Cuxhaven, Kielin kanava ja paluu itämerelle

Helgolandissa odoteltiin aamu virtojen kääntymistä (tai lähinnä sitä, että virrat olisivat myötäiset saapuessamme Elbelle). Iltapäivälle luvattu sade alkoi odotetusti, mutta nyt olikin hyvä kokeilla kunnon purjehdusasuja: Hanna laittoi kuivapuvun ja Nikke iskemättömät goretexit päälle. Tuulta oli jo satama-altaassa iloiset 12 m/s, joten luvassa olisi reipashenkistä menoa.

Aluksi tuuli tuntui vähän vaatimattomammalta, mutta sitten mentiin. Tuuli vaihteli 10-15m/s ja tuli sivulta tai sivulta edestä. Saatiin kuitenkin genua pidettyä vedossa. Vettä tuli sekä taivaalta että laidalta aalloissa, mutta gearit toimivat hyvin ja pysyimme kuivina. Näkyvyys oli sateessa heikko ja laivoja piti tarkkailla jatkuvasti. Muita huviveneitä ei juuri ollutkaan. Eipä kyllä kelikään ollut kaksinen.

Lähempänä Cuxhavenia virta voimistui ja päästiin mukavasti kohti maalia. Jokunen maili ennen satamaa tuuli lopahti täysin - kuin seinään. Vieressä kuitenkin vielä puhalsi. Cuxhavenin satamassa oli hyvin tilaa ja edelliskerrasta oppineina mentiin perälle parkkiin - tänne ei laivojen aallot juuri vaikuta, lyhyempi matka rannalle ja nettikin pelaa paremmin. Ehdittiin maksaa sopivasti satamamaksu ennen kopin sulkeutumista klo 19. Sataman ravintola oli aivan täynnä ja kun alkoi taas sataa kovempaa niin jäätiin veneelle katsomaan Saksa-Brasilia peli. Uskomaton teurastus, josta riitti puhetta.

Cuxhavenin satamaa

Seuraavana päivänä käytiin hyvin varustellussa Real-ruokakaupassa ostoksilla. Satamaan oli tällä välin saapunut yksi suomalainen vene lisää: s/y Merelle. Markun ja Tian kanssa höpistiin tovi ja illalla lisää kunnes oli taas futiksen vuoro - nyt Hollanti jäi täpärästi Argentiinan jalkoihin. Välissä toki kokeiltiin sataman grillauspaikkaa ja hyvinhän se toimi. Seuraavana päivänä oli agendalla kaasupöniköiden täyttö - aika tarkkaan juuri vuosi sitten ne täytettiin viimeksi ja hyvin riitti reissussa 2*6kg ja vähän jäi ylikin. Sähköhellan ja vedenkeittimen käyttö satamissa vähentää kummasti kaasun tarvetta!

Täyttöreissu osoittautui odotettua haasteellisemmaksi kun tutussa paikassa oli vain nainen, joka ei osannut/saanut täyttää kaasupulloja adapterilla, aamupäivällä olisi onnistunut, mutta tämä tietohan lohduttaa kun taksi odottaa pihalla... Onneksi seuraavassa kylässä oli toinen karavaanaripalvelu, jonne hurautettiin ehkä noin 15 minuutissa. Siellä täyttö onnistui (2eur/kg) ja pirssillä takaisin satamaan. Nämä kaasut riittävät meille hyväksi toviksi kun normikesänä kuluu ehkä noin 2kg kaasua...

Illalla istuttiin vielä Merellellä höpisten reittivaihtoehdoista ja muusta. Veneilypiirit ovat pienet ja kävikin ilmi, että toissavuonna meillä oli venepaikat samassa satamassa. Aiemmin päivällä satamaan oli tullut myös toinen suomalaisvene, s/y Prima Donna, mutta heidän kanssaan ei ehditty tarinoida. Cuxhaven on hyvä pysähdyspaikka, mutta pari päivää riittää. Oli aika siirtyä Kielin kanavaan ja jättää hyvästit pohjanmerelle sekä vuorovesille.

Aamulähtö ei ollut ihan niin aikainen kuin ajateltiin, mutta päästiin liikkeelle ja myötävirrassa suoraan avoimeen sulkuun. Sitten alkoi odotus, joka kesti noin 45min. Sulutukseen tuli kaikkiaan vain 8 venettä. Vedenpinta laski ehkä  reilun metrin ja sitten päästiinkin jatkamaan matkaa. Takanamme ollut ranskalaisvene kääntyi lähtiessään poikittain, mutta ruorimies sai täpärästi käännettyä veneen ennen osumista sulun reunaan.

Myöhäinen lähtö Cuxhavenista ja pitkä odottelu sulussa tarkoitti sitä, että emme ehtisi Kieliin illaksi. Niinpä posottelimme puoliväliin, jossa sijaitsee Rendsburg. Täällä on myös Lürssenin venetelakka, jossa oli useampia isohkoja moottoriveneitä tekeillä nytkin. Rendsburgista löytyy useampikin satama, mutta valittiin lähin ja helpoin. Onnekkaasti täältä löytyi myös netti. Ihailtiin hienoa auringonlaskua hieman haikeina. 

Brunsbüttelin päässä sulussa

Sulussa, taakse jää Pohjanmeri ja vuorovedet

Aina yhtä hassu ilmalossi Rendsburgissa

Auringonlasku Rendsburgissa

Vene runkovalmiina, ui korkealla ennen varustelua

Lürssenilla oli paatteja tekeillä useampiakin

Seuraavan päivän tavoite oli siirtyä Kieliin ja Itämerelle. Kielin päässä sulutusta odotti noin 30 venettä ja täällä käytetään vain uusia sulkuja, joihin laivoilla on etuoikeus - niinpä huviveneet voivat joutua odottamaan hyvänkin aikaa. Parit laivasulutukset vedettiin ennen meitä, mutta sitten reilun puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme sulkuun. Moni vene oli tullut ennen meitä ja joutunut odottelemaan pidempäänkin, joten veneiden liikehdintä muuttui levottomaksi odottelupaikassa heti kun alkoi olla toivoa sulkuun pääsystä. Sulut ovat kuitenkin valtavat ja kaikki veneet mahtuivat mukaan kerralla, ja tuplasti enemmänkin olisi mahtunut.

Tässä päässä pitää maksaa sulutus, joka oli 12 euroa meille. Hämmentävää, sillä viime vuonna maksettiin samasta touhusta 18 euroa. Sulusta suuntasimme pari mailia etelään Dunsterbrookin satamaan. Nyt oltiin saavuttu kotivesille: ei tarvitse miettiä vuorovesiä ja virtauksia, ollaan murtovedessä (hyvästit suolakerrostumille!) ja etäisyydet ovat pieniä. Tarvittaessa päästään nopeastikin kotiin, mutta ei ole hoppu. Nautitaan nyt kun vielä voidaan.

Helgoland

Maanantaina lähdettiin Norderneysta - olosuhteiden pakosta juuri alkaneeseen vastavirtaan. Tämä ei kuitenkaan alun jälkeen haitannut, sillä sitten tuuli tuli takaa ja saimme genuan ihan hyvään vetoon ja pystymme pitämään vauhdin noin 5 solmussa. Siinä mennessä katsottiin keliennusteita ja päätettiin lähteä Helgolandiin, jolloin saisimme paremman tuulikulman. Tuuli kuitenkin heikkeni myöhemmin ja otettiin taas Volvo käyttöön.

Matkalla meressä oli jotain outoa möhjöä, hieman kuin sinilevää, mutta kellertävää. Paikoin sakkaa oli niin sakeasti, että vesi oli liki oranssia. Mietittiin josko möhjö onkin vedessä vain hollantilaisten jalkapallojuhlinnan jäljiltä... Aika tyly näky silti. No, sitten tultiinkin jo Helgolandiin ja suunnattiin heti tankkaamaan, sillä täällä on verovapaa (=halpa) diesel. Tankkauspiste oli auki klo 18 asti ja tulimme sopivasti klo 17.30. Tankkauksen jälkeen läheiseen satamaan, jossa aallonmurtajien takana on huviveneille omat paikat. Paikkoja ei ole paljon, joten mekin menimme erään norjalaisveneen kylkeen. 

Helgolandin pääsaari

Eteläsatama

Illalla kävi ilmi, että norjalaisvene nuorine miehistöineen oli matkalla Karibialle, joten juttua tietysti riitti ja annoimme heille pari läsyäkin. Heitä kiinnosti kovasti tarinamme veneen laivauksesta, sillä paluu purjehtien ei heitä innostanut, harkitsivat veneen myyntiä tai jopa pois antamista Karibian päässä... Kunhan laivauskuvion viimeisetkin kuviot ovat selvillä niin laitetaan blogiin yhteenveto koko hommasta. 

Helgolandilla on melkoinen historia. 2. maailmansodassa britit ottivat alueen hallintaansa ja myöhemmin sodan loputtua he yrittivät tuhota saaren, mutta vaikka he käyttivät ydinpommien jälkeen suurinta pommia (älyttömästi kilotonneja), jäi saari pystyyn. Saksalaiset tulivat takaisin ja rakensivat kaiken uudelleen. Nykyään saari on tunnettu verovapaudestaan sekä useista tax-free -myymälöistään (lähinnä alkoholia ja tupakkaa, jonkin verran retkeilyvaatetusta).

Verovapaiden liikkeiden lisäksi saaren turistihoukuttimena on saaren toisen puolen lintuyhdyskuntien asuttamat kalliojyrkänteet. Ylätasanteen niityt katkeavat kuin seinään ja jyrkänteiltä on kymmenien metrien pystysuora pudotus alas. Muutamien turistitappioiden johdosta jyrkänteen reunoja kehystävät nykyisin vankat aidat. Lintuyhdyskuntia ei ole vaikea löytää, melu ja haju eivät jätä sijaintia arvailujen varaan. Lintujen lisäksi ylätasanteelta löytyi lehmiä, lampaita sekä siirtolapuutarha!

Koko saaren kävelee ympäri parissa tunnissa ja kauppojen valikoimat alkavat nopeasti toistaa itseään, joten vaikka Helgoland onkin ihan hauska ja lompakolle suosiollinen vierailukohde, päivä täällä riittää. Saari on kuitenkin ihan järkevä välietappi, sillä täältä on Cuxhaveniin noin 35 mailia ja vastaavasti Norderneyhin noin 50 mailia - suht leppoisia päivähuitaisuja siis ja virtaoptimoinnilla kohtuunopeitakin. Satama ei kuitenkaan ole paras mahdollinen kovemmassa kelissä.

Hanurimusiikkia

Satama-aluetta

Lintuja

Itä-Friisein saarilla Saksassa

Seuraavaksi oli aika siirtyä tutkimaan (Saksan) Friisein saaria, eli Itä-Friisein saaria, jotka menomatkalla ohitettiin tylysti. Katsoimme, että virtojen suhteen meidän kannattaa lähteä aika varhain aamulla liikkeelle, ennen klo 7. Tällä tavoin emme saisi pienestä edestakaisin menevästä väylästä juuri vastavirtaa ja loppupätkälle riittäisi myötävirtaa. Tuuliennuste lupaili rapsakkaa 8-10m/s lounaasta, joka sopi meille ihan hyvin. Aamulla vähän huonosti nukutun yön jälkeen noustiin aiotusti ja lähdettiin klo 6.45.

Oli kylmä ja harmaa aamu, tuli mieleen Suomen kesä kun meni laittamaan vielä yhden fleecepuseron alle lisää. Tuuli ei ollut nostattanut kovinkaan suurta aallokkoa alkumatkalle, mutta vähän ulompana aallokko kasvoi odotetusti. Matkalla nähtiin hiekkasärkillä möllöttäviä tummia pötkylöitä, joita epäilimme hylkeiksi. Hyljepäätelmää tuki myös veneen vieressä pinnalle pulpahtanut keilapallo, josta kaksi tummaa nappisilmää tarkkaili menoamme. Väylän ulkopää poikkeisi merimerkkien osalta aika paljon (viime vuoden) kartasta, mutta täällä siirretäänkin merkkejä sen mukaan miten hiekkasärkät liikkuvat. Toiseen suuntaan olisi ollut vaikeampi tulla, varsinkin heikommalla näkyvyydellä.

Sitten alkoikin mukava vaihe: käännyttiin ja saatiin sivumyötäinen. Aukaistiin genua ja sammutettiin moottori. Tuuli ja myötävirta vei meitä keskimäärin mukavaa reilua 7 solmua, paikoin yli 9 solmua. Matka taittui nopeasti ja sitten oltiinkin jo Saksan puolella. Vaihdettiin kohteliaisuuslippua ja suunnattiin Borkumin saaren satamaan. Ensimmäinen satama ei ihmeinen ollut (loistossaan ehkä 30v sitten), mutta ongelmaksi tuli syvyys tai lähinnä sen puute. Alavedellä paikallamme olisi vettä vain 1,3m (meidän syväys on n. 1,9m), mikä tarkoittaa mahdotonta lähtöä suunniteltuun alaveden aikaan. Muutenkin kiusallista maata syvällä mudassa.

Lähdettiin katsomaan viereistä isompaa satama-allasta, josta löytyikin hyvä aisapaikka, vaikka satama onkin pääasiassa laivoille ja yhteysaluksille. Tämä puoli on paljon siistimpi ja asiallisempi, mutta varmaan kalliimpikin. Eiköhän se silti ollut parempi näin, ei tarvitse miettiä milloin vene irtoaa mudasta ja pääsee lähtemään. Satamamaksu oli meiltä 17eur, mutta sisälsi nettiä lukuunottamatta kaiken. Suihku- ja vessa-avaimesta piti pulittaa 50eur pantti... Vähän kuollut paikka, ei ollut oikein turisteja, vaikka sesonki pitäisi jo olla päällä. Ehkä porukka odottaa helteitä. Yksi todella erikoinen espanjalaispurkkari nähtiin satamassa, kuvasta näkee mastovirityksen paremmin.

Hanna kävi kiertelemässä kylää Niken maksaessa univelkoja päiväunilla. Borkumia leimaa valtavat rantaniityt, jotka ovat pääasiassa suojelualuetta ja sen kyllä huomaa lintujen määrästä. Saaren ominaisääni onkin tuulimyllyjen suhinan lisäksi jatkuva piipitys ja kirkuna. Illemmalla otettiin taas Weber esiin ja lämpimässä ilta-auringossa nautitun illan menu oli seuraavanlainen: alkupalaksi naudan carpaccio höystöineen, pääruoaksi salaatti grillatulla halloumilla sekä ribseillä. Nyt kun löytyy hyviä kauppoja täynnä erilaisia herkkuja niin jotenkin tulee ihan oudolla innolla ostettua. Pitkästä aikaa kun löytyy paljon erilaisia karkkisekoituksia ja salmiakkia niin ei vain voi olla ostamatta.

Seuraava siirtymä suunniteltiin aika samalla tavoin: matkaa noi 40nm, mutta nyt riittäisi lähtö ennen klo 8 - tunti lisää unta! Nyt päästiin nostamaan purje jo heti satamasta poistuttua ja paineltiin mukavaa reilun 6 solmun vauhtia luoteeseen. Noin 10 mailin jälkeen päästiin kääntymään myötätuuliosuudelle. Keli ei enää ollut yhtä kylmä kuin edellisenä päivänä, joten vaatetusta pystyi vähentämään merkittävästi - aurinkokin paistoi! Nyt oli oikein mukavaa purjehdusta.

Tuuli kuitenkin alkoi laantua ja vauhtimme pudottua alle 3,5 solmuun oli aika ottaa Volvo avuksi - muuten olisi ollut vaara kohdata vastavirta ennen määränpäätä. Kombinaatilla edettiin paremmin ja aikataulu piti. Norderneylle mennään tarkkaan merkittyä väylää, mutta niin vain oli haastavaa löytää oikeita tikkuja kun eivät olleet lähimainkaan siellä missä kartta sanoi. No, hyvin päästiin, vaikka alle 3 metrin vedessäkin mentiin - onneksi ylävedellä. Ulosmeno onkin täällä helpompi.

Norderneyn satama on kovin suosittu kesäkuukausina ja aikainen saapuminen on edellytys venepaikalle. Meidän tullessa klo 14 paikkoja oli vielä ja saimme hyvän aisapaikan. Klo 16 satama sitten olikin jo täynnä, loput veneet taiteilivat jonkun kylkeen tai kiinteisiin laitureihin (huono köysille kun vedenkorkeus vaihtelee pari metriä 6 tunnin välein). Satamassa havaittiin, että on helle ja palattiin shortseihin ja t-paitaan. Käytiin suht lähellä sijaitsevassa kaupassa "jätskiostoksilla", mutta mystisesti taas tarttui 3 säkillistä ruokia matkaan.

Kuten aiemmin kerrottiin, on paluumatka suunniteltu jalkapallon mukaan ja nyt oli vuorossa Saksa, joka pelasi illalla Ranskaa vastaan. Panokset olivat korkealla, sillä voittaja pääsee mitalipeleihin. Saarella jokaisessa nurkassa näytettiin peli ja me menimme lähistadionille katsomaan urheilujuhlaa. Tunnelma oli jännittyneen innostunut ja väki tohkeissaan - vain voitto kelpaisi. Alkuvaiheilla tullut Saksan maali sai aikaan melkoisen riemun ja pelin edetessä tunnelma vain kasvoi. Oli myös hauska huomata, että Niken "jalkapallo-saksalla" (vrt ralli-englanti) pärjäsi erinomaisesti!

Ottelussa ei muita maaleja nähty ja riemu oli suuri ottelun päätyttyä - täällä on suurta jalkapallojuhlaa tarjolla seuraavan 10 päivän ajan, joten me tulemme olemaan Saksan vesillä ainakin mitalipeleihin asti. Kesken ottelun havaittiin satamaan tulleen ensin yhden suomalaispurjeveneen, s/y Immigrantin, ja myöhemmin tuli vielä toinenkin, s/y Otium 3. Molemmat tulivat laiturimme päähän hollantilaisveneen kylkeen kun muitakaan paikkoja ei ollut. Mentiin pelin jälkeen tervehtimään tulokkaita, jotka molemmat olivat menomatkalla ja saapuneet Cuxhavenista. Istuttiin hetki raumalaisessa s/y Immigrantissa vaihtamassa kuulumisia.

Veneelle palattua katsottiin säätietoja: seuraaviksi päiviksi oli luvassa kovempia tuulia sekä sadetta. Koska meillä oli hyvä paikka ja kiirettä ei ole niin päätettiin jäädä tänne toviksi. Näin myös oli mahdollista lähteä katsomaan illan toinen näytelmä Kolumbia-Brasilia. Ottelu ei ollut yhtä kiinnostava ja aiemmin täynnä ollut katsomo oli liki tyhjä. No, saipahan valita parhaat paikat. Pelistä kyllä huomasi erilaisen pelityylin verrattuna eurooppalaisiin - molemmat joukkueet olivat varsin agressiivisia ja peli oli hyvin intensiivistä.

Yöllä tuuli voimistui, mutta aamupäivä oli poutainen. Iltapäivällä satoi ja tuuli niin, että tuulimylly tuotti jo hyvin virtaa. Iltapäivällä molempien suomalaisveneiden väki tuli Calimeralle ja höpistiin tavalliset tarinat. Päivällä kokeilin joutessani toista televisiotamme ja kas - se löysi kanavat. Pienen säätämisen jälkeen löytyi myös futista näyttävä kanava. Niinpä Hollanti-Costa Rica katsottiinkin veneellä! Hollantihan siitä meni jännittävien vaiheiden jälkeen jatkoon, vaikka hyvin Costa Rica, tuo kisojen todellinen yllättäjä, taisteli. Hauska yksityiskohta: Saksan futisasiantuntijana oli itse Oliver Kahn!

Norderney on aika jännä paikka, ehkä sitä voisi kutsua saksalaisten Gotlanniksi. Hiekkarantoja saarella piisaa, rantatuolipareja on aivan levoton määrä ja lautat tuovat (saksalaisia) turisteja jatkuvalla virralla. Ei tunnu haittaavan, vaikka lämpötila ei ihan hellelukemissa olekaan. Merivesi kuitenkin on jo 18,6'c. Huomattiin kävellessä, että aika moni taloista toimi jonkinasteisena majoitusliikkeenä ja hotellejakin oli runsaasti. Ilmeisen moni saksalainen myös tulee viettämään tänne kesäloma(a)nsa - eräskin heppu maksoi satamamaksun 40 päivälle! Täällä muuten 1. yö maksoi 18eur, mutta seuraaviin öihin lisättiin turistivero, jolloin hinta olikin jo 25eur. Hintaan kuului kaikki paitsi sähkö, joka maksoi 0,5eur/kWh.

Norderneyn jälkeen matka jatkuu itään. Ennen Kielin kanavaa on kuitenkin ainakin pari pysähdystä. Vähän kelit, eli tuulet ja sateet, määräävät edelleen kuinka edetään. Toki koko ajan on mahdollista keliä mennä, mutta ei kova vastatuuli kovassa sateessa ole mukavaa. Kun aikaa on niin tietenkin hyödynnetään paremmat keli-ikkunat. Toisaalta mm-jalkapallon otteluohjelmallakin on oma vaikutuksensa. 

Erilainen espanjalaisvene - on keularautaa ja masto(t)

Grilli kuumana

Borkumin aisapaikoilla

Saksalaista biitsiä

Suomalaisveneet: s/y Immigrant jo kylkikiinnityksessä, Otium 3 tulossa viereen

Kanavamatkailua Hollannin läpi

Amsterdamista lähdettiin ja sulutuksen jälkeen oltiin Markermeerillä ja saatiin mukava sivutuuli, joka tosin lopuksi kääntyi sivuvastaiseksi. Niin tai näin, hyvän purjehduksen jälkeen päädyimme Enkhuizenin sulkuun ja siitä olikin näköetäisyys satamaan. Satamia oli useita, valitsimme keskeisimmällä sijainnilla olleen.

Satama oli aivan tukossa, joten mentiin kolmanneksi veneeksi holskien kylkeen. Sattui oikein mukavat naapurit ja lyhyen jutustelun jälkeen jäätiin vahtimaan hetkeksi heidän koiraansa, Eiviä, muun perheen mennessä ravintolaan. Eivi oli hyvä koira eikä haukkunut vaan pysyi rauhallisena ja lähinnä torkkui sitloodassa. Tosin outo pauke alkoi myöhemmin ja syyksi paljastui Eivin häntä, joka vatkasi kovasti kun isäntä tuli hakemaan koiraa lenkille.

Seuraavaksi mekin siirryimme kuppilaan seuraamaan tärkeää Hollanti-Meksiko -peliä. Tunnelmaa oli, mutta Meksikon maali hiljensi kummasti. Hukattuja tilanteita manattiin ja lopulta tullutta tasoitusta juhlittiin kuin mestaruutta. Lisäajalla hieman heppoisen rangaistuksen myötä saatu voittomaali räjäytti pankin ja väki juhli. Ravintola puolestaan tarjosi ilmaisia pikkuannoksia aina Hollannin maalin jälkeen. Hauskaa.

Seuraavana aamuna oli ollut tarkoitus mennä Harlingeniin, mutta sade muutti suunnitelmat. Sisäpuolen naapurit lähtivät klo 9.30, joten silloin mekin lähdimme, mutta Harlingenin sijaan lähemmäksi Stavoreniin. Matka oli harmaa ja sateinen. Iltapäivällä onneksi jo paistoi aurinkokin. Stavorenissa oli isohko satama ja kaikki palvelut kuuluivat 23eur satamamaksuun, jopa netti. Netti kun oli, niin illalla katsottiin Saksa-Algeria netistä livenä. Tulos oli toki tiedetty jo pitkään, mutta ei ollut Algeriakaan huono.

Sitten jatkettiin matkaa ensin IJselmeerin koilliskulmaan, josta sulun läpi takaisin suolaveteen. Olipa muuten melkoisesti veneitä sulutuksessa, 24kpl, joista 3 isoa perinnealusta. Näissä kekkereissä sitä oppii venettä pyörittämään ahtaassakin raossa ja melkeinpä kaikki holskit ovat taivavia veneidenkäsittelijöitä veneestä riippumatta. Tässä oppii myös suomalainen nopeasti, silla siltoja ja sulkuja piisaa.

Merellä viihdyttiin vain ehkä 7 mailia kunnes saavuttiin Harlingenin edustalle, missä väylä on merkitty reilun metrin syväyksellä (matalimmat kohdat), joten menimme sen ylävedellä - no problem. Harlingenissa siirryimme takaisin makeaan veteen ja kanaville. Oltiin ajoissa liikkeellä, joten päätettiin jatkaa matkaa. Harlingenissa oli jo nyt vähän ruuhkaa kun parin päivän päästä alkaisi Tallships Race, eli helpompi välttää ryysis jättämällä Harlingen väliin. Kiitos vain vinkistä.

Siltoja taas nosteltiin ja asiaan kuului myös odottelu. Leeuwardenissa siltoja ei avata lainkaan "ruuhka-aikaan", joten siellä piti odotella aina klo 18 saakka. Odottelutilaa ei juuri ollut ja yksi hinaaja vei senkin. Kiinnitettiin keula proomupaaluun ja annettiin virran pitää vene oikeassa suunnassa, ja siinä sitä odoteltiin. Klo 18 silta avautui ja parin sillan päästä oltiinkin jo Leeuwardenin kohdalla. Pysähdyimme kuitenkin ensin kanavan rantaan ostoksille. Jo viime vuonna pantiin merkille paikka, jossa kanaalin varrella on useampi iso ruokakauppa.

Hetkeä myöhemmin käytiin läpi Aldin, Lidlin sekä C1000:n valikoimia. Ruokaa tuli paljon mukaan, mutta samalla myös aikaa kului niin, ettemme päässeet jatkamaan kaupungin keskustaan missä viralliset vieraspaikat sijaitsevat - sillat ovat kesäaikaankin kiinni klo 20-09. No, ei tämä haitannut, kanaalin varren paikasta ei tarvinnut maksaa ja päästiin vielä aamullakin kauppaan. Ostettiin vielä pari pakettia vakuumiin pakattuja kanapihvejä, jotka säilyvät lämpöisessä monta vuotta - hyvää hätämuonaa veneelle ja pitkille purjehduksille ylipäänsä!

Aamushoppailun jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa ja siltoja taas nähtiin. Viime vuonna maksettiin 2 sillalla yhteensä noin 10eur, mutta nyt oli jo 3 sillalla maksut, yht 15,5eur. Samassa letkassa kanssamme meni yksi tanskalaispurkkari sekä pieni saksalaispurkkari. Tanskalaisten vene oli ilmeisen raskas ja vaikea pitää paikallaan ja syväys taisi olla enemmän kuin meillä, saksalaisella taas oli kova kiire, mutta koko letka liikkui silti samaa vauhtia. Välillä köli tasoitti mutapohjaa, mutta suurempaa dramatiikkaa ei ollut. Ennen Dokkumia oli pakollinen paussi sillanvartijan lounastauon ajan, jolloin juteltiin tanskalaisten kanssa ja käytiin kaupassa ostamassa mansikoita - olivat makeita ja hyviä.

Sitten koittikin jo sulku ja päädyimme Lauwersmeerille. Ajatuksena oli pysähtyä jollekin venepysähdyspaikoista grillaamaan, mutta joko veden mataluus tai järkevän grillauspaikan puuttuminen esti tämän idean toteuttamisen. Päätettiin jatkaa vain satamaan ja katsoa jos Weberille olisi siellä käyttöä. Täällä aiemmin kovaa kiirettä pitänyt saksalaisvene tuli nyt meitä vastaan, se oli vain käynyt yhdessä satamassa kääntymässä. Outoa.

Menimme siis vielä yhdestä sulusta, jossa vesi nousi ihan kunnolla ja sitten oltiin taas merellä. Kaarrettiin viereiseen Lauwersoogin satamaan, jossa oli hyvin tilaa. Täällä on paalupaikat, mutta vähän vaikeiden putkien kanssa, ei oikein onnistu molempien kiinnitys kahdestaan sivutuulella. Saatiin toki toinenkin peräköysi kiinni ja hyvä niin, sillä yöllä tuuli kääntyi.

Satama oli ihan asiallinen, mutta hintaan ei vielä oikeastaan kuulunut kuin venepaikka. Suihkuun, sähköön ja veteen oli oma maksu ja vessaankin pääsi vain kortilla, jonka sai ostaa 5 eurolla. Fiksuina olimme säästäneet viime vuodelta Sixhavenin vastaavan kortin (pyykkiä varten siellä) ja se toimi täällä. Nuukille veneilijöille tiedoksi: vastaava kortti maksaa Sixhavenissa vain 3eur ja sama kortti toimii monessa muussakin Hollannin satamassa. Toisella puolella makeassa vedessä ollut satama oli aivan täynnä - ilmeisesti saksalaisvene oli tyrmistynyt siitä ja sen takia kääntynyt takaisin.

Satamassa oli kuitenkin ihan järkevä paikka grillata, joten laitettiin nippu kanakasvisvartaita ja päälle piripiri-marinaadi. Tuoksu oli jo yksistään taivaallinen ja eräs paikallinenkin tuli auton pakkaamiselta ihastelemaan touhua. Hän oli niin innoissaan, että katsoi meidän tarvitsevan punaviiniä ruokajuomaksi, joten hän antoi meille pullon! Ilmeisesti tyypeillä oli ollut jossain juhlat ja nyt he vain keräsivät kimpsut ja kampsut, mutta kyllä meille ylijäämäviinikin käy. Hienoja ihmisiä täällä Hollannissa!

Mutta itse ruokaan: alkupalana oli tomaatti-basilika-mozzarellasalaatti, pääruokana kanakasvisvartaat piripirikastikkeella ja jälkiruoaksi jälkilämmöllä laitetut persikanpuolikkaan brie-täytteellä. Oivallista sapuskaa, kana mehevää ja maukasta, marinaadi toi hyvän lisän. Grillauskausi on polkaistu käyntiin myös Euroopassa! Tästä on hyvä jatkaa.

Seuraavaksi tehdään saarihyppelyä Friisein saarilla, mutta samalla siirrytään jo Saksan puolelle. Hollannin läpi mentiin lopulta aika nopeasti, vaikka Amsterdamissakin oltiin hyvä tovi. Sulkuja matkalla oli yhteensä 7, siltoja 28kpl ja muutaman moottoritienkin yli mentiin. Maksuja oli vain Leeuwarden-Dokkum -välillä yhteensä 15,5eur.