseksi suurin kaupunki ja sieltä löytyy pari hyvin varusteltua isompaa ruokakauppaa – lähimmät Quinta do Lordesta katsoen.

Levada

Quinta do Lordesta pääsee Funchaliin suoralla ja edullisella (3,3€/hlö) bussiyhteydellä, valitettavasti vain bussi kulkee ns. maisemareittiä moottoritien sijaan ja kestää melkein puolitoista tuntia. Ensimmäisellä Funchalin visiitillä maisemista jaksaa vielä nautiskella, mutta seuraavina kertoina toivoisi jo suoraviivaisempaa reittiä. Aloitimme Funchalin kierroksen tutustumalla satamaan, taustalla ajatuksena siirtyä Quinta do Lordesta Funchaliin kunhan autopilottilähetyksemme saapuisi. Satama oli kuitenkin täpötäynnä, joka suunnalta kantautui rakennustyömaiden meteli eikä sen edustalla olevat ankkuripaikatkaan viehättäneet, joten päätimme, että Funchal ei kuulu must visit -satamiemme joukkoon. Ehkä muutaman vuoden kuluttua, kun saavat sataman laajennustyöt valmiiksi ja ympäröivät puistot, rannat ja joenpenkereet suunnitellun kaltaisiksi, satama voi ollakin houkutteleva, mutta toistaiseksi siellä on joka suuntaan vain valtava rakennustyömaa.

Funchalissa on kauppahalli, jonne suuntasimme hakemaan paikallisia eväitä. Ja siellähän niitä olikin: passion-hedelmiä löytyi liki 10 erilaista, oli myös syötäviä kukkia jne. Ostimme mukaan mm. Ananasbanaanin, joka ei maistunut banaanilta lainkaan. Kauppahallin hinnat olivat noin 5-kertaiset normaaliin paikalliseen hintatasoon verrattuna eli tinkivaraa on. Turisteille tyrkytetään ahdistukseen asti joka suunnasta erikoisia hedelmiä maisteltavaksi, mutta kannattaa olla tarkkana ettei hyväksy nuhjaantuneita, tuntikausia tiskeillä kärpästen armoilla lojuneita palasia. Matkalla satamaan olimme jo paikallistaneet Madeiraviinikellarit ja suunnitelleet menevämme maistiaiskierrokselle lounaan jälkeen, mutta nepä eivät olleetkaan enää auki, sillä Funchalin visiittimme sijoittui lauantaille, jolloin suurin osa kaupoista yms. menee kiinni puolen päivän jälkeen! Kulutimmekin iltapäivän rauhassa kävellen ympäri kaupunkia ja parissa isommassa ostoskeskuksessa (joissa kaupat olivat vielä auki) shoppaillen hieman heikolla menestyksellä.

Maisemareitti Funchaliin

Funchalin satama nykyään

Funchalin satama joskus tulevaisuudessa

Täälläkin oli käynyt suomalaisia veneitä

Pintan 6 vuotta vanha maalaus - mutta missä Katariinan maalaus?!

Kauppahalli

Viikonlopun aikana selvittelimme TNT:n asiakaspalvelijoiden kanssa miten Express-toimituksena lähetetty autopilottimme oli jo kertaalleen käynyt Funchalissa asti, mutta jostain syystä palannut takaisin Lissaboniin. Mystisiä selityksiä ja arvailuja syystä esitettiin, mutta lopulta varmuutta ei tullut kun koko TNT oli käytännössä asiakaspalvelua lukuunottamatta kiinni viikonloppuna. No, koska aparaatti ei ollut saapunut emme voineet jatkaa matkaa Kanarialle ja turha veneelläkään oli odotella tyhjän panttina, joten varasimme maanantaille canyoning-retken.

Märkäpuvun pukeminen oli keikan haasteellisin osio!

Kuvio oli simppeli: reissun järjestäjä hakisi meidät satamasta, veisi pelipaikoille, vetäisi touhun ja lopuksi kuskasisi takaisin satamaan. Näin myös kävi. Meidän piti vain ottaa mukaan uima-asu, pyyhe sekä kastumista sietävät kengät. Vastaavia reissuja tarjoaa useampikin pulju, mutta Harmony in Nature oli joustavin haun suhteen ja niinpä olimmekin maanantaina klo 10 tila-autossa kolmen saksalaisen kera matkalla vuorille. Ohjaajat, Ruby ja Hugo, olivat myös luonnollisesti kyydissä. Autolla ei päässyt ihan perille vaan viimeisen 30min piti marssia jalkaisin. Lisämausteen marssiin toi se, että vaatetuksena oli paksu ja kankea märkäpuku. Matkalla aloituspisteelle pääsimme myös näkemään (ja maistamaan) paikallisia hedelmiä ja yrttejä tuoreeltaan suoraan puusta/pensaasta.

Suomessa kasvaa metsässä mustikoita, täällä banaani-passioneita

Canyoningissa on tarkoitus laskeutua kanjonia kävellen, köysien avulla sekä jopa hyppien (veteen). Aluksi köysiharjoittelun jälkeen pääsimmekin liikeelle ja pian oli ensimmäinen laskeutuminen: 11 metriä alas. Köydet kiinni ja yksi kerrallaan alas. Pohjalla laskeutuminen veteen, joka oli yllättävän syvää – noin 6 asteinen vesi freesasi kyllä kun kahlasi kaulaaa myöten... Kaikki selvisivät tästä hyvin. Tämän jälkeen käveltiin taas hieman eteenpäin kunnes olikin vuorossa hyppy. Korkeutta ei ollut kuin pari metriä, mutta tuntui silti kohtuulliselta. Hugo tarkasti aluksi, ettei vedessä ollut mitään yllättävää ja Ruby hyppäsi esimerkkinä ensimmäiseksi.

Aiemmalla autoilukierroksella olimme nähneet, että vuoristojokien vesi on normaalisti kristallin kirkasta ( vuorilla asuvat ottavatkin juoma- ja käyttövetensä suoraan joista), mutta nyt vesi oli viikonlopun sateiden jäljiltä todella sameaa. Tuntuikin hieman arvelluttavalta hypätä veteen, mutta asiaa ei ajatellut veteen upotessa, sillä vesi oli todella viileää! Jokainen porukasta hyppäsi ja jokaiselle veden lämpötila oli hienoinen yllätys. Hyppyjä veteen tuli vielä muutama lisää ja hieman korkeammalta sekä myös laskeutumisia köydellä. Palatessa autolle saimme vielä poimittua mukaan veneelle piparminttua ja oreganoa. Hieno kokemus kaikkiaan ja erilainen näkökulma Madeiraan – Calimera suosittelee!

Laskeutuminen (picture by Harmony in Nature)

Pommi (picture by Harmony in Nature)

                            

Liukumäki

Hyppy kylmään veteen

"I can fly!"

Alla varmistaja

Ryhmäkuva (picture by Harmony in Nature)

Postikorttitalo livenä!

Veneelle palatessa koettiin positiivinen yllätys: veneen kannella odotti iso paketti – autopilotti oli saapunut! Kaikki tilatut osat myös olivat mukana ja nyt päästiin hieman hahmottelemaan mitä asennus edellyttäisi. Tilasimme siis Raymarinen uuden Evolution-järjestelmäpilottipaketin, jossa on mekaaninen työntövarsi työyksikkönä, älykäs ”keskusyksikkö”, 9-akselinen veneen liiketunnistin, hallintapaneeli sekä ruorikulma-anturi. Kyseessä on kesän uutuusmalli, joka mainospuheiden mukaan tunnistaa veneen hienoisimmankin liikkeen ja tekee sen perusteella nopeammin tarvittavat korjausliikkeet. No, jää nähtäväksi, ensin pitäisi saada koko masiina asennettua paikalleen!

Joulu tuli ajoissa tänä vuonna!