Antigua / Great bird island

Seuraavana aamuna saatiin vieras kun Hannan sukulainen Kimmo tuli hetkeksi kyytiimme. Lähdettiin Jolly Harbourista ja kierrettiin saarta myötäpäivään. Luonto antoi parastaan vieraamme kunniaksi: Pääkaupungin, St Johnin edustalla ensin ui vastaan todella suuri kilpikonna (suurin tähän asti nähdyistä - se oli niin pitkä, että luulimme sitä aluksi delfiiniksi ja pää oli jalkapallon kokoinen) ja pian perään pari delfiiniä tuli katsomaan venettämme uiden erittäin laiskasti ja läheltä. Tämä Antiguan rannikko on todella matalaa ja pohjoispuolelle mennessä oltiin jo alle 5 metrin syväyksillä. Riuttojen välistä pääsi kuitenkin ihan hyvin ajamaan, parissa kohdassa oli jopa viitta. Plotterin lisäksi tähystys polaroivilla aurinkolaseilla antoi varmuuden oikeasta reitistä. Suomessa purjehtiville tämä on pala kakkua, lähinnä kokemattomampien jenkkien takia kai alueesta varoitellaan. Nähtiin myös s/y Kokomo, joka etäällä purjehti kohti Barbudaa tasaisella 14 solmun vauhdilla.

Kimmo jätettiin Parhamin edustalle satamaan (jossa kaiku näytti matalimmillaan 2,1m!), josta me jatkoimme Great bird islandin suuntaan. Saaren edessä oli 3 venettä ja pari vapaata poijua. Valitsimme lähimpänä rantaa olleen poijun ja sitten oltiin saavuttu monien lähteiden kehumaan Antiguan parhaimpaan ankkuripaikkaan. Täällä tuuli miellyttävästi, mutta aallokkoa ei ollut nimeksikään. Otettiin lyhyet päiväunet, jolloin paikalle tuli muutama vene lisää, mutta ei täällä tungosta silti ollut, yhteensä 6 purkkaria. Hieman ärsyttävästi joku spede ajoi alueella vesijetillä pyörien veneiden ympärillä tuoden melua ja aaltoja.

Saarelle pääsi ajamaan kumiveneellä pienen salmen läpi väistellen koralliriuttoja. Yllätys oli suuri kun nähtiin rannalla ankkuripaikan katseilta suojassa liki 10 paikallista moottorivenettä ja paljon ihmisiä rannalla viettämässä sunnuntain piknikiä. Ilmeisesti paikalliset turistiveneilijät olivat tuoneet tänne viikonloppuna sukulaiset ja muut tuttunsa. Lyhyt tutustuminen saareen kertoi olennaisen: täällä saa grillata. Kiersimme vielä hieman ja palasimme sitten jollalla veneelle. Paikalliset veneet poistuivat pian meidän jälkeen ennen pimeän tuloa, joskin yksi sai perämoottorin potkurin osumaan koralliin/kiveen ja nilkutti pois vain toisen koneen voimalla.

Seuraavana aamuna mentiin uudestaan saarelle, nyt käytiin se paremmin läpi. Saari on varsin karu ja toi etäisesti mieleen Suomen ulkosaariston autiot saaret. Lämpötila ja ympäröivät maisemat toimivat toki erottajina... Ylempää saarelta oli upeat näköalat ja ympäröivät vedet olivat turkoosit ja siellä täällä näkyi korallimättäitä. Parissa kohtaa oli kallioon tullut kolo, josta näki läpi meren. Korallit houkuttelivat, joten mentiin jollalla yhden ison riutan viereen ankkuri hiekkapohjaan ja snorklaamaan. Täällä oli vielä elävää korallia (valitettavasti suurin osa Karibian korallista on kuollutta harmaata möhjöä johtuen mm. riuttojen puhdistajan, papukaijakalan, ylikalastuksesta.) ja uskomattoman kirkkaassa vedessä kaikki erottui upeasti. Vähemmän upeasti vesitiiviin kameran akku kuoli juuri kun päästiin veteen. No, myöhemmin laitettiin sekin veneellä lataukseen.

Lounas päätettiin valmistaa grillissä: oli maustettuja kasvisvartaita, nakkeja, erilaisia vihannessotkuja, tikkuleipää valkosipulivoilla ja plantain-ruokabanaania. Jälkiruoaksi oli loppuhiilloksella lämmitettyjä vaahtokarkkeja. Erinomaista, taas kerran. Paikalle tuli ruokaa valmistaessamme pieni turistiryhmä, jonka opas oli kovasti kiinnostunut vakuuttavasta grillistämme, kyseli merkkiä ja kertoi hankkivansa samanlaisen. Myös toinen paikallinen katsoi hyväksyvästi touhuamme todeten näyttävämme juuri miltä pitäisikin, eli 100% antaumuksella nauttivilta. Myös kyydissä olleet turistit olivat kiinnostuneita meidän edesottamuksistamme. Tällä kertaa suomalaisten sijaan löytyi britti, joka oli ollut monesti Suomen Lapissa. Siinähän sitä vertailtiin Lapin eri hiihtokohteita keskellä kuuminta Karibiaa!

Saaren nimi, Great bird island kävi parhaiten ilmi silloin, kun saimme ruoan lautaselle - useampi lintu tuli heti norkoilemaan lähelle ja tyhjä oluttölkki ei ollut pitkään yksin kun janosieppo lensi maistamaan viimeiset pisarat. Pian turistiryhmä lähti ja saari oli meidän. Rantavesi oli lämmin, aurinko paistoi ja oli kerrassaan mukavaa ja rauhallista. Joku saattaisi pieneksi paratiisiksikin kutsua - ei tätä paikkaa siis turhaan kehuttu. Tämä oli ehkä sellaista Karibiaa, mitä joskus ennen reissuun lähtöä pienessä mielessään kuvitteli ja vähän odottikin. Aikamme siinä kristallinkirkkaissa rantavesissä lilluttiin ennen paluuta veneelle sundownereille.

Seuraavana aamuna ankkuripaikka tyhjeni kovaa vauhtia ja mietimme, että oliko onni myötä ja koko paikka jäisi vain meille vai oliko joukkopaon syynä jotain mitä emme tienneet. Lähdimme joka tapauksessa taas snorklaamaan. Yksi päiväturistiryhmä oli parhaalla snorklailupaikalla myös, joten suurta syytä huoleen ei voinut olla.
Tälläkin kertaa kamera temppuili hieman, mutta mystisesti alkoi toimia kun otettiin akku hetkeksi pois. Muutama kuva saatiin otetuksi kunnes huomattiin ajoituksemme olleen hieman huono: tuuli voimistui ja paikalla alkoi käydä aika kova virtaus. Niinpä snorklailu oli haasteellisempaa ja vei hieman enemmän voimia.

Palattiin veneelle kun huomattiin tummien pilvien ilmestyvän taivaalle. Lähestyvä rintama lienee ollut aamuisen ankkuripaikan joukkopaon syynä. Pari pisaraa tippui, taivas synkkeni ja tuuli voimistui joten päätettiin lähteä Deep bayhin, jossa tuulelta suojana on koko Antigua pelkän koralliriutan ja pikkusaaren sijasta. Vierailu jäi vsin pariin päivään säiden takia, mutta Great bird island oli ehdottomasti yksi hienoimmista paikoista Karibialla - Calimera suosittelee. Ja bonuksena täällä on ilmaiset poijut, vaikka hyvä hiekkapohja ankkuroitumiseenkin on.

Antigua / Jolly harbour

Matka Jolly harbourin edustalle meni mukavasti - tuuli oli takaa ja genua veti hyvin noin 5-8 m/s tuulessa. Länsirannalle käännyttyämme alkoi vedet madaltua huomattavasti syvyyden ollen noin 5 metriä. Matala vesi yhdistettynä hiekkapohjaan sai veden näyttämään vaalean turkoosilta - kuvista ehkä näkyy. Suomessa näin matalat vedet ovat normaaleja, mutta aiemmin koluamallamme Karibialla ei niinkään. Välillä kaiku näytti enää 2,3 metriä, jolloin purje otettiin sisään ja ajeltiin hiljalleen koneella.

Jolly harbour on aika suojainen satama-alue, jonne on ruopattu oma n. 4 metrin väylä. Koko suojainen alue on aiemmin ollut suolainen lampi, mutta se muutettiin loma-asukkaiden ja veneilijöiden käyttöön ilmeisesti 90-luvun alussa. Me päätimme jäädä hiekkarantojen luo ankkuriin, missä ilma vaihtui ja laskimme ankkurin reiluun pariin metriin. Ankkuri puri heti. Täältä oli satamaan noin 1km matka, mutta sen ajoi helposti jollalla. Nyt perämoottorikin on toiminut hyvin - liekö kuivemman ilman tai aktiivisemman käytön ansiota.

Satamaan ajaessa näimme muutamia poijuja sisälahdessa - näitä voi vuokrata 20usd/yö, mutta ankkuroituminen lahden sisällä on kielletty. Täällä näkyi paljon erilaisia rantahuviloita ja paikasta tuli mieleen Rodney bay, sekä osin myös Hollannin Lemmer. Huvittavaa oli se, että huviloiden edessä oli venepaikat ja moottoriveneille tehtyjen vedestänostolaitteiden lisäksi muutamalla oli rannassa kohtuullisen kokoinen purjevenekin ylhäällä. Näitä ei usein näe.

Jolly harbourin satamassa oli hyvin tilaa ja telakallekin olisi mahtunut. Me suuntasimme jollalaiturille, joka löytyi sataman perukalta. Satama-alueella oli paljon ravintoloita, venetarvikeliike sekä telakan takana tulli, jolla on oma laituri - rakennuksen tunnistaa keltaisesta lipusta telakan vasemmalla puolella. Aivan jollalaiturimme lähellä oli suuri ruokakauppa - yksi parhaimmista (joskaan ei halvimmista) Karibialla. Lastasimmekin kaupasta kärryllisen herkkuja mukaan ja palasimme sopivasti sundownereille veneelle.

Ehdimme kilistellä hetken mukavassa rauhassa kun lähelle meidän jälkeen ankkuroitunut kanadalainen venekunta iski generaattorin päälle. Luonnottoman kova pörinä ajoi meidät sisälle, mutta melu tuli tänne asti. No, laitoimme musiikin soimaan ja se peitti pahimman melun. Näitä generaattoria kannella pöristeleviä on alkanut näkyä vasta Guadeloupelta lähtien. Hölmösti tyypit lyö pöristimet päälle illalla, tietenkin auringonlaskun aikaan.

Ihmetystä tullessa herättänyt laiva liukumäellä oli valaistu ja musiikkiakin alkoi kuulua. Kaikesta päätellen paikka toimi baarina sekä mahdollisesti jonkinlaisena vesiurheilukeskuksena. Koska oltiin herätty jo klo 7.30 ja tähdättiin aikaiseen lähtöön seuraavana aamuna niin jätettiin tarkempi tutustuminen väliin. Ehkä paluumatkalla joutuu katsastamaan paikan.

Meidän piti siis jatkaa matkaa jo seuraavana aamuna, mutta Hannalla olikin huono olo, joten lyhyen mietinnän jälkeen päätettiin ottaa täällä välipäivä. Samalla saatiin päivitettyä blogia ja tehtiin myös pientä huoltoa veneellä. Ei tässä niin kiire ole, että pitäisi mennä jos ei tunnu siltä. Jonkinlainen aikataulu toki on, mutta se joustaa - varsinkin jos ollaan tämmöisissä maisemissa.

Käytiin nyt myös ankkuripaikan hiekkarannalla tutkimassa grillausmahdollisuuksia. Ranta oli autio ja kävelimme katsomaan kuivalla maalla seisovaa venettä kun Hanna huomasi kumiveneemme lähteneen omille teilleen ja lipui hiljalleen pois rannasta. Suoritettiin päivän liikuntasuoritus pikajuoksuna takaisin ja Nikke kahlasi hakemaan jollan takaisin rantahiekkaan. Emme olleet sitoneet venettä mihinkään kun vedimme sen aika ylös, mutta nyt oli tullut muutama isompi maininki ja poimineet jollan kyytiin.

Veneellä laitettiin pihvit marinoitumaan ja päiväunien jälkeen palattiin rantaan Weberin kanssa. Tällä kertaa jolla kiinnitettiin huolella. Grillattiin nyt paikallisilla briketeillä, jotka sisälsivät sytytysnesteen. Vähän epäilytti, mutta syttyivät heti ja paloivat hyvin. Iskettiin tällä kertaa ritilälle vihreää papaijaa, maissia, halloumit, pihvit sekä ananakset. Ei pettänyt Weberi nytkään, aivan erinomaista taas kerran. Ihmeteltiin rannalla auringonlaskua ennen paluuta veneelle.

Veneellä hieman katsottiin edellisillan bilelaivan kutsuvia valoja ja lähdettiin katsomaan mikä on meininki. Laiva on tosiaan muutettu ravintolaksi ja iltaisin on DJ. Paikka oli aika tyhjä tullessamme ja pian olimme ainoat asiakkaat. Alkutervehdyksien jälkeen palvelun sijaan henkilökunta keskittyi nojaamaan reelinkiin ja loput päättivät kalastaa. Tämä ei ollut kummoinen paikka ja niinpä lähdimme takaisin veneelle. Paikka on ollut vasta hetken pystyssä, mutta ei tuolla palvelutasolla pääse varmaan pitkälle.

Antigua / Falmouth harbour

Reilun puolen tunnin siirtymällä pääsimme Falmouthin lahdelle. Täällä on tarjolla muutaman sataman lisäksi poijujakin, mutta päätettiin ankkuroitua taas kivan hiekkarannan eteen. Täällä oli matalampaa ja kuokka pudotettiin 3 metriin. Matkaa jollalaitureille on oikeastaan sama kuin edellisessäkin lahdessa, mutta täällä on veneiden määrä on selvästi suurempi. Myös koko on pykälää tai kahta suurempi, joten ihan silmät ristissä ei voi ajella.

Veneet ovat täällä aika prameita ja isoja, räikkösluokan jahdit ovat lähinnä apuveneitä. Purjeveneiden mastoissa on helposti 5 tai 6 saalinkiparia. Veneet ovat myös upeassa kunnossa, kaikki kiiltää. Ammattimiehistö tuntuukin puunaavan aluksia jatkuvasti. Hieman houkutteli mennä Antigua yacht clubin laituriin yöksi Kokomon (yli 58m pitkä, maailman 18. suurin purkkari, 3. pisin slooppi ja merkittävimpänä tietona - leveämpi kuin Calimera!) ja Athoksen (sijalla 13, 62 metriä pitkä, maailman suurin kuunari) viereen, mutta jätettiin väliin. Maailman top 30 suurimpia purjeveneitä oli useita, top 100 veneitä vielä enemmän. On kyllä paljon upeita kapistuksia täällä, ei meinaa pystyä ohjaamaan kunnolla kumivenettäkään kun keskittyminen herpaantuu.

Eräs erityisen mielenkiintoinen vene oli Adela (tilaston 35.). Veneen teettänyt mies oli aluksi hankkinut alkuperäisen Adelan vuodelta 1903, mutta sen tiikkirunkoa ei voinut kunnostaa, joten hänelle tehtiin uusi alkuperäisen replica, mutta nyt materiaalina olikin teräs. Tämä uusi valmistui 1995, mutta design on nyt jo yli sata vuotta vanhaa. Tämän yli 55 metrisen klassisen kauniin aluksen vieressä oli kontrastina 56 metrinen Salute vuodelta 2008 - täysin erilaiset veneet, mutta suht sama ostaja- ja käyttäjäkunta. Huomionarvoista näissä maailman suurimmissa purkkareissa on se, että peräti 17 venettä purkkarien top40-listalla on näitä klassisia, jotka paria poikkeusta lukuunottamatta ovat valmistettu 1980-luvulla tai sen jälkeen. Jos joku ihmettelee tietoja näistä todellisista jahdeista niin meillä on veneellä Boat Exclusive -lehti, jossa top 200 purkkaria on lueteltu. Ilmeisesti kriteerinä on ollut myös yksityinen omistaja, mikä poissulkee monia muita vanhoja purjealuksia.

Merkeistä Perini Navit tuntuvat olevan täällä yleisimpiä isoja purkkareita, mutta "melkein tavisten" kokoluokassa taas näkee runsaasti Oystereita. On täällä toki useampi Swanikin, mutta yllättäen Balticit loistavat poissaolollaan. Ehkäpä St Martinilla tai St Bartsilla sitten näkyy. Täällä tuntui myös olevan muutamilla veneillä erilaisia kunnostus- ja ylläpitotöitä käynnissä. Ilmeisesti lyhytkin tauko charterkäytössä käytetään tehokkasti hyödyksi. Käytännössä nämä kaikki isot ovat vuokrattavissa, mutta ammattimiehistö hoitaa kaiken ja vuokraaja maksaa viikosta "riittävästi". Aika harvakseltaan näille näyttäisi tulevan keikkaa, eli ylläpitokuluja, jotka lienevät luokkaa 5-10 milj. eur/vuosi, tuskin katetaan saati saada hyvää tuottoa.

Muutamia yksityiskohtiakin ihailun lomassa pystyi huomaamaan: näiden isojen purkkareiden runkomateriaalina oli joko teräs tai alumiini. Kaikissa oli useampi keulapurje rullalla sekä kaikissa moderneissa rullapuomi. Luonnollisesti satelliittiyhteydet oli varmistettu 2-4 pöntöllä - ei katkea nettiyhteys valtamerillä. Pikanttina lisänä veneiden yövalaistus, jossa saalingit valaistaan valkoisella ja maston huippu punaisella valolla - lentokoneita varten! Välillä vähän arvelluttaa mennä Calimeran mastoon reiluun 15 metriin, mutta mahtaa se hieman jännittää näidenkin mastoihin hilattavia.

Oli täällä jokunen ihan asiallinen moottorivenekin. Nämä näyttivät varsin merikelpoisilta ja ylittävät valtameriä helposti, mutta hirveällä polttoainekulutuksella. Täällä oli myös taannoin Steve Jobsille tehty moottorivene, mutta nyt ei enää näkynyt ja tiedä sitten mikä veneen kohtalo ylipäänsä oli kun omistaja ei ehtinyt vastaanottaa koko alusta. Moottoriveneet ovat täällä vähemmistössä sillä ilmeisesti niiden pyörittely on liian kallista ja toisaalta vekslaus sesongin mukaan välimeren ja karibian välillä liian vaikeaa/kallista.

Seuraavaksi mentiin rantaan viemään pyykkiä, mutta jo laiturilla eräs nainen tuli kysymään tarvimmeko pyykkäyspalvelua ja annettuaan hyvän tarjouksen annoimme säkit hänelle. Palautus olisi seuraavana aamuna, jolloin hän ottaa meihin VHF:llä yhteyttä. Saimme myös lisää bensaa huoltoasemalta perämoottoria varten. Toisella laiturilla nähtiin jännä tilanne: joku kalastaja oli saanut barracudan ja peratessa heitti jämät veteen. Pian jämien kimpussa matalassa vedessä oli useita yli metrin pituisia kaloja välittämättä ihmisistä. Tilanne oli hassu ja moni tuli ihmettelemään näkyä. Samalla kyllä puistatti ajatellakin että noiden kanssa sitä polskitaan samassa vedessä...

Antigua yacht clubilla oli useampi pienempi kölivene match racea tai jotain muuta varten. Yleensä pieniä köliveneitä säilytetään vedessä tai trailerilla, mutta ei täällä. Antigualainen pursiseura nimittäin nostaa kalikat yhden pisteen nostolla ylös vedestä ja roikottavat niitä siinä sitten ihmisten ihmeteltävänä ennen seuraavaa käyttöä. Aika hauska, mutta myös tehokas keino pitää veneen pohja puhtaana. Laiturirakenteet kyllä kestävät, nähtiin polttoainerekankin ajavan huoletta laiturilla.

Seuraavana aamuna saimme pyykit takaisin ja nautittiin brittiläinen aamupala satamakuppilassa. Olemme tykästyneet nopeasti Antiguaan. Täällä on siistiä, palveluita, turvallista, elämää ja upeita veneitä. Miinuksena voi pitää pilvettymyydestä johtuvaa jatkuvaa kuumuutta ja kuivuutta sekä pykälää korkeampaa hintatasoa. Monet ovat kehuneet saaren vähemmän koluttua koillisreunaa, joten tarkoituksena on kiertää vielä hieman lisää Antiguan rantoja.